Jätteet menevät Jätkäsaaressa Rööriin, joka tarkoittaa "innovatiivista putkikeräysjärjestelmää, joka tuo huipputeknologian jätehuoltoon". Röörin sivuilla järjestelmää kuvaillaan seuraavasti:
"Jätteet sujahtavat hetkessä maanalaista putkistoa pitkin keräysasemalle, josta ne jatkavat matkaansa uudelleen kierrätettävänä raaka-aineena, poltettavana energiana tai biokaasuna.
Vaikutus ihmisten arkeen ja asumismukavuuteen on ilmeinen. Ei enää perinteisiä jätesäiliöitä pihapiirissä, ei roska-autoliikennettä talojen välittömässä läheisyydessä. Järjestelmä on helppo käyttää, turvallinen ja äänetön.
Miten kaikki sitten oikein tapahtuu? Uudet talojen keräyspisteet sijaitsevat joko pihalla tai rappukäytävässä. Asukkaat lajittelevat jätteet asianmukaisella tavalla – sekajäte, biojäte, paperi, kartonki ja muovipakkaukset – ja vievät ne oikeaan luukkuun ja putkeen. Muuta ei tarvitse tehdä – keräyspisteet tyhjentävät itse itsensä, automaattisesti. Zooom – 70 km tuntinopeudella jäte vilahtaa keräysasemalle oikeisiin jätekontteihin. Kuorma-autot noutavat täydet jätekontit keräysasemalta ja kuljettavat materiaalin kierrätykseen."
Kuva Röörin sivulta. |
Ensimmäinen käynti talomme sisäpihallamme olevassa jätehuoneessa jännitti, sillä 70 kilometrin tuntivauhdilla maan alla suhaavat roskapussit kuulostivat todella pelottavilta. Kuvittelin jo mielessäni, kuinka avaisin jäteluukun, ja imu olisi niin valtaisa, että käteni lähtisi roskapussin mukana kuiluun. Onneksi ukkeli lähti henkiseksi tueksi ensimmäiselle roskienvientireissulle.
Kokemus ei ollut loppujen lopuksi kuitenkaan mitenkään eriskummallinen, sillä seinässä olevat jäteluukut muistuttivat aika tavalla Medellínin roskakuilua. Luukun suullakaan ei tuntunut minkäänlaista imua, vaan pussi vain putosi jonnekin tyhjyyteen.
Jokaisen jäteluukun vieressä on samanlainen lukija, ja ennen kunkin luukun avaamista avainlätkää täytyy näyttää lukijalle. Kun valo muuttuu vihreäksi, luukun voi avata.
Nyt saapi heittää tavaraa sisään. |
Joskus lukijaan syttyy punainen valo, mikä tarkoittaa kai sitä, että putkessa on tukos. Tästä päästäänkin Röörin ärsyttäviin puoliin. Putkeen mahtuvat vain tarpeeksi pienet jätteet, joten on turha haaveilla siitä, että putkeen voisi tunkea esimerkiksi litistetyn pahvilaatikon (mikä onnistuu perinteisemmissä kartonkien keräysastioissa). Jopa pizzalaatikot pitää repiä pienemmiksi paloiksi. Jos siis ostaa jotain isompaa, esim. uuden huonekalun, joka tulee hehtaaripahvilaatikossa, joutuu joko repimään pahvilaatikon pieniksi paloiksi (jos mielii tunkea laatikon Rööriin) tai vaihtoehtoisesti viemään pahvilaatikon kauemmas lajitteluhuoneisiin. Pahvilaatikoita on tullut nyt muuton yhteydessä ärsyttävyyteen asti, ja koska minulla on parempaakin tekemistä kuin paloitella pahvilaatikoita postimerkin kokoisiksi paloiksi, olen suosiolla vienyt pahvilaatikot autolla muualle.
Toinen ärsyttävä asia on se, että Röörissä ei ole metallin- eikä lasinkeräystä, joten nämäkin jätteet pitää kiikuttaa kauemmas pihapiiristä. En ole vielä käynyt tutustumassa Jätkäsaaren omiin lajitteluhuoneisiin, koska lajitteluhuoneiden löytäminen on tuottanut hankaluuksia. (Lajitteluhuoneisiin olisi tarkoitus viedä sellaiset jätteet, joita ei voi laittaa Rööriin.) Muutenkin tuntuu helpommalta viedä isot pahvit, metalli ja lasi kauppareissun yhteydessä johonkin ekopisteeseen kuin tehdä jätteiden takia erillinen reissu jonnekin päin Jätkäsaarta. Ihan helvetin ekologista ajella jätteet takakontissa ympäri kaupunkia.
