Alaspäin katsova koira

Kirjoittelin jokin aika sitten selkäkivustani, joka oli saanut alkunsa kai liian pitkään huonossa asennossa istumisesta. Pahimpina päivinä en pystynyt istumaan ollenkaan, ja jos oli pakko istua esimerkiksi autoa ajaessa, romahdin melkein polvilleni autosta ulos tullessani, kun selän suoristaminen sattui niin kamalasti.

Kokeilin erilaisia venyttelyjä, ja venyttelyohjeita googlettaessani törmäsin Yoga For Back Pain -videoon. Olen aina inhonnut joogaa ja toitottanut suureen ääneen, kuinka jooga ei kerta kaikkiaan sovi minulle. Minun pitää saada mennä sata lasissa, niin että tyrä rytkyy (kirjaimellisesti!). Jooga on tylsää ja tehotonta, hohhoijaa!

Moni on patistanut minua joogaamaan, mutta yksikään ei ole yrityksissään onnistunut. Olen toki kokeillut joogaa, useammankin kerran, ja pitkäkestoisin kokeiluni taisi olla Intiassa asuessamme. Talomme katolla oli nimittäin joogahuone, jossa eräs vanha papparainen kävi joka aamu (paitsi sunnuntaisin) antamassa joogatunteja kaikille halukkaille talon naisille. "Hupi" oli kaiken lisäksi puoli-ilmaista, sillä joogatunnit maksoivat kuukaudessa 1000 rupiaa eli 13.6 euroa. Jos siis kuukaudessa oli esimerkiksi 26 arkipäivää (ma-la), yhden tunnin hinnaksi tuli huimat 50 senttiä! Jopa minä ajattelin tuolloin, että on se kyllä synti ja häpeä, jos en joogatunneille mene, kun kerran opetusta saa oman kotitalon katolla ja vieläpä melkein ilmaiseksi. Eikä se papparainenkaan mikään papparainen ollut, vaan oikea joogan taitaja ja ketterä kuin mikä. Minusta opettaja lupasi tehdä notkean kuin kuminauhan. Kuminauhaa minusta ei kuitenkaan tullut, sillä kovin monta viikkoa en jaksanut tunneilla käydä. Jos ei kiinnosta, niin ei kai se pakottamallakaan onnistu. Jonkin ajan kuluttua joogaamiset loppuivat muidenkin talon leidien osalta, sillä opettajamme kuoli liikenneonnettomuudessa. (Postauksen tuosta vajaan viiden vuoden takaisesta joogakokeilustani voi käydä lukemassa täältä.)

Luottamusta herättävä teksti joogamatossa.

En ollut ajatellut, että joogasta voisi olla apua selkäkipuun, mutta niin epätoivoinen olin, että päätin kokeilla. Joogaa. Ja uskokaa tai älkää: selkäkipu oli tuon vajaan puolen tunnin mittaisen joogasession jälkeen poissa! Toki kipu hiipi jonkin ajan kuluttua takaisin, mutta jo se, että kipu oli hävinnyt edes hetkeksi, innosti minut etsimään lisää joogaohjelmia. Pian minulla olikin netin kirjanmerkeissä erilliset kansiot aamujoogille, iltajoogille, aloittelijoiden joogille, selkäkipuisten joogille, vahvistaville joogille, venyttelyille ja parantaville joogille. 😊 Seuraavaksi pitikin sitten googlettaa, että kuinka paljon ihminen saisi päivässä joogata. Voisiko joogasta olla jotain haittaa, jos sitä harrastaisi liian usein? Mikä olisi liian usein? En kuitenkaan saanut näihin kysymyksiini vastausta, sillä ihmisiä tuntui kiinnostavan lähinnä se, kuinka usein pitäisi joogata, jotta tuloksia alkaisi näkyä. 

Selkäjoogakokemuksestani innostuneena päätin yrittää kokeilla, miltä aamujoogaaminen tuntuisi, sillä olin joogaohjelmia etsiskellessäni löytänyt niin paljon kivalta näyttäviä aamujoogia (laitan postauksen loppuun listan). En ole koskaan aikaisemmin aamujoogaa kokeillut, ja olin melko varma, ettei se tulisi nytkään onnistumaan. Ensinnäkin aamujooga kuuluu kai suorittaa tyhjällä vatsalla, suomeksi sanottuna: ennen kahvinjuontia. Toiseksi en ole liikunnassa todellakaan mikään aamuihminen, sillä en pysty harrastamaan mitään vähänkään liikuntaan viittaavaa, edes venyttelyä, ennen iltapäivää. Tarvitsen aamupalan ja lounaan, ja vasta sen jälkeen kroppa tuntuu semmoiselta, että se saattaisi kyetäkin jonkinmoiseen liikuntaan. Kolmanneksi, kuten jo mainitsinkin, jooga ei ole ollut minun juttuni ollenkaan, ja jos sitä pitäisi kaiken huipuksi harrastaa heti aamulla herättyäni, siitä ei tulisi taatusti mitään. Asettelin kuitenkin joogavaatteet jo illalla valmiiksi esille ja laitoin jumppamatonkin olohuoneeseen odottamaan, ettei homma ainakaan esivalmistelujen puutteeseen kaatuisi.

