Joulupukki teki oharit

Käväisi se joulu täällä Intiassakin, vaikka en olisi etukäteen uskonutkaan. Aatto oli täällä ihan tavallinen työpäivä, kuten oli myös tapaninpäivä (vain joulupäivä oli vapaapäivä), ja minulta oli joulumieli aika lailla kadoksissa aattoiltaan asti. Kun ilta rupesi hämärtymään, sytytin kynttilät, joita olin säästellyt jouluaattoa varten, ja kun ulkona alkoi olla pimeää, alkoikin tuntua jo paljon jouluisemmalta. Minua oli kaihertanut päivän mittaan moneen otteeseen, kun olin miettinyt, mitä tekisin mihinkin aikaan, jos olisin Suomessa, mutta sitten päätin, että nyt tämä vatvominen saa loppua! Kun en kerran kuitenkaan sitä suomalaista joulua tänne saa, miksi en nauttisi täysillä aivan erilaisesta joulusta?

Minua ärsyttää suomalaisessa joulussa pakollinen kotona kärvistely: mikään paikka ei ole joulunpyhinä auki, kaikki sulkeutuvat koteihinsa, eivätkä edes bussit ja junat kulje. Yhden päivän vielä sitä hyssyttelyä kestäisin, ja kaksikin menisi kituutellen, mutta kolmas päivä on ihan liikaa, ja tapaninpäivänä olen jo tylsyyskuoleman partaalla. Kun aikaa tulee kaiken lisäksi tapettua syömisellä, syömisellä ja syömisellä, itseinho on tapaninpäivänä on huipussaan, kun kaikki vaatteet tuntuvat ratkeavan liitoksistaan, eikä päälle mahdu suosiolla kuin pukilta saatu pyjama.

Nyt kun en päässyt viettämään suomalaista joulua, päätinkin lopulta ottaa ilon irti ihan päinvastaisesta joulunvietosta. Kerrankin ei tarvitsisi kärvistellä kotona! Täällä kaikki paikat olivat joka päivä (jopa joulupäivänä) auki, eikä ulkonakaan tarvinnut paleltua. (Minulla ei todellakaan ole mitään pakottavaa tarvetta maleksia kaupoissa joka päivä, vaan minua ahdistaa jouluna lähinnä se tieto, että mihinkään ei voi mennä, vaikka haluaisikin.)

Kun ukkeli siis ehdotti, että menisimme aattoaterialle johonkin ravintolaan, suostuin ehdotukseen riemumielin. Niin minun ei itse tarvitsisi tehdä ruokaa, vaan voisin istua valmiiseen pöytään, eikä tarvitsisi katsella päivästä toiseen jääkaapissa pyöriviä jouluruoan jämiä. Monissa ravintoloissa oli tarjolla aattona erityinen joulupäivällinen ja joulupäivänä brunssi, joten ei tarvinnut muuta kuin valita sopiva paikka. Minulla oli aattoillan suhteen vain kaksi toivomusta: halusin kuulla joululauluja (mieluiten livenä, mutta koska arvelin, että live-esitystä en varmaankaan tulisi kuulemaan, päätin tyytyä nauhalta tuleviin lauluihinkin ) ja halusin saada ympärilleni edes vähän jouluista tunnelmaa. Ruoallakaan ei ollut kovin suurta väliä, kunhan jotain jouluista ruokaa olisi - ja sitä olisi riittävästi!

Loppujen lopuksi sain kaiken, mitä olin toivonutkin. Kuulin joululauluja, ja kaiken lisäksi livenä!

Tonttukuoro.

Ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi, ja joulutunnelmaakin löytyi.

 

Jälkiruokaihmisen paratiisi - ja tässä on vasta osa jälkkäreistä!

Kalkkuna poikineen.

Eka alkupalalautaseni - kaiken muun söin, paitsi parsakaalin.

Jos jatkossa vielä vietämme jouluja Intiassa, niin mieluusti omaksun tällaisen perinteen: jouluateria syödään jossain muualla kuin kotona. Ruokaa saa arkena valmistaa ihan tarpeeksi, ja kun kerran jouluruokaa ja -tunnelmaa on tarjolla muuallakin, mieluusti istun valmiiseen pöytään. Joulupuuronkin keitin vasta joulupäivänä, ja voi että se olikin hyvää. En polttanut puuroa edes pohjaan, ja tunnelma oli muutenkin katossa, kun ukkelin kanssa saimme kanelin käytöstä melkein riidan aikaiseksi.
  
