Tonttikuulumisia ja heppoja

Täytyy muistaessani päivittää hieman Intian tonttikuulumisia. Kerrottakoon nyt heti alkuun, että yllätyksistä ei ole ollut puutetta. 

Rinteellä on kolme tonttia: alimpana eli ihan tien vieressä on ystäväni perheen tontti, keskellä appivanhempien tontti ja ylimpänä kukkulan huipulla erään perhetuttavan tontti. 

Etualalla eli puolivälissä rinnettä on appivanhempien tontti, ja alempana rinteessä on ystäväni perheen tontti.

Kukkulan laella (tuolla, missä kasvaa puita) on perhetuttavan tontti. Olkoon tuttavan nimi tässä nyt vaikkapa Hari.

Kaikki kolme ostivat tonttinsa vuonna 2012 samaan aikaan yhteisellä päätöksellä. Tuntui mukavalta ajatukselta, että naapureina olisi tuttuja ihmisiä. Kenenkään tontilla ei ollut kuitenkaan tapahtunut ostamisen jälkeen yhtään mitään, vaan tontit olivat olleet tyhjillään. Tämän vuoden alussa aika oli ilmeisesti kypsä, kun ystäväni perhe ja appivanhemmat rupesivat rakennuttamaan tonteilleen taloa. Kun appivanhempien rakentaminen oli jo hyvässä vauhdissa, Hari keksi, että talostamme tulee liian korkea, ja talo tulee peittämään häneltä näköalat. Eihän semmoinen käy! 

Rakennuspuuhat keskeytettiin naapurisovun säilyttämiseksi, ja ukkeli, arkkitehti sekä Hari ryhtyivät neuvottelemaan ja pääsivätkin lopulta yhteisymmärrykseen: talostamme tulisi sen korkuinen kuin oli suunniteltukin, mutta perustasta tulisi matalampi. Talon sisäänkäynnille tulisi siten vähemmän portaita kuin oli alun perin ajateltu, mikä olikin loppujen lopuksi hyvä asia, kun ajattelee appivanhempien ikää.  

Ukkeli oli juuri palannut maaliskuun lopulla Intiasta Suomeen, kun Hari otti yhteyttä ukkeliin ja kolmanteen tontinomistajaan eli ystäväni mieheen. Herrat joutuivat pitämään pikaisen kriisipuhelun. Syynä oli se, että Hari oli vaarassa menettää tonttinsa, koska Telanganan pääministeri (Chief Minister) oli ilmoittanut Harille haluavansa tämän tontin itselleen, tarkemmin sanottuna tyttärelleen. Telanganan pääministeri (jonka nimeä en viitsi kirjoittaa tähän, mutta googlettamalla se löytyy) on Telanganan osavaltion vaikutusvaltaisin ihminen, joka hallitsee osavaltion lainsäädäntöä ja hallitusta ja päättää keskeisistä poliittisista linjauksista. Harilla ei ollut siis mitään mahdollisuutta kieltäytyä myymästä tonttiaan herra pääministerille, sillä Intiassa tämän tason poliitikot ottavat haluamansa tavalla tai toisella. Parempi antaa suosiolla kuin ryhtyä taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. 

Herra pääministeri ei olisi halunnut maksaa tontista käypää hintaa, vaan hän olisi halunnut tontin pilkkahinnalla. Ukkelia stressasi tietenkin Harin tilanne mutta myös se mahdollisuus, että herra pääministeri haluaa itselleen muitakin tontteja. Joutuisivatko appivanhemmatkin luopumaan tontistaan? 

Lopulta herra pääministeri suostui kuitenkin maksamaan tontista käyvän hinnan, mikä sinetöi sen, että Harille tuli lähtö tontiltaan ja että meille tulisi vaikutusvaltaisia naapureita. 🫣 Minun ei ole varmaankaan hyvä kirjoitella asioista kovin yksityiskohtaisesti, mutta mainittakoon vielä se, että kaupankäynti intialaisten poliitikkojen kanssa on ongelmallista, sillä poliitikot haluavat maksaa yleensä käteisellä. Pahvilaatikot täynnä setelitukkoja kuuluvat kiinteästi intialaiseen politiikkaan. 