Tuli aamu, ja minulla oli sängystä noustessani hieman vilu, mutta sain kammettua itseni vessan kautta suoraan joogamatolle, eikä se ollut oikeastaan edes vaikeaa. Uteliaisuus kai voitti. Olin valinnut ensimmäiseksi aamujoogakseni 18 minuutin ohjelman, joka osoittautui kuitenkin hieman liian rajuksi selälleni. Kaikki eteenpäintaivutukset tuntuivat selässä ikäviltä, ja selkä oli suoristettava todella varovasti, kun tuntui, että muuten selkä katkeaa.

Jokin aamujoogaamisessa kuitenkin viehätti, ja päätin kokeilla joogaamista myös seuraavana aamuna. Valitsin tällä kertaa hieman hellävaraisemman joogan, joka käynnistikin uuden päivän paljon mukavammin kuin edellispäiväinen. Joogan jälkeen join kaksi lasia huoneenlämpöistä, sitruunalla maustettua vettä, napsautin kahvinkeittimen päälle ja menin suihkuun. Kun tulin suihkusta, vasta keitetyn kahvin tuoksu odotti minua, ja kahvi tuoksui jotenkin niin erityisen hyvältä, että oli todellakin kannattanut odottaa.

Joogaajan mielenmaisema?

En tiedä, kuvittelinko vain, mutta päivä tuntui alkavan joogan jälkeen jotenkin levollisemmin mielin kuin aikaisemmin. Tuntemuksessani saattoi olla jotain perääkin; sanoihan ohjaajakin joogavideon aluksi esimerkiksi että "anna itsellesi lahja ja vietä hetki itsesi kanssa, ennen kuin lähdet kohtaamaan muun maailman" tai videon lopuksi että "olet aloittanut päiväsi oikealla tavalla". Siltä minustakin tuntui, että olin aloittanut päiväni oikein! (Kuulostan ihan hihhulilta, kamalaa!) Mutta jooga oli ikään kuin toiminut jonkinlaisena lempeänä siltana unen ja täyden valvetilan välillä: olin antanut itselleni aikaa herätä ja käynnistänyt kehoni rauhallisesti tutkiskelemalla, miltä tänä aamuna tuntui. Tämä puoli joogasta oli minulle ihan uusi ja tuntematon. Miten se olisi voinut tuttu ollakaan, kun en ollut koskaan ennen aamulla joogannut?

Jatkoin aamujogaamista, sillä aamulla joogaaminen oli yllättäen tuntunut alusta lähtien jotenkin luontevalta minulle. Läsnäolokin oli aamulla niin paljon helpompaa kuin muina vuorokaudenaikoina: heti herättyään kun ei jaksa vielä oikein muuallakaan olla. 😊 Kiireettömämpinä aamuina valitsin hieman pidemmän ohjelman ja saatoin joogata puolisen tuntia. Viidentenä aamuna huomasin yllättäen, ettei kehoni tuntunut enää yhtä jäykältä kuin aiempina aamuina. Se kannusti joogaamaan lisää. Jouduin tekemään myös oman pienen aamujoogaohjelman Itä-Suomessa käydessäni, sillä nettiyhteys ei vanhempieni luona riitä videoiden katseluun. Ilman videota joogaaminen tuntui hyvin erilaiselta kuin videoiden kanssa joogaaminen: hengittäminen tuntui paljon luontevammalta, kun pystyi itse säätelemään hengityksen ja liikkeen välisen rytmin. Tästä syttyi innostus kokeilla jatkossakin ilman videoita joogaamista.

Nyt olen joogannut kahta päivää lukuun ottamatta melkein kolme viikkoa, aina aamuisin, ja jos en ole harrastanut päivän aikana muuta liikuntaa, olen monesti joogannut vielä toisenkin kerran illansuussa. Tällä kertaa tuntuu siltä, että joogasta saattaisi tulla minulle ihan pysyvä harrastus. (Tähän tosin pitää suhtautua pienellä varauksella, koska innostukseni saattaa loppua yhtä äkisti kuin alkoikin. Tämä on nähty niin monta kertaa!) Olen kovasti yrittänyt pohtia sitä, kuinka sellaisesta asiasta, jota olin ennen ajatellut inhoavani, voi tulla yhtäkkiä melkein intohimo. Tämä tuntuu minusta todella käsittämättömältä, mutta olen löytänyt asialle mahdollisia selityksiäkin.

Vai onko se sittenkin tällainen?