Joulu näkyi kaupungillakin aika tavalla: kauppoihin oli aseteltu joulukuusia, kauppojen eteen jouluasetelmia ja näyteikkunoihin joulupukkeja ja muita joulukoristeita. Hupaisimmat joulukoristelut taisin nähdä yhden viinakaupan ikkunassa, jossa viskipulloille oli laitettu tonttulakit "päähän". 

Piparkakkutaloja myynnissä.

Kuusi, lumiukko ja pari jouluista autoa.

Joulutorttu.

Nämä valot eivät kylläkään olleet mitään jouluvaloja, vaan asetelmat oli pystytetty erään Visnu-temppelin lähelle Vaikuntha Ekadasi -juhlapäivän kunniaksi. Minusta nämä olisivat käyneet kyllä jouluvaloistakin!

Kävimme myös kirjamessuilla, jotka järjestetään Hyderabadissa joka joulukuussa. Olimme vain niin typeriä, että menimme messuille keskellä päivää, jolloin messualueen auringonpaisteessa oli kuuma kuin pätsissä (joulusauna?).

En kovin helposti kavahda kuumuutta, mutta nyt kuumuus oli jotenkin niin tukahduttavaa, että en jaksanut oikein keskittyä kirjavalikoiman tutkimiseen, joten kirjat jäivät ostamatta.

Alueen keskellä olevan katoksen suojissa oli alkamassa kirjoituskilpailu koululaisille, ja aiheena oli "ajatuksia paremman Intian puolesta".

 

Valmistautumassa kilpailuun.

Esitteillä oli myös paikallinen AviatorS-akatemia, ainoa koulu Intiassa, jossa opetetaan kaikki, mikä liittyy pienoislentokoneilla lentämiseen ja niiden kokoamiseen.  Enpä ole aiemmin tiennyt, että sitä varten tarvitaan oikein oma koulukin.

Tapaninpäivän iltana suunnistin pitkästä aikaa Shilparamamiin, läheiseen käsityö- ja kulttuuripuistoon, jossa piti puoli seitsemältä alkaa bharatanatyam-tanssiesitys. En ollut koskaan aiemmin nähnyt tätä perinteistä intialaista tanssimuotoa livenä, mutta nyt oli sopiva tilaisuus siihen. Polvenikin on jo sen verran paremmassa kunnossa, että voin taas ajaa autoa ja liikkua yksiksenikin. Vieläkään en uskalla hirveän pitkälle lähteä, ettei polvi mene taas ihan kaameaan kuntoon, mutta lähialueiden tutkiskelukin tuottaa melkoista iloa, kun saan mennä sinne itsenäisesti, olla ja kuljeskella.

Shilparamamissa on meneillään kaksi viikkoa kestävä All India Crafts Mela, ja myynnissä on käsitöitä kaikkialta Intiasta. Puistossa myydään käsitöitä muulloinkin, mutta näiden näyttelyjen aikaan myyntikojuja on paljon enemmän kuin tavallisesti. Asuimme aiemmin Shilparamamin suunnalla, ja kävin silloin puistossa aika usein, mutta nyt kun asumme eri suunnalla kaupunkia, en ole käynyt Shilparamamissa pitkään aikaan. Edellisestä kerrasta saattaa hyvinkin olla puolitoista, ehkä jopa kaksi vuotta.

Shilparamamissakin oli joulu. 

Tykkään yleensä vain kuljeskella Shilparamamin puistomaisella alueella, katsella ihmisiä ja käsitöitä ja ehkä ostaa jotain syötävää jostain kojusta. Käsitöitä ostan Shilparamamista hyvin harvoin, koska inhoan kojujen yli-innokkaita myyjiä, jotka minut nähdessään syöksyvät kojujensa uumenista kaupittelemaan shaaleja, kasseja ja milloin mitäkin.

