Päivä kerrallaan, kun ei kahtakaan saa menemään.


lauantai 7. joulukuuta 2024

Muovi tarttuu ihoon

Täytyy kai vääntää kasaan viimeinenkin Tallinna-postaus, kun kerran olen puuhaan ryhtynyt. 😒

Olin kuullut, että Noblessner on yksi Tallinnan uusista ja moderneista asuinalueista, joten päätin lähteä kuljeskelemaan vähän sinne. Noblessner on vanhaa sukellusvenetelakka-aluetta, ja sen historia alkaa reilun sadan vuoden takaa, kun alueelle päätettiin rakentaa Venäjän keisarikunnan suurin sukellusvenetelakka. Vuosina 1912–1917 telakalla rakennettiin kaksitoista sen ajan mittapuulla modernia sukellusvenettä. Viron itsenäistyttyä vuonna 1918 sukellusveneiden rakentaminen lopetettiin, ja telakalla alettiin rakentaa pienempiä laivoja. Virohan on itsenäistynyt kaksi kertaa: ensin vuonna 1918 ja toisen kerran vuonna 1991. Ensimmäinen itsenäinen ajanjakso kesti vuoteen 1940, jolloin Viro liitettiin osaksi Neuvostoliittoa. Täysin uutta tietoa minulle. 🙈

Nykyään Noblessner "hurmaa uskaliaan omaperäisellä, värikkäällä sekä uutta ja vanhaa rouheasti yhdistelevällä arkkitehtuurillaan". Näin Noblessneria kuvaillaan Visit Tallinn -sivustolla. Päättäkää itse, pitääkö kuvailu paikkansa. 

Ensinäkymä bussista ulos astuessani.

Postilaatikoita.

Itsepalvelu-Rimi.

Mieleeni juolahti, pitäisikö käydä testaamassa tuo Rimi, jossa ei siis ole henkilökuntaa laisinkaan, mutta ohjeet ovesta luettuani totesin, että enpä taidakaan. Olisin takuulla jäänyt kauppaan jumiin tai jotain muuta vähemmän hohdokasta. 

Punaisilla valopylväillä jäljitellään kai satamanostureita, enkä oikein tiedä, mitä mieltä niistä olisin. Jotenkin räikeän punaiset tolpat ovat minusta "liikaa" tuossa ympäristössä.

Kohti entistä telakka-aluetta kävellessäni näin hyvin erikoisia taloja, jotka ikään kuin työntyivät kohti merta. 

Meren rannalla on Noblessnerin erikoisuus, Iglupuisto. Iglupuisto pitää sisällään iglumajoja, iglusaunoja sekä iglutoimistoja, joita voi vuokrata. 

Iglumajoja eli majoitustiloja 2–5 hengelle.

Olin kuvitellut iglut aivan toisennäköisiksi, ja mustanpuhuvat pötkylät rivissä hieman hämmensivät. Sisältäpäin majat näyttävät kyllä oikein viihtyisiltä.

Baarikin alueelta löytyy.

Iglusaunoja.

Palasin takaisin keskustaan kävellen. 

Seuraava kohteeni oli Nigulisten kirkko, vaikka en periaatteessa ole mitenkään kiinnostunut kirkoista. Nigulisten kirkossakin minua houkutteli lähinnä kirkon torni ja näköalat sieltä. 

Kirkko oli remontissa ja näytti vähän oudolta.

Sain kuin sainkin ostettua pääsylippuni tuosta laitteesta, vaikka manasin mielessäni, että eikö lippujakaan voi enää myydä muuten kuin automaateista. Ihan ensimmäisellä yrityksellä ostotapahtuma ei kuitenkaan onnistunut, lähinnä siitä syystä, että kone ei huolinut American Express -korttia. Se ei yllättänyt, sillä Viro saattaa olla maailman Amex-vihamielisin maa. 😆

Kun olin saanut lippuni ostettua ja käännyin jatkamaan matkaani, huomasin muutaman metrin päässä tavallisen lippukassan, jossa olisin voinut ostaa lipun elävältä ihmiseltä. Oletteko muuten koskaan ostaneet pääsylippua kuolleelta ihmiseltä? 

Taas pääsee kiipeilemään portaita.

