Tämänkertainen vuosikooste on erittäin kuvapainotteinen, sillä haluan saada koosteen tehtyä nyt vuodenvaihteen tienoilla, ettei tämä jää jonnekin helmikuulle, jolloin asia ei luonnollisestikaan ole enää kovin ajankohtainen. Palaan kuitenkin pohtimaan viime vuoden aikana esille nousseita teemoja ehkä myöhemmin.
Kulunut vuosi tuntui varsin tapahtumaköyhältä, mutta kuvia selaillessani totesin, että vaikka vuosi ei mennyt ollenkaan niin kuin piti (terveysongelmieni takia), vuodesta tuli kuitenkin ihan kiva. Itse asiassa olen onnellinen vastoinkäymisistäkin, sillä ne saivat minut ymmärtämään monia asioita, jotka olisivat muuten jääneet oivaltamatta. Mutta niihin oivalluksiin siis ehkä myöhemmin.
TAMMIKUU
Tammikuu on yleensä aikamoista hiljaiseloa, ja niin oli tänäkin vuonna. Vuoden alku on aina varsin terveyspainotteinen, kun on hammaslääkäriä, astmalääkäriä ja sen sellaista. Tammikuussa tilasin Evogenomilta myös geenitestin, jonka tuloksista minun on pitänyt kirjoitella, vaan enpä ole saanut aikaiseksi!
Tammikuun mieleenpainuvin juttu oli Valtteri-myrsky, ja koska tuuli puhalsi mereltä todella ärhäkästi, lumi kinostui tuohon tekeillä olevan puiston keskellä olevalle polulle niin, että ihmisten oli vaikea päästä etenemään.
Minä videoin tilanteita parvekkeelta:
HELMIKUU
Helmikuussakaan ei tapahtunut omassa elämässä mitään kovin mullistavaa (ainakaan kuvien perusteella).
Ystävällä kylässä.
Ragussa.
Tärkeä tapahtuma, joka pitää raportoida äidille joka kevät (ollaan molemmat nalleihmisiä).
Lunta oli riittämiin.
Siitä vain ostoskärry matkaan!
Maailmalla sen sijaan tapahtui kaikenlaista.
MAALISKUU
Kevät teki tuloaan.
Ukrainan puolesta liputettiin.
Kävin Daniel Burenin näyttelyssä EMMAssa.
Juhlin synttäreitäni kahdesti (en kuulu niihin, joiden mielestä omista synttäreistä ei kannata tehdä numeroa 😆): ensin brunssi-illallisella....
...ja sitten Haikaranpesässä.
Naureskelimme siskon ja äidin kanssa Savonlinnan oopperajuhlien mainokselle, josta tuli hieman kaksimielisiä mielleyhtymiä.
Ukkeli lähti Intiaan, ja seurasin mielenkiinnolla lennon etenemistä, kun suorinta tietä ei voinut nyt lentää.
HUHTIKUU
Palautin äidin Savonlinnaan ja tein kävelylenkin ohessa tuhat askelkyykkyä.
Treffasin myös Pörreä.
Kävin kampaajalla.
Intian perheen autonkuljettajan tytär syntyi – ja minä olin Kuortin ABC:llä, kun autonkuljettaja viestitteli asiasta.
Helsinkiin tuli pizza-automaatti (jota en ole vieläkään kokeillut, vaikka on pitänyt).
Palapelien kasaaminen jatkui.
Rupesin laittelemaan parveketta kesäkuntoon ja ihmettelin, kun parvekkeesta oli tullut lähinnä kuntoiluvälineiden ja matkalaukkujen säilytyspaikka.
Ukkeli palasi Intiasta, ja minä kävin ihmettelemässä Helsinki-Vantaan vastaanottoaulaa.
TOUKOKUU
Heinäkuussa olevien ukkelin siskontytön häiden asujen suunnittelu jatkui ukkelin siskon kanssa.
Kesän risteilyliikenne Helsinkiin käynnistyi.
"Nalle" tilasi minulle kukkia äitienpäivänä. Ehkä ihanin yllätys ukkelilta ikinä. 💕
Kävimme Budapestissa.
Ensimmäistä kertaa ikinä synagogassa!
Budapest oli kiva, mutta ei vakuuttanut niin, että tekisi mieli mennä sinne uudestaan.
Kävelin paljon kaupungilla ja ihmettelin näytteikkunoita.