Kello tuli puoli seitsemän, joten suuntasin kohti amfiteatteria, jossa tanssiesityksen piti alkaa. Katsomo oli kuitenkin ihan tyhjä, eikä lavallakaan näkynyt ketään.

Ihmisiä kuitenkin saapui paikalle, joten minäkin istuin katsomoon odottamaan. Pian lavalle ilmestyikin vanha ukko, joka ei kylläkään näyttänyt miltään eksoottiselta tanssijalta.

Ukko kuulutti, että alkamassa oli tietokilpailu ja komediashow. Tietokilpailuun kannattaisi kuulemma osallistua, koska oikein vastanneet palkittaisiin. Tämäpä jännittävää!

Ensimmäinen kysymys kuului seuraavasti: jos pellolla on 60 lammasta, ja niistä karkaa neljä, montako jää jäljelle?

Yleisön joukossa, vanhan ukon apulaisena, liikkui nuori mies mikrofoni kädessään valmiina syöksymään sellaisen henkilön luokse, joka viittasi tietävänsä vastauksen. Ei mennytkään kauan, kun eräs keski-ikäinen nainen nosti kätensä pystyyn ja  ilmoitti rohkeasti mikrofoniin, että jäljelle jäi kaksi lammasta. Lavalla seissyt ukko hieman kakisteli vastauksen kuullessaan, jolloin nainen toisti vastauksensa närkästyneenä mikrofoniin: "kaksi, kaksi jää jäljelle!" Tämän jälkeen ukko totesi: "Aivan oikein! Kyllä tähän voi vastata noinkin. Tähän kysymykseen on oikeastaan kaksi mahdollista vastausta. Toinen vastaus olisi 56, mutta kaksikin on oikea vastaus." Naiselle tuotiin palkinnoksi kuulakärkikynä, ja tietokilpailu jatkui. Palkinnoksi tuli aina kynä.

Ensimmäisen tietokilpailuosuuden jälkeen seurasi komediashow, mikä tarkoitti sitä, että sama ukko luki paperista tyhmiä vitsejä. Onneksi en ymmärtänyt niistä puoliakaan, kun vitsit kerrottiin osaksi teluguksi, osaksi hindiksi ja osaksi englanniksi.

Yhdessä vitsissä tarvittiin oikein avustaja, ja sen vitsin minäkin ymmärsin. Vitsi oli kuitenkin niin typerä, että en jaksa edes kirjoittaa sitä.

Aikani komediashowsta nautiskeltuani totesin, että nyt minulle riittää. Puuttuisi vielä, että samainen äijä rupeaisi seuraavaksi tanssimaan, ja sitä minä en enää halunnut nähdä!

Shilparamamin portilla ihmettelin vielä hahmoja, jotka näyttävät jo päivänvalossa pelottavilta mutta iltavalaistuksessa vieläkin hurjemmilta. 

Kuu loisti parkkipaikan yllä.

Nyt kun joulu on takanapäin, on aika siirtää katse seuraaviin juhlallisuuksiin eli tulevan viikonlopun häihin, jotka ovat lähellä Tirupatia Pilerissä.  

Saimme hääkutsun muutama viikko sitten, ja siitä selvisi häiden aikataulu tarkemmin.

Käsi pystyyn, kuinka moni on ollut häissä, jotka ovat alkaneet vartin yli neljä aamulla! Vastaanotto on lauantai-iltana, mutta varsinainen häätilaisuus alkaa sunnuntaiaamuna varttia yli neljä. Toivon, että minun kohdallani riittää se, jos näyttäydyn tuolla lauantai-illan vastaanotolla, kun ei ihan hirveästi innosta nousta keskellä yötä mallaamaan itseään jonkun häihin. Kaiken lisäksi joudumme olemaan taas yötä appivanhempien kesämökillä, joka on minusta kaamea paikka (paska miniä se täällä taas valittaa), joten en ole mitenkään innostunut koko matkasta. Jos siis anoppi rupeaa jostain syystä taas rähjäämään minulle, hän saa kyllä tällä kertaa kunnon vastuksen. Ja häihin olen ajatellut vetäistä ylleni vanhan pöytäliinan, koska minua ärsyttää helvetinmoinen haloo vaatteista ja koruista.

