A Blog With Substance:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle bloggaajalle tunnustuksestasi.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.
Liebster Award:
1. Kerro 11 faktaa itsestäsi.
2. Vastaa kysymyksiin, jotka haasteen antaja on antanut sinulle.
3. Tee 11 uutta kysymystä seuraaville haasteen saajille.
4. Valitse 11 haasteen saajaa.
Koska molemmissa pitää kertoa faktoja itsestään, ajattelin yhdistää nämä kaksi saman katon alle, eli faktoja pitäisi pikaisen laskutoimitukseni mukaan olla 19.
Tässä tulee nyt kyllä yliannostus minä-minää, mutta yritän olla mahdollisimman lyhytsanainen.
1. Minulle ei koskaan nouse kuume. Viimeksi minulla oli hieman lämpöä reilut 20 vuotta sitten, mutta se jälkeen ei ole ollut sitäkään.
2. En ymmärrä näitä julkkiksia, jotka vilauttelevat milloin mitäkin. Mitä ihmettä heidän päässään oikein liikkuu?
3. Vuoden parhaat juhlat (Suomessa) ovat minusta juhannus ja uusivuosi. Joulu on minusta aivan liian pitkä juhla, ja tapanina odotan vain, että tulisi vihdoinkin arki ja pääsisi edes kauppaan. Intiassa minulle ei ole vielä muodostunut mitään suosikkijuhlia, kun kaikissa täkäläisissä juhlissa on jotain, mistä en pidä.
4. Sanoin 18-vuotiaana meneväni kaverini luokse Espooseen, mutta oikeasti matkustin Istanbuliin.
5. En pidä koriste-esineistä tai mistään turhasta sälästä kotona. (Mitä ei kyllä uskoisi, jos katsoo meidän huushollia!)
6. Pelkään aivan järjettömästi kipua. Minulla on neljä viisaudenhammasta, jotka kannattaisi ehkä poistattaa, kun ne tuppaavat tulehtumaan niin herkästi, mutta kun en uskalla.
7. Typerin työpaikkani ikinä oli yksi sairaala, jonka keittiössä olin töissä. Potilaiden tarjottimet täytettiin liukuhihnalla, ja tiskikone oli ainakin kymmenen metriä pitkä.
8. En tykkää jäädä makailemaan aamulla sänkyyn, vaan tykkään nousta heti ylös.
9. En ole ollenkaan romanttinen ihminen. Kynttiläillalliset, serenadit, hierontasessiot, kukkapuskat ja siirappiset tekstiviestit saavat minut lähinnä vaivaantumaan. (Eipä ole onneksi kyllä hirveästi tarvinnut näistä kärsiäkään!)
10. Olen ajanut traktorilla navetan seinään, koska en tiennyt, missä jarrupoljin oli.
11. En tykkää juoruilusta, eikä minua edes kiinnosta toisten asiat. Olin kyllä vähän kiinnostunut, kun kuulin, että yhdellä Tollywood-näyttelijällä, Ravi Tejalla, on kaksi vaimoa ja kaksi perhettä.
12. Virkavalta ja kaikenlaiset auktoriteetit ärsyttävät minun suunnattomasti. Ymmärrän kyllä, että sellaisia tarvitaan tässä maailmassa, mutta siltikin ne ärsyttävät minua. Onneksi saan edes pikkuisen toteuttaa anarkistista puoltani täällä Intiassa.
13. En pidä örkkielokuvista enkä fantasiasta. Pätee myös kirjoihin.
14. En ole kiinnostunut vaatteista tai muodista. Oikeastaan on ihan sama, mitä minulla on päällä. Eikös se ole tärkeintä, mitä siellä vaatteiden alla on - noin niin kuin kuvaannollisesti?
15. Olen taistellut teini-iästä asti painoni kanssa, vaikka en ole koskaan ollut mikään lihava tai edes ylipainoinen. Suupalojen vahtimisesta on vain jotenkin muodostunut minulle elämäntapa, enkä koskaan oikein osaa herkutella ilman, että tuntisin siitä syyllisyyttä.
16. En käy koskaan kampaajalla, vaan mies tai äiti leikkaa hiukseni, riippuen siitä, kumpi on lähempänä. Olen ollut kyllästynyt hiuksiini jo monta vuotta, ja olenkin harkinnut puolivakavissani, josko kävisin Tirupatissa ja ajattaisin itseni kaljuksi.
17. Syön joulupipareita vain taikinana. Kypsiä syön vain siinä tapauksessa, että niiden päällä on sitä mömmöä (sokerikuorrutusta?).