Rööri-pömpeleitä läheisen Hoasin opiskelijatalon pihassa. |
Seuraava askel olisikin sitten se, että ihmisiä ruvettaisiin laskuttamaan tuotetun jätteen määrä perusteella. Mitä useammin käyt aukomassa Röörin luukkuja, sitä isompi lasku tulee. Isoveli kyllä rekisteröi jokaisen luukun aukaisun, että äläpä käy turhaan luukussa roikkumassa.
Mutta se niistä jätteistä.
Olen bongaillut laivoja. Helpoimpia bongattavia ovat olleet tietenkin Länsiterminaali 2:n laivat, jotka pyörivät tuossa ihan silmien edessä. Viking Linen Mariella ei ole liikahtanut koko aikana laiturista mihinkään, mikä johtuu tietysti siitä syystä, että Suomen ja Ruotsin välinen laivaliikenne on pysähdyksissä.
Mariella on jämähtänyt satamaan, mutta taustalla Gabriella seilaa. |
Mariellalla tehtiin perheemme ensimmäinen ulkomaanmatka – tietysti Ruotsiin – muistaakseni vuonna 1986. Siitä alkoikin reissaaminen, joka jatkuu varmasti taas, kunhan selätetään ensin tämä koronan perkele.
On ollut muuten mielenkiintoista havaita, että vaikka rakastan matkustamista ja voisin olla matkalla jatkuvasti, en ole ikävöinyt matkustamista tänä keväänä lainkaan. Ehkä se johtuu siitä, että on ollut tätä muuta säätöä, ja nyt kun viihdyn kotonakin, ei ole hinkua muualle. Tai sitten se johtuu vain siitä, että on turha kiusata itseään sellaisella, mitä ei kuitenkaan voi saada. Turha vonkua ulkomaille, kun ei sinne kuitenkaan pääse. Mutta se on varma, että heti kun rajat aukeavat, ja saa taas matkustaa ilman rajoituksia ja karanteeneja, niin se on moro.
Gabriella on liikennöinyt koko toukokuun ajan, ja olen vähän ihmetellyt, minne, sillä olin kuvitellut, että Gabriellakin liikennöisi Helsinki–Tukholma -väliä. Nyt kun kävin tutkimassa asiaa Port of Helsinki -sivulla, kävikin ilmi, että Gabriella liikennöi Helsingin ja Tallinnan väliä ja lähtee Katajanokan terminaalista.
Tallink Siljan Starkin rupesi liikennöimään (tosin harvakseltaan) 14. päivän jälkeen, mutta siihen asti se törötti paikallaan Länsiterminaalissa. Megastar on sen sijaan liikennöinyt koko ajan, samoin kuin Eckerö Linen Finlandia.
Finlandia horisontissa. |
Sataman läheisyydessä on muuten ihan omanlaisensa äänimaailma. Välillä kuuluu tasaista puksustusta, kun laiva peruuttaa laituriin, ja välillä törähtää laivan torvi, kun laiva on lähdössä satamasta. Ajoramppi kolisee, kun autot ja rekat ajavat laivaan tai laivasta pois, ja siitä tietää, että jokin laiva on taas tullut satamaan.
Kauempana avomerellä kulkee Helsinki–Travemünde -laivareitti, jolla liikkuu enimmäkseen rahtialuksia. Jotkut aluksista ottavat toki matkustajiakin. Reitti on niin kaukana, että saan zoomata kameralla ihan tosissani, jotta näkisin jotain. Olenkin alkanut haaveilla paremmin zoomaavasta kamerasta, mutta koska se tarkoittaisi myös sitä, että pitäisi hommata järkkäri, taidan unohtaa suosiolla haaveeni. Pokkarilla on niin mukava vain näpsiä kuvia.
Hapag-Lloydin rahtialus. |
Tuntemattomaksi jäänyt kaukainen seilaaja. |
Toinen tuntematon alus. |
Finbo Cargo, joka liikennöi Vuosaaren sataman ja Tallinnan Muugan välillä. |
Jokin Finnlinesin aluksista. |
Finnlinesin laivat liikennöivät Helsingin ja Travemünden väliä, ja matka kestää 29 tuntia suuntaansa. Reitillä liikennöi kolme identtistä alusta, Finnstar, Finnmaid ja Finnlady, joten tämä on kai jokin niistä.
Hitsit sentään, kun rupesikin tekemään mieli laivalle! Kauankohan pitää vielä odotella...