On taas perinteisen vuosikoosteen aika! Yritän pitää koosteen mahdollisimman lyhyenä, mutta luulen, että siitä tulee silti hyvin pitkä. 🙈
TAMMIKUU
Olin loukannut lähentäjälihakseni Intiassa vuoden 2023 lopussa varsin pahasti, joten tämä vuosi alkoi toipumisen merkeissä. Normaalit arkitoiminnotkin, kuten tuolilta tai sohvalta nouseminen tai autosta alas hyppääminen, tekivät kipeää. Treenini menivät kokonaan uusiksi, sillä en pystynyt esimerkiksi kyykkäämään lainkaan, ja alavartalon treenaaminen oli muutenkin hyvin rajoitettua.
Lähentäjän paranemiseen meni kaiken kaikkiaan 8–9 kuukautta, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna vammautuminen oli parasta, mitä minulle saattoi treenirintamalla tapahtua. Jouduin tarkastelemaan omaa tekemistäni kriittisesti, etsimään uusia vaihtoehtoja aiempien liikkeiden tilalle, ja samalla opin aivan valtavasti uutta. Nyt vuoden 2024 lopussa olen siis pelkästään kiitollinen siitä, että loukkasin itseni.
Henkisellä puolellakin loukkaantuminen oli iso juttu, sillä tajusin, miten paljon olin muuttunut aiemmasta. En stressannut tilannetta juuri lainkaan, vaan menin päivä kerrallaan, ilman että suurentelin asioita etukäteen tyyliin "mitä jos en pystykään enää koskaan tekemään kyykkyjä". Kun tilanne on jo se, mikä se on, vastusteleminen ei aiheuta yhtään vaan aiheuttaa pelkästään kärsimystä.
|
Alkukuusta oli kylmä.
|
|
Espalla tulvi.
|
|
Kutsu kuolleen sukulaisen Pedda Karma -seremoniaan.
|
|
Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen vaalikahvit. Parempi överi kuin vajari. 🙈
|
HELMIKUU
Bloggaaminen jäi tauolle, ja blogitauko venähti lopulta yli puolen vuoden mittaiseksi. Blogitauko osoitti sen, mitä olin ounastellutkin: voin henkisesti parhaiten silloin, kun en kirjoita blogia enkä ole muutenkaan jatkuvasti "esillä". Olen edelleenkin sitä mieltä, että ihmisen ei ole hyvä pyöriä liikaa itsensä ympärillä, ja siksi on harmillista, että bloggaaminen on kuitenkin niin kivaa. Ristiriita kirjoittamisen ilon ja henkisen hyvinvoinnin välillä ei ole siis poistunut mihinkään, mutta mennään nyt ainakin toistaiseksi näin, että bloggaaminen jatkuu.
Aloin meditoida kaksi kertaa päivässä eli illan lisäksi myös aamulla. Olin kuullut aamun olevan parasta aikaa meditoimiseen, ja on pakko myöntää, että näin tosiaankin on. Kahdesti päivässä meditoiminen on jatkunut siitä lähtien säännöllisesti, ja itsetuntemus on lisääntynyt entisestään.
|
Aanganissa. |
Kuvassa on toiset vaalikahvit, jotka vaativat hieman pidempää selitystä. Kävimme äänestämässä kummallakin kerralla yhdellä koululla, jossa oli tarjolla vaalikahvit, joiden tuotto meni paikallisten nuorten pesisharrastuksen tukemiseen. Ensimmäisellä äänestyskierroksella ukkeli ei tajunnut tätä, joten menimme vaalikahveille Fazerille. Jälkeenpäin ukkelia harmitti hirveästi, kun emme olleet tukeneet pesisnuoria, joten toisella äänestyskierroksella ukkeli piti huolen siitä, että joimme vaalikahvit heti koululla. Mokkapala oli hirvein, jonka olen elämäni aikana syönyt, mutta tulipahan ainakin tuettua pesisnuoria. 😆
|
Ukkeli lähti Intiaan, ja nallet olisivat halunneet mukaan.
|
MAALISKUU
Vietin melkein koko maaliskuun Savonlinnassa. Suomessa lakkoiltiin ahkerasti, ja oli vaarana, loppuuko bensa-asemilta bensa. Syyhykin oli koko kansan huulilla.