18. Olen lapsesta asti tykännyt nalleista ja vihannut nukkeja. Tällä hetkellä minulla on viisi nallea ja yksi yksivuotiaana saatu antiikkinalle. Aina kun näen jossakin suloisen nallen, mieleni tekee ostaa se, mutta mies on antanut ukaasin: kiintiö on täynnä, ja perheenlisäystä ei saa enää tulla!
19. Kävin eilen salaa kaupassa, vaikka minun ei pitänyt ajaa kipeän jalan takia autoa koko viikon aikana. Nyt pelkään, että talonvahti kertoo autonkuljettajalle, autonkuljettaja kertoo anopille ja anoppi kertoo ukkelille, joka on matkoilla.
Sitten vielä vastaukset Taikan 11 kysymykseen:
1. Mikä on kuluneen vuoden paras ostoksesi? - Hyvät juoksukengät (joilla nyt voi tosin heittää vesilintua).
2. Paras luontoelämyksesi? - Peilityyni järvi kesäiltana ja rikkumaton hiljaisuus.
3. Paras syömäsi jälkiruoka? - Varmaan joku suklaakakku.
4. Mikä on ollut ikävin ihmiskokemuksesi? - Ala-asteen ilkeä opettaja.
5. Miten tutustuit uusimpaan ystävääsi? - Ukkelin kautta.
6. Mikä on ollut pahin sairastamasi sairaus tai kehon heikoin tila ikinä? - Jaa-a, olen saanut olla ilmeisesti aika terve, kun ei tule mitään oikein kamalaa mieleen. Ehkä joku vatsatauti sitten.
7. Ellei raha olisi este, mitä tekisit kaiket päivät kaikkein mieluiten? - Opiskelisin kaikkea jännittävää.
8. Jos saisit 100 000 e lahjoitettavaksi hyväntekeväisyyteen, minne lahjoittaisit rahat? - Näin joulun lähestyessä sanoisin, että samaan keräykseen, johon minulla on joulun alla muutenkin tapana lahjoittaa, eli Hyvä Joulumieli -keräykseen.
9. Mitä täytettä laittaisit kasvispizzaan? - Jotain hyvää juustoa (ei liikaa).
10. Mitä haluat joululahjaksi? - En taida viettää joulua, joten en varmaan mitään. Lunta?
11. Kerro kolme lempiväriäsi ja yksi inhokkivärisi? - Omenanvihreä, turkoosi ja aniliininpunainen; inhokkina sinapinkeltainen.
Minulla ei ole aavistustakaan, kenelle kaikille laittaisin nämä eteenpäin, kun nämä ovat kiertäneet jo niin monella, joten mainostanpa tässä vain muutamaa uudempaa blogituttavuutta, joihin olen tutustunut vasta äskettäin mutta joista pidän jo kovin:
Edustusrouvan päiväkirja Belizestä
From Georgia with Love Atlantasta
Olipa kerran Pariisi Pariisista
Pinon päällimmäinen Australiasta
Tuhat ja yksi tarinaa Istanbulista
Käykääpä tutustumassa!
Viikonloppuja!
Olipas mainioita juttuja itsestäsi, vaikutat tosi kivalta tyypiltä :)
VastaaPoistaNo voi hyvänen aika, kiitos. <3 Ajattelin, että kaikki pitävät minua varmaan ihan hulluna. :-)
Poista"Sanoin 18-vuotiaana meneväni kaverini luokse Espooseen, mutta oikeasti matkustin Istanbuliin."
VastaaPoistaHahaa :D Mutta oikeasti aika kamalaa. Siskoni täyttää kohta 18 ja pelkäänpä että sillä on vähän samantyyliset juonet mielessään.
Kivunpelko on vähän sellainen juttu että se varmaan löytyy useammalta ihmiseltä. Itse olen saanut ja saan siitä paljonkin ajoittain kärsiä erään sairauden takia mutta aina se on yhtä inhottavaa, nimimerkillä kaikki viisaudenhampaat yhä tallella...
