Isossa kylässä

Läksimme äitylin kanssa pari päivää sitten Itä-Suomesta vähän pääkaupunkiseutua katselemaan. Matkalla pysähdyimme etsimään paria geokätköä (tai g-pistettä, kuten äiti sanoo ), ja löysimme molemmat. Ajomatkoista tulee paljon hauskempia, kun käy välillä vähän tonkimassa pusikoita ja nostelemassa kiviä. Toinen löytämämme kätkö oli Taavetin linnoituksessa, jonka olemassaolosta en ollut aiemmin edes tiennyt. Nyt tuli käytyä sielläkin, ja paikka olikin kauniina päivänä vallan kaunis ja rauhallinen. 

En ole mikään tekniikan ihmelapsi, joten ukkeli - joka taas on sellainen - hoitelee yleensä meillä kaikki tekniikkaan liittyvät asiat. Pari päivää sitten ukkeli yritti Intiasta käsin neuvoa minua, kuinka tehdään läppäristä langaton reititin iPhonelle. Minulla kun ei ole läppärissä kameraa enkä omista kuulokkeitakaan, joten en voi puhua puhua Skypessä läppärin kautta, ja siksi olenkin käyttänyt skypeilyyn aina kännykkää. Nyt kun minulla ei ole käytössäni langatonta verkkoa, joutuisin käyttämään skypeilyyn 3G-yhteyttä, joka tulisi arvatenkin kalliiksi.

Ukkeli yritti ainakin tunnin verran selvittää sitä, miten läppärin käyttö reitittimenä onnistuisi. Hän antoi minulle Intiasta käsin puhelimitse neuvoja, ja minä yritin parhaani mukaan toimia niiden mukaan. Homma ei kuitenkaan onnistunut, ja lopulta ukkeli totesi, että läppärini on varmaan liian vanha tämmöisiin leikkeihin. Kun olimme sitten tulleet Espooseen, jossa prepaid-mokkula toimii hieman nopeammin kuin rajamailla Itä-Suomessa, päätin kokeilla kerran vielä. Googletin asiasta, ja löysin tämän videon (Vistalle ja Windows 7:lle). Noudatin sivulla annettuja ohjeita, ja kappas vaan - onnistuin! Kyllä olin ylpeä itsestäni, kun ihan itse osasin!

Luontokin kunnioitti harvinaista ahaa-ilmiötäni, sillä taivaalle ilmestyi illalla hieno sateenkaari.

Eilen kävimme hieman ihmettelemässä Helsingin kesätunnelmaa. Tuli taas todettua, että Suomessa on kesällä aivan valtavan kaunista. Harmi vain, kun kesä on niin lyhyt; kyllä tästä nauttisi pidempäänkin kuin vain sen pari kolme kuukautta.

Kauppatorilla tuli todettua, että Helsingissä on tähän aikaan aivan älyttömästi turisteja. Turistit erotti selkeästi vaatetuksesta ja muista asusteista. Suomalaisethan pukeutuvat kesällä kalenterin eikä säätilan mukaan. 

Kauppatorin veneparkkiin oli ilmestynyt outo vene.

Ostimme veneestä perunoita. Kylläpä olivatkin hyviä!

Pääsimme todistamaan myös jotain paraatia.

 

 

Ulkona syöminen näytti olevan kesäisenä päivänä varsin suosittua puuhaa.

Mekin nautimme lounaan nautimme puistossa, vaikka vieressämme remusikin varsin äänekäs ryyppyjengi. Toimiamme seurasi vierestä varsin sinnikäs kaveri, joka olisi kovasti tahtonut päästä osille.

Patsastelua

Kävimme juhannuksen jälkeisenä sateisena sunnuntaina katsomassa taiteilija Veijo Rönkkösen patsaspuistoa, joka sijaitsee Parikkalan lähellä. Vaikka olen ajanut puiston ohitse lukemattomia kertoja, en ole koskaan malttanut pysähtyä tarkastelemaan puistoa lähemmin.