Ensimmäisenä tulee mieleen, että tällä kertaa minulla oli joogaamiseen selkeä motiivi: selkäkipu. Aikaisemminhan minulla ei ollut oikeastaan mitään selvää syytä joogata. Olin pitänyt joogaa liikuntamuotona, ja ainakin minä tarvitsen liikuntaan selkeän motiivin, jotta liikunnasta voisi tulla pysyvä harrastus. Koska motiivia ei ollut, joogaaminen jäi aina yrittämiseksi.

Selkäkipu kuitenkin vain pani koko homman alulle. Heti ensimmäisellä kerralla löysin nimittäin uusia syitä harrastaa joogaa, ja niitä olivat rauhoittuminen, hiljentyminen ja kehoni kuuntelu. Jooga on ikään kuin minun omaa laatuaikaani: joogatessa minun ei tarvitse ajatella mitään eikä ketään muuta, vaan voin keskittyä kuuntelemaan vain omaa itseäni. Tuntui hirveän helpottavalta löytää turvasatama, jossa ei tarvinnut laskea toistoja, mitata sykkeitä tai ylipäänsäkään suorittaa mitään; jossa sai vain olla. Sain löytää oman itseni ja kehoni, joka oli toki ollut olemassa ennenkin mutta jota en ollut oikeastaan koskaan noteerannut muuna kuin työvälineenä, jonka avulla saavutettiin erilaisia tavoitteita.

Suurin muutos on tapahtunut suhtautumisessani joogaan, ja luulen, että tämä on juuri se syy, miksi jooga on tällä kertaa saattanut tulla jäädäkseen. Mielsin joogan aiemmin liikunnaksi; joksikin, mitä voin tehdä muun liikunnan sijasta. Nyt ajattelen joogan olevan osa hyvinvointiani; jotakin, mitä voin tehdä liikunnan lisäksi. Koska en pidä joogaa ensisijaisesti liikuntamuotona, minun ei tarvitse asettaa sitä samalle viivalle esimerkiksi kahvakuulailun tai juoksemisen kanssa, vaan jooga on minulle kaikesta muusta erillinen, oma juttunsa. Jooga on tavallaan osa kehoni perustoimintoja; jotakin, mitä yhtä lailla mieleni ja kehoni tarvitsee. (Kuulostan taas hihhulilta, anteeksi!) En lakkaa hämmästelemästä sitä, miten erilaiselta sama asia voi tuntua, vaikka ainoa asia, joka on muuttunut, on oma suhtautumistapani siihen. Jos ajattelisin joogaa liikuntana, jooga tuntuisi edelleen tehottomalta, tylsältä ja epämiellyttävältä, enkä taatusti viitsisi joogata, vaan heiluisin mieluummin kahvakuulan kanssa tai lähtisin lenkille. Mutta kun ajattelen joogaa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lähteenä, jooga houkuttelee niin, että voisin joogata vaikka koko ajan. 

Uskon, että kaikella elämässä on aikansa ja paikkansa, ja tämä näyttää pätevän myös joogaamiseeni. Joogaaminen ei ollut aiemmin onnistunut, koska niin ei ollut yksinkertaisesti tarkoitettu. Mieleni ei ollut ollut valmis ottamaan vastaan joogaa sellaisena, jollaiseksi jooga on tarkoitettu, ja siksi yritykseni oli tuomittu epäonnistumaan.

Kirjoitin mainitsemassani vajaan viiden vuoden takaisessa postauksessa muun muassa seuraavaa:

"Hengitysharjoituksiakin olemme tehneet, mutta ne tuntuvat minusta edelleenkin epäkiinnostavilta ja jopa hieman vastenmielisiltä. En ole varmaankaan vielä oikein sisäistänyt hengityksen tärkeyttä joogassa. Kaikkein hauskinta minusta onkin asanoiden tekeminen."

Tästä näkee selvästi, että joogan liikunnallinen puoli on ollut se, mikä minuun on vedonnut. Uskomatonta, että olen kokenut hengitysharjoitukset jopa vastenmielisinä, kun ne ovat minusta nyt melkeinpä paras osa joogaa! Jos elämässä tulee eteen stressaava tilanne, niin jo syvään hengittäminen auttaa paljon.

"Olin myös yllättynyt kuullessani, että joogan liikunnallinen puoli ei ollut alun perin joogassa mitenkään keskeinen, vaan jooga oli tieteenlaji, joka auttoi ihmistä itsetutkiskelun avulla löytämään oman sisimpänsä. Yhä edelleenkin henkinen (ei kuitenkaan mitenkään uskonnollinen) aspekti on joogassa tärkeä, vaikka erityisesti länsimaissa joogan liikunnallinen puoli on ylikorostunut. Opettajakin hieman kritisoi sitä, miten kauas jooga on ajautunut alkuperäisestä merkityksestään."