Mutta minäkin syön joulupipareita vain taikinana, ostan joka joulu taikinapötkön ja sitten viipaloin siitä jäisiä paloja aina kun tekee mieli ;) Nalleista en taas pidä lainkaan, paitsi yhdestä marsustani kyllä joka muistuttaa ihan karhunpoikasta :)
Voi apua, no yritähän pitää siskoasi silmällä! Minunkin reissuni oli välillä (tai no, alusta loppuun) niin kaoottinen, että en kyllä suosittele kenellekään. Paluumatkalla esimerkiksi minulla oli välilasku Sofiassa, mutta kone laskeutuikin ennen aikojaan keskelle ei mitään. Selvisi, että paikka oli Burgas ja että pysähdyimme siellä siksi, kun koneeseen oli tullut joku vika. Jouduimme odottamaan kentällä jääkylmässä (oli tammikuu) hallissa monta tuntia, ja minulle iski paniikki, kun tiesin, että myöhästyisin Sofiasta lähtevältä lennolta. Minulta oli rahat loppu, eikä kukaan edes tiennyt, missä olin! Onneksi pääsimme kuitenkin lopulta jatkamaan matkaa, ja kun Sofian jatkolentokin oli myöhässä, kerkesin sillekin.
PoistaHih, meidän äiti laittaa aina pakkaseen minua varten taikinaa, jotta minullekin on sitten ”pipareita”, kun joskus tulen.
Ikävän kuuloinen sairaus. Jaksamista sinulle!
Kiitos vastatunnustuksesta! :)
VastaaPoistaSamaistun ensimmäisen listan kohtaan kymmenen, olen nimittäin joskus ajanut (silloisen työnantajan) auton päin puuta, sillä sekoitin väsyksissäni jarru- ja kaasupolkimet. Onneksi olin pysäköimässä, joten vauhti oli tosi hidas, tosin auto meni lunastukseen. Onneksi autokin oli jo vanha ja raihnainen. :P
Joku väittäisi, että sen siitä saa, kun laittaa naisen rattiin, mutta minä sanon, että vika on kyllä korvieni välissä, ei jalkojen välissä tai hiusvärissä. ;D
Oijoi, kävipä kurjasti! Mutta onneksi sentään auto oli vanha, ettei ollut tuliterä Bemari tai jotain muuta vastaavaa. :-)
PoistaKyllä ne miehet törmäilevät ihan samalla tavalla kuin naisetkin, mutta eipä ole kukaan heti sanomassa, kun mies ajaa kolarin, että ”tietäähän sen, kun oli taas mies ratissa”.
Minä olen kerran lähtenyt ajamaan vuokraamon automaattivaihteisella autolla ja sitten kiljunut miehelle ensimmäisessä kurvissa huomatessani, että siellä on vain kaksi poljinta, että mikä poljin täältä puuttuu?! :-D No mikähän olisi...
Hippu, minäkin niin tykkään käydä täällä. Sinusta tulee aina niin hyvä mieli. Nainen, jolla on ukkeli, ei voi olla paha:D.
VastaaPoistaVoi Mine, kiitos. :-)
PoistaAina yhtä hauskaa lukea näitä tunnustuksia ja paljastuksia :) Kiitos haasteesta ja oikein mukavaa viikonloppua sinnekin!
VastaaPoistaPS. Minulla on myös kaksi viisaudenhammasta, joiden poisto tulee kuulemma olemaan painajaismaista (hammaslääkärin käyttämä adjektiivi). Onneksi ovat olleet suussani ihan hiljaa, joten ehkä päädyn jättämään ne paikoilleen...)
Painajaismaista... Siinäpä vasta rohkaiseva sanavalinta. Minä en kyllä uskaltaisi mennä hammaslääkärille varmasti enää ollenkaan tuommoisen jälkeen.
PoistaKävin joskus aiemmin tänä vuonna hamppilääkärillä yhden tulehtuneen viisaudenhampaan takia, ja lääkäri väitti mulle, että nykyään ei enää automaattisesti poisteta viisaudenhampaita, jos eivät ne aiheuta mitään ongelmia ja jos ne sopivat kasvamaan suuhun. Tämmöinen käytäntö on siis ilmeisesti kai ainakin Suomessa. Luin kuitenkin jostain, että toistuvat viisaudenhampaiden tulehdukset voivat olla vaarallisia, ja sen takia minusta tuntuu, että nämä kannattaisi käydä otattamassa pois, etteivät ne vaivaisi jatkuvasti. Mutta kun ei. :-(
Toivottavasti sinun hampaasi pysyvät jatkossakin hiljaa!
Itse asiassa ongelma havaittiin sen vuoksi, että alakerran etuhampaat alkoivat mennä hiukan ristiin. Eli nuo painajaismaiset viisaudenhampaat ovat kaikessa hiljaisuudessa puskeneet muita hampaita kasaan :-( Valinta on nyt tehtävä, eli lähdenkö painajaismaiseen poistoon ja tilanteen korjaamiseen, vai annanko pienen sekasorron vallita. Luulen, että (hammaslääkärin rohkaisevasta sanavalinnasta johtuen) kallistun sekasorron kannalle, kun eivät onneksi kärsi tulehduksista.