Olin kuvitellut, että puistossa on vain tylsiä puuveistoksia, mutta paikasta oli kyllä tylsyys kaukana! Minulle puisto jätti ristiriitaisen olon: toisaalta on hienoa, että joku on tehnyt noin valtavan työn ja tuottanut aivan omannäköistään taidetta, mutta toisaalta puisto myös kummastutti ja kammotti. Mitä on mahtanut liikkua sellaisen ihmisen mielessä, joka on tehnyt tällaisia patsaita?

Erityisesti patsaiden kasvot olivat minusta todella karmaisevia - ja samalla myös kiehtovia. Osalla patsaista on kuulemma suussaan ihan oikeat (jonkun suussa olleet) hampaat; yhdellä jopa Rönkkösen oman isän hampaat! Silmiäkin oli pakko jäädä tuijottelemaan, sillä osalla oli lasisilmät ja joillakin oli silmien tilalla pienet lamput.

Patsaita oli niin paljon (viitisensataa), että puisto vaikutti paikoitellen suorastaan patsasviidakolta. En kyllä ikinä uskaltaisi kävellä puistossa pimeässä!

Taiteilija itse kuoli vuonna 2010, ja puisto on päässyt taiteilijan kuoleman jälkeen hieman ränsistymään. Monet patsaat kasvoivat sammalta, mikä teki hahmoista vieläkin absurdimman näköisiä.

Rönkkösen sanottiin olevan erittäin ujo ja sosiaalisesti rajoittunut, ja osittain tästä syystä hän harrasti joogaa, joka antoi hänelle keinoja elämänhallintaan. Jooga onkin puistossa erittäin näkyvässä asemassa, sillä siellä on 250 patsaan joogapuisto, joka on täynnä erilaisia joogaavia hahmoja. En tiennyt vielä puistossa käydessäni Rönkkösen harrastaneen itsekin joogaa, mutta joogaavia patsaita katsellessani tulin siihen tulokseen, että taiteilijan on täytynyt tietää joogasta aika paljon.

Rönkkönen asui patsaspuiston keskellä olevassa talossa, ja joskus hän saattoi istua talossaan tai puutarhassaan katselemassa puistossa kierteleviä ihmisiä.

Puisto on siitä harvinainen paikka, että se on avoinna aina (kellon ja vuoden ympäri), eikä sinne ole minkäänlaista sisäänpääsymaksua. Jos ajelee Parikkalan ohi, täällä kannattaa ehdottomasti pysähtyä, vaikkei mikään taiteen ystävä olisikaan. Rönkkösen taide edustaa suomalaista nykykansantaidetta (ITE-taidetta,) ja patsaspuisto on samalla sen suurin ja merkittävin kokonaisuus. Puisto antaa ajattelemisen aihetta, ja rehevässä puutarhassa upeiden kukkien keskellä viihtyy kauniina kesäpäivänä erinomaisen hyvin.

Mestari on poissa - veistospuisto jäi
Parikkalan patsaspuisto herää henkiin

Jäitä hattuun

Olen ollut Suomessa nyt viikon, ja suurimman osan ajastani olen viettänyt täällä maakunnissa, jossa vietin juhannuksenkin. Päätin selvitä urhoollisesti Suomi-lomailustani ilman nettiä, mutta tänään löysin itseni kumminkin Ärrältä prepaid-mokkulaa kyselemästä. Heti ensimmäiseksi piti tietenkin päästä laittelemaan blogiin hieman kesäisiä kuvia Suomesta.  

Minua huvittaa aina suunnattomasti se, miten äkkiä kaikki turhamaisuudet häviävät, kun oleskelee keskellä metsää. Ei jaksa laittaa meikkiä, pukeutumiseen ei jaksa panostaa ollenkaan, ja tukkakin sojottaa aina vähän miten sattuu. 

Maaseudun kauppaeleganssia: lökövaatteet, äiskän kirkkaanvihreät crocksit ja tukka solmussa.

Juhannus meni mukavasti, ja sääkin suosi. Aattona ja juhannuspäivänä oli ihana ilma; aurinko paistoi ja tuulikin oli aika maltillinen.