Hämmästyttävää, että tämäkin tieto oli minulla jo viisi vuotta sitten - ymmärrys vain puuttui! Ehkä aika oli kypsä vasta nyt? Ehkä vaadittiin selkäkipu, joka johdatti minut tarvitsemaani suuntaan, ja selkäkipu olikin lopulta vain hyvä asia. Uskon niin.

Jooga on siis tuonut elämääni uuden ulottuvuuden, joka tuottaa minulle joka päivä iloa, ja se puolestaan innostaa minua joogaamaan lisää. Emmekö teekin mieluiten kaikkea sellaista, mikä tuntuu meistä hauskalta ja mikä tuottaa meille iloa? Suorituskeskeisenä ihmisenä kuitenkin hieman pelkään, missä vaiheessa pelkkä läsnäolo ja oman kehon kuuntelu ei enää riitäkään minulle, vaan keksin yrittää parantaa järjestelmällisesti esimerkiksi notkeuttani ja opetella uusia asanoita tässä tarkoituksessa. Merkkejä tämmöisestä on jo näkynyt, sillä mieleni tekisi koostaa asanoista oma aamujooga, joka olisi minulle juuri sopiva (lue: tarpeeksi vaativa). Toivon kuitenkin, ettei joogaamisesta tulisi minulle taas liikuntaa, koska olen melko varma, että silloin joogaamisesta katoaisi ilo, ja siihen se joogaaminen sitten taas loppuisikin. Ehkä palaan tulevaisuudessa aiheeseen ja kerron, miten kävi. 


Lopuksi vielä niitä joogasivustolinkkejä. Nämä ovat kaikki englanniksi, mutta uskon, että suomeksikin löytyy paljon kivoja joogavideoita ja -sivuja.

Kaksi suosikkisivustoani
Yoga TX
Yoga With Adriene

Yoga TX:ssä tykkään erityisesti Cole Chancen joogista:
Cole Chance Yoga

Kaksi erinomaista sivustoa jooga-asanoiden oppimiseen
Yoga.com
Yoga Journal
 
Kivoja aamujoogia
Morning Yoga - Gentle & Energizing Way To Start Your Day (14 min.)
Mukava aamujooga silloin, kun aikaa ei ole paljon. 
Morning Yoga For Beginners - Gentle & Relaxing Yoga For Energy (17 min.)
Kiva herätys päivään. Hellävaraisia venyttelyjä.
Morning Yoga Workout - Energize, Strengthen & Focus Flow (17 min.)
Hyvä aamujooga, jossa on mielestäni sopivassa suhteessa kaikkea.
Morning Yoga For Beginners - 20 Minute Energizing & Heart Opening Flow (17 min.)
Omaan makuuni aika nopeatempoinen mutta kuitenkin ihan kiva jooga. 
Beginners Morning Yoga - Gentle & Energizing Morning Yoga Streches (18 min.)
Tämä jooga oli se ensimmäinen aamujooga, jota kokeilin, ja olen kirjoittanut tämän kommentiksi, että "vähän turhan nopeatempoinen aamujoogaksi". Pitäisi kokeilla tätä uudestaan selvittääkseni, olenko vielä samaa mieltä! Mutta tämä on siis hyvä, jos haluaa vähän vauhdikkaampaa aamujoogaa.
Yoga For Energy & Focus - 20 Minute Energizing Flow! (18 min.)
Tämä on suosikkini näistä lyhyemmistä aamujoogista. Jotenkin todellakin energisoiva jooga!
Morning Yoga - Beginners 20 Minute Energizing Morning Flow (18 min.)
Todella rauhallinen ja leppeä herätys aamuun. Ei sisällä mitään "radikaaleja" venytyksiä. Tein tämän itse huonosti nukutun yön jälkeen, ja jooga sopi siihen tilanteeseen erinomaisesti.
Full Body Strech Yoga - 15 Minute Beginners Flow For Flexibility & Strength (18 min.)
Tämän kommentiksi olen kirjoittanut, että "loistava, aktiivinen aloitus päivälle". Jooga sisältää myös hyviä venyttelyjä takareisille, jotka tuppaavat minulla olemaan aika usein kireinä.
Morning Yoga - Energizing Morning Sequence (23 min.)
Mukava aamujooga, jossa tulee vähän hikeäkin pintaan, sillä tämä vaatii voimaa ylävartalolta ja jaloilta. En suosittele tehtäväksi silloin, jos paikat ovat oikein jäykät tai kipeät.
Morning Yoga - Beginners Energizing Yoga Workout (29 min.)
Jos aamulla on enemmän aikaa, niin tämä on ihan mahtava aloitus päivälle. Sopivasti venytyksiä, rentoutusta ja heräämistä.
Full Body Stretch Yoga - Total Body Workout with Beginners Poses (30 min.)
Tämä taitaa olla pidemmistä joogista suosikkini. Sopii erinomaisesti aloittelijoille, koska asennoista voi valita joko helpomman tai vaativamman version. 
Day 1 - Ease Into It (34 min.)
Helppo ja mukava jooga, joka sopii erinomaisen hyvin kiireettömään aamuun.