Hissikin olisi ollut tarjolla, mutta kiipesin sinnikkäästi ensimmäiseen kerrokseen asti. Sitten totesin, että miksi kapuaisin rappuja peräsuoli pitkällään, kun kerran tarjolla on noin komea hissikin. 

Hissikyyti, kiitos!

Nigulisten tornista avautui ehkä Tallinnan komeimmat näköalat.

Kiek in de Kök, josta kirjoittelin aiemmin.

Perunkin saman tien puheeni kaupungin komeimmista näköaloista muistettuani kuvassa näkyvän Swissotelin, jossa olemme yöpyneet ukkelin kanssa useamman kerran. Sen 30. kerroksen Horisont-baarista on vieläkin komeammat näkymät, vaika tavallaan Nigulisten näkymät miellyttivät enemmän, koska rakennukset olivat lähempänä. Swissotelissakin on muuten kiva spa. Pienihän se on mutta jotenkin viehättävä.

Itse kirkossa olisi ollut nähtävillä kirkkotaidetta, mutta se ei jaksanut oikein kiinnostaa minua, sillä meneillään oli jotain paljon kiinnostavampaa: joulukuusen koristeluoperaatio. 😆

Päätin käydä testaamassa letturavintola Kompressorin, sillä olin lukenut siitä niin paljon ylistäviä arvioita. 

Tässäkö se muka on?

Tilasin jauhelihalla ja juustolla täytetyn letun, vaikka makeat letutkin olisivat houkutelleet. Erityisesti karamellisoiduilla omenoilla ja omenasorbetilla täytetty lettu olisi ollut mieleeni. 

Ravintolan sisustus ei ole selkeästikään paikan myyntivaltti, jos ei ole sisäänkäyntikään, ja täällä panostetaan selkeästi siihen itseensä eli lettuihin. Väkeä oli paikalla paljon, mutta löysin onneksi vapaan pöydän (ruuhkaisimpina aikoina pöytää voi joutua odottelemaan hyvän tovin). 

Letut ovat suuria, joten niillä lähtee ihan oikea nälkäkin (jota minulla ei edes siinä vaiheessa vielä ollut). 

Lettu oli kuitenkin pienoinen pettymys. Olihan se jauhelihalla ja juustolla täytetty lettu, juu, mutta siinä se. Olisin kaivannut lettuun jotain – edes vähän lisää makua. Nyt mausteena oli käytetty korkeintaan suolaa ja pippuria, eikä niitäkään riittävästi. En tiedä, mitä oikein olin odottanut. Että jauhelihat pomppaavat letun välistä ja huutavat töttöröö?

Jauhelihaa ja juustoa.

Tuon kastikkeen – mitä lienee – jätin lähes kokonaan syömättä, sillä se ei sopinut minusta letun kanssa ollenkaan. Se ravintolan kunniaksi on sanottava, että lettu oli kuuma ja reilun kokoinen, mutta muuten en oikein ymmärrä Kompressorin hypetystä. Ehkä vika oli omani ja olisi pitänyt valita jokin toinen lettu, mutta sillä hetkellä jauhelihalettu houkutteli eniten.

Yleisön eli Thildan 😘 pyynnöstä vielä muutama näyteikkunakuva. 

Mitä ostaa hänelle, jolla on jo kaikkea? Osta ankka!

Meripihka näyttää olevan suosittu myyntiartikkeli Tallinnassa, vaikka se ei käsittääkseni tulekaan koskaan Virosta vaan Latviasta tai Liettuasta.

Ikkunan kyltti huvitti. 😆

Muutama randomkuva kaupungilta.

Kukapa osaisi arvata, että tämän oven takana on viinikellari? Harmi, että paikka ei ollut auki.

Soprus-elokuvateatteri.

Viimeinen silmäys joulutoriin.

Aurinkokin suvaitsi pilkahtaa viimeisenä aamuna.

Päätin kokeilla viimeisenä iltanani Kalev Spa:ssa jotakin kylpylähoitoa. Perinteiset hieronnat ja vastaavat eivät sillä hetkellä oikein houkutelleet, vaan kaipasin jonkinlaista kokovartalohoitoa, joten päädyin valitsemaan "tehokkaasti ihoa kosteuttavan greippivartalohoidon". Olin lillunut vedessä niin paljon, että ihoni kaipasi epätoivoisesti kosteuttamista, ja olen äärimmäisen laiska levittelemään iholleni mitään voiteita. Laskin muuten, että kävin viiden päivän aikana kylpylässä kymmenen kertaa. 😆 Käsittämättömintä on se, että siitä ei ole monta vuotta, kun en tykännyt kylpylöistä lainkaan, koska "se vedessä lilluminen on ihan helvetin tylsää".