Täytin kuun lopussa 50 vuotta, mikä aiheutti aikamoista ikäkriiseilyä pitkäksi aikaa. Itse synttärit olivat hyvin minun näköiseni, sillä kutsuin lähimmät ihmiset Imatran kylpylään, jossa vietimme ihanan ja ikimuistoisen viikonlopun. Haaveissa oli ollut päästä hohtokeilaamaan, kylpemään, viettämään aikaa rakkaiden kanssa ja nauttimaan hyvästä ruoasta, ja kaikki haaveeni toteutuivat moninkertaisesti. Olen saanut elämäni aikana kaksi kertaa vatsalihakseni kipeiksi pelkästä nauramisesta, ja toinen kerta oli tänä Imatra-viikonloppuna. Ensimmäinen kerta oli, kun olimme äidin kanssa Kirka-risteilyllä vuonna nakki ja muusi.
Siskon vanhempi tytär muutti Espooseen ihan parin kilometrin päähän meiltä, ja olin auttelemassa muutossa.
|
Kävimme siskon kanssa Savonlinnassa savusaunassa.
|
|
Teimme äidin kanssa lanttukukkoa.
|
|
Söin Caperossa Reiska-pizzan, joka vaatii erityisiä syömiskykyjä. Pizzassa on tonnikalaa, salamia, possua, pekonia ja munaa. 😆
|
|
Synttärikakkuni, jonka olin tilannut imatralaisleipomosta. En ole kermakakkujen ystävä, mutta tämä oli tosi hyvä kakku!
|
Siskon perhe oli ostanut minulle lahjaksi mm. 50-vuotislasit, joihin rakastuin välittömästi. Halusin kulkea lasit päässäni koko viikonlopun, ja onneksi siskontyttöä oli varoitettu, että näin saattaisi käydä, jotta hänen ei tarvinnut hävetä silmiä päästään. 🙈
|
Kylpylästä tulossa.
|
HUHTIKUU
Talvi jatkui aina vain, ja juuri kun luulimme, että takatalvi oli nähty, tulikin uusi takatalvi. Takatalvea takatalven perään. Ukkeli kävi työmatkalla Dubaissa ja joutui kohtaamaan historialliset tulvat. Hänen matkansa tyssäsi hetkeksi Istanbuliin, mikä oli käänteentekevä episodi siinä mielessä, että ukkeli totesi Istanbulin varsin kiinnostavaksi kaupungiksi, ja lomailimmekin Istanbulissa myöhemmin syksyllä.
Minä kokeilin ensimmäistä kertaa Ison Omenan Sabai Spa:ta ja otin siellä trooppisen kookosöljyhieronnan. Hieronta oli ihana, mutta kun kävin samassa paikassa myöhemmin ottamassa toisen hoidon, hoito osoittautui niin kovakouraiseksi, että päätin jättää Sabai Spa:ssa käymiset sikseen. Kävin myös katsomassa Kyllä isä osaa -elokuvan sekä vanhoilla kotiseuduillani Tesjoella ja Loviisassa.
|
Kokeilin ensimmäistä kertaa peittojen pesemistä automaattipesulassa. Hyvin pelitti!
|
|
Sabain hieronnan jälkeiset tarjottavat. Tykkäsin!
|
TOUKOKUU
Kevät oli tullut ja melkein kesäkin, ja minuun oli iskenyt ikäkriisin lisäksi vielä tuttu kevätahdistuskin. Ajatukseni olivat hetkittäin varsin synkeät, ja elämästä oli vaikea löytää mitään myönteistä. Pakko oli kuitenkin yrittää tehdä normaaleja juttuja, ja jossain vaiheessa olokin alkoi taas helpottaa.
Kävin kokeilemassa rentoutuskelluntaa suolatankissa ja totesin, että ei ole minun juttuni. Löysimme Lohjalta ihanan rantakahvilan, korkkasimme GT-kauden Kämpissä, vietimme yhden viikonlopun Turussa, ja kuun lopussa lähdimme Espanjaan.
|
Haukilahden rantaa.
|
|
Suolakelluntatankki. |
|
Aurajoki Turussa.
|
|
Meillä oli pitkä välilasku Frankfurtissa ja päätimme lähteä tutustumaan Frankfurtin kaupunkiin. Siitä reissusta meinasikin tulla melkoinen farssi. 😆
|
KESÄKUU
Kuun alkupuoli meni Espanjassa. Ensimmäiset päivät vietimme Malagassa, ja toisen viikon Fuengirolassa. Jälkimmäinen paikka oli virhevalinta, sillä ukkeli ei tykkää noin turistisista paikoista (enkä kyllä minäkään suuremmin), mutta päädyimme sinne, koska löysimme sijainniltaan ihan täydellisen Airbnb-asunnon. Näin Fuengirolassa toisen kerran elämäni aikana delfiinejä!