Joogaa eri tarpeisiin (kaikenlaisia tarkoituksia varten joogaa voi ollakin!):
(Näistä en ole itse kokeillut kuin tuota joogaa päänsärkyyn.)

Joogaa mielialan vaihteluihin
Yoga for Mood Swings (23 min.)
Joogaa hermojen rauhoittamiseen
Yoga to Calm Your Nerves (24 min.)
Joogaa ahdistukseen ja stressiin
Yoga for Anxiety and Stress (27 min.)
Joogaa stressin lievittämiseen
Yoga For Stress Relief (37 min.)
Pika-apu stressiin
Quick Stress Fix (6 min.)
Joogaa huonotuulisille
Yoga For When You're In a Bad Mood (34 min.)
Joogaa särkyneelle sydämelle
Yoga For a Broken Heart (23 min.)
Joogaa ruoansulatukselle
Yoga For Digestion Flow (25 min.)
Joogaa kaamosmasennukseen
Yoga For The Winter Blues (30 min.)
Joogaa krapulaan (!)
Yoga For Hangovers (22 min.)
Joogaa päänsärkyyn
Yoga For Headaches (30 min.)
(Ihana jooga silloin, kun päätä jomottaa)

Lisää erityistarkoituksiin tarkoitettuja joogia
Yoga For Healing
Joogia aloittelijoille
Yoga For Beginners
30 päivän joogahaaste
30 Days of Yoga

Minäpä taidan tästä lähteä joogaamaan! 😃

Epäjoogi avautuu

Ihan ensimmäiseksi pitää sanoa, että minulla ei todellakaan ole mitään joogaa tai joogaa harrastavia vastaan, päinvastoin. Ihailen sellaisia ihmisiä, jotka jaksavat nousta kukonlaulun aikaan ja ensi töikseen vääntää itsensä kunnon mutkalle, kun itselleni kaikenlainen aamuliikunta (kahvinkeitintä kohti suuntautuvaa harppomista lukuun ottamatta) näyttää olevan täysin mahdotonta. En ole kuitenkaan itse ollut koskaan kiinnostunut joogasta, koska minusta se ei ole edes mitään urheilua. Tosin en ole kokeillutkaan joogaa kuin vain muutaman kerran - pari kertaa kotona ja kerran ukkelin taata-papan kanssa - ja noiden muutaman kerran perusteella olen tullut siihen tulokseen, että jooga on tappavan tylsää ja tehotonta ja että siinä samassa ajassa juoksisi jo kunnon lenkin. Minusta liikunnan pitää olla nopeatempoista ja/tai sellaista, että se myös tuntuu jossakin. Juokseminen, kuntopyöräily, sulkapallo, painojen nostelu ja sen semmoiset ovat siis minusta järkeviä lajeja, mutta kävely, venyttely, hyötyliikunta ja jooga - ei, ei, ei!

Toisaalta olen kuitenkin aina tuntenut pientä uteliaisuutta joogaa kohtaan. Minua on hirveästi kiinnostanut tietää, mikä ihme joogassa viehättää ihmisiä niin, että se saa monet suomalaisetkin tulemaan Intiaan ihan vain sen takia. Ihan kuin täällä ei olisi parempaakin tekemistä! Minä ainakin keksin sata ja viisitoista parempaa syytä tulla Intiaan (tai yhtä lailla pysyä poissa täältä, hehe) kuin jooga.

Holipäivän naapuritapaamisessa kuulin naapureiltani, että talomme katolla annetaan joogatunteja, kuutena päivänä viikossa, tunnin ajan kerrallaan. Naapurit houkuttelivat minuakin mukaan kokeilemaan: voisin käydä parilla tunnilla kokeilemassa, ja jos en tykkäisi joogasta, voisin aina lopettaa. Minusta tuntui, että jos joogatunteja annetaan niinkin lähellä kotia, että ei tarvitsisi kuin nousta yhden kerroksen raput ylös, niin kyllä hemmetissä minun pitäisi ainakin kokeilla joogaa. Olisi synti ja häpeä, jos en käyttäisi tällaista tilaisuutta hyväkseni!

Viime viikon perjantaina menin sitten ensimmäiselle joogatunnilleni. Joogahuoneeseen päästyäni totesin heti ensimmäiseksi, että minulla oli taas ihan vääränlaiset vaatteet päällä, ainakin intialaisesta näkövinkkelistä katsottuna. Intialaisilla naapureilla oli pitkät kurtat (tunikan tapaiset löysät paidat) ja pussittavat housut, kun minä painelin joogahuoneeseen ihonmyötäisissä juoksuvaatteissani. En kuitenkaan antanut asian häiritä. Joogaopettaja oli vanhemmanpuoleinen ukkeli, ja voi miten tykästyinkin häneen heti ensi silmäyksellä! Hän oli niin nauravan ja leppoisan oloinen ukkeli, että halusin heti jäädä joogaamaan hänen opastuksellaan!