Joulun jälijllä

Minulta on joulumieli vieläkin aika kadoksissa, ja jos ei sitä kohta ala löytyä, niin sitten se jää kyllä löytymättä! Joulumieltä nostattaakseni laadin pienen listan onnistuneeseen jouluun. 

ONNISTUNEEN JOULUN AAKKOSET

A Arkihuolesi kaikki heitä.

Pihalle voidaan järjestää erityinen heittopaikka, jossa kukin voi käydä vuorollaan heittämässä. Pisimmälle heittänyt voidaan palkita jouluisella palkinnolla, kuten ylimääräisellä kinkkuviipaleella. 

B Batman 

Tänä vuonna lahjat voisikin tuoda joulupukin sijasta Batman. Perheen isä voisi yllättää perheensä ja pukeutua itse Batmaniksi.

C Cd-levy

Jouluna kannattaa kaivaa kaikki vanhat joulu-cd:t esiin. Niistä voi askarrella esimerkiksi hauskoja lasinalusia joulupöytään.

D Doggy bag

Jouluruokia jää aina yli, eikä kukaan jaksa enää monen päivän jälkeen syödä kinkkua ja lanttulaatikkoa. Tänä vuonna ongelman voi ehkäistä sillä, että laitetaan jokaisen lähtevän jouluvieraan mukaan doggy bag eli pussi, joka sisältää kokoelman kaikkia parhaita jouluherkkuja. 

E Emäntä

Joulupöytä on emännän taidonnäyte, joten emäntää kannattaa ilahduttaa pienellä ylimääräisellä lahjalla. Emäntä ilahtuu esimerkiksi patakintaasta, johon on kirjailtu porsaan kuva, tai tiskiharjasta, johon lahjan antaja voi vielä itse kaivertaa ”maailman parhaalle tiskaajalle”.

F Facebook

Facebookia kannattaa päivittää joulunakin säännöllisesti, jotta kaikki kaverit ovat selvillä siitä, miten joulunvietto sujuu. ”Meillä syödään nyt joulukinkkua.” ”Katsotaan televisiosta joulurauhan julistamista.” ”Vessapaperi loppui.”

G Glögi

Glögillä saadaan tunnelma nousemaan kattoon vähän vaisummallakin porukalla. Lasien täyttäminen aloitetaan jo heti aamusta, ja iltaan mennessä ne ovat ehkä jo täynnä.  

H Hevosajelu

Hevosta ja rekeä nykyään harvemmalla on, mutta hevosajelunkin voisi nykyaikaistaa. Kirkon eteen voisi karauttaa esimerkiksi fordin perään valjastetulla soutuveneellä. Vielä kun veneen perään laittaisi moottorin, niin varmasti saisi ihastuneita katseita osakseen.

I Itsepäisyyspäivä
Itsepäisyyspäivä meni jo, joten siihen on kenenkään yrittää enää tässä vaiheessa vedota.

J Joulukuusi

Joulukuusi on hyvä kaataa jo ennen sisään kantamista. Kuusi suositellaan sijoitettavaksi niin, että latva osoittaa kohti kattoa, koska kuusi vie pystyasennossa huomattavasti vähemmän tilaa kuin vaakatasossa. 

K Kinkku

Kinkku on joulupöydän kiistaton kunkku. Kinkku kannattaa tarjota ihan perinteiseen tapaan, herneiden kera.

L Lumi

Jos aika käy joulunpyhinä pitkäksi, ja ulkona on suojakeli, joulunviettäjät voivat järjestää esimerkiksi pienimuotoisen lumiveistoskisan.

M Matkustaminen

Matkustaminen joulunviettopaikkaan ja sieltä takaisin sujuu rattoisasti, jos autossa istujille keskitään jotain jännittävää tekemistä. Voidaan esimerkiksi järjestää kilpailu siitä, kuka arvaa, kuinka monen peltipoliisin kuvaan isi pääsee, tai kuinka monta polkupyörää tulee vastaan.

 

N Naapurit

Naapureita kohtaan on hyvä olla jouluna avokätinen, ja heille voi viedä joulutervehdykseksi esimerkiksi upean lahjakorin. 