Valitsemani hoito oli oikeastaan vasta kakkosvaihtoehto, sillä olisin halunnut ottaa 90 minuuttia kestävän "ylellisen mango-hunaja-vartalohoidon", mutta sitä ei ollut saatavilla ennen kuin joulukuun alkupäivinä. Greippivartalohoidon kesto oli 45 minuuttia, ja se kustansi 50 euroa, eli hinta oli minusta varsin kohtuullinen. Puolentoista tunnin mango-hunajahoitokaan ei olisi kustantanut kuin 70 euroa. 

Greippihoitoa kuvaillaan seuraavasti:

"Lepää hetki hedelmien ja mausteiden aromaattisessa tunnelmassa! Greippi tunnetaan kauneudenhoidossa todellisena C-vitamiinipommina, joka puhdistaa, rentouttaa ja antaa iholle kauniin hehkun! Greippiuutetta sisältävä kuorinta-aine poistaa kuona-aineita, silottaa appelsiininkuorta muistuttavaa ihoa, poistaa kuolleet solut ihon pinnasta ja tekee ihosta silkkimäisen pehmeän ja uskomattoman sileän. Tehokkaasti kosteuttavan hierontavoiteen ainutlaatuinen vaikuttavien aineosien yhdistelmä virkistää ihoa ja saa olon tuntumaan hyvältä pitkään." 

Hoitohuone. Sängyllä on hattu ja kertakäyttöstringit, jotka minun tuli pukea päälleni.

Hoito oli sellainen kuin luvattiinkin, mutta hommassa oli hieman sellainen halki-poikki-pinoon -maku. Kalev Spa:ssa selkeästikin hoidetaan hommat kuten on luvattu, mutta mistään tunnelmallisesta kylpyläkokemuksesta ei voi puhua. On esimerkiksi turha unelmoida hoidon jälkeisistä juomista ja hedelmistä tai aisteja hellivästä rentoutusalueesta, jossa voi oleskella rauhassa hoidon jälkeen.

Minulle nuo oheistoiminnat kuuluvat niin olennaisena osana kylpylähoitoa, että hoito jäi siltä osin hieman vajaaksi vaikka täytti toki muuten tarkoituksensa. Koen myös hieman kiusallisena sen, että kesken hoidon pitää nousta – hoitoa tekevän ihmisen silmien alla – suihkuun, mutta itsepä olin valinnut sellaisen hoidon, että kuorinta-aine piti huuhtoa pois ennen voiteen levittämistä. Toinen asia, joka minulle on ehdottoman tärkeää, on se, että hoidon ajaksi levitetään silmien päälle pyyhe, mutta Kalevissa tätäkään ei tehty. Silmien peittäminen jotenkin helpottaa rentoutumista ja hoitokokemukseen uppoutumista. 

Kuulostaa siltä, että olen vaativa asiakas, ja ehkä olenkin. Toisaalta Kalevin hoitojen hinnat ovat niin edulliset, että tämmöiset puutteet on helppo antaa anteeksi. Jos hoito on törkeän kallis, täydellisetkään puitteet eivät välttämättä auta, koska korkea hinta jää ärsyttämään niin paljon. Esimerkiksi Ho Chi Minh Cityn Vinpearl-hotellissa kaikki oli täydellistä näköaloja myöten (spa oli 47:nnessä kerroksessa), mutta ottamani bambukeppihieronta oli niin kallis, että kokemuksesta jäi sen takia vähän paskan maku suuhun. Mutta itsepä olin senkin valinnut. 😆

Viiden Tallinnassa vietetyn yön jälkeen oli tullut aika lähteä kotiin. Oli hyvä hetki lähteä, sillä minulla oli sellainen fiilis, että olin nähnyt Tallinnasta kaiken, minkä olin "aina halunnut nähdä". 