Juhannusta vietimme toista vuotta peräkkäin kaupungissa, ja olimme yllättyneitä, miten paljon ihmisiä oli Helsingissä juhannusaattonakin. Säät suosivat, joten juhannus oli oikein kiva.
|
Malagassa.
|
|
Picasso ja meikäläinen.
|
|
Ihana parvekkeemme Fuengirolassa.
|
|
Onnistuin saamaan Fuengirolan-asunnon toisen vessaan tukkoon, ja paikalle piti kutsua putkimiehet. 🙈 Ukkeli meinasi kuolla vessasta tulevaan löyhkään. 😆
|
|
Sarjassamme onnistuneet lomakuvat. 😆
|
|
Anjalan kartano.
|
|
Joku oli tullut juhannusaattona Kappelin terassille neulomaan. 😆
|
HEINÄKUU
Ukkeli lähti heinäkuun alussa Intiaan, ja minulla oli suuntana pohjoinen. Kummipoikani aloitti heinäkuun alussa armeijan Ivalossa, ja kun ystäväni mietti aiemmin keväällä, miten poika pääsisi Ivaloon, keksin, että lähdetään viemään hänet sinne. Saisimme kaupan päälle kivan Lapin-matkan! Päätin yöpyä matkaa edeltävän yön Kouvolan Vaakunassa, jotta ensimmäiselle päivälle ei tulisi niin paljon ajettavaa. Vaakuna oli erittäin myönteinen kokemus, joten suosittelen lämpimästi! Lapin-reissu oli ihana ja ikimuistoinen, ja ajokilometrejä kertyi 2795.
Vietin myös muutaman viikon Savonlinnassa. Kävimme siskoni mökillä sekä kaupunkiristeilyllä äidin kanssa. Trumpiakin ammuttiin, mutta onnekas äijä selvisi naarmuuntuneella korvalla.
|
Kärsämäen paanukirkolla.
|
|
Törmävaaran pirunpelto.
|
|
Kokeilimme kummipojan kanssa Ounasvaaralla ensimmäistä kertaa kesäkelkkailua, ja se oli tosi kivaa!
|
Tämä kuva vaatii taas hieman pidemmän selityksen. Olimme Korvatunturilla menossa tapaamaan joulupukkia, sillä tarkoituksenani oli kuvauttaa nallet joulupukin sylissä. Odotellessamme vuoroamme jännitykseni alkoi kuitenkin nousta ja yltyi lopulta niin pahaksi, että en uskaltanutkaan tavata joulupukkia (olen aina pelännyt pukkia 🙈). Niinpä pakenimme paikalta, ja oli otettava tämä kuva korvikkeeksi.
|
Aittakuru. |
|
Kullanhuuhdontaa. |
|
Viimeinen ilta ennen armeijan harmaita! Ihanaa kun kummipoikakin lähtee mukaan tällaisiin kasvonaamiohassutteluihin. 💙
|
|
Pörre on käynyt uimassa.
|
|
Mummun kainalossa. 😍
|
|
Muikkuterassilla. |
|
Enska koki muodonmuutoksen, kun ompelin sille uuden paidan ja neuloin töppöset.
|
|
Saimaa-risteily alkamassa.
|
ELOKUU
Sisko ja nuorempi siskontyttö viettivät muutaman päivän Helsingissä, joten minäkin pääsin leikkimään vähän turistia. Löysin dhamma-audiokirjaston ja rupesin kuuntelemaan dhamma-puheita – lähinnä ohjattuja meditaatioita – aina autolla ajaessani. Auto on ollut minulle aina haastava paikka, sillä triggeröidyn (muiden autoilijoiden takia) todella helposti ja menetän hermoni. Dhamma-puheiden kuuntelu vähensi reaktiivisuuttani ilahduttavan paljon.