KESÄKUU
Kesäkuun puoliväli muutti loppuvuoden suunnan aivan toisenlaiseksi kuin olin kuvitellut, sillä terveys petti niin totaalisesti, että en pystynyt tekemään välillä juuri mitään. Onneksi oli kuitenkin joskus parempia hetkiäkin, jolloin saattoi uskaltaa yrittää jonkin tekemistä. Yleensä se kuitenkin kostautui tavalla tai toisella, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Äiti kävi taas kylässä, mikä tarkoitti tietenkin myös sitä, että Nallen paras kaveri Enska kävi kylässä (Enska kulkee aina äidin mukana 😊).
Kävelyllä äidin kanssa Ruoholahden kanavan varrella.
Juhannuksen vietimme ukkelin kanssa ihan lähimaisemissa (kuva Mattolaiturilta), kun en pystynyt lähtemään mihinkään.
Kaivopuistossa (kuvassa joku random-tyyppi, ei ukkeli).
Poltin kaulani ja olkapääni juhannusaattona niin, että juhannuspäivänä piti kävellä huivi kaulassa, vaikka ulkona oli hellettä. 😆
Kesäkuu oli ankea, enkä hirveästi välitä muistella sitä. Suurin osa ajasta meni siihen, että odotin vain kesän menevän ohi (logiikka oli kai se, että "aika parantaa haavat"). Yllä oleva auringonottokuva on Jätkäsaaresta, mutta enpä pystynyt kauan makaamaan maassa, kun selkä oli jo ihan armottomassa juntturassa.
Sen verran uhkarohkea kuitenkin olin, että rupesin suunnittelemaan heinäkuulle automatkaa Viroon.
HEINÄKUU
Heinäkuussa pääsin kuin pääsinkin Viron road tripille ystäväni ja kummipoikani kanssa, eikä matkalla ollut mitään suurempia terveydellisiä ongelmia (ainakaan minulla).
Haapsalun vanha rautatieasema.
Rummu.
Ungrun linnan rauniot.
Pärnun aallonmurtaja.
Ainoa harmillinen asia oli, että kummipoikani sairastui matkalla pahaan flunssaan, joka ei kuitenkaan ollut ilmeisesti koronaa, ja minäkin sain saman taudin muutama päivä kotiinpaluun jälkeen. Minulla ei ole ikinä ollut keuhkoissa limaa niin paljon kuin sen kahden viikon aikana kuin tautia sairastin (juuri muita oireita minulla ei ollut), mutta vaikka tein viisi koronatestiä eri päivinä ja kaikista mahdollisista aukoista ottaen (okei, lähinnä siis nenästä ja nielusta), tulos oli aina negatiivinen. En ole siis sairastanut vieläkään kertaakaan koronaa, ainakaan tietääkseni.
Se oli kuitenkin selvää, että en pystyisi matkustamaan häihin Amerikkaan (koska en edelleenkään pystynyt istumaan pitkiä aikoja kerrallaan ilman kipuja), joten ukkeli joutui lähtemään matkaan yksinään. Minä päätin kokeilla kuun lopussa ensimmäistä kertaa kotinurkista pidemmälle matkustamista, ja menin lentäen Savonlinnaan. Kokemus oli hupaisa, mutta koneen tärinä kävi pahasti kroppaan.
Elämysmatkailua!
Savonlinnan puskalook. Pitäisi ehkä pukeutua punaiseen, jotteivät metsästäjät luulisi hirveksi.
Syömässä Cafe Rantakivessä.
Amerikasta tuli paljon kuvia ja videomateriaalia häistä, enkä osannut olla mitenkään pahoillani, että pippalot olivat jääneet minulta välistä. Syy toki harmitti!
Tätäkin mehendi-tilaisuudessa otettua kuvaa katsellessani minua lähinnä ahdisti. En osaa mitenkään nähdä itseäni tuossa joukossa, varsinkin kun se Intiasta tilaamani keltainen mehendiin tarkoittamani asu oli niin ruma. (Mehendissä kuuluu pukeutua keltaiseen, mutta on tuolla näköjään joku rikkurikin joukossa.) Savonlinnan puskalook olisi sopinut tähän joukkoon varsin hyvin. 😆
ELOKUU
Elokuussa talomme vieressä olevan puiston rakentaminen alkoi vihdoin. Puiston vieressä olevassa kyltissä lukee, että puiston pitäisi valmistua kesäkuussa 2023, mutta minulla on jännä tunne, että näin ei tule tapahtumaan.