PoistaVoi harmi. Mutta jos ne eivät tulehdu eikä muita ongelmia ole, niin ei niitä varmaan silloin tarvitse poistaakaan. Tuntuu muutenkin, että viisaudenhampaat kasvavat niin älyttömän hitaasti, että kerkeävätkö ne kasvaa koskaan oikein kunnon hampaiksi? Minulla ovat kasvaneet kohta 15 vuotta, eivätkä ne siltikään ole kuin vasta vähän ikenien yläpuolella!
PoistaIhanan hippumaisia vastauksia!Etenkin kohta 4 nauratti;D
VastaaPoistaHih, näin jälkeenpäin ajatellen se reissu oli kyllä aika typerä idea, mutta varmaan kuitenkin ihan tarpeellinen teko, koska muuten olisi myöhemmin kaduttanut. :-)
PoistaOlipa ihana lukea näitä paljasteluja - olisin voinut lukea enemmänkin eli ei todellakaan ollut kyllästymisvaaraa :D Tässä tulikin paljon uutta sinusta esille, mutta minusta ne blogisi perusteella kuvastaa juuri sinua :)) Itse olen muuten ajanut sellaisella päältäajettavalla ruohonleikkurilla seinää päin (en osannut jarruttaa ja iski paniikki) :D
VastaaPoistaNo hyvä kuulla, etten ole ainoa seiniin törmäilijä. :-D Se on muuten kauhea tunne, kun näkee, että seinä lähestyy lähestymistään, mutta itsellä ei ole hajuakaan, miten kulkuneuvon saa pysäytettyä. Minullekin tuli hirveä paniikki, ja yritin kiljua moneen kertaan vieressä olleelle kaverilleni, että miten tämän saa pysäytettyä - ja sitten olikin jo myöhäistä.
PoistaHippu, tulisit syömään sitä piparitaikinaa jouluksi. Äitisi mieliksi.
VastaaPoistaMikäli tulisit, olisi äidilläsi varmaan kilotolkulla sitä taikinaa odottamassa sinua :)
Hih, siitä äiti kyllä tykkäisi. :-)
PoistaEilen juuri muistutin äitiä, että jemmaa mulle piparitaikinaa pakkaseen, että sitä on sitten minullekin, kun tulen. Pienen glögitilauksenkin tein. :-)
Kiitos mainoksesta! Ja viihdyttävästä kirjoituksesta. Jäin miettimään varsinkin tuota karkaamista maailmalle Espoon sijaan ja kivunpelkoa...
VastaaPoistaKiitos itsellesi ihanasta blogistasi. :-)
Poista"Sanoin 18-vuotiaana meneväni kaverini luokse Espooseen, mutta oikeasti matkustin Istanbuliin." -- Parasta! Ja vaikka olikin kaoottista, niin varmasti huomattavasti opettavaisempi ja kasvattavampi reissu kuin Espoo. :)
VastaaPoistaMinä en myöskään tykkää kivusta, mutta voin ilokseni kertoa, että viisaudenhampaiden poisto ei sattunut minulla yhtään. Puudutus oli sen verran tuju. Ylähampaat eivät olisi sattuneet jälkeenpäinkään, koska ne pystyi vain kiskomaan irti, mutta alahampaita piti leikellä pienemmiksi palasiksi, mikä johti kipulääkekuuriin ja parin päivän keittodieettiin. Kuulema poisto on sitä helpompaa mitä aikaisemmassa vaiheessa se tehdään, ja poistamatta jättäminen tulee johtamaan painajaismaisiin kipuihin (hammaslääkäriystäväni kommentti, kun pohdin viisaudenhampaiden poistatusta aikoinaan), joten kannattaa ehkä hoitaa pois alta peloista huolimatta.
Kiitos mainoksesta täältäkin! On aina kiva saada kuulla, että blogia on luettu mielenkiinnolla. :)
Juu, Istanbulin matka oli kyllä tosiaankin opettavaisempi kuin Espoon reissu olisi ollut. :-D
PoistaMinäkin olen kuullut, että poisto on sitä kivuttomampaa, mitä aikaisemmassa vaiheessa se tehdään. Hammaslääkäri suunnitteli minun hampaideni poistoa jo vuonna 1997, kun hän käski minun menemään röntgeniin, jotta nähtäisiin, miten hampaat kasvavat. No, en sitten koskaan mennyt...
Kirjoitat tosi mielenkiintoisesti, joten juttujasi on oikein kiva lukea. :-)