Kuun puolessavälissä kävin äidin kaverina Vesterisen keikalla Olavinlinnassa ja varasin matkan Kyprokselle, kun äiti halusi päästä vielä kerran elämässään etelään. Vietin pitkästä aikaa myös minun päivääni ja kävin katselemassa Pasilan katutaidetta, tutustumassa Vallilan siirtolapuutarhaan sekä retkeilemässä Lammassaaressa.
|
Sukellusvene Vesikko.
|
SYYSKUU
Ilmaston lämpenemisen huomasi selvästi, sillä vielä syyskuussakin oli hellepäiviä. Tein pienen Espoo-kierroksen ja kävin tutustumassa mm. Gallen-Kallela museoon ja Glimsin talomuseoon. Kävimme ukkelin kanssa Istanbulissa, ja vaikka Istanbulissa oli hyviäkin puolia, se ei ollut oikein meidän makuumme. Tulipahan kuitenkin käytyä.
Hiusten värjääminen alkoi aiheuttaa minulle ankaraa kutinaa päänahassa ja korvissa aina muutama päivä värjäyksen jälkeen, ja mietin, pitäisikö minun lopettaa tukan värjääminen kokonaan. Onneksi värjäysvälin pidentäminen ja värin vaikutusajan lyhentäminen auttoivat. Eihän tuommoinen reaktio ole kuitenkaan mikään hyvä juttu, ja tulevaisuudessa pitää ehkä miettiä muita vaihtoehtoja.
|
Tarvaspään ateljeelinna.
|
|
Glims oli ihana!
|
|
Matinkylän rantaa kesäisenä syysiltana.
|
|
Ostamastani parsakaalista möngersi taas vihreä mato. 😯
|
|
Entisissä kotimaisemissa Jätkäsaaressa.
|
LOKAKUU
Lokakuuhun kuului illanistujaisia ystävien kanssa sekä yllättävä kohtaaminen naapurin kanssa. Olin hakemassa alakerran varastosta matkalaukkuja, kun yksi mies oli lastaamassa tavaraa omaan varastokoppiinsa. Mies pysäytti minut ja kertoi muuttaneensa vastikään taloon. Hän kysyi minulta, millainen talo oli – kuuluiko esimerkiksi seinänaapureilta miten paljon melua. Minä rupesin selittämään, että seinänaapureilta ei kuulu mitään mutta että yläkerrasta äänet kyllä kuuluvat selvästi. Kuuluu lasten ääniä, tömistelyä, puhetta ja sen sellaista, mutta ihan normaaleja elämän ääniähän nuo ovat, eikä niistä ole meille mitään haittaa, kun hiljenevät kuitenkin yöksi. Mies katsoi minuun hieman anteeksipyytävästi ja sanoi: "meillä on kuusivuotiaat kaksoset ja koira". Siinä samassa tajusinkin keskustelevani yläkerran uuden naapurin kanssa. 🙈
Teimme äidin kanssa matkan Kyprokselle, vaikka äidille tuli juuri ennen lähtöä vaivoja, jotka melkein peruivat matkan. Ihan hyvin äiti kuitenkin selvisi.
|
Hakaniemeen avautui uusi tienpätkä.
|
|
Löysin "täydellisen" joulukalenterin. Haha.
|
MARRASKUU
Automme alkoi taas temppuilla, kun auton takapää ikään kuin lysähti, ja ajamisesta tuli pomppuisaa. Selvisi, että toinenkin ilmapussi oli haljennut (useasta kohtaa), joten auto päätyi korjaamolle. Toinen ilmapussi oli hajonnut jo joskus keväällä, ja kun kompressorikin piti vaihtaa, korjaamolasku oli hulppeat 2800 euroa. Onneksi ukkeli oli halunnut auton ostohetkellä vuoden lisäturvan, joka oli vielä voimassa, eikä korjaaminen maksanut meille euroakaan.
Amerikassa valittiin uusi presidentti, ja Trump voitti vaalit, kuten olin ounastellutkin. Meillä tehtiin vedenvirtaussäätöjä, jotta vesi tulisi hanoista pienemmällä paineella, ja tämäkös raivostutti. Piti ottaa ohjat omiin käsiini ja vaihtaa (blogini lukijoiden ystävällisellä avustuksella) hanoihin takaisin normaalit suuttimet.