Tämä kuva ratikkakiskoista on Stanstalle 😘, joka ystävällisesti informoi minua Tallinnassa ollessani, että Tallinnan satamasta avattaisiin uusi ratikkayhteys kaupunkiin 1. joulukuuta. Ihan D-satamaan asti ratikalla ei pääse, mutta lähimmältä Laevan pysäkiltä ei ole todellakaan enää pitkä matka D-terminaaliinkaan. Minä palasin kotiin juuri ennen ratikkayhteyden avaamista, ja Kaleviin pääsee ehkä muutenkin näppärimmin kävellen (minun mielestäni, kun en ole muita tapoja kokeillut).

Jätkäsaarestakin löytyi uusi ratikkayhteys, sillä ratikka 8:n päätepysäkki oli siirtynyt Tahitinkadulle lähemmäs Länsiterminaalia. Koska en jaksanut ryysiä terminaalilla ysin ratikkaan, ja halusin vaihtaa metroon Ruoholahdessa, kävelin terminaalista kasin päättärille. 

Näin upean iltataivaan, ja tällä kertaa kännykkäkään ei vääristänyt värejä yhtään. 

Kohta olen kotona.

Sen pituinen se.

24 kommenttia:

  1. No voihan Kompressor... Mä oon aina syöny makeita lettuja ja en itse asiassa edes ymmärrä miksi lettuihin (makea jälkiruoka) sotketaan jotain suolaista? No makuasioista ei kai sovi kiistellä ja jääpähän muille suolaisia lettuja, kun mä pitäydyn makeissa. Toki on helpompi tykätä kombosta lettu + jätski + hillo, missä ei oikein mitään voi pilata kuin suolaisesta letusta, jossa pitää tosiaan olla makua, ihan kuin missä tahansa ruoassa.

    Ja tommosen "Koer" - kyltin kyllä tartten meille! Semmonen riiviö Panchosta välillä kuoriutuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä ihan totta, että makeaa lettua on todella hankala pilata. 😅 Kun lettu on kuuma ja varsinkin iso (koska koolla on väliä), niin välissä voi olla melkein mitä tahansa, ja taatusti on hyvää. Mä olin Kompressorissa vähän hankalaan aikaan, eli lounasaika alkoi lähetä, enkä muutenkaan oikein harrasta mitään kahvitteluja/makeita leivonnaisia (muuta kuin ehkä jälkiruokana), ja siksi päädyin suolaiseen lettuun. Luulenpa, että käyn vielä joskus testaamassa Kompressorissa sen makean letunkin.

      Mä teen joskus kotonakin kreppejä, joita täyttelen suolaisilla aineksilla, ja syödään niitä sitten päivälliseksi. Makeita lettuja tulee syötyä tosi harvoin, ja jostain kumman syystä äiti on usein silloin mukana kuvioissa. 😂

      Pancho näyttää kuvissa aina niin suloiselta, että on vaikea kuvitella hänen sisälleen minkäänlaista riiviötä. 🤭

      Poista
  2. Kiitos 'nimetystä' kuvasta! Ja koko postauksesta! Jotenkin haikailisin vielä ennen joulua Tallinnaan, mutta anna mä arvaan - menen miniristeilylle käymättä maissa, koska hytti. Päiväristeilyt ei innosta just tuon hytin puutteen vuoksi. Muutama tunti maissa menisi kuitenkin taas Nauticassa ja SuperAlkossa. Kannattaako? Ehkä keväällä.
    Kauniita nuo ikkunakuvat! Ja ilta-aurinko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, kun kerroit uudesta ratikkayhteydestä. 🤗

      Laivalla olo ilman hyttiä on kyllä semmoista haahuilua, että ymmärrän hyvin, että et halua päiväristeilylle. Mäkin katselin hyttejä paluumatkalle, mutta ne olivat ihan järkyttävän hintaisia! Miten hytti muutamaksi tunniksi voi maksaa niin paljon. Mutta kaipa siitä tulee siivous- ja pyykkäyskuluja sen verran, että siltä kannalta kyllä ymmärrän.