Länsisatamankadun ylittävän sillan rakentaminen aloitettiin (tuo puinen hökötys etualalla).
Ukkeli katselee usein Al Jazeera -uutiskanavaa, ja kappas vain, siellä oli Suomikin yhtenä päivänä hyvin edustettuna.
Kävin ensimmäisessä magneettikuvassani, ja kyllä olikin vaikea löytää vaatteita, joissa ei ole metallia.
Dressed for MRI.
Naureskelin jossakin yleisessä vessassa näkemälleni positiiviselle tsemppauslauseelle tai lähinnä sille, mitä joku fiksu oli kirjoittanut tekstin alle.
Elokuussa kävimme pitkästä aikaa Riiassa, joka on yksi meidän lempparikaupungeistamme.
Illan asu. Lämpötila oli koko viikonlopun ajan 30 asteen hujakoilla, joten hyvin tarkeni lyhyemmässäkin helmassa.
Jurmalassa.
Sovittelemassa hassuja hattuja jugend-museossa...
... ja hassuja vaatteita muotimuseossa.
Vanha nainen hunningolla.
Kempinski Rigan parhaat osterit ikinä!
Kuun lopussa kävin ystäväni kanssa Haminassa sekä Keisarillisella kalastusmajalla Langinkoskella.
Tangossa liehuu maailman suurin Suomen lippu, kuten kuvasta hyvin näkyy.
Konditoria Huovilassa.
Harmillista, että ei ole tullut kirjoiteltua kalastumajasta. Oli hieno paikka!
SYYSKUU
Syyskuulta on jostain syystä tosi vähän kuvia. Innostuin pitkästä aikaa kokkailemaan oikein kunnolla (intialaisia sörsseleitä tietenkin), ja ruokakuvia kyllä löytyisi pilvin pimein, mutta en nyt viitsi taas laittaa niitä – paitsi yhden.
Syyskuisen illan fiilistelyä parvekkeella.
Aloittelemassa varovaista paluuta salille lähes kolmen kuukauden tauon jälkeen.
Tämmöinen tuli postissa, ja tämä laittoikin miettimään, että kumpaan tässä tieni vie. 😆
Kävin tapaamassa Kouvolassa entistä koulukaveriani, jonka olen nähnyt viimeksi 30 vuotta sitten.
Kummankohan ostaisi?
LOKAKUU
Lokakuussa kävin ENMG:ssä, ja sitä ennen piti tehdä kiva pieni väritystehtävä.
ENMG:ssä ei selvinnyt mitään ihmeempää, paitsi että yksi hermopinne todennäköisesti aiheuttaa tuon vasemman jalan tunnottomuuden. Muut oireet eivät ole saaneet selitystä, mutta olen oppinut elämään vaivojeni kanssa. Esimerkiksi kipu peräaukon ympäristössä ärtyy selkeästi treenaamisesta (eikä tarvitse olla kyse välttämättä edes mistään alavartalotreenistäkään), ja perse saattaa olla ärtynyt muutaman päivän, mutta sitten kipu menee ohi. Elämästä on tullut sellaista tasapainoilua: yhteen kehon osaan kohdistuvaa liiallista rasitusta pitää välttää tai muuten ei hyvä heilu. Istumisen kanssa ei sentään ole enää ainakaan suurempia ongelmia, sillä pystyn istumaan pitkiäkin aikoja, toisin kuin yksi ukkelin kollega, jolla on hyvin samantyyppinen vaiva kuin minulla. Kaveri ei pysty istumaan töissäkään, vaan hänen pitää seisoa enimmän aikaa. Kaikkea sitä.
Tein todella pitkästä aikaa pizzaa. Syy siihen, että itsetehtyä pizaaa nähdään meidän taloudessa niin harvoin, on sama kuin moneen muuhunkin asiaan elämässäni: enemmän on enemmän. Ukkeli valittaakin, että minun pizzoillani eläisi viikon.
Puiston rakentaminen jatkui.
Intialaisella telugukanavalla kerrottiin joditablettien olevan vähissä Euroopassa. Suomikin mainittiin (nyt torille!).
Testasimme ukkelin kanssa Sanchome-ravintolan.