Havainnekuva appivanhempien tulevasta talosta. En tosin tiedä, kuinka ajankohtainen kuva enää on, kun suunnitelmat ovat muuttuneet niin monta kertaa. 

Appivanhempien talon päällä piti olla katto ennen monsuunia eli toukokuun loppuun mennessä, mutta taas tuli mutkia matkaan: Hyderabadin rakennusmiehet menivät lakkoon. Lakkoilu koski erityisesti niitä, jotka valavat tukirakenteita, joten appivanhempien kattokin jäi valamatta. Työntekijät olivat lakossa käsittääkseni kuukauden päivät, mutta viime viikolla ukkelilta tuli hyviä uutisia: lakko oli päättynyt ja kattovalmistelut aloitettu. 

Viimeisin tonttipäivitys eiliseltä. Kuten kuvasta näkyy, Hyderabadissa on satanut rankasti. 

Palatkaamme kotimaan kamaralle. 

Minä olen kotiutunut Savonlinnasta, ja jo heti kotiinpalun jälkeisenä päivänä rupesin miettimään, että tekisi (taas!) mieli patikoimaan jonnekin. Patikkakärpänen on siis purrut tänä kesänä – ja pahasti! Kaipasin hieman pidempää lenkkiä ja muistelin lukeneeni, että Hyvinkäällä on runsaasti pidempiä patikkareittejä. Reitikseni valikoitui lopulta 12,3 kilometrin pituinen Mustan kiven kierros, jolla oli kuitenkin minun kelloni mukaan pituutta 13,15 kilometriä. 

Reitti oli pääosin hyvin merkitty. Toki onnistuin harhautumaan reitiltä muutaman kerran.

Reitin alkupuoli kulki ihastuttavissa peltomaisemissa ratsastuskoulujen tuntumassa. Hevosia! 

Hevoset vaikuttivat hieman aamu-unisilta, ja yksikin köllähti maahan pötköttelemään. 😅 Toinen taas nuokkui turpa maassa kiinni. 

Reitti oli mukavan monimuotoinen ja piti sisällään monenlaista metsää ja maastoa. Vesistöä ei matkan varrelle osunut, lukuun ottamatta muutamaa lampea.

Kaksoislammit.

Iso-Karhu.

Ison-Karhun vieressä oli entinen kivilouhos, josta louhittiin aikoinaan tummaa ja lujaa kiveä, joka sai nimen Hyvinkään Musta. 

Hyvinkään Mustaa.

Kaksoislammin laavu.

Ihmettelin keskellä metsää olevia, heinittyneitä roskiksia. Uteliaana ihmisenä piti tietenkin raottaa kantta ja katsoa, mitä ne olivat syöneet. Roskia! Miten yllättävää. 🤭

Loppureitti kulki samoissa maisemissa kuin alkureittikin. Hevosetkin olivat jo virkeitä ja syömäpuuhissa. 

Hevosella on pelottava... katse. 🤭

Loppuun vielä muutama öttiäiskuva reitin varrelta. 

Neidonkorennot ovat hyvin arkoja, ja niistä on lähes mahdoton saada lähikuvaa, koska ne lähtevät lentoon heti, jos yrittää lähestyä niitä. Tämä yksilö oli kuitenkin sen verran luottavainen, että se antoi minun hivuttautua hyvinkin lähelle, ja sain kerrankin kelvollisia kuvia. 😊 

Jospa saisin kirjoitettua seuraavaksi loput Lappi-höpinät, jotteivät nekin taas unohdu. 🫣

Kesäistä viikonloppua!

