Kolmen tonnin vaimo

Vielä muutama sananen ja kuva itse lomasta. 

Huoneemme oli aika lailla sellainen kuin olin kuvitellutkin: ihan toimiva, vaikka pientä kulumista olikin havaittavissa. 

Huoneeseen kuuluva tervetulopaketti oli runsas ja sisälsi kuvassa näkyvät syötävät ja juotavat sekä jääkaapin sisällön (mm. lisää juomista, fetaa ja oliiveja).

Patjatilanteen tarkastelu paljasti, että sängyt olivat sen verran heppoista tekoa, että voisin ehkä siirtää yöksi toiseen huoneeseen patjan lisäksi koko sängyn. Tästä muodostuikin sitten eräänlainen ilta- ja aamurutiini: illalla sänky oleskeluhuoneeseen ja aamulla taas ennen siivoojan tuloa sänky takaisin makuuhuoneeseen. 

Kas nyt meillä onkin kaksi makuuhuonetta.

Parasta huoneessa oli kuitenkin terassi ja yhteys altaalle. 

Altaan etuosa, joka on erotettu muusta altaasta sillan alla näkyvällä nauhalla, oli vain meidän ja kolmen muun huoneiston käytössä, mutta nauhan alta uimalla pääsi kätevästi yleiseen altaaseen. Ratkaisu oli minusta oikein näppärä, sillä en tykkää mistään pienistä pulahdusaltaista, joissa ei pääse edes kunnolla uimaan. 

Meidän huone oli toinen vasemmalta.

Allas aukesi aamulla kahdeksalta, ja olin tavallisesti heti silloin uimassa pari altaanvetoa – ihan vain siitä syystä, että se vei takuulla viimeisetkin unet silmistä. Vesi oli nimittäin hirvittävän kylmää, enkä oikein tajua, miten pystyin edes menemään niin kylmään veteen, kun tavallisesti inhoan kylmää vettä. 

Allasselfie. 🙈

Kokeilin yhtenä päivänä myös vesijumppaa, joka oli ihan ok, mutta puolessa tunnissa kylmä vesi tunkeutui – jumppaliikkeistä huolimatta – luihin ja ytimiin niin, että palelin loppupäivän. Pakko on kritisoida hieman myös jumppaliikkeitä, sillä ne olivat minusta suurelta osin typeriä. Yritäpä tehdä esimerkiksi burpee back roll -liikkeitä vedessä. 😆

Perhepotretti. 😇 Enskakin on päässyt reissuun Nallen ja Pikkiksen kanssa.

 Lempipuuhaamme iltaisin oli istua terassilla ja katsella päivän vaihtumista iltaan. 

Koska äiti ei ollut ihan parhaassa terässä, autoilimme vähemmän kuin olin kuvitellut, mutta tietenkin oli mentävä tilanteen mukaan. Muutamassa paikassa tuli kuitenkin käytyä. 

Ensimmäiseksi kävimme tutustumassa Cape Grecon meriluoliin, jotka sijaitsivat ihan lyhyen ajomatkan päässä.

Tie niemenkärkeen oli semmoinen, että äitiä hieman huolestutti, miten pikkuautollamme pääsisi kuoppaisella tiellä eteenpäin. Muut kun näyttivät olevan liikkeillä lähinnä jonkinlaisilla mönkijöillä. Hyvin kuitenkin selvisimme, vaikka renkaisiin jäikin kivat pölyraidat muistoksi Cape Grecosta. 

Ayia Napan tunnetuin ranta Nissi Beach.

Nissi Island, jonne pääsee kävellen.

Löysimme loistavan hypermarketin nimeltä Sklavenitis noin kymmenen minuutin ajomatkan päästä hotellilta, ja siellä tulikin käytyä useamman kerran.

Vihannesosasto oli erinomainen, ja melkein teki mieli ostaa vihanneksia Suomeen vietäväksi. 

Tuota lehtivihannesten ja yrttien määrää!

Tyydyin kuitenkin ostamaan tuliaisiksi vain puoli kiloa valkosipulia, kun valkosipulit olivat niin täydellisen kauniita. Äiti puolestaan otti mukaan Suomeen ostamamme suolapurkin, ja minua nauratti, että on meillä Kyproksen-tuliaiset: äidillä suolapurkki ja minulla valkosipulia. 😆

Valmissalaatit olivat erinomaisia ja kohtuuhintaisia.