Ukkeli lähti Intiaan, ja minä tein kuun lopussa ihanan reissun Tallinnaan. Luin juuri eilisestä lehdestä, että Tallinnakin on alkanut harkita muutaman euron suuruista turistiveroa, koska turismi aiheuttaa mm. eroosiota.
|
Gaijinissa. |
|
Suomalaisen kirjakaupan palapelihylly. Wasgij'ltakin oli tullut niin monta uutta palapeliä, että olin ihan pyörryksissä!
|
|
Ukkeli sai isänpäiväkortin.
|
|
Ystäväni kissa.
|
|
Ja koira. 😆
|
|
Tallinnan joulutori.
|
|
Beer Gardenin ruokalistalta.
|
JOULUKUU
Joulukuu on ollut jotenkin seesteinen, varsinkin alkukuukausi. Olin yksinäni kotona ja nautin arjesta, pimeästä vuodenajasta ja aikaisista aamutreeneistä täysin siemauksin. Kokkailin intialaista ruokaa ja kokeilin uusia juttujakin. Itsenäisyyspäivä sujui niinkin juhlallisissa merkeissä, että ajoin Lohjan ABC:lle joulubuffettiin, ja illalla katsoin Stubbin ensimmäisiä Linnan juhlia, kunnes uni korjasi ennen puolta kymmentä.
Ukkeli oli käynyt Hyderabadissa jollain resortilla luokkakokouksessa. Siellä joku ukkelin opiskelijatoveri oli kysynyt, saako hän jakaa ukkelin "rakkaustarinan" ja kertoa sen muillekin. Niin mies oli sitten kertonut kaikille meidän parisuhteemme alkuvaiheista ja kuulemma ylistänyt minua. Enkä minä edes muista tavanneeni koko tyyppiä. 🙈
Kävin testaamassa Katajanokan vankilahotellin, Tuomaan markkinoilla ja valokuvaamassa Katajanokan jugendtaloja. Puolenkuun jälkeen ajoin Savonlinnaan, jossa vietin joulun ja nyt näköjään uudenvuodenkin. Toissayönä sain kuulla, että sukuun oli syntynyt uusi vauvakin, kun ukkelin siskon vanhempi tytär oli synnyttänyt pojan. Minä en ollut edes tiennyt, että tyttö oli raskaana, mutta eipä sitä ollut tiennyt moni muukaan, sillä perhe halusi salata raskauden mm. terveydellisistä syistä.
|
Masala dabbani, jossa on tärkeimmät perusmausteet.
|
|
Ukkeli ja autonkuljettaja olivat käyneet koeajamassa Intiassa uutta autoa.
|
|
Ei paljon naurata, kun on linnareissu edessä. 😆
|
|
Robottisiivooja Isossa Omenassa.
|
|
Kello ei ole vielä kahdeksaakaan, ja päivän treeni on jo tehty. 😎
|
Semmoinen oli vuosi 2024 pääpiirteissään.
Nyt toivottelen kaikille lukijoilleni onnellista ja tasapainoista vuotta 2025! Kiitos myös siitä, että olet jaksanut käydä täällä lueskelemassa juttujani ja jättänyt ehkä kommentinkin!
💖
Ihana ja sun näköinen vuosi; sopivasti matkailua, Savonlinnaa, ukkelia, äitiä, nalleja, intialaisia juttuja, treenaamista ja ex-tempore-seikkailuja!
VastaaPoistaSopivasti normiarkea, seikkailuja ja iloisia yllätyksiä myös pian alkavaan uuteen vuoteen sulle Satu!
Kiitos, Mennikäinen! Sinun näköistäsi ja kaikin puolin ihanaa alkavaa vuotta sinullekin. 🤗
PoistaHuomasin tätä kirjoittaessani, että en ole juurikaan retkeillyt tänä vuonna, mutta olen ollut niin keskittynyt noihin salijuttuihin, ettei patikoinnille ole oikein löytynyt sijaa. Ensi vuonna täytyy siis yrittää lisätä patikoita ja luonnossa samoilua ja ehkä samalla vähentää salitreenejä (jos pystyn siihen). 🤭
Tätä lukiessa tulee taas mieleen, miten ihmeellinen sinun elämäsi on, sekä kuvina, tapahtumina, että mietteinä. Näitä on niin mielenkiintoista katsoa ja lukea. Kiitos tästä ja hyvää uutta vaiherikasta vuotta sinulle!