Äksöniä Ääslinnassa

Vielä olisi pari sanaa kirjoitettavana Lapista, mutta koska tässä tapahtuu näköjään jatkuvasti jotain, siirrän Lapin tuonnemmaksi ja kirjoitan ajankohtaisemmasta aiheesta eli Savonlinnasta. Ajelin Lapista tänne itään ja sain viikonloppuna nähdä Savonlinnan ihan uudessa valossa. Lauantaina oli nimittäin kaupungin kesäkauden avaus, ja Savonlinnassa oli monenmoista ohjelmaa. En ollut tiennyt tapahtumasta etukäteen mitään, mutta nyt mietin jo, että pitää yrittää osuttaa itsensä tänne toistekin kesäkauden avajaispäiväksi. 🤭

Päivä alkoi perinteisellä wanhojen autojen retkeilyajolla, joka järjestettiin jo kymmenettä kertaa. Vanhat autot kokoontuvat ensin tuohon Olavinkadulle, josta ne lähtevät sitten ajelemaan Puruveden ympäri. Pinkaisin paikalle hieman ennen yhdeksää ja yllätyin iloisesti, sillä autoja oli saapunut paikalle paljon. Olavinkatu oli suljettu keskustan alueella muulta liikenteeltä, ja vanhat autot oli pysäköity tien varteen. 

Jokaisessa autossa tuli olla numerolappu.

Yleisöäkin oli saapunut paikalle kivasti.

Vähän vanhempaa kalustoa.

Kukin auto lähetettiin vuorollaan matkaan. 

Naiskuljettajille jaettiin ennen lähtöä ruusu.

 Autot olivat minusta niin sympaattisia, että innostuin taas ottamaan hieman kuvia. 

Tulin tietämään senkin, että 50-luvun autoissa oli aina tuommoiset peräsiivekkeet.

Monet olivat pukeutuneet ajan henkeen sopivasti, ja paras asu palkittiin. Tapahtumassa oli muutenkin ihanan kepeä ja leikkisä tunnelma. 

 

Mitään ympäristöystävällisiä vanhat autot eivät taida olla, sillä ilmassa leijui voimakas bensiinin katku, mutta viehätyin autoista yllättävänkin paljon. Varmasti todella antoisa ja kiinnostava harrastus!

Parin tunnin päästä piti palata taas seisoskelemaan samaan paikkaan kadunvarteen, sillä puoli kahdeltatoista alkoi vuosittainen juoksutapahtuma Savonlinna City Run. Matkoja oli kolme – puolimaraton; 11,3 kilometriä sekä kuusi kilometriä – joiden lisäksi juostiin myös puolimaratonviesti. 

Myös Savonlinnan vt. kaupunginjohtaja, kiinalaissyntyinen Ding Ma, oli paikalla ja osallistui juoksuun. Kapulasta päätellen hän juoksi viestin.

Savonlinnan edellinen kaupunginjohtaja Janne Laine irtisanottiin vuoden 2025 huhtikuussa luottamuspulan takia, mutta myöhemmin Itä-Suomen hallinto-oikeus kumosi irtisanomispäätöksen irtisanomisprosessissa tehdyn menettelyvirheen perusteella. Nyt suurin osa Savonlinnan kaupunginvaltuutetuista on kuitenkin taas allekirjoittanut aloitteen Janne Laineen irtisanomiseksi. 

Ding Ma valittiin joulukuussa 2025 yksimielisesti virkaa toimittavaksi kaupunginjohtajaksi, ja hän aloitti virassaan maaliskuussa. Ding Ma on tiettävästi Manner-Suomen ensimmäinen ulkomaalaissyntyinen kaupunginjohtaja ja mielestäni erinomainen keulakuva Savonlinnalle. Voit lukea lisää Ding Ma:sta vaikkapa Ylen sivuilta. 

Juoksijat alkavat kokoontua lähtöpaikalle.

Juoksijajoukkoa johtamaan oli pitänyt tulla poliisiauto, mutta poliisiauto olikin joutunut lähtemään muihin tehtävään. Onneksi poliisiauton tilalle oli löytynyt paloauto. 🤭 Se piti nyt saada joukon etunenään, joten juoksijat joutuivat antamaan tietä paloautolle. 

Paloauto ja etupyöräilijät lähtövalmiina.

Lähtölaskenta alkaa.

Otin lähdöstä videon, joka sai yllättävän käänteen, kun takapyöräilijältä, jonka oli ollut tarkoitus ajaa juoksijoiden perässä, puhkesi rengas. Onneksi mies sai nopeasti lainapyörän alleen, ja hän pääsi jatkamaan matkaansa. 