Aattopäivän perinteisiin kuuluu grillaaminen, ja makkara ja uudet perunat maistuivat aika hyviltä.  

Juhannusvihanneksia.

Juhannukseen kuuluu tietenkin myös juhannussauna, järvessä uiminen (lue: kastautuminen) ja saunavihdalla läiskiminen. Meillä hakataan vihdalla vieressä saunovaa, joten siinä samalla saa näppärästi purettua kaikki vuoden aikana kertyneet kaunat.

Juhannuksena saa nakuilla!

Yöttömän yön värejä.

Vastapäisen rannan naapuri näytti taas sytyttävän juhannuksen kunniaksi saunansa palamaan - vai mikä lienee kokko siellä roihusi. 

Yöllä herkkäunisemmat olivat kuulemma kuulleet jonkin yleisen hälytysmerkin, mutta en tiedä, mistä syystä hälytysmerkki oli annettu, kun sanomalehteäkään ei ole vielä juhannuksen jälkeen tullut. Minä nukuin niin sikeästi, että tuskin olisin havahtunut, vaikka Venäjä olisi ruvennut pommittamaan.

Juhannuspäivänä sain tutustua uuteen mielenkiintoiseen harrastukseen, kun kävimme hieman geokätköilemässä. Olen kuullut geokätköilystä paljon, mutta koskaan ei ole tullut mieleeni, että minäkin voisin käydä kätköjä etsimässä. 

Yritimme etsiä kätköä ja olimme jo luovuttamassa ja lähdössä pois, mutta sitten vilkaisin ihan sattumalta sillanpieleen - ja siellähän se kätkö oli!

Tämä oli sellainen kätkö, johon laitetaan vain löytäjän nimimerkki. Innostuin kätköilystä kuitenkin niin paljon, että kävimme etsimässä paria muutakin lähistöllä ollutta kätköä - ja löysimme kaikki! Yhdessä kätkössä oli kaikenlaista pikkuroinaa (pääsiäismunayllätysten tyyppistä kamaa), ja niistä olisi saanut ottaa mukaansa jonkin esineen, jos olisi jättänyt tilalle jotakin muuta vastaavaa.

Ihme paikkoihin näitä keksitään laittaa!

Yksi kätköistä oli aivan ihanan lammen rannalla. Päätin tulla vielä joskus uudelleen lammen rannalla olleelle laavulle grillailemaan ja ihastelemaan maisemia. Hassua, miten olisimme tuskin koskaan tulleet löytäneeksi kyseiselle lammelle ilman kätköilyä, vaikka lampi sijaitsee ihan tässä lähellä.

Kävimme myös pitkästä aikaa Kiteen eläintarhassa tapaamassa karvaisia ystäviämme.

Ihanien aurinkoisten päivien jälkeen tänään palattiinkin sitten tyypillisempään suomalaiseen kesäsäähän: sataa, taivas on harmaa ja on tosi kylmä. 

Pitää ehkä alkaa etsiskellä villakampetta niskaan.

Vielä vähän kuulumisia

Tämä on vähäksi aikaa viimeinen postaus näistä maisemista, sillä lähden parin päivän päästä Suomeen kesää viettelemään. Näyttää siltä, että pääsen karkuun monsuunin alkua, sillä se ei ole vieläkään saapunut tänne. Ennustukset ovat menneet mönkään jo aika monesti, ja monsuunin saapuminen on taas siirtynyt kolmen, neljän päivän päähän. Monsuunia edeltäviä sateita on jo saatu, ja eilen iltapäivälläkin satoi tunnin ajan aika reippaasti ja ukkostikin hieman. Sää on muutenkin ollut hyvin epävakainen ja kostea.

Vaalien tuloksia on alettiin laskea tänään puoli yhdeksältä, ja nyt näyttää siltä, että vaaleissa kävi juuri niin kuin hallitseva kongressipuolue pelkäsikin: vankilassa istuvan Jaganin YSR-kongressipuolue on saamassa kahdeksastatoista edustajanpaikasta viisitoista.