VastaaPoistaIhana kuulla, Sartsa, että juttujani on ollut mielenkiintoista lukea. 🥰Omasta mielestäni mun elämässä ei tosin olen mitään ihmeellistä. 😅 Toki matkustelua ja sen sellaista on jonkin verran, mutta sekin vaihtelee vuosittain.
PoistaOnnellista alkavaa vuotta sinulle! ❤️
Kiitos! Komppaan Sartsaa! Itse en edes oikein muista, mitä tänä vuonna on tapahtunut. Siis muuta merkittävää, kuin äiti. ♥
VastaaPoistaHyviä vuoden viimeisiä päiviä ja iloa & energiaa uuteen alkavaan vuoteen! ♥
Äiti. ❤️ Itsellenikin tulee joskus mieleen, että mitäs sitten, kun äitiä ei enää ole, mutta en viitsi ajatella sitä nyt, vaan yritän keskittyä nykyhetkeen. Jollain lailla nuo meditoinnit ovat opettaneet hyväksymään myös elämän rajallisuuden ja sen, että meistä kukaan ei ole täällä ikuisesti. Mutta kyllä se varmasti tulee ottamaan koville, kun on aika jättää äidille hyvästit.
PoistaHyvää loppuvuotta sinullekin ja vielä parempaa uutta vuotta! ❤️
Onpas sinulla ollut vaiherikas ja aktiivinen vuosi! 🥰 Löysin blogiisi vastikään, joten kaikki on uutta. Monessa kohdassa olisi ollut kommentoitavaa, mutta jouluihmisenä päällimmäiseksi jäi harmitus, ettet uskaltautunut tapaamaan joulupukkia. Oletko joskus pienenä säikähtänyt häntä? Meillä kävi tänä (ja kahtena edellisenä jouluna) uuden vuosikerran nuorekas ja solakka pukki (vain vatsan kohdalla oli tyynynmentävä kumpu), jolla on hauskat jutut. Häntä et olisi ehkä pelännyt. 🎅🏻😀
VastaaPoistaOikein antoisaa tulevaa vuotta! 💫
Olen tosi iloinen, että olet löytänyt tänne. 🤗
PoistaMinä olen pelännyt joulupukkia pienestä asti. Muistan kuinka joulupukkia kohtaan oli ristiiriitaiset tunteet: häntä odotti sekä jännityksellä ja pelolla. Jouluaattona jännitys alkoi tiivistyä aattoillallisen jälkeen, ja mitä lähemmäs h-hetki tuli, sitä enemmän rupesi hermostuttamaan. Pukilla oli aina sellainen kävelykeppi, jolla hän koputti lattiaan, ja sitten kuului koputus oveen ja aina se sama kysymys, että onko täällä ollut kilttejä lapsia. Sitten paniikinomainen kelaus päässä, että onko vaiko eikö ole. 😆 Seuraavaksi piti laulaa pukille, istua hänen sylissään ja kaikkea muuta jonninjoutuvaa, ennen kuin päästiin itse asiaan eli lahjojen jakoon. 😅Jouluaaton paras hetki oli se, kun pukki lähti, ja pääsi avaamaan lahjoja. 🤣
Mutta on meilläkin ollut sellainen pukki, jota en pelännyt. Kun isompi siskontyttö oli ihan pieni, eikä pienempää vielä edes ollut, vanhemmillani kävi pukki, joka heitti jopa tanssiksi. Veti jotain breakdancen tyylistä siinä olohuoneen lattialla. 😅
Antoisaa vuotta sinullekin! 😍
Äitikulta teki eläessään lanttukukkoa tiilisessä leipäuunissa ruislimppujen jälkilämmössä pitkään hauduttamalla. Oi, miten hyvää se oli voin kanssa. Me siirtokarjalaiset söimme pehmeitä ruislimppuja, satakuntalaisilla naapureilla oli vartaissa kovat reikäleivät. Koulukaverit järsivät niitä kovia paloja eväänä kouluruokailussa. En ole nähnyt vuosikymmeniin heinäseivästäkään Suomen pelloilla. Me teimme aikanaan joka kesä 4 hehtaaria heinää. Siinä olivat "lomatienestit" ja kesäloman ajanvietteet mustikankeruun lisäksi, lapsityötä Suomen maaeudulla. Järvikin oli kaukana, mutta minusta tuli himouimari. Nevalla hikisen heinäpäivän jäkeen 5 kilometriä järvelle uimaan, ihanaa.
