Ensin muutama mukava ruokamuisto. Los Tajibos -hotellin lauantaibrunssi on ehkä paras ruokailukokemus, jonka tiedän Santa Cruzissa, ja palaamme brunssille aina uudelleen. Salaatteja on aivan uskomaton valikoima, eivätkä salaatit ole mitään tyypillisiä bolivialaisia maissinjyvävirityksiä, vaan niihin on oikeasti panostettu. Myös jälkiruoat ovat hyviä.
Nörtin kanssa lounaalla. |
Tajibos-hotellista on enemmänkin kokemusta, sillä asuimme hotellin alueella olevassa Airbnb-asunnossa viime vuonna juhannusviikonlopun. Vakituisen asuntomme (sekin Airbnb) omistaja oli vuokrannut asuntonsa jo paljon aiemmin kyseiseksi viikonlopuksi jollekin toiselle, eikä hän voinut enää perua varausta, joten meidän täytyi muuttaa siksi ajaksi muualle. Se olikin melkoinen show, mutta ei siitä sen enempää.
Minusta oli tosi kiva asua hotellin alueella olevassa asunnossa, sillä tuntui ihan siltä kuin olisi ollut lomalla. Asunto oli tosin maan tasalla, mikä tiesi muurahaisinvaasiota, ja riikinkukotkin kävivät vääntämässä nurkat täyteen pökäleitä.
Jokos täällä ollaan hereillä? |
Terveisiä Persiasta. |
"Elämä on kuin pyörällä ajamista: jos haluat säilyttää tasapainon, et voi pysähtyä." |
Paakkelssilistalle oli tullut uusi tulokas, pyjamaomena (manzana en pijamas), joka kuulosti niin kiinnostavalta, että siihen piti tutustua. Kävi ilmi, että pyjamaomena olikin vanha kunnon omenanyytti!
Pyjamabileet! |
Riad-ravintola oli mukava uusi tuttavuus. Ruoka ei ollut mitenkään erikoista (viini vielä vähemmän), mutta miljöö oli vertaansa vailla.
Kävin myös elämäni ensimmäisen kerran Acai Barissa, enkä voi ymmärtää, miten en ole koskaan ennen käynyt siellä. En ole muistaakseni maistanut aiemmin acaitakaan, joka taitaa olla suuressa huudossa ympäri maailmaa.
Tilasin tuommoisen acai-kulhon, joka oli aivan järisyttävän hyvä. Kokoa ja makeutta oli sen verran, että terveellisyys taisi olla kulhosta aika kaukana, mutta herkullinen se kyllä oli.
Patra on bolivialainen urheiluvaatemerkki, joka tekee urheiluvaatteita yksinomaan naisille. Olin nähnyt mainoksessa Patran vaatteiden olevan ihanan värikkäitä, joten ei auttanut muu kuin lähteä katsastamaan kauppa.
Värikkäitä vaatteet olivatkin, mutta kangas hieman arvelutti, sillä se oli sellaista nahkamaista eikä erityisen hengittävän oloista. Kysyin myyjältä, mitä kangas oli, mutta unohdin vastauksen saman tien (anti-jotain). Myöhemmin huomasin, että tuoteselosteessa oli Lycran merkki. Tarkoitus oli ollut ostaa hihattomia treenipaitoja, mutta niiden valikoima oli yhtä surkea kuin kaikissa muissakin kaupoissa, joten päädyin ostamaan kolmet treenihousut. Puolustelin tekoani sillä, että tuin näin bolivialaista tekstiiliteollisuutta.
Yhdet pökät. |
Santa Cruzin keskusaukiolla tapahtuu aina jotain, ja yhtenä päivänä katedraalin edusta ja aukio olivat täynnä violetteihin asuihin pukeutuneita naisia.
Minulle jäi arvoitukseksi, liittyivätkö asut johonkin uskonnolliseen juhlaan (ehkä jokin katolilainen traditio?), vai mistä oli kyse.
Toisena päivänä aukiolla oli brasilialaisia lääketieteen opiskelijoita (näin ainakin ymmärsin), joilla oli meneillään jonkinlainen mielenosoitus. En tiedä, mistä oli kyse, kun en osaa portugalia.
Yritin kääntää kuvien plakaatteja Googlen kääntäjän avulla, mutta en siltikään saanut niistä mitään tolkkua.
Syrjäisemmät kadut tarjoavat myös paljon katseltavaa, mutta vain arkisin, sillä viikonloppuisin Santa Cruz on – ihan ydinkeskustaa lukuun ottamatta – täysin kuollut.
Mennoniittoja, joista olen kirjoitellut aiemmin täällä. |
Muuttokuorma tulossa. |
Santa Cruzissa on jotenkin kotikutoisempaa kuin Medellínissä, ja koinkin siellä oloni paljon turvallisemmaksi kuin Medellínissä. Toki taskuvarkaiden vaara on Santa Cruzissakin olemassa, mutta olettaisin, että väkivaltaisuutta ja aseita on Boliviassa paljon vähemmän kuin Kolumbiassa. Piti oikein käydä katselemassa maailman murhatilastoja, ja Kolumbia näyttää olevan tilastoissa sijalla 12, kun taas Bolivia on vasta sijalla 44. Kärkisijaa pitää Honduras, mikä jäi hieman närästämään siitä syystä, että ukkelin hondurasilainen pyysi meitä käymään Hondurasissa, ja mieli tekisi joskus mennäkin. Oikein oivallinen lomailumaa.
Mutta Santa Cruzissa ei pelottanut liikkua yksin siis illallakaan, ainakaan keskustassa tai Equipetrolissa, jossa majailimme. En tosin liikkunutkaan missään syrjäisillä seuduilla pimeällä, joten en tiedä, millainen tunnelma niillä olisi ollut.
Kun bussit pysähtyvät liikennevaloihin, katumyyjillä on kiire. |
Huomenna aloitetaan presidentinvaalien tuloksen ja koko vaaliprosessin tarkastus, jolla on tarkoitus selvittää, onko vaaleissa tehty vilunkia. Tarkastuksen suorittaa Amerikan valtioiden järjestö OAS (tai OEA), ja se kestää arviolta 10–12 vuorokautta. Myös Euroopan unioni on sanonut tukevansa tarkastusta ja lähettävänsä paikalle muun muassa teknisiä asiantuntijoita. Evo on ilmoittanut hyväksyvänsä vaalitarkastuksen, ja jos tarkastus paljastaa, että jonkinlainen vaalipetos on tapahtunut, Evo on sanonut suostuvansa toiselle äänestyskierrokselle.
Tämä on kuitenkin kansalaisten mielestä liian vähän ja liian myöhään. Kansan mielestä kun ei ole kyse vain tästä yhdestä vaalituloksesta, vaan kyse on pidempiaikaisesta huijauksesta. Kuten lapazilaisen San Andrés -yliopiston rehtori sanoo: Huumekaupassa pyörivät suuret rahat, jotka ulottuvat hallituksen ytimeen asti. Näillä rahoilla ostetaan omatuntoja, ja on olemassa suuri vaara, että Bolivian kansa tulee jälleen kerran petetyksi.
Kansan mielestä ainoa mahdollinen ulospääsy tilanteesta onkin mitätöidä vaalitulos ja järjestää uudet vaalit. Myös vaalituomioistuinta vaaditaan kokonaan uusittavaksi, sillä vaalituomioistuinta epäillään vaalituloksen väärentämisestä Evon hyväksi. Huomenna järjestetään La Pazissa kansalaiskokous, jossa kansa esittää ehdotuksensa uusista vaaleista.
Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.