Avioliitto on vain hienompi ilmaus sille, että adoptoi aikuisen miehen, jota tämän vanhemmat eivät enää huoli.


perjantai 4. helmikuuta 2011

Temppelien hiusbisnes

Eräs naispuolinen tuttavani kertoi jokin aika sitten olevansa menossa Tirupatiin, tarkemmin sanottuna Tirumalaan. Tirumalassa sijaitsee Sri Venkateswaran temppeli, joka on yksi tärkeimmistä hindujen pyhiinvaelluskohteista. Kuultuani tuttavani suunnitelmista kysäisin häneltä - tietenkin! - meinaako hän ajattaa päänsä kaljuksi.

Olenko aivan tärähtänyt, kun kyselen tuollaisia? Mitä tekemistä temppelikäynnillä ja pään kaljuksi ajamisella on muka keskenään? Miksi kukaan intialainen nainen ylipäänsä haluaisi ajattaa päänsä kaljuksi - heillä kun on aina niin upeat, pitkät ja paksut, hiukset. Eihän Intiassa ole lainkaan lyhythiuksisia naisia - saati sitten kaljupäitä!


Hiukset voidaan leikata pois oikeastaan samasta syystä kuin niitä kasvatetaankin: koska pitkiä hiuksia pidetään niin kauniina ja olennaisena osana naisen ulkonäköä. Hiukset eivät ole vain kasa karvoja, jotka sattuvat kasvamaan päästä, vaan ne merkitsevät intialaisille naisille paljon enemmän. Hiuksia tykätään koristella tuoksuvilla kukilla ja muilla koristeilla, kuten maang tikkalla, varsinkin häissä. Intialaisten hiussoljet ovat nekin useimmiten hyvin näyttäviä (hyi häpeä mun virttyneitä hiuslenkkejäni!). Nuoria naisia kannustetaan kasvattamaan pitkät hiukset, jotta sitten hääpäivänä - elämän tärkeimpänä päivänä - morsiamen hiuksista saataisiin luotua mahdollisimman upea kampaus.

Pienenä välihuomautuksena mainittakoon, että minä en aina (lue: koskaan) jaksa vaivautua hiusteni takia, vaan tukkani sojottaa aina vähän miten sattuu. Useammin kuin kerran anoppi onkin joutunut kehottamaan minua kampaamaan tukkani ennen uloslähtöämme. :-D Anoppi ei myöskään ymmärrä näitä linnunnokka-mallisia hiuskiinnikkeitä, joissa hiusten latvat jäävät sojottamaan milloin mihinkin. Onneksi mieheni on vähän sivistänyt äitiään, että se on kuule nyt vain sellainen tyyli.

Koska hiukset ovat niin tärkeä osa naisen ulkonäköä, niistä luopumista pidetään erittäin arvokkaana tekona. Pään kaljuksi ajaminen liittyy hindulaisuuteen: hiukset tavallaan uhrataan tai annetaan lahjaksi jumalalle, ja tämä tehdään useimmiten temppelikäynnin yhteydessä. Hiusten ajelu liittyy myös pienten lasten ikäriitteihin, ja varsinkin poikalasten (joskus tyttöjenkin) hiukset ajellaan lapsen ollessa noin vuoden ikäinen. Tavat vaihtelevat kuitenkin hyvin paljon perheittäin ja alueittain - mikä on yhdelle täysin rutiininomainen ja tavallinen käytäntö, saattaa olla toiselle hyvinkin oudoksuttava tapa.

Kirjallisuudessa hiusten poisleikkaamisen syiksi mainitaan yleensä mm. täydellinen omistautuminen jumalalle, menneisyydestä vapautuminen ja uuden aloittaminen. Olen kuitenkin havainnut, että todellisuudessa syyt eivät ole näin korkealentoisia, vaan hyvinkin arkipäiväisiä. Usein hiusten leikkauttamisen taustalla on jonkinlainen toive tai pyyntö tyyliin "jos se ja se asia toteutuu elämässäni, niin vastineeksi luovutan hiukseni jumalalle". Anoppini sisko esimerkiksi pyysi jumalalta, että hänen poikansa valmistuisi lääkäriksi, ja jos näin kävisi, hän luopuisi hiuksistaan. Poika valmistui lääkäriksi - vieläpä aika taitavaksi sellaiseksi - ja anopin sisko kävi sopimuksen mukaisesti ajattamassa päänsä kaljuksi. Eräs sukulainen taas kävi Tirupatissa pyytämässä sairaan lapsensa tervehtymistä, ja luopui hiuksistaan ikään kuin pyyntönsä tueksi.