VastaaPoistaKestän aika hyvin -30° pakkasta ja +40° hellettä valittamatta. No, Intiassa saattaa olla vieläkin kuumenpaa ja onhan siellä vuorten huippujakin.
Onnea vuodelle 2025!
Meilläkin oli vanhempien edellisessä kodissa leivinuuni! Leivinuuni oli ihana (vaikka toki hieman työläs), ja siellä paistui ihan paras lanttukukko, karjalanpiirakat ja laatikkoruoat. Ruisleipiä en muista äidin paistaneen, eikä minulla ole muutenkaan mitään erityistä muistikuvaa ruisleivistä.
PoistaMinullekin nuo Kärsämäen heinäseipäät olivat ensimmäiset moneen, moneen vuoteen. Joskus lapsena olin itse jopa tekemässä heinäseipäitä, mutta nykyään heinätkin pussitetaan pelloille muoviin.
Kiitos, että jaoit lapsuusmuistojasi! Niitä oli kiinnostavaa lukea. 🤗
Minäkin kestän loppujen lopuksi ihan hyvin kylmää ja kuumaa, vaikka saatan pienesti valittaakin. 🤭 Intiassa oli kerran keskipäivällä niin kuuma (taisi olla jotain +45), että kun lähdin kävelemään ilman päähinettä, tuntui kuin aivoni alkaisivat sulaa. Tuli kiire hakeutua varjoon. 🤣
Onnea sinunkin uuteen vuoteesi!
Olipa kiva lukea sun vuodesta! Just itekin hahmottelin vuoden koosteen blogin luonnoksiin. 😄 Me ollaan näköjään molemmat kevään lapsia, oinas sinäkin? Mun synttärit on huhtikuun puolimoissa.
VastaaPoistaKivoja kukkavaatteita sulla! 😍 Ja paljon mukavia reissuja. Oikein itekin yllätyin, että näinkö paljon minäkin tänä vuonna matkailin! Luulin, että olin vaan mojunut kotona. 😄
Mä niin tykkään lukea sun blogia, oli teksti miten pitkä hyvänsä! ❤️
Kiva, että sinultakin on tulossa vuosikooste. Mukava päästä lukemaan sinun vuodestasi! 😍
PoistaOinas olen tosiaan minäkin, ja syntynyt maaliskuun 25. päivä.
Nuo kukkavaatteet ovat ns. vanhoja, ja nykyään kun en haluaisi pukeutua mihinkään kovin silmiinpistävään, noiden vaatteiden käyttäminen hieman arveluttaa. Mutta kun kerran vaatteet ovat hyviä päällä, ja jollain tavalla tykkään niistä edelleenkin, niin miksipä en käyttäisi niitä. 🙈
Kiitos, ihana! ❤️
olipas monenmoista matkailua tässä vuodessa - kotimaassa ja maailmalla! Ja erityisen mukavaa oli lukea noista blogipimentokuukausien tapahtumista.
VastaaPoistaIloa ja valoa kohta alkavaan vuoteen!
Alkuvuosi oli rauhallisempi matkailun suhteen, mutta loppua kohden tahti tiivistyi. 🤭 Tuli tosiaan ne blogipimentokauden tapahtumatkin käytyä tässä lyhyesti läpi, eli sinällään hyvä.
PoistaIloa ja valoa sinunkin vuoteesi!
Kuva nalleista heinäseipäällä ilahdutti ja hymyilytti suuresti! Ihana 🧸🧸 Hyvää tulevaa vuotta, Satu!
VastaaPoistaOnpas mukava kuulla. Heinäseiväs oli aika korkea, ja nallet oli aika vaikea saada pysymään sen päällä, mutta onnistuipa lopulta. 😅
PoistaKiitos samaa sinulle! 🤗
Kiva että kirjoitat! Hyvää uutta vuotta!
VastaaPoistaKiitos sinulle kommentistasi! Tuokoon uusi vuosi elämääsi kaikkea hyvää! 🥰
PoistaKiitos vuosikertomuksesta Satu - sinun kanssa on sitten mukava seikkailla !