Joogatunti käynnistyi, enkä ollutkaan ihan niin pihalla kuin olin olettanut, sillä aika monet liikeet olivat muista jumpista tuttuja. Ilmeisesti joogaliikkeitä käytetään venyttely- ja lämmittelyliikkeinä muissakin jumppamuodoissa. Ensimmäinen ongelma tuli kuitenkin eteeni aika pian. Kyseinen ongelmahan ei ollut minulle mikään ongelma, mutta intialaiset naiset olivat kauhistuneita: sinähän hikoilet! Olen muutenkin aika kova hikoilemaan eikä se, että joogahuone sijaitsee katolla suorassa auringonpaisteessa, ainakaan yhtään vähennä hikoiluani. Kaiken lisäksi joogatunti on vasta aamupäivällä, kymmenestä yhteentoista, ja siihen aikaan päivästä on jo aika kuuma. Ideaalitapauksessahan joogaa pitäisi harjoitella aikaisin aamulla ja tyhjällä vatsalla.

Vieressäni ollut alakerran naapuri oli ihan kauhistunut, kun minulta alkoi valua hikeä päästä. "Miten sinä hikoilet noin paljon; minä en hikoile koskaan, vaikka tekisin mitä!" Hän tuntui luulevan, että olen kohta vähintäänkin kanttuvei, koska hikoilin. Minä pelkästään innostuin hikoilusta, koska sehän todistaa minusta vain sen, että liikunta on tehokasta. En minäkään sängyssä makoillessa hikoile. En tiedä, hikoilevatko intialaiset luonnostaan vähemmän, vai johtuiko naapurien hikoilemattomuus siitä, että heti kun alettiin tehdä vaativampia liikkeitä, he jäivät lattialle "rentoutumaan". Jos joku hikipisara meinasikin heidän päästään ulos tunkea, se kuivattiin puolisalaa kurtan helmaan (minä näin!).

Kahden ensimmäisen joogatunnin jälkeen minulla oli sama ongelma, joka minulle oli tullut niiden muutaman kerran jälkeen, kun olin yrittänyt meditoida: minulla oli aivan hirveä päänsärky. Kun kysyin päänsärystä opettajalta, hän epäili, että se saattoi johtua siitä, että jännitin niskalihaksiani liikkeiden aikana. Joogahan sisältää aika paljon pään taaksepäin taivutuksia, jollaisiin en ole tottunut ollenkaan. Päänsärky saattoi opettajan mukaan johtua myös hengityksen pidättämisestä tai jostakin muusta hengitykseen liittyvästä ongelmasta, ja olisin itsekin taipuvainen uskomaan jälkimmäiseen, koska päänsäryt ovat tulleet myös meditointiyrityksissä, joissa ei ole mitään pään taivutuksia. Opettaja neuvoi minua jatkossa hengittelemään omaan luonnolliseen tahtiini ja keskittymään aluksi pelkästään liikkeiden tekniseen puoleen. Voisin ottaa hengitysrytmin mukaan liikkeisiin sitten myöhemmin

Olin joogatunnille mennessäni päättänyt osallistua tuntiin ilman ennakkoluuloja ja avoimin mielin: en tyrmäisi joogaa, ennen kuin olisin ihan oikeasti edes yrittänyt. Vaikka ensimmäisinä päivinä sainkin joogasta päänsäryn, minulla oli joogatunneilla ihan uudenlainen hyvänolontunne. Olin tuntien jälkeen niin innostunut, että en muista, milloin olisin viimeksi ollut niin innostunut jostakin. Ehkä jooga tuotti minulle niin paljon iloa siksi, että sain kerrankin oikein luvan kanssa tehdä jotakin oikein hitaasti ja keskittymällä. Paikoilleen rauhoittuminen - siis niin, että mielikin rauhoittuu - oli minulle ihan uutta, mutta se tuntui hirmuisen hyvältä: ihan kuin olisin aina jollakin tapaa kaivannut pientä pysähtymistä, mutta en oikein olisi koskaan uskaltanut kokeilla. Joogan aikana tunsin olevani jotenkin kokonaisvaltaisesti läsnä juuri siinä hetkessä - ihan toisella tavalla kuin esimerkiksi juoksulenkin aikana. Kokemuksen teki entistäkin mukavammaksi se, että saatoin liikkeitä tehdessäni katsella ikkunasta viereiselle kukkulalle tai siniselle taivaalle ja nauttia ulkoa käyvästä tuulenhenkäyksestä.