      Mä olen käynyt Nauticassa vain kerran pikaisesti, enkä viitsinyt mennä sinne nytkään matkalaukkuineni. Jäipähän jotain seuraavaan kertaan! Ostokseni jäivät muutenkin hyviin vähiin, kuten ne jäävät nykyään matkoilla muutenkin: yksi kolmen ja puolen euron arvoinen hunajakennorasia. 🤣

      Kiitos, ja kivaa illanjatkoa! ❤️

      Poista
    2. Kiitos! ♥
      Olen menossa pikkujouluihin herkuttelemaan ruoilla (hope so!) ja varsinkin livemusiikilla. ♪.
      Otettiin joskus MP:n kanssa Eckeröllä hytti respasta paluumatkalle. Taisi olla 30€. Saman verran se hytti maksaisi halvimmillaan XPRS'lläkin.
      Nautica on nykyään ok, kun saivat rakennettua sen sillan siihen.
      Mukavaa iltaa sullekin! ♥

      Poista
    3. Onnistuneita pikkujouluja sitten! Kuulostaa tosi kivalta. 😊

      Mekin on kerran otettu respasta hytti paluumatkalle, mutta en muista yhtään, mitä se maksoi. Nyt halvin hytti oli mielestäni etukäteen ostettuna jotain viidenkympin luokkaa.

      En huomannutkaan mitään siltaa Nauticalle. Olen näköjään taas puusilmäillyt. 🤣

      ❤️

      Poista
  3. Oispa Suomessakin enemmän noita värikkäitä taloja! Alkoi tekemään mieli räiskäleitä :P En ole koskaan käynyt kylpylässä niin täytyy kysyä... hierotaanko siis tuossa koko kroppa? Olen kai jo niin estynyt, että vierastuttaa koko ajatus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jätkäsaaressa on useita värikkäämpiä taloja, ja unohdinkin kirjoittaa Noblessnerin yhteyteen, että alue muistutti minusta vähän Jätkäsaarta. Mutta olen ihan samaa mieltä, että värikkäät talot piristäisivät silmää mukavasti.

      Joskus 10–15 vuotta sitten minuakaan ei olisi saanut minkäänlaiseen hoitoon, ei edes pedikyyriin, saati sitten hierontaan. Inhotti ajatus, että joku vieras ihminen tulisi iholle ja näkisi mun kroppani kaikkine vikoineen. Mutta sitten kerran rohkaistuin kokeilemaan pedikyyriä, ja sen jälkeen hierontaakin, ja siitä olen pikkuhiljaa rohkaistunut. Meni kyllä tosi pitkään, että pystyin nauttimaan kokemuksesta ilman että ajattelin koko ajan mm. sitä, mitä hieroja/hoitaja ajattelee kantapäistäni/säärikarvoistani/makkaroistani. 😅

      Yleensä hierotaan koko kroppa muuten paitsi rintojen alue sekä tietysti alapään intiimialue. 🤭 Päätä hierotaan joskus kokovartalohieronnan yhteydessäkin, mutta ei aina. Vatsaakaan kaikki eivät hiero ja jos hierovatkin, niin paljon kevyemmin kuin muun kropan. Yleensä hierojat aloittavat kropan takapuolelta, jolloin pitää maata luonnollisesti mahallaan, ja käyvät läpi ensin jalat ja sitten selän ja kädet. Se osa kropasta, jota ei hierota, on aina pyyhkeiden peittämä, ja kun pitää kääntyä vatsalta selälleen, hieroja pitää pyyhettä itsensä ja asiakkaan välissä niin, ettei hän näe asiakasta kokonaisuudessaan.

      Tuo suihkuun meno nakkena hoitajan silmien alla oli vähän epämiellyttävää, mutta arvelin, että en varmaankaan kuole tähän. 🙈 Ja lähtihän se hoitaja sitten ulos odottelemaan, että sain itseni suihkuteltua (minun piti koputtaa oveen sitten kun olin valmis).