Tämä hiustenleikkaushomma, kuten monet muutkin hindulaisuuden käytännöt, tuntuvat minusta lähentelevän jo taikauskoa. Mistään taikauskosta ei taida kuitenkaan olla kyse; hindulaisuus on vain kovin konkreettinen uskonto kristinuskoon verrattuna.

Ajeltu pää Tirupatissa.
Aika nätti poikakin! ;-)

Kun Tirumalassa käy päivittäin vähintään 50000 pyhiinvaeltajaa, ja aika moni heistä ajattaa tukkansa, parturihuoneissa käy melkoinen vilske ja parturoinnin tuloksena syntyy melkoiset kasat leikattua hiusta. Näitä parturoituja karvoja ei heitetä hukkaan, vaan ne kerätään säkkeihin ja kuljetetaan yhteen keräyspisteeseen, jossa ne levitetään kuivumaan. Kuivattamisen jälkeen hiukset lajitellaan eri laatuluokkiin. Parasta laatua ovat mustat, yli 40 senttiä pitkät hiukset. Toiseen laatuluokkaan kuuluvat mustat, 20-40 senttiä pitkät hiukset; kolmanteen alle 20 senttiä pitkät mustat hiukset. Alimpaan laatuluokkaan kuuluvat lyhyet sekä harmaat tai muunväriset hiukset. (Kovin ovat blondit huonossa kurssissa!) Hyvälaatuisesta, yli 40-senttisestä hiuksesta saatetaan saada jopa 12000 rupiaa (vajaat 200 euroa) kilolta.

1900-luvun puolella suurin osa hiuksista meni lähinnä peruukeiksi tai huonekaluteollisuuden käyttöön, mutta 2000-luvulla yleistyneet hiustenpidennykset ovat lisänneet hiusten kysyntää räjähdysmäisesti. Hiukset ovatkin temppelille erittäin arvokas tulonlähde, ja joidenkin arvioiden mukaan jopa puolet temppelin tuloista tulee hiuksista. Rahat käytetään yhteiseen hyvään, mm. temppelissä tarjottaviin ilmaisiin aterioihin, sairaaloiden ylläpitoon ja uskonnolliseen koulutukseen.

Monet Hollywood-tähdetkin himoitsevat lisäkkeisiinsä intialaista hiusta, joka on laadultaan erinomaista länsimaiseen hiukseen verrattuna. Intiassa hiuksia hoidetaan lähinnä luonnontuotteilla, mm. kookosöljyllä ja yrttipohjaisilla pesuaineilla, jotka eivät vahingoita hiusta läheskään samalla tavalla kuin länsimaissa käytetyt kovat kemikaalit. Intialainen hius on siis useimmiten sellaista, millaiseksi luonto sen on luonut, joten se kestää teollisuuden jatkokäsittelyä - kihartamista, värjäämistä ja kuumentamista - erittäin hyvin.

Entä aikoiko tuttavani ajattaa päänsä kaljuksi vai ei?

Hän nauroi kysymykselleni ja sanoi, ettei aikonut ajaa itseään ihan kaljuksi, mutta aikoi kyllä luopua pienestä hiustupsusta. Hän kuitenkin suunnitteli vielä jonakin päivänä luopuvansa ihan koko tukastakin ja tekevänsä sen vielä ihan pyyteettömästi, ilman että pyytäisi jumalalta mitään. Pienenä mutkana matkassa oli kuitenkin se, että hänen miehensä ei oikein innostunut asiasta: hän kun ei kuulemma haluaisi katsella kaljupäistä vaimoa. :-D

11 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoinen postaus!Intialaisilla naisilla tosiaankin on ihana ,paksu hiuslaatu,joten ei ihmekään,että sillä on kysyntää hiuslisäkkeissä.
    Tuo kaljuksi ajeleminen ja hiuksista luopuminen oli minulle täysin uusi asia.

    VastaaPoista
  2. Yaelian, minusta on ihmeellistä, miten erilaisia ihmisten hiuslaadut voivat ollakin! Kun suomalaisella (ainakin mulla) on tosi hennot ja ”lierut” hiukset, intialaisten hiukset ovat tosi paksuja ja jäykkiäkin. Varmaan sopivat hyvin hiuslisäkkeisiin ja muihin vastaaviin. :-)

    VastaaPoista
  3. Minä katsoin jokin aika sitten sellaisen ohjelman jossa joku brittäinen popstara meni Intiaan tutkimaan että mistä ne kaikki hiuslisäkkeet tosiaan tulevat! :) Se oli ihan mielenkiintoinen ohjelma.

    VastaaPoista
  4. Hauska postaus! Oletko muuten käynyt Tirupatissa? Minä kävin kerran, ja se olikin aika traumaattinen kokemus - ostettiin liput, joilla pääsi jonon ohi, ja jonotettiin sisään "vain" 2h, (normaalin 8h sijaan), mutta loppujen lopuksi temppelissä ei nähnyt mitään, koska ihmiset puskivat niin kovasti ja oltiin ulkona melkein heti sisään päästyämme! Noita hiustenajelupisteitä siellä nähtiin kovasti.

    Mitä itse olet mieltä mundanista eli lasten hiustenajelusta? Me ollaan kovasti keskusteltu siitä miehen kanssa, koska heidän perheessään on tapana tehdä näin. Minä sanoin, etten mielelläni ajelisi meidän lapsien hiuksia, sitten kun lapsia on. Mutta mies sanoo, että näin on tehtävä perinteen vuoksi ja siksikin, että hiusten aikaisin ajelu vahvistaa hiuksia eli siksi kuulemma intialaisilla on niin hienot, vahvat hiukset.

    VastaaPoista
  5. Laura, mäkin tahtoisin nähdä tuon ohjelman! Se oli varmaan mielenkiintoinen. No, täältä esimerkiksi ne hiukset tosiaan tulevat. :-)

    Anna, olen tehnyt kaksi kertaa ”pyhiinvaellusmatkan” Tirupatista ylös Tirumalaan, eli kavunnut sen jotain 10 kilometrin mittaisen matkan ja pyörinyt Tirumalassa ja Tirupatissa muuten, mutta itse temppelissä en ole koskaan käynyt. Voin vain kuvitella sitä tungosta, mikä siellä on. Siellä on kyllä jotain pika- ja VIP-darshaneitakin, mutta en tiedä, voiko niille päästä kuka tahansa. Vai olikohan tuo teidän kaksituntinen odottelu juuri sellainen pika-darshan? Yksi mies kertoi kerran olleensa darshanilla viiden aikaan aamulla, ja silloin siellä oli kuulemma ollut oikein miellyttävää. Ei ollut ruuhkaa ja darshanillakin sai viipyä puoli tuntia! Aikainen aamu onkin varmaan paras aika käydä siellä.

    Minäkään en oikein pidä tuosta mundanista. Vielä poikien kohdalla se jotenkin menettelee, mutta tyttöjen pään ajelua en ymmärrä yhtään. (Niin kuin tuossa yhdessä kuvassa, jossa on eräs sukulaistyttö pää ajeltuna.) Olen kuullut tuon saman selityksen, että hiusten ajelu vahvistaa hiuksia. En ihan tiedä, uskoako vai ei.

    VastaaPoista
  6. Heips! Piskuinen kommentti tuosta lasten hiustenleikkuusta. Meillakin pain yleensa ajellaan vuoden vanhojen paa kokonaan, mutta meidan tyttelille ei tehty niin koska mina eika mieskaan oikein tykannyt ajatuksesta (vaikka lapsemme 5 paivaa nuoremman serkun perhekin naytti mallia oikeaoppisesta perinteesta:). Mutta sittemmin ollaan kylla parturoitu lapsukaisen hiuksia suorastaan millin mittaisiksi, koska lyhyet hiukset ovat oikeasti paljon helpommat hoitaa kuumassa ilmastossa. Lapsi hikoilee selvasti vahemman ja iho pysyy paremmassa kunnossa. Vaikka meidan muksulla onkin intialaisittain hennot ja "harvat" hiukset, kun on puoliksi suomalainen, niin minusta tytolla on ollut tyyliin vauvasta saakka enemman hiuksia kuin itsellani ikina! :)

    VastaaPoista
  7. Anonyymi, hyvä huomio, että hiuksia ajellaan ihan käytännön syistäkin eikä vain uskonnollisten syiden takia. Mun mieskin on ajanut jonkun kerran päänsä ihan kuliksi, jotta olisi mukavampi olla (oikeasti se taisi olla vain laiska pesemään tukkaansa ;-)). Varmasti on lapsillakin helpompi olla, kun on vähemmän tukkaa.

    Onneksi olitte miehenne kanssa samaa mieltä tyttönne tukanleikkuusta; perinteet kun istuvat Intiassa monesti niin tiukassa, että niistä ei voi edes keskustella, noudatetaanko niitä vai ei - on vain tehtävä niin kuin suvussa on aina tehty. Ainakin minusta tuntuu siltä, että totuttuja tapoja ei kauhean helposti lähetä kyseenalaistamaan.

    VastaaPoista
  8. Hiuksiin kylla tosiaan liittyy jos jonkinlaista juttua! Mun mies pitaa hiukset myos todella lyhyina kun silla on niin jarjettoman tiheasti karvaa paassa! :)

    Pikkuvauvoihin tai ylipaataan lapsiin liittyen on ihan hulluja ja hulvattomiakin traditioita, muitakin siis kuin tuo hiusten ajeleminen. Anoppi kehotti mua muun muassa nipistelemaan kevyesti vauvan nenaa siita kohtaa, jossa otsa ja nena kohtaavat... Niin, ettei lapselle vain tulisi liian leveaa nokkaa! :) Iholle olisi pitanyt levittaa muun muassa turmeric-tahnaa jotta siita tulisi hienon vaalea ja ihokarvaton.