Kahden kokeilukerran jälkeen ei siis käynyt mielessäkään, että lopettaisin tunneilla käymisen. Kahden ensimmäisen kerran jälkeen yritin myös pitää niskalihakseni rentoina liikkeitä tehdessäni ja hengitellä omaan vapaaseen tahtiini, ja voilà - päänsärkyä ei enää tullut! Sen verran hyvin kuitenkin itseni tunnen, että ei sitä taas tiedä, vaikka innostukseni lopahtaisi yhtä nopeasti kuin se alkoikin, hihii.

En tiedä, miten joogatunnit yleensä etenevät, mutta tämän opettajan tunnit tuntuvat noudattavan sellaista rytmiä, että ensin lämmitellään, sitten tehdään asanoita eli jooga-asentoja ja lopuksi rentoudutaan. Hengitysharjoituksiakin olemme tehneet, mutta ne tuntuvat minusta edelleenkin epäkiinnostavilta ja jopa hieman vastenmielisiltä. En ole varmaankaan vielä oikein sisäistänyt hengityksen tärkeyttä joogassa. Kaikkein hauskinta minusta onkin asanoiden tekeminen. Jotkut asanat tuntuvat helpoilta, ja jotkut taas eivät tunnu onnistuvan millään. On aika mielenkiintoista, miten jo muutaman joogakerran jälkeen oppii tuntemaan kehonsa paremmin ja huomaamaan, missä kohtaa kroppa on tiukka ja missä taas venyvyys ja liikkuvuus on hyvä. Omalla kohdallani lonkan seudun tiukkuus näyttäisi olevan yksi suurimmista ongelmista.

Tässä on mun tavoite.

Lootusasentokin on mulle vielä ihan mahdoton.

Keskusteltuani opettajan ja naapureiden kanssa joogasta minua alkoi oikein hävettää, miten vähän olin joogasta tiennyt ja miten heikoin perustein olin sen tuominnut. Yksi suurimmista yllätyksistä oli se, että jooga on ainoa liikunnan muoto, joka tekee niin kokonaisvaltaisesti hyvää myös sisäelimille, sillä jooga hieroo sisäelimiä ja poistaa kehosta haitallisia aineita. Samalla jooga tekee sisäelimistä vastustuskykyisempiä, joten jooga edistää terveyttä todella kokonaisvaltaisesti. Sisäelinten hierontaa tehostetaan lausumalla om-tavua, mikä tuntuu minusta edelleenkin vähän hassulta. Mantrat eivät tunnu muutenkaan sopivan minun suuhuni, ja aina siinä vaiheessa, kun mantrat astuvat kuvioihin mukaan, minun tekee mieli ottaa jalat alleni.

Olin myös yllättynyt kuullessani, että joogan liikunnallinen puoli ei ollut alun perin joogassa mitenkään keskeinen, vaan jooga oli tieteenlaji, joka auttoi ihmistä itsetutkiskelun avulla löytämään oman sisimpänsä. Yhä edelleenkin henkinen (ei kuitenkaan mitenkään uskonnollinen) aspekti on joogassa tärkeä, vaikka erityisesti länsimaissa joogan liikunnallinen puoli on ylikorostunut. Opettajakin hieman kritisoi sitä, miten kauas jooga on ajautunut alkuperäisestä merkityksestään.

Joogan perusajatuksena on tasapaino kaikilla elämän alueilla, ja siinä sitä työmaata minulle riittääkin, sillä olen kaikessa oikea ääripäiden ihminen! Ukkeli luonnehtiikin minua määritelmällä atiwṛsti anaawṛsti, joka tarkoittaa sellaista ihmistä, joka ei osaa tehdä mitään kohtuudella. Puhuessamme opettajan kanssa ruoasta tulin maininneeksi hänelle hirveän makeanhimoni - saatan syödä yhdeltä istumalta 300 gramman suklaarasian, eikä tunnu missään. (Tuota en sentään opettajalle kertonut, mutta paljastettakoon se nyt tässä, hihii. Suklaarasian jälkeen onkin sitten taas asiaa sinne juoksulenkille. ) Opettaja kertoi, että joogan oppeja voi hyödyntää makeanhimoonkin. Tasapainoa voi yrittää etsiä esimerkiksi niin, että ottaa vain pienen palan makeaa, laittaa sen kielelle ja antaa sen sulaa hitaasti. Kun oikein keskittyy tuohon yhteen suupalaan ja kuuntelee kehoaan, huomaa, että pienikin määrä makeaa riittää makeanhimon tyydyttämiseen. Jos lappaa makeaa (tai mitä muuta tahansa) suuhunsa hirveitä määriä ja nopeaa tahtia, ei tunnista, missä kohtaa tarve tuli tyydytettyä. Eiväthän nämä asiat mitään rakettitiedettä ole, mutta niin kovin vaikeita toteuttaa käytännössä...

Nyt olen käynyt joogatunneilla viikon, ja olen tykännyt jokaisesta tunnista kovasti. Jo näinkin lyhyessä ajassa olen huomannut, miten joissakin liikkeissä on tapahtunut edistystä, mikä tuo tietysti aika mukavasti lisämotivaatiota joogaamiseen.