Juoksutapahtuman seuraaminen jatkui äidin parvekkeelta, josta huutelimme kannustushuutoja kilpailijoille.  

Sisko oli ajellut mökiltä kaupunkiin, ja vastaan oli tullut sympaattisen näköisiä ajoneuvoja, kun wanhat autot olivat lähteneet kierrokselleen. Kävimme lounastamassa siskon ja nuoremman siskontytön kanssa Cafe Mertalassa, jossa olimme käyneet äidin kanssa jo aiemmin viikolla. Olemme testanneet äidin kanssa melkein kaikki Savonlinnan lounaspaikat ja tulleet nyt siihen tulokseen, että Cafe Mertala on paras. 

Lounaalta jatkoimme äidin kanssa torille, jossa oli tapahtumia koko päivän kello kolmeen asti. Sovittelimme värikkäitä mekkoja, mutta totesimme niiden olevan liian kalliita "torimekoiksi" (55 euroa). 

Onni Oravakin seikkaili torilla. 

Ilpo Kaikkonen Duo esiintyi päivän aikana useamman kerran. Emme jääneet kuuntelemaan. 🫣

Päädyimme torin terassille drinkittelemään. Havahduin ottamaan kuva vasta, kun laseista oli jo hörpitty. 🤭

Ilmassa oli leijunut koko päivän sateen uhka, mutta kuin ihmeen kaupalla mustat pilvet kiersivät kaupungin, ja väki sai nauttia juhlallisuuksista ilman ensimmäistäkään sadepisaraa. Vasta illalla pieni sadekuuro kasteli kadut kevyesti. 

Kävin illalla vielä Hospitzin puutarhabistron terassilla. 

Täytyy sanoa, että oli ihanan toiminnantäyteinen päivä! Sunnuntaina oli jopa hieman tyhjä olo, kun lauantaina oli ollut niin paljon tapahtumia. 

Muuten Savonlinnassa oleskelu on sujunut aika perinteisesti. Kävimme yhtenä päivänä äidin kanssa Tohmajärvellä haudoilla, ja paluumatkalla poikkesimme Kiteellä vanhassa tutussa leipomossa ostamassa lohi-lihakukon.

Tämä oli muistaakseni ensimmäinen kerta, kun maistoin lohikukkoa. Hyvää oli, mutta toki uunilämmin kukko olisi vielä parempaa. 

Ulkomuoto ei mairittele. 🤣 

Kiteen keskustassa oli nähty samana päivänä karhu. Tohmajärvellä nähtiin kuusi karhua. 

Lomasaaret Cottages -mökkikylän pihamänty oli koristeltu kesäkuuhun sopivasti.

Olen kierrellyt Savonlinnaa sekä kävellen että pyöräillen, kun sisko lainasi taas polkupyöräänsä. Pyöräilin saman Siltojen Savonlinna -reitin kuin syksylläkin, koska halusin nähdä, miltä reitin varrella näyttää nyt kesällä. Kaunista oli!

Kirkkoniemen kellotapuli.

 

Laitaatsilta.

Hospitzin puutarhabistro. Olin liikkeellä seitsemältä aamulla, joten ruuhkaa ei ollut.

Mietin, pitäisikö käydä taas pitkästä aikaa Olavinlinnassa, mutta käymättä taitaa jäädä. 

Siltojen Savonlinna -reitistä on olemassa myös yhdeksän kilometrin mittainen kävelyversio (täällä), ja kävin testaamassa senkin. Maisemat olivat osittain samat kuin pyöräilyreitilläkin, mutta kävelyreitti ei käy Laitaatsillassa eikä Kyrönniemessä ja tekee lenkin Sulosaaressa. Kävelyreittikin oli tosi kiva. 

Ilmeisesti haapana. 

Kaupungin opastettuja kierroksia. Lisää kierroksista voit lukea täältä.

Sulosaaren Lettukahvila Kalliolinna. 

Sulosaaren siltoja uudistetaan, ja nyt kesällä on käytössä varasilta.

Päättäkäämme tämä postaus ihanan Pörren kuvaan. 

Kaunista kesän jatkoa!