VastaaPoistaKiitos, Leena! Mukava, että olet mukana. 🤗
PoistaOlipas kiva lukea vuosikoostetta, en ole koskaan kyennyt sellaiseen, pitäisi ehkä miettiä miksi :)
VastaaPoistaSun "sarjassamme onnistuneita lomakuvia" oli mahtava. Mullakin on pari samanlaista tuulitukkakuvaa, hehee. Ja nuoren miehen kanssa matka Lappiin oli ihanaa katseltavaa. Oli myös tosi hyvä lukea miten suhtauduit lähentäjälihaksen aiheuttamiin seurauksiin. Kun vikaa on välillä muuallakin kuin joka paikassa, niin sitä miettii usein kuinka itseensä pitäisi suhtautua, taikka siihen, ettei enää kykene asioihin joihin ennen pystyi. Parempi siis munkin taas palata aamumeditointiin, varsinkin kun ensi vuonna palaan tavalliseen työelämään, huh huh. Toivottavasti se menee hyvin.
Mä teen parhaillaan palapeliä, jossa kaikki palat on aika samanvärisiä. Meinaa vähän mennä hermo välillä, mikä ei tietenkään ole palapelin tavoite, hih :D
Oikein mukavaa vuoden vaihdetta ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle <3
Eihän tämmöiset vuosikoosteet ole kaikkien juttu. Itse tein ensimmäisen muistaakseni kolme tai neljä (tai viisi?) vuotta sitten, ja jotenkin koukutuin. Vuodenvaihde on mulle muutenkin tärkeä juttu, kun saa "lopettaa vanhan ja aloittaa uuden", vaikka eihän vuoden vaihtumisessa ole kyse periaatteessa muusta kuin yön yli nukkumisesta. 🤭
PoistaMulla olisi ollut muitakin onnistuneita lomakuvia samalta reissulta. Yksi oli sellainen, että tuuli tarttui mun löysähköön mekkoon, ja kuvassa näyttää siltä, että mulla on aivan valtava raskausvatsa. Laitoin kuvan äidille ja siskolle saatesanoin "raskaus yllätti Espanjan-reissulla". 🤣
Mä olen pohtinut viime aikoina (ja varsinkin juuri viime vuoden aikana) tosi paljon suhtautumista kipuun. On niin helppo antaa kivulle valta ja antaa sen jättää varjoonsa koko muu elämä. Olen ajatellut, että ehkä pitäisi kirjoittaa joskus siitäkin aiheesta, mutta saa nyt nähdä.
Tsemppiä työelämään paluuseen! 🤗
Palapelisi kuulostaa aika painajaismaiselta. 🙈 Mä yritän valita palapelini niin, ettei olisi liikaa samanvärisiä isoja alueita, mutta joskus valinta menee pieleen, ja silloin koetellaan kärsivällisyyttä. 😅
Onnea ja iloa sinunkin alkavaan vuoteesi sekä kivaa uudenvuodenaattoa! ❤️
Ihania kuvia. Joitain juttuja muistinkin, mutta kiva palata niihin uudestaan.
VastaaPoistaPitäisi kaivella itsekin kuvia ja muistella taaksepäin. Katsotaan. Vuotta on vielä jäljellä.... =D
Minäkin tykkään muistella vuoden lopussa mennyttä vuotta ja lueskella vuoden aikana kirjoittamiani juttuja päiväkirjaan. Siinä tarjoutuu jopa mahdollisuus oppia omista virheistään. 🤭
PoistaEipä näiden kanssa tosiaan mikään hoppu ole. Muistelen, että kun tein ihan ensimmäisen vuosikoosteeni jokunen vuosi sitten, tammikuu taisi olla jo pitkällä. 😅
Kirjoitat niin mukaansatempaavasti ettei minulle ainakaan ole tullut vaikutelmaa, että jotenkin kaivelisit omaa napaasi. Päinvastoin, osaat tehdä hienoja huomioita aivan arkisista asioista ja upeat kuvat vahvistavat tätä vaikutelmaa.
VastaaPoistaToivon, että kirjoittamisen ilo pysyy sinulla jatkossakin.
Kaikkea hyvää ensi vuodelle ja iloisia aikoja ( mielensäpahoittajaa lainaten).
T.Selja