      Poista
  4. Mies käy silloin tällöin työporukan kanssa risteilyillä ja Tallinnassa. Täältä nyt luin hänelle kaiksita nähtävyyksistä, joita ei varmastikaan ole nähnyt. Sukellusvenemuseossa kuitenkin sanoi käyneensä. Mahtoiko se olla tuo sama paikka kenties?
    Tuo lahjapaketiksi muokattu kahvilan ikkunan on hieno! Joulukuusikin on upea. Mitenkähän nuo roikkuvat osiot on laitettu? Pöllöt ovat hieno yksityiskohta. Pitäiskö laittaa omaan kuuseenkin. Pitää sanoa Merrille, että hankkisi jostain ulkoillessaan.
    Minulle käy hyvin suola ja pippuri, mieluiten ilman pippuriakin ;) tosin vähän hunajaa voisi lisätä. En syö hunajaa, mutta meillä on sitä jostain syystä jonkun tuomana. Yritän epätoivoisesti käyttää sitä pois ja lisään kaikkiin ruokiin hiukan ;) Ihan sama mikä ruoka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miestäsi, mitä kaikkea hän on joutunut kärsimäänkin, kun on joutunut kuuntelemaan mun litanioitani Tallinnasta. 🙈

      Sukellusvenemuseo on eri paikka, Lennusadam. Siellä olen käynyt jo aiemmin, joten siellä ei ollut enää tarvetta käydä. Oli hieno paikka! Olen kirjoitellut siitä täällä (postauksen loppupuolella).

      Jouduin oikein rullaamaan postausta takaisinpäin, että mikä lahjapaketiksi muokattu ikkuna. Miten voin olla huomaamatta tuollaista?! Katsoin vain, että onpa kivan näköinen ikkuna joulukoristeineen, mutta en tajunnut, että sehän on lahjapaketti. 🤣 Mulla taitaa olla oikeasti havaintokyvyssä jotain vikaa.

      Pöllöt kuusessa olivat minustakin upeita ja epätavallisia ja minäkin mietin laillasi, miten ne mahtaa olla kiinnitetty. Olisi tehnyt niin mieli mennä lähemmäs tutkimaan, mutta arvelin, että siitä tulisi sanomista, kun oli noin kriittiset vaiheet (telineet, tikapuut) koristelussa meneillään. 🤭 Mä luulen, että ne Merrin tuomat pöllöt saattaisivat olla hieman erinäköisiä, mutta toisaalta – eipähän olisi kenelläkään muulla samanlaista joulukuusta. 😅

      Onneksi hunaja sentään sopii melkein mihin tahansa ruokaan – pieninä määrinä. Minäkin ostin Tallinnasta pienen hunajakennorasian, vaikka en edes käytä hunajaa. Oli pakko ostaa Balti Jaaman hunajakauppiaalta jotakin, että kehtasin ottaa hänen myymälästään (ukkelille) kuvan. 🤭

      Poista
  5. Taidampa laittaa ensi kesan ohjelmaan Tallinnan reissun. Niin paljon olet kertonut kivoista nahtavyyksista siella. Ja niin helppo sinne matkatakin.

    Tosiaan tuosta uudesta alueesta tulee pikkusen Jätkäsaari mieleen, mutta on ehka enempi mun makuun, ainakin kuvien perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laita ihmeessä! Minusta Tallinnassa on paljon enemmän nähtävää kuin esim. Helsingissä, mutta saatan toki olla väärässäkin. Ja historiaa!

      Noblessner viehätti minuakin enemmän verrattuna Jätkäsaareen, lähinnä siitä syystä, että siellä oli niin paljon avarampaa, eikä taloja ollut rakennettu melkein kiinni toisiinsa, kuten Jätkässä. Vanhojen rakennusten säilyttäminen ja ottaminen uuteen käyttöön on myös kiva lisä alueen yleisilmeeseen.

      Poista
  6. Viime reissulla Suomessa(huh,jo 5 vuotta siitä) olin myös Tallinnassa,ja Noblessnerin alueella,ja kirjoitinkin siitä silloin blogiini.Minusta siellä.oli mielenkiintoista arkkitehtuuria ja myös ravintola,jossa ruoka oli tosi hyvää,en vaan muista raflan nimeä.Upeat kuvat Tallinnasta tuolta ylhäältä.Olisi kiva taas tehdä reissu Tallinnaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi kun en muista yhtään kirjoitustasi Noblessneristä. Pitää ehkä googlettaa se, kun olisi kiva lukea, mitä mieltä sinä olet ollut alueesta. 😊 Noblessnerissä näytti olevan paljonkin kivan näköisiä ravintoloita, mutta ajankohta oli väärä syömiseen (= liian pian aamiaisen jälkeen 🤭).