Esimerkiksi tuo kuvassa oleva kameliasento ei onnistunut aiemmin ollenkaan, mutta eilen se vihdoinkin onnistui!

Minulle jooga merkitsee ainakin tällä hetkellä ehkä lähinnä sellaista rauhoittumista tunnin ajaksi, sillä minään liikuntana en joogaa pidä. Intialaiset naapurit käyvät joogatunnilla mielessään laihtuminen ja kiinteytyminen, mutta ei joogasta minusta kyllä miksikään laihdutuskeinoksi ole, ainakaan ilman muuta lisäliikuntaa ja kevyttä ruokavaliota. Mutta ehkä jooga antaa eri ihmisille erilaisia asioita - ja hyvä niin.

Kaikki kuvat: yogajournal.com.

Ayurveda-koekaniinina ja joogan alkeita

Viime Nelloren-vierailulla sain tutustua taataan, isoisään, joka ei kylläkään ole mieheni isoisä; onpahan vain pitkäaikainen perhetuttu, josta tuli aikoinaan perheelle niin läheinen, että häntä alettiin kutsua taataksi.

Taata on saavuttanut varsin kunnioitettavan 97 vuoden iän, ja luulen, että hänen pitkän ikänsä salaisuutena on kaksi asiaa: ayurveda ja jooga. Ayurveda on ikivanha intialainen terveydenhoitojärjestelmä, ja jooga on harjoittelumuoto, jolla parannetaan kehon ja mielen itsehallintaa.

Taata on ikäisekseen huomattavan hyvässä kunnossa, varsinkin, kun ottaa huomioon sen, mitä hänelle tapahtui viisi vuotta sitten. Taata oli tapansa mukaan kävelyllä, kun moottoripyörä ajoi hänen päälleen. Taata kaatui katuun, eikä päässyt enää ylös. Moottoripyöräilijä pakeni paikalta, eikä kukaan muukaan paikalla olleista ihmisistä vaivautunut auttamaan taataa. Taatan lonkka murtui niin pahoin, että hänelle jouduttiin asentamaan tekonivel, 92-vuotiaana! Taata kuitenkin toipui onnettomuudesta ja leikkauksesta loistavasti ja kävelee taas kolmen, neljän kilometrin mittaisia matkoja. Hän vihaa henkilöautossa istumista, ja käyttääkin mieluummin omia jalkojaan ja bussia. Nytkin hän oli menossa yhtenä päivänä Nelloresta naapurikylään joihinkin häihin, mutta ei suostunut tarjoamaamme autokyytiin, vaan kieltäytyi siitä ehdottomasti. Saimme sentään kyyditä hänet bussipysäkille, josta hän sitten jatkoi matkaansa paikallisbussilla. :-)

Taatalla oli aikoinaan runsaasti viljelysmaita, ja sitä kautta hän kai ayurvedastakin kiinnostui. Taata alkoi opiskella ayurvedaa kirjoista, ja hänen ayurveda-kirjallisuuskokoelmansa on tällä hetkellä Nelloressa appivanhempieni luona. Minua harmitti vietävästi, kun minulla ei ollut aikaa perehtyä taatan kirjoihin paremmin. Tosin hänen kirjansa ovat kaikki teluguksi, joten tuskin olisin niistä kauheasti ymmärtänytkään. Toivottavasti ensi vierailulla kirjat ovat vielä siellä ja minullakin on enemmän aikaa tutkiskella niitä!

Taata opiskeli ayurvedaa kirjoista, keräsi luonnosta kasveja, joilla oli kirjojen mukaan lääketieteellisiä ominaisuuksia, ja teki niillä erilaisia kokeiluja. Taatasta tuli lopulta varsinainen ayurveda-asiantuntija, ja hän on kouluttanutkin monia ihmisiä, joista osa vienyt taatan oppeja edelleen ulkomaille, mm. Yhdysvaltoihin. Ei siis mikään aivan turha herra!

Vaikka taatan näkö on jo osittain mennyt, hän puuhastelee edelleenkin silloin tällöin luonnonlääkkeidensä kanssa.

Tässä taata on laittanut aurinkoon kuivumaan jotakin keräämäänsä kasvia.

Kun kyselimme taatalta hänen lääkkeistään ja ayurveda-kokemuksistaan, taata haki tavaroidensa joukosta ison riisisäkin, jossa oli hänen lääkekokoelmansa. Taata kaiveli riisisäkistä esiin pieniä sanomalehtipaketteja, joiden sisältä paljastui erilaisia hänen keräämiään ja kuivaamiaan kasveja ja kasvinosia. Osa kasveista oli jauhettu hienoiksi tai karkeammiksi jauheiksi, mutta paketeista löytyi myös kokonaisena kuivattuja kasvien osia, kuten kