Vaikeneminen on kultaa, jeesusteippi hopeaa.


keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Paluu arkeen

Diwali on taas vuodeksi juhlittu, ja vaikka pommeja inhoankin, niin raketteja tykkään katsella. Eilen illalla tulikin istuttua parvekkeella aika kauan ja vain tuijotettua taivaalle. Raketit ovat minulle vähän niin kuin kaupunkien valot ja tähtitaivas - voisin tuijotella niitä vaikka kuinka pitkään!

En malta olla laittamatta vähän ilotulituskuvia tännekin.

















Juhlat eivät kuitenkaan jatku ikuisesti, vaan ennemmin tai myöhemmin koittaa taas arki. Arkeen palaaminen on toisille helpompaa, toisille vaikeampaa. Kun tänä aamuna vein pyyhettä parvekkeelle kuivumaan, kohtasin kadulla hupaisan näyn.


Täällä lemmikkikoirien omistajat palkkaavat tavallisesti koiranulkoiluttajan, ettei tarvitse itse talsia koiran perässä pitkin katuja. Tämä koiranulkoiluttaja oli tainnut juhlia hieman rankemmalla kädellä, kun raukkaa väsytti noin. Ehkä hän istuu tuossa puoli tuntia ja palaa sitten koiran kanssa takaisin: tulipa tehtyä pitkä lenkki!

12 kommenttia:

  1. Voi ei, tosin koirakin näyttää kyllä siltä, että tuli Diwalia valvottua :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin näyttää, raukka. Saattaa tänä iltana uni maittaa - molemmille. :-)

      Poista
  2. Minustakin on iiiiihana katsella raketteja. Suomessa kyllä tuli joka uutena vuotena ostettua hirmuinen kasa raketteja. Ihania! Täällä ne ei ole sallittuja. höh. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä ihmettä, miksiköhän? Siellä on kyllä ihan ihmeellisiä lakeja.

      Me ei ostettu tänä vuonna yhtään rakettia, mutta muiden ammuskelua oli kiva katsoa. :-)

      Poista
    2. Minä toivoisin itse, että Suomessa ilotulitteiden käsittely siirtyisi täysin pois maallikoilta. Tähän on syynä se, että joka vuosi sattuu vahinkoja. Edellisessä asunnossamme kaupunginosien räkänokkien mielestä oli mahtavaa mm. suunnata raketteja parvekkeille. Ja yhtenäkään vuonna ilotulitus ei pysy aikataulujen rajoissa. Erityisen inhottavaa se on koirien kannalta, jotka on idioottien takia saatu paukkuaroiksi.

      Ei vielä se ensimmäinen kerta eikä toinenkaan, mutta kolmannen itsen ja koirien niskaan heitettyjen ilotulitteiden jälkeen koirista on tullut paukkuarkoja. Viimeisintä kertaa ei voinut edes ennakoida. Tulimme uudenvuodenaatonaattona bussista ulos ja joidenkin pikku*askiasten mielestä oli hyvä idea heittää bussista ulosastuvien päälle paukkuja.

      Tällä hetkellä koirat on pakko vielä uudenvuoden ympärillä kahdeksi viikoksi maalle turvaan, koska varsinkaan vanhempi koira ei paniikiltaan kykene tekemään tarpeitaan pamauksen kuultuaan. Ja kun niitä raketteja paukutellaan ihan päämäärättömästi koska tahansa, niin ei voi edes ajatella, että jollakin aikaikkunalla pääsisi stressaamatta ulos.

      Näiden sääntöjä noudattamattomien, välinpitämättömien ja muille haittaa aiheuttavien ihmisten takia minusta on tullut ilotulitteiden suhteen tiukkis.

      Poista
    3. Voi apua, en kyllä yhtään ihmettele, että olet tuota mieltä, kun sinulla on tuollaisia kokemuksia. Itselläni ei ole koskaan ollut lemmikkejä, joten en ole omakohtaisesti nähnyt eläinten reaktioita. Voin vain kuvitella, miten hirveää paukuttelu ja raketit eläinten (ja omistajien) mielestä on. Hirveää, jos pitää linnoittautua kotiinsa ajattelemattomien typerysten takia.

      Olen itsekin saanut joskus uutenavuotena kaupungilla paukun jalkoihini, kun joku keksi heittää paukun kioskijonoon. Siitä jäi paniikinomainen pelko paukkuja kohtaan, enkä tykkää liikkua uutenavuotena (tai täällä diwalina) ulkona ollenkaan. Kun paukutteluun lisää vielä alkoholin, niin yhdistelmästä tulee kyllä todella vaarallinen. Siinä mielessä olen samaa mieltä, että ilotulitteet voisi siirtää maallikoilta pois, vaikka raketteja on kyllä kiva katsella – jos niitä käsitellään oikein ja jos otetaan muutkin huomioon. Vaan aina niitä idiootteja löytyy.

      Poista
  3. Täällä ei raketit kuulu niinkään uuteenvuoteen vaan tasavallanpäivään ja häihinkin. Meidän lapsille on vielä riittänyt raketeiksi tähtisädetikut...

    Paljonkohan on koiranulkoiluttajan kuukausipalkka:)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä. Täällä diwali on suurin rakettijuhla, ja häissäkin niitä ammutaan (ja muissa juhlissa), mutta uutenavuotena ei juuri lainkaan.

      Hih, ei taida olla kovin paljon. Ehkä heillä on muita bisneksiä lisäksi? Tai sitten monta koiraa ulkoilutettavana.

      Poista
  4. Olitpa saanut hyviä ja tarkkoja kuvia raketeista. Itse en onnistu koskaan laukaisemaan oikeaan aikaan. Tai sitten ei malta keskittyä kuvaamiseen, ettei vaan jää yksikään raketti huomioimatta :)

    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kaikki kuvien raketit ovat meidän naapureiden ampumia, eli näin parvekkeelta etukäteen, milloin he asettelivat raketteja laukaisukuntoon. Osasin siksi suunnata kameran etukäteen suunnilleen oikeaan paikkaan. :-) Lisäksi naapurit ampuivat myös sellaisia "sarjatuliraketteja", joissa tuli varmaan pari-kolmekymmentä rakettia muutaman sekunnin välein (kaikki räjähtivät suurin piirtein samassa kohtaa), joten tarvitsi vain painella laukaisinta ihan vimmatusti. Muuten olisi kyllä ollut vaikeaa - aina kun huomasin raketin, suuntasin kameran ja painoi laukaisinta, kuvaan ei tullutkaan enää mitään.

      Poista
  5. Siellä tuntuu noita juhlapyhiä riittävän sama on täällä päin maailmaa,joka toinen viikko on puente=silta mikä tarkoittaa pidennettyä viikonloppua,useimmiten jonkun uskonasian kustannuksella:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, täällä juhlitaan kanssa paljon uskonnollisia juhlia, ja joskus se juhlinta on kyllä semmoista, että eipä uskoisi, että siinä on uskonnolliset syyt takana! Esim. Ganesh Visarjanina (jolloin Ganeshat upotetaan veteen) Ganesh-saattueissa ukot vetävät useinkin lärvit, ja on parempi pysytellä kaukana kuorma-autollisesta kännisiä ukkoja... :-/

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3