      Minäkin tykkäsin tosi paljon Nigulisten näköaloista. Kaiken lisäksi se torni oli tosi siisti ja viihtyisä, joten siellä viihtyisi vaikka pidempäänkin maisemia katsellessa (oli siis suljettu tila ja lämmin).

      Poista
    2. Hahaa, löysin postauksesi (täältä), ja olen kommentoinut postausta, että Noblessnerin alueesta tuli mieleen vähän Kalasatama. 😅 En muista tätä ollenkaan.

      Poista
  7. Noita igluja sen sijaan ei vielä silloin ollut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin etsiä, milloin iglut on rakennettu, mutta en löytänyt. Eivät ne varmaan kovin monta vuotta vanhoja ole, sillä kaikki näytti niin uudelta.

      Poista
  8. Ulrika50v.blogspot.com8.12.2024 klo 11.31

    Hienosti tehty toi lahjapaketti-ikkuna !Hienoja , upeita uusia taloja .Ihmettelen kuka niisä asuu, palkathan on aika huonoja .......
    Jauhelihalätty on kyllä sen näkönen ett vois itse äkkiä sen tehdä .Yritän syödä ulkona aina ruokaa jota en itse jaksa väsätä kotona .
    Kivaa sunnuntaita 🧡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan hienosti koristeltu ikkuna – kun mäkin vihdoin tajusin, että se on lahjapaketti. 🤣

      Sinäpä sen sanoit! Yksi mikä tuossa lätyssä ärsytti, oli just se, että sellaisen voisi tehdä helposti itsekin kotona. Ja luulenpa, että omasta lätystä tulisi paljon maukkaampikin. 🤭

      Kivaa sunnuntain jatkoa sinullekin! ❤️

      Poista
  9. Voi kiitos kiinnostavista kuvista ja maininnasta! 😍😄
    Haluaisin kommentoida paljonkin, mutta koetan säästää kättä, joka taas vihoittelee…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava, jos kuvat kiinnostivat. 🤗

      Mutta tosi ikävä kuulla, että kätesi vihoittelee. Toivottavasti saat sen kuntoon pian. ❤️

      Poista
  10. Sullapas on ollut tosi kiva Tallinnan reissu. Kiitos kaikista postauksistasi sieltä :)

    Lahjapaketti-ikkuna on hauska, ihan häkellyttävän yksinkertainen idea ja erinomainen lopputulos. Nigulisten kirkon ulkopuoli näyttää erikoiselta, mutta hyvät näköalathan sieltä on ja vau minkälainen joulukuusi sinne asennettiin. Melkein haluaisin tuollaisen kotiinkin.

    Ranskassa hehkutettiin joskus jotain upeaa crepes paikkaa. Maistoin siellä makean letun ja olin siihen tyytyväinen. Mutta luulenkin, että suolaisen kanssa pitäisi olla aivan ihmeellinen täyte, jotta pitäisin siitä enemmän kuin makeasta :D

    Jännää, että sun kylpyläsuhde on kääntynyt päälaelleen. Mä olen vielä siinä pisteessä, ettei oikein innosta, vaikka kaikissa hoidoissa kyllä voisin olla, varsinkin jos siellä ei tarvitsisi sanoa sanaakaan :D

    Ihanaa viikonjatkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihan mahtava reissu – ja kerrankin oli riittävästi aikaa olla Tallinnassa. 😅

      Mä ihailen ihmisiä, jotka osaavat somistaa ja tehdä nättejä juttuja niin kuin nyt tuo ikkunakin. Itse kun olen ihan kädetön tuommoisissa jutuissa. Ja mäkin haluaisin tuollaisen kuusen! Oli jotenkin eteerisen kaunis ja yksinkertainen, vaikka koristeita onkin aika paljon.

      Suolaiset letut ovat kinkkisiä. Mun suolaisten lettujen ongelma – siis sen harvan kerran kun olen niitä kotona tehnyt – on se, että niistä tuppaa tulemaan liian kuivia, kun en tykkää hirveästi käyttää juustoja ruoanlaitossa.

      Mä en ainakaan ole koskaan puhunut hoidoissa mitään, eikä kukaan kai sellaista oletakaan. Se on vaan sellaista ihanaa omaa aikaa, jolloin saa rentoutua täysin, eikä tartte lätistä mitään jonninjoutavia.

      Ihanaa viikon jatkoa sinullekin! 😘

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3