Helsinkiinhän saavutaan Espoosta Länsiväylää pitkin, ja Länsisataman laivat näkyvät Länsiväylälle. Silmä kovana aina tarkkailenkin, millaista paattia satamassa olisi tällä kertaa tarjolla, ja jos paatti näyttää kiinnostavalta ja aikaa on, sitä pitää käydä katsomassa.
Nyt laiturissa olikin erityisen isolta näyttävä laiva, Celebrity Silhoutte. Eksyimme jotenkin laivan edessä olevalle telakka-alueelle, joten olin liian lähellä laivaa saadakseni sen kokonaan kuvaan.
Aina tämmöisiä aluksia nähdessäni minun alkaa tehdä mieli merelle. Olisi pitänyt opiskella kapteeniksi asti eikä jättää hommaa matruusivaiheeseen, niin saisin seilata maailman meriä sydämeni kyllyydestä! Nytkin kaihosin ukkelille, että haluaisin lähteä Karibian risteilylle, ja ukkeli innostui heti asiasta. Tarkemmin ajateltuna en kumminkaan usko, että kumpikaan meistä viihtyisi risteilylaivalla niin kauan kuin tämmöiset risteilyt yleensä kestävät (käsittääkseni viikon tai kauemminkin). Rupesin kuitenkin heti ajattelemaan urheilumahdollisuuksia (minulla ei ole tätä nykyä näköjään mikään muu mielessä!), joita tuommoinen laiva saattaisi tarjota. Olisi hauska esimerkiksi lenkkeillä laivan kantta edestakaisin. Pituuttahan laivalla on, kokonaiset 319 metriä.
Hyteissä oli parvekkeet, joita oli hauska tiirailla.
Pikkuparvekkeita. |
Vähän isompia parvekkeita. |
Ja ylärivissä oikein isoja parvekkeita. |
Uteliaisuuksissani piti käydä katsomassa laivan hyttejä ja niiden hintoja. Tuommoinen porealtaallinen hytti näkyy olevan nimeltään Royal Suite, ja se maksaisi 12 päivän Skandinavian ja Venäjän risteilyllä 19 378 euroa kahdelta hengeltä. Halvin sisähytti (siis onko tuommoisessa laivassa jotain sisähyttejäkin?) maksaisi puolestaan kahdelta hengeltä 2 754 euroa. Minä olen vähän sitä mieltä, että jos tuommoiselle risteilylle kerran lähtee, niin sitten pitää kyllä olla rahaa sen verran, ettei tarvitse jossakin ikkunattomassa sisähytissä kykkiä.
Mahtuihan se laiva kokonaan kuvaan, kun tarpeeksi kauas meni. |
Käväisimme myös Hernesaaressa, jossa oli tullut pyörittyä jo aiemminkin samalla viikolla.
Hernesaari on muuttunut todella paljon viime vuosina. Muistan vielä ajan, jolloin Hernesaaressa ei ollut muuta kiinnostavaa kuin helikopteriterminaali, josta lähtivät helikopterit Tallinnaan. Nyt siellä on (ja lisää on tulossa) vaikka mitä, kuten tämä Sedu Koskisen Hernesaaren Ranta, joka on siis eräänlainen ravintolakeskittymä.
Sama paikka aiemmin viikolla ilta-auringossa, tyhjillään:
Missä on palmuja, siellä ollaan lomalla, eikös? Minulle ainakin tulee paikasta välittömästi sellainen lomafiilis, vaikka sateella ja kolealla säällä tuolta on kyllä lomatunnelma kaukana. Hernesaaren Rannasta voidaan olla monta mieltä, mutta itse olen kovin viehättynyt paikasta, vaikka se vähän kaukana keskustasta onkin.
Hernesaaren Rannan lähelle oli noussut kummallinen pytinki, jonka edessä ollut nimikyltti 'Löyly' herätti jonkinlaisia muistikuvia joidenkin julkisuudesta tuttujen henkilöiden rakentamasta saunasta.
Jälkeenpäin selvisi, että Löyly on Jasper Pääkkösen ja Antero Vartian yhteinen rakennusprojekti, joka on tullut miehille kalliiksi siksi, että laadusta ei ole tingitty milliäkään. Rakennuksen ensi kertaa nähdessäni ajattelin, että johan on taas melkoinen laitos, mutta Pääkkösen ja Vartian mietteitä luettuani lämpenin ajatukselle aika tavalla. Miesten tarkoituksena on nimittäin ollut tehdä saunasta kaikille yhteinen, merellinen olohuone, eikä mitään VIP-vieraiden temmellyskenttää. Siksi avajaisetkin (jotka olivat muuten maanantaina) pidettiin hyvin huomaamattomasti. (Eilisessä Hesarissa oli myös juttua Löylystä ja sen avajaisista.) Vartia tunnustaa, että sauna on ollut aivan liian vaikea ja iso projekti hänen osaamiselleen: "Meillä on tässä Jasperin kanssa kaikki pelissä. Jos jokin menee pieleen, emme pysty ponnistamaan uuteen alkuun tämän elämän aikana." Tuollaisesta ehdottomuudesta ja riskinotosta minä pidän. Jos uskoo johonkin asiaan, niin silloin mennään täysillä eteenpäin ja annetaan kaikki, mitä itsestä löytyy!
Mietiskelin taas tuossa viikonloppuna, miten ihana kesäkaupunki Helsinki onkaan ja miten hyvin suomalaiset osaavat nauttia kesästä. Heti kun on aurinkoa ja riittävän lämmintä, riisutaan vaatteet, siirrytään terassille tai muiden ulkoaktiviteettien pariin ja laitetaan hymynaamat kasvoille.
Kaupunkipyörät ovat minusta oikein tervetullut lisä kaupunkikuvaan, mutta se vähän harmittaa, että alue, joilla pyörillä saa ajaa, on niin pieni. Pyörillä saa nimittäin ajaa vain kantakaupungin alueella, joka rajautuu lännessä Ruoholahteen, pohjoisessa Taka-Töölöön ja idässä Sörnäisiin. (Kaupunkipyöräalue ja pyöräasemat löytyvät esimerkiksi täältä.)
No joo, ymmärrän kyllä, ettei se oikein vastaa kaupunkipyörän ideaa, että lähdetään käymään pyörällä esimerkiksi Porvoossa. Mutta eikö edes Espoossa voisi käväistä...
Hernesaarenrannan uusia taloja. |
Eiranrannan halpisasuntoja. |
Romanialaisten uusi bisnes. |
Jätkäsaareen on nousemassa uusi Clarion-hotelli. |
Alkuruokana vitello tonnato. |
Ravintola on myös ilmeisen aito italialainen, sillä pääruoalla ei ollut mitään hiilarilisukkeita, kun italiassahan taitaa olla tapana syödä pastat ja risotot alkuruokien jälkeen ennen pääruokaa. Kun emme pastaa tai risottoa tilanneet, pääruoka tuntui jotenkin puutteelliselta, kun lisukkeena oli vain salaatti.
Misto mare (salaatti jäi kuvasta pois). |
Mietin, että minä taidan olla jonkinlainen suomalaisen miehen vastakohta: suomalaiselle miehelle kun ruoka ei ole ruokaa, jos siinä ei ole jotain lihaperäistä proteiinia, mutta minulle ruoka ei ole ruokaa, jos siinä ei ole hiilareita (perunaa, pastaa, riisiä, mitä vain). Taidankin olla hilppaaja. :-)
Onneksi ukkelin tiramisu oli ISO, joten siitä riitti minullekin. |
Maukasta viikon jatkoa!