Kaikki valmiina ääntenlaskuun - kuva koululta Gunturista. (Kuva: The Hindu)

Nähtäväksi jää, miten tulos tulee vaikuttamaan Andhra Pradeshin politiikkaan, mutta YSR-puolueen asema ainakin vahvistuu. Kyseisen puolueen puoluetoimistossa, joka sijaitsee kivenheiton päässä meiltä, alettiin juhlia heti, kun tulos alkoi varmistua. Raketit alkoivat räiskyä taivaalle yhden jälkeen iltapäivällä, mikä oli minusta aika hassua: olisiko ehkä kannattanut malttaa odottaa iltaan asti, niin raketit olisivat näkyneetkin jonnekin?

Komeat on ilotulitteet.

Ajaessani kauppareissullani puoluetoimiston ohi minun ei tehnyt mieli hirveästi jäädä toimiston nurkille pyörimään, sillä siellä näytti olevan täysi kaaos päällä. Ukot huusivat kurkku suorana, liput heiluivat, rummut pärisivät, poliisit päivystivät suurina laumoina ja television kuvausautot pyörivät kaiken ympärillä kuin kärpäset. Intialaiset itse tietysti kutsuisivat tätä kaikkea vain juhlinnaksi. Televisiossa näytettiin, kuinka jotkut olivat ottaneet mukaansa myös aseita, joilla he ampuivat ilmaan. Kun juhlatunnelma tuosta vielä vähän tiivistyy, niin ehkä niillä osutaankin johonkin. 

Sosiaaliaktivisti Anna Hazaren korruptionvastaiseen tiimiin kuuluva Kiran Bedi - korkeimmassa poliisivirassa aikanaan toiminut intialainen nainen - vieraili toissapäivänä Hyderabadissa, ja hän oli aivan pöyristynyt Andhra Pradeshin viimeaikaisista tapahtumista. Hän nimitti Hyderabadin Intian korruption pääkaupungiksi, mikä on varmaankin ihan ansaittu nimitys. En tiedä, mistä mahtaa johtua, että Hyderabad on niin erityisen korruptoitunut. 

Parinsadan metrin päässä meistä asuva Tollywood-näyttelijä Balakrishna, tuttavallisemmin NBK, vietti viime viikonloppuna syntymäpäiviään. Muutama päivä ennen syntymäpäivää katujen varsille ilmestyi kymmenittäin mainosjulisteita, joissa onniteltiin näyttelijää. Näyttelijä komeili plakaateissa milloin missäkin vaatteissa ja poseerauksissa.

NBK verkkareissa, intialaisessa koltussa, coolina aurinkolaseissa ja kuninkaan asussa.

Syntymäpäivän aamuna satuimme ajamaan näyttelijän portin ohitse, ja voi hyvänen aika sitä ihmispaljoutta! Faneja oli paikalla satapäin. Fanit tungeksivat kukkavihkoineen ja lahjapaketteineen portin ulkopuolella toivoen ilmeisesti saavansa kakkua tai jotain. Jotta synttäritunnelma pysyisi katossa, poliisitkin olivat saapuneet paikalle pitämään järjestystä yllä. Ajattelin noita ihmisiä katsoessani, että eikö heillä ole parempaa tekemistä kuin roikkua jonkun näyttelijä portinpielessä. Ymmärtäisin fanituksen vielä jotenkin, jos näyttelijä olisi filmitaivaan kuumin tähti, mutta kun hän on vanha ja virttynyt, 52-vuotias ukko.

Kohtaamiset kummallisten ötököiden kanssa jatkuvat. Tänään menin tiskaamaan astioita, ja tiskipöydän vieressä tunsin, kun jalkani alla rusahti joku. Kun nostin jalkaani, lattialla makasi ihan outo örkki.

No hyvää päivää.

Sillä oli pitkät tuntosarvet ja aika hurjan kokoiset silmät - jonkinlainen sirkka lienee? Tallasinkohan minä kuoliaaksi meidän kotisirkan?

Näihin tunnelmiin jätän Hyderabadin-kodin ja Intian ja lähden nauttimaan Suomen kesästä.