Hei me shoppaillaan! Taustalla näkyvä nainen seuraa tilannetta kiinnostuneena. 😆

Marketissa oli kassojen jälkeen erikoinen pöytätaso peileineen ja tuoleineen, ja nurkkauksen merkitys jäi meille mysteeriksi. 

Paras veikkauksemme oli se, että asiakkaat voivat korjailla tässä ostoskierroksen aikana levinneitä meikkejään.

Toinen ajomatkamme suuntautui CyHerbian kasvitieteelliseen puutarhaan, jonne ei ollut hotelliltamme kuin parinkymmenen minuutin ajomatka. Matkalla näimme omituisen vinon rakennuksen. 

Myöhemmin googleteltuani sain selville, että rakennus pitää sisällään luksushuoneistoja ja että se sijaitsee Ayia Napan huvivenesatamassa.

Maaseutumaisemat ja viljelykset viehättivät äitiä ja toki minuakin.

Kyproksella on vasemmanpuoleinen liikenne, mutta se ei haitannut, sillä olin tottunut ajamaan jo Intiassa vasemmalla puolella tietä.

Olin katsonut kartasta, että puutarhan pysäköintialue olisi ihan puutarhan vieressä, mutta totuus olikin toinen, ja kävelymatka parkkialueelta puutarhaan oli varsin pitkä. Pulma ratkesi sillä, että kävin kysymässä, voisinko tuoda äidin autolla alueelle ja käydä sitten pysäköimässä auton. Tämmöinen järjestely onneksi sopi. Poislähtiessä toivat vielä tuolinkin äidille, kun äiti jäi odottelemaan kyytiä. 

Jättimäinen labyrintti.

Puutarhan halloween-koristelut ihastuttivat. 

Täällähän näkee tuttuja naamoja.

Puutarhan yrttitarha oli lievästi sanottuna kuivahko, joten ei siitä sen enempää.

Teimme myös yhden hieman pidemmän retken Larnakaan. 

Moottoritie on kuuma.

Olen käynyt Larnakassa ihan 2000-luvun alussa, ja se oli minun ja ukkelin ensimmäinen yhteinen "etelänmatka". Asuimme silloin huoneistohotellissa, jonka nimi oli Kition ja jota ei enää löytynyt ainakaan Googlen kartoista. Yhtenä aamuna satuimme olemaan huoneistossa, kun siivooja tuli. Siivoojan mukana tuli arviolta 5–6-vuotias tyttö, joka oli ilmeisesti hänen tyttärensä ja joka säntäsi ovelta suoraan meidän makuuhuoneeseemme. Ihmettelin, mitä varten tyttö sinne ryntäsi, mutta asia selvisi pian: siellähän hän leikki minun nallellani. Tänä vuonna pitäisikin muistaa vielä juhlia nallen 25-vuotissynttäreitä. 😇

Larnaka oli muuttunut reilussa kahdessakymmenessä vuodessa niin paljon, etten meinannut tunnistaa kaupunkia samaksi. Ranta oli kuitenkin ihan samanlainen kuin ennenkin eli aika luotaantyöntävä. Me istuskelimme äidin kanssa yhdessä rantakahvilassa ja katselimme katuelämää.

Sitten suuntasimme Larnakan suolajärvelle, jossa voi nähdä keväällä flamingojakin. Nyt järvi oli pelkkä kuivunut suolapelto.

Äiti kummasteli naisia, jotka olivat tulleet katsomaan järveä ja ottamaan kuvia hienoissa juhlamekoissaan. Selitin äidille, että naiset olivat tulleet luultavasti ottamaan kuvia Instagramiin ja pukeutuneet sitä varten parhaimpiinsa. Äitiä ihmetytti, että kaikkea sitä. 😆

Loppuun vielä muutama satunnainen kuva Ayia Napasta. 

Intialainen ravintola. Listalla ei ollut mitään kiinnostavaa, joten en testannut.

Veneitä Ayia Napan satamassa.

Ayia Napan palvelut olivat monipuoliset.

Tuo ukko luuli vissiin, että kuvaan häntä. 🙈

Huomasin vasta kuvaa jälkeenpäin katsoessani tuon rahankeräyslaatikon. 😆

Sellainen oli se reissu pääpiirteissään.