Kun elämä tarjoaa pelkkää marinadia

Moi! Mun nimi on Tapsu, ja mä tulin nyt vähän kertomaan, mitä on koirien mindfulness.

Jotkut ihmiset ovat mun mielestä vähän hassuja. Jotkut nimittäin uskovat, että jos istuu koivet ristissä ja odottaa, alkaa tapahtua jänniä asioita. Mä taas uskon siihen, että mitä aktiivisemmin itse tonkii, sitä enemmän metkoja juttuja löytää.

Ja koska mä olen koira (kuten ehkä jo huomasittekin), hajuaisti on mulle aika tärkeä. Teillä ihmisillä voi toimia muut aistit paremmin, vaikka kyllä teidänkin kuono kertoo varmasti aika paljon. Paska ainakin haisee yleensä aika kauas, ja sitä kannattaa vältellä parhaansa mukaan.

Kyllä mä toki silmiänikin käytän, sillä kaikki ei ole aina sitä, miltä ensi katsomalta näyttää (tai haisee). Joskus vaaditaan tarkempaa silmämääräistä tutkimusta.

Mikäs köntsä se tämä on?

Yleensä on niin, että suurin palkinto odottaa yllättävissä paikoissa. Kannattaa siis joskus poiketa mukavuusalueeltaan ja tutkia vähän kummallisiltakin vaikuttavista paikoista.

Kannattaa kuitenkin varoa, ettei jää jumiin! On aika noloa, jos pitää hälyttää piipaa-auto pelastamaan.

Ei myöskään kannata syöksyä eteenpäin ihan suinpäin, vaan on hyvä edetä varovaisin askelin. Kulman takaa saattaa nimittäin tulla vastaan mitä vain.

Vasta kun reitti on selvä, voi astua esiin koko komeudessaan.

Jotkut ihmiset ovat sitä mieltä, ettei kannata katsella taaksepäin tai eteenpäin ja että on hyvä elää pelkästään tässä hetkessä. Mä taas olen sitä mieltä, että joskus on hyvä pysähtyä miettimään menneitäkin. Kuinka mä muuten muistaisin, minne olen minkäkin herkkupalan piilottanut?

Joskus elämässä tapahtuu jotain isoa. Sitä vain haistaa, että tässä saattaa nyt olla jotakin. Saa semmoisen vainun, että rupeaa oikein jännittämään!

Silloin kannattaa kaivaa, sillä intuitio on harvoin väärässä!

Aina löytö ei kuitenkaan ole ihan sellainen kuin mitä oli ajatellut. Silloin saattaa vähän ihmetyttää.

Että tämmöistä tällä kertaa.

Liian kranttu ei saa kuitenkaan olla. Vaikka makkaraa ei joka kerta löytyisikään, toisenlainen löydöskin saattaa paljastua yllättävällä tavalla mielenkiintoiseksi, eikä sitä kannata millään muotoa väheksyä. Kaikesta oppii! Ainakin oppii tietämään, että tästä kohdasta ei kannata kaivaa toista kertaa.

Tulipahan kuitenkin kaivettua.

  
Te ihmiset harrastatte kuulemma joskus joogaa, mutta mä en ole joogan perään. Vaikeaa joogaaminen tämmöiselle nelijalkaiselle olisikin. Vai oletteko joskus nähneet koiraa esimerkiksi vuoriasennossa?

Tiedättekö muuten, mistä asento 'alaspäin katsova koira' on saanut nimensä? No meiltä koirilta tietysti!  

Kas näin.

Tunteiden näyttäminen on sallittua! Se joka muuta väittää, on väärässä.

Saa murista ja haukkua, ulista ja ulvoa! Mun mielestä jatkuva positiivisuus on ihan pöljää.

Sekin pitää muistaa, että vaikka kuinka yrittäisi elää onnellista ja tasapainoista koiran elämää, joskus tulee vastaan ilonpilaajia, jotka torppaavat haaveet tylysti.

Silloin kannattaa vain kääntää peräpuolensa ja lähteä menemään.

Uudet seikkailut kutsuvat!

Moro!