O Olut

Oluen ystävää kannattaa ilahduttaa lahjalla, josta riittää varmasti iloa koko seuraavaksi vuodeksi.

P Porkkanalaatikko

Porkkanalaatikko on kaikkien suurta herkkua, joten sitä kannattaa tehdä kerralla suurempi satsi. Lapsetkin kannattaa ottaa mukaan porkkanalaatikon valmistukseen: annetaan jokaiselle riittävä määrä porkkanoita, ja jokainen saa sitten vuorollaan sujauttaa porkkanan sopivaan laatikkoon, esimerkiksi riittävän suureen pahvilaatikkoon.

 

Q Qsi

Jouluqsi sijoitetaan sellaiseen paikkaan, jossa se ei ole vaarassa kaatua. Hyviä sijoituspaikkoja ovat esimerkiksi vaatehuoneet ja polkupyörävarastot.

R Reippailu

Jouluna ei kannata unohtaa raittiissa ulkoilmassa reippailua, vaikka olisi kuinka kylmä. Hyviä ulkoilupaikkoja ovat esimerkiksi tuuletusluukkujen edustat ja ovenpielet.

S Sauna
Joulusaunassa viihtyvät kaikki, ja jos isäntäväeltä saa luvan, saunan voi myös lämmittää.

T Tapaninpäivä

Tapaninpäivänä totuus alkaa valjeta: joulu on kohta ohi. Nyt on hyvä alkaa kääntää katse tulevaan jouluun ja alkaa laatia listaa niistä ihmisistä, joilta ei tullut tänä vuonna joulukorttia. Näin heille ei tule vahingossa lähettäneeksi korttia seuraavana jouluna. 

U Uusivuosi

Vuoden vaihtumiseen on joulusta vielä viikko, mutta uudenvuodenlupauksia kannattaa alkaa miettiä jo nyt. Mitä jos unohtaisit ne iänikuiset laihduttamiset ja tupakoimattomuudet ja keksisit jotain ihan uutta tyyliin ”tänä vuonna meinaan tissutella ihan joka ilta.”

V Valkoinen joulu

Jos näyttää vielä aatonaattonakin siltä, että valkoista joulua ei tule, jaetaan kaikille suuri määrä valkoisia paperiarkkeja, joista leikellään saksilla hangen muotoisia möykkyjä. Näitä käydään sitten liimailemassa kanervikkoon. Uskaliaimmat voivat muotoilla paperista myös vaikkapa naapurin sedän.

W WC

White Christmas.

X  Exät

Ex-puolisoita kannattaa muistaa jouluisin tekstiviestein, ja viestien sisältöön kannattaa panostaa, kun on kumminkin entinen elämänkumppani kyseessä: "hyvää joulua, petteri munakuono".

Y Yllätykset
Joulun jännitystä voi lisätä vaikkapa sillä, että antaa jonkun toisen kiinnittää pakettikortit - ilman että kertoo, mikä kortti kuuluu mihinkin pakettiin. Miten jännittävää, kun anoppi saakin miehelle tarkoitetun hierontaoppaan! 

Z Zumba
Mitäpä jos lapset eivät tänä jouluna laulaisikaan joulupukille, vaan keksittäisiin jotain ihan muuta? Pukki voisi esimerkiksi ilahduttaa lapsia ja aikuisia pienellä zumba-esityksellä. 

Å

Joulunakin on hyvä välillä pysähtyä ja ajatella maailman asioita: mitenköhän se ruotsalaisten joulunvietto on tänä vuonna sujunut?

Ä Ämpäri

Ämpäreitä voi käyttää paitsi jäälyhtyjen teossa, myös joululeikeissä. Kiva leikki on esimerkiksi semmoinen, että kaikki laittavat - yhtä lukuun ottamatta - ämpärin päähänsä. Sen jälkeen paljaspäinen henkilö koputtaa vuorollaan jokaiseen ämpäriin ja kysyy ”kuka siellä”, ja ämpäripäinen vastaa ”minä täällä”.