Sisko, siskon nuorempi tytär ja äiti tulivat kylään, ja turisteilin Helsingissä.
Amos Rexissä.
Pestauduin Amos Rexiin siivoojaksi. 😆
Pitkästä aikaa leffassa.
Voisinko saada tämän?
Halloween-naamareiden sovittelua.
Ostin tekoverta ja tein ukkelille ja äidille pienen halloween-källin. Ei ollut ehkä ihan hyvän maun rajoissa (äiti säikähti ihan hirveästi).
MARRASKUU
Marraskuulta on myös tosi vähän kuvia, mutta se saattaa johtua siitä, että minulla oli muistaakseni vähän ankeat fiilikset.
Päätin olla laittamatta tänä vuonna jouluvaloja lainkaan, ja nuo parvekkeen ajastetut kynttilät saivat toimia jouluvaloinani. Hankin lisäksi pari ajastettua kynttilää myös sisälle, ja luulen, että tämä järjestely tuli jäädäkseen. Laiskaa ihmistä helpottaa, kun ei tarvitse ripustella mitään minnekään eikä sitten taas ottaa ripustuksia pois.
Kävin taas Kouvolassa. Tämä kuva on Korian sillalta, joka on ylitetty lapsuudessa/nuoruudessa lukemattomia kertoja.
Ensimmäinen lumipyry Jätkäsaaressa.
Yllätysilotulitus Jätkäsaaressa.
Terveyteni oli syksyn mittaan kohentunut jo niin, että pääsin salilla jo melkein tositoimiin, sillä minun ei tarvinnut enää vältellä oikeastaan mitään liikkeitä. Mitään sadan kilon maastavetoja en ole vielä tehnyt, enkä kyllä tunne tarvettakaan treenata enää sillä tavalla. Kehon voi haastaa niin monella muullakin tavalla kuin mahdollisimman isoja painoja nostelemalla.
Devil's pressejä harjoittelemassa.
Tosi pitkästä aikaa tempauksia kokeilemassa. ❤
JOULUKUU
Joulukuussa kävin tutustumassa Länsimetron uusiin asemiin.
Lunta oli alkukuusta ihan riittämiin.
Tähän risteykseen aurat aina keräävät lumet, ja nyt pitäisi tietää, että tuleeko sieltä kinoksen takaa joku vai ei.
Maaseudulla (ystäväni luona) lumi näytti itse asiassa ihan viehättävältä.
Yritin kuvailla ystäväni kissoja, mutta suurimman osan aikaa yritys oli tuhoon tuomittu, sillä kisut olivat niin liikkuvaisia.
Vietin jouluni, kuten juuri kerroinkin, Savonlinnassa.
Pörre sai OMAN paketin, jonka sai repiä auki. 😅
The reindeer, it's me!
Meillä oli ukkelin kanssa tarkoitus viettää uudenvuodenaattoa ravintolassa, mutta koska kävimme torstaina intialaisessa ruokakaupassa ja saimme sieltä niin paljon tuoreita vihanneksia, ukkeli ehdotti, että eiköhän peruta pöytävaraus ja syödä kotiruokaa. Niinpä vietimme uudenvuodenaaton kotona viinitellen ja intialaisia kotiruokia syöden. Juustokin kuului ohjelmistoon, koska ukkeli oli toivonut niin. Minusta oli outoa, että ukkeli halusi syödä juustoja, koska olin aina luullut, että hän ei tykkää juustoista, mutta sitten ukkeli kertoi, että hän ottaa aina lennoillakin jälkiruoaksi juustoja ja konjakkia. Miten tämä oli mennyt minulta ihan ohi?! Näköjään puolisostaan voi oppia vielä 25 yhteisen vuoden jälkeenkin uusia asioita!
Äärimmäisen yksinkertainen juustolautanen, koska kumpikaan meistä ei osaa arvostaa mitään superkauniita asetteluja. Ruoka on täkeintä!
Vuoden päätteeksi pitää vielä tietenkin laittaa mielestäni vuoden kaunein biisi, joka on Kygon Freeze. 💗
Onnittelut, jos jaksoit lukea tänne asti, ja ihanaa, onnellista, rakkaudentäyteistä ja opettavaista uutta vuotta sinulle, rakas lukijani! Minä olen varma siitä, että alkaneesta vuodesta tulee elämäni paras! Toivottavasti sama pätee sinuunkin. 💗