    VastaaPoista
  9. Anonyymi, voi taivas... erikoisia traditioita tosiaan! :-D

    Lapsista tuli mieleen vielä yksi intialainen tapa, jota en ihan ymmärrä. Nimittäin se, kun lasten silmät rajataan mustalla kajalilla. Kun näin miehestäni ja hänen sisaruksistaan valokuvan, jossa he olivat ihan pieniä, luulin ensin, että heillä on silmissä jotain vikaa, kun silmät oli niin kumman näköiset (en vielä silloin tiennyt tuosta kajal-traditiosta). Ensimmäinen ajatus oli, että kylläpä mieheni on ollut vauvana ruma, vaikka en tietysti ääneen kommentoinut mitään. :-D Kajalin tarkoituksenahan on ymmärtääkseni pitää ”pahan silmän” katse loitolla – ihaileva (ja kateellinen?) katse saattaisi vahingoittaa vauvaa, ja siksi on parempi tehdä vauvasta ”ruma”. No, mun kohdalla se ainakin toimi ihan täydellisesti! :)

    VastaaPoista
  10. Joo! Silmien rajaukset vauvoilla on tosi hurjan nakoiset! Oon miettinyt, miten ihmiset uskaltavat laittaa kajalia niin lahelle ihan pikkuisten lasten herkkia silmia ja joskus oon kuullut kuinka tytar/minia valittaa kuinka oma aiti/anoppi rajailee vauvaparan silmia jollain omatekoisella kajalilla ja silmat tulehtuvat tuon tuosta.

    Olin kylla kieltamatta aika yllattynyt ja ihmeissani kun itse nain ensimmaisen kerran vauvoja, joille oli laitettu kajalit ja kulmakarvatkin tuhrittu paksuiksi ja nayttaviksi, mutta eniten mua allistytti ne erityisen rumat, suuret "luomet" joita saattaa parhaimmillaan (eli pahimmillaan) olla sutattu pari kolmekin vauvan naamaan sinne tanne. Ootko nahnyt sellaista tehtavan? Ainakin taalla Etelassa se on todella yleista ja aattelin ensin etta voi voi, vauvaparkaa kun sille on tuollainen hurja syntymamerkki kasvoissa...

    Kunnes nain seuraavan vauvan jolla oli ihan samanlaisia isoja, mustia pyoryloita naamassa ja tajusin etta ahaa, taa onkin ihan joku muu juttu. :) Lopulta kysyin miehelta, miksi ihmeessa tyypit piirtelee vauvan kasvoihin tuollaisia feikkiluomia ja niinhan se menee, etta pahan silman estamiseksi. Tavallaanhan se toimi munkin kohdalla, kun ensimmaisena surkuttelin mielessani vauvan kohtaloa enka ollut kateellinen sen sopoydesta. Itselle tuo kademieli-ajatus ja paha silma onkin ihan taysin outo ajatusmaailma. Miksi lapsen ihasteluun pitaisi liittya kateellisuutta ja viela pahoja toiveita!? :)

    VastaaPoista
  11. Anonyymi, olen nähnyt noita mustia täpliä, ja ne on aika hirveän näköisiä! Oon kuullut myös, että niitä voidaan tehdä myös esim. korvan taakse piiloon, ja olen vähän ihmetellyt, miten ne sieltä muka estävät pahan silmän katsetta, kun ei niitä edes näy. Tuo on hirveää, kun silmät tulehtuvat omatekoisten meikkien takia – varsinkin kun on vielä pieni lapsi kyseessä. Mun anoppinikin on pilannut omat silmänsä jollakin omatekoisilla voiteilla, ja hänellä on nyt pysyvästi mustat silmänaluset! Kai siinä on takana puhdas tietämättömyys...?

    Mä en kanssa mitenkään tajua tuota pahan silmän ja kateuden pelkoa. Ovatkohan intialaiset jotenkin erityisen kateellista kansaa (luulin, että suomalaiset ovat ;-)), kun ne näkevät niin kauheasti vaivaa pahan silmän katseen estämiseksi. Todella käsittämätöntä mun mielestä, ja olen kyllä toosi monta kertaa ajatellut, että onkohan tuo nyt pikkuisen liioiteltua. :-) En tiedä, mistä tuo pahan silmän pelko kumpuaa – pitäisi varmaan yrittää ottaa selvää asiasta. Intia on kyllä uskomuksia täynnä!

    VastaaPoista