Ö Öiset jääkaappikäynnit

Jotta jääkaapin eteen ei muodostuisi pikkutunneilla ruuhkaa ja jotta vältyttäisiin vammautumisilta, kannattaa laatia vuorolista siitä, mihin aikaan kullakin on lupa käydä jääkaapilla. Koiravuoron saaneella on lupa syödä kaikki, mitä jäljellä on.

Tunnelmallista ja ihanaa joulua kaikille niille, jotka joulua juhlivat, ja leppoisia vapaapäiviä kaikille muille!   

Kuvat: New York Post,  Chow, People's Daily Online, Moneymagpie, Kimberlyemilia.

Kultaa se on, mikä kimaltaa

Lähden kultakauppoihin aina erittäin pitkin hampain, sillä en piittaa kullasta tuon taivaallista. Aina välillä anoppi kuitenkin keksii, että minulle on ostettava kaulakoru tai korvakorut, ja kun en enää jaksa taistella vastaan, annan periksi ja lähden hänen mukaansa. Kovin monta kertaa anoppi ei ole minua mukaansa saanut, mutta muutaman kerran kuitenkin. Minusta on järjetöntä laittaa rahaa sellaisen ihmisen koruihin, joka ei osaa arvostaa niitä tai edes käytä niitä. Yritänkin aina valita koruista sen kaikkein pienimmän ja halvimman, mikä on täällä kyllä hirveän vaikeaa, kun eihän täällä mitään pieniä koruja ole (kuka sellaisia edes haluaa?). Ostakoon anoppi isompia koruja tyttärelleen tai toiselle miniälleen, joka kulkee välillä rekisterikilven kokoinen kultalätty kaulassaan.

Hienoimmat kultaliikkeet ovat monikerroksisia ylellisiä kauppoja. Salia reunustavat lasipöydät, jonka suojissa ovat pienemmät korut ja jonka eteen asiakkaat istutetaan. Suuremmat korut, kuten käsivarsikorut, tiarat, kultaiset "vyöt" ja paksuimmat kaulaketju-korvakorusetit ovat lasivitriineissä lukkojen takana. Liikkeen perällä on holvi, jonka edessä seisoo vartija, eikä minulla ole aavistustakaan, mitä holvissa mahtaa olla. Lisää koruja varmaan - tai työntekijöiden ruokailutila.

Asiakas istutetaan lasipöydän eteen, ja hänen eteensä pöydälle levitetään valkoisella nahkalla päällystetty alusta tai musta kangas, jota vasten kulta kimaltelee kauniisti. Asiakkaan eteen asetellaan peili, ja hänelle tuodaan virvoitusjuomaa ja usein myös pientä purtavaa, jotta ostotapahtuma olisi mahdollisimman miellyttävä (koska sehän tulee kestämään). Eteen aletaan kantaa mustia arvokkaan näköisiä laatikoita, joista myyjä alkaa vetää esiin hyllyjä, ja valinta voi alkaa.

Pienemmissä kaupoissa toiminta ei ole ihan noin yksilöllistä, varsinkaan ruuhka-aikaan - ja kultakaupoissa on ruuhka-aika aina! Meni kultakauppaan mihin aikaan tahansa, siellä on aina tungosta. Intialaiset rakastavat kultaansa, ja kauppoihin riittää väkeä aina.

En ole aiemmin uskaltanut ottaa kultakaupoissa kuvia, kun olen ollut ihan varma, että joku syöksyy kieltämään kuvaamisen, ennen kuin ehdin päivää sanoa. Nyt kaivoin kuitenkin kameran yhdessä vaatimattomammassa kaupassa esiin ja päätin katsoa, mitä tapahtuisi. Yritin olla kovasti turistin näköinen ja ottaa ihan muina miehinä muutaman kuvan, ja taisin onnistua siinä aika hyvin, kun ei kukaan tullut sanomaan mitään.

Tiaroita.

Kaulakoruja.

Uskoisitteko, että nämäkin ovat kaulakoruja? Vaatimattomia, vai mitä?

Tunsin aluksi oloni kultakauppojen kimalluksen keskellä kovin nuhjuiseksi, kun minulla oli päällä aina jokin vanha rätti ja korvissa muutaman euron killuttimet, jotka olin nekin muistanut vasta viime hetkellä laittaa korviin. Asiakaskuntaa nyt tarkemmin katseltuani olen tullut siihen tulokseen, että eivät intialaiset itsekään laittaudu viimeisen päälle kultakauppaan mennessään. Heillä on päällään tavalliset arkisarit eikä mitään juhlasareja, ja korujakin on (intialaisittain) maltillisesti. 

