Siinä on ja pysyy. |
Näköjään tällainenkin on mahdollista.
Yritin irrottaa rengasta kaatamalla ämpärillä kuumaa vettä renkaan viereen, mutta jäätä oli niin paljon ja se oli niin paksua, ettei jää siitä mihinkään sulanut. Rengas oli menettänyt myös muotoaan ja mennyt aika littanaksi. Vaikka saisin renkaan irtikin, en voisi lähteä ajamaan tuollaisella renkaalla ainakaan pitkää matkaa. Ei siis auttanut muu kuin jättää auto parkkipaikalle ja jäädä odottelemaan kevään tuloa. Sitten kun jää olisi sulanut, katsoisin uudestaan, miltä tilanne näyttää. Jos rengas näyttää siltä, että sillä ei pääse edes rengasliikkeeseen asti, täytyy yrittää vaihtaa vararengas tilalle (oletettavasti meillä on sellainen?). Jos en saa itse vaihdettua rengasta, täytyy varmaan tilata joku Puuha-Pete rassaushommiin. Kai niitä on sellaisiakin palveluja.
Nyt voinkin sitten kertoa kaikille, että Suomessa on niin kylmä, että autotkin jäätyvät maahan kiinni.
Automatka muuttui siis junamatkaksi, mikä ei ollut loppujen lopuksi hullumpi juttu ollenkaan. Minulla sattui nimittäin olemaan täksi päiväksi junalippukin valmiina. Minulla oli tammikuussa ollut tarkoitus mennä Itä-Suomeen junalla, ja olin ostanut jo junalipunkin. Sitten mukavuudenhalu kuitenkin voitti ja menin autolla. Siirsin lipun ajankohtaa ja heitin VR:n miehelle puhelimessa lonkalta jonkin hyvältä kuulostavan päivämäärän, joka oli 28.3. Tämäpä sattuikin sopivasti.
Maisemia Itämeren yltä:
Vuosaari. Etualalla näkyvä punainen laatikko on kauppakeskus Easton Itäkeskuksessa. |
Kotimatka Suomeen sujui yleisesti ottaen hyvin, vaikka koneenvaihtoni Frankfurtissa olikin oikea pohjanoteeraus. Sekoilin eri lähtöhallien kanssa pahasti, ja tulin ajelleeksi junalla ja käveltyäni varmasti useamman kilometrin. Onneksi oikea lähtöportti löytyi kuitenkin lopulta.
Miksiköhän mulle tulee tästä kuvasta mieleen ihan iilimato? |
Sao Paulon ja Frankfurtin välisellä osuudella kuulin, kun lentoemäntä tiedusteli takanani istuneelta kiinalaisen näköiseltä mieheltä, oliko hän nimeltään Satu Sejase. Kun ilmoitin, että kyseinen henkilö olin minä, lentoemäntä kysyi, oliko minulla syntymäpäivä. Kun selvisi, että synttärit olivat olleet edellispäivänä, lentoemäntä kysyi, haluaisinko syntymäpäiväni kunniaksi samppanjaa tai jotakin. Samppajalasin lisäksi lentoemäntä toi lautasliinaan kirjoittamansa onnittelutervehdyksen. 😀
Tuollainen ele ilahdutti kyllä aivan valtavasti. (Täytyy tosin sanoa, että matkustin business-luokassa. Turistiluokassa matkustavan synttäreitä ei ehkä noteerattaisi mitenkään?)
Tänään on ukkelin siskon syntymäpäivä, ja mietin pitkään, uskaltaisinko laittaa hänelle onnitteluja WhatsAppiin, ettei se yksi mies taas revi pelihousujaan. Lopulta päätin kuitenkin laittaa ihan tavallisen synttärionnittelun, mutta en malttanut olla lisäämättä sulkuihin pahoitteluja huumoriveikolle, kun minulla ei ollut enempää mielikuvitusta. 😆
Nalle kiittää saamastaan myötätunnosta ja istuu tuossa vieressä matkalla tapaamaan parasta kaveriaan Enskaa. Ilmassa on odotuksen tuntua!
Ihmettelin eilen suuresti, kun valoa tuntui riittävän niin pitkälle iltaan. Hämmästyinkin googlettaessani auringonlaskun ajankohtaa Helsingissä: 19.52! Päivä on pidentynyt kyllä hurjasti tammikuun lopun jälkeen.
Pitää vielä kertoa, että kelmutin viimeksi Boliviaan lähtiessäni vessanpönttömme, kun meillähän oli edellisen poissaolon aikana kadonneet vedet pöntöstä, ja huushollissa oli aivan kammottava haju. Sain eräältä lukijalta neuvon laittaa vessanpöntön päälle tiiviisti muovikelmua, ja kokeilin sitä. Täytyy nyt kiittää aivan erinomaisesta neuvosta, sillä tällä kertaa pöntössä oli edelleen vettä, vaikka olin poissa kauemmin kuin edellisellä kerralla, ja hajuakin oli vain ihan vähän. Onneksi on neuvokkaita ja avuliaita lukijoita. 😊