Intialaisten himo kultaa kohtaan on ollut minulle aina mysteeri, mutta nyt päätin hieman tutkia asiaa - pakkohan siihen on jokin syy olla. Sen olin jo tiennytkin, että kulta on osoitus perheen varallisuudesta, varsinkin häissä. Katsoin yhden erittäin mielenkiintoisen videonpätkän intialaisten kultamieltymyksestä, ja siinä kaksi hääsuunnittelijaa totesivat morsiamen päällä olevan kullan määrän olevan suorassa suhteessa perheen varallisuuteen ja yhteiskunnalliseen asemaan. Kulta on niin keskeinen osa häitä, että ilman sitä ei voi häitä juhlia. "Morsian voi olla valmis, sulhanen voi olla valmis, juhlapaikka voi olla valmis ja ruoka voi olla valmis, mutta jos ei ole kultaa, ei ole häitäkään!"

Kullitettu morsian.

Toisessa videossa todettiin intialaisten olevan uteliaita. Kaulassa roikkuva kulta on sama kuin kaulassa roikkuva tiliote. Toisten ei tarvitse kysellä tuloja, kun varallisuus näkyy jo kaulasta.

Varallisuus on kullassa näppärässä muodossa. Kun amerikkalaisten unelma on omistaa talo, intialaisten unelma on omistaa kultaa. Talojen ja muun omaisuuden arvo voi romahtaa, mutta kullan arvo on ja pysyy. Kultaa ei Intiassa nähdä kuluna vaan sijoituksena: kultaan laitettu raha ei ole itseltä pois, vaan se menee ikään kuin omalle säästötilille.

Katselin kultakaupassa yhtä miestä, joka oli ostostensa loppusuoralla. Hänellä oli lasipöydällä samettialustan päällä korvakorut ja samaa sarjaa oleva kaulaketju, ja vieressä oli kaksi tulostettua kuittia, joista toisen alalaitaan oli kirjoitettu käsin ostosten yhteissumma. Minun piti tietenkin uteliaana kurkkia ja laskea, kuinka paljon herra joutui ostoksistaan pulittamaan: reilut 700 000 rupiaa eli hieman alle 10 000 euroa. Minulle tuo ei olisi kyllä mikään säästö vaan ihan kauhean iso kulu - ja tuo summa on vielä hyvin pieni esimerkiksi hääkoruihin verrattuna! 

Kultaa sanotaan Intiassa myös päälle puettavaksi varallisuudeksi. Köyhimmillä ihmisillä ei välttämättä ole edes asuntoa, mutta heidänkin pitää hankkia mahdollisuuksiensa mukaan kultaa. Ihmisillä, joilla ei ole pysyvää asuinpaikkaa, omaisuus on oltava koko ajan mukana, ja onko näppärämpää muotoa kuljettaa omaisuus kuin koru? Sellaisille taas, jotka ovat hankkineet varansa epämääräisin keinoin, kulta on oiva keino päästä likaisesta rahasta eroon. Intiassa käytetään käteistä muutenkin yhä todella paljon, joten kukaan ei ihmettele, jos kultakaupassa maksaa monen sentin paksuisella setelinivaskalla.

Kaiken muun lisäksi kulta on tietysti myös koriste, joka näyttää hyvältä tummaa ihoa vasten. Kultaa ei todellakaan pidetä turhamaisuuden osoituksena, vaan (ensimmäisestä videosta lainatuin sanoin): "Kulta on juurtunut niin syvälle intialaisuuteen, että sen suosiota ei pysty järkisyin perustelemaan. Kulta on osa elämää ja osa perhettä. Perhe on epätäydellinen ilman kultaa. Kulta on se, joka Intiassa hoitaa puhumisen. Jos sinulla ei ole ylläsi kultaa, et lähetä muille oikeanlaista viestiä. Jos omistat kultaa, esittele sitä, ylpeile sillä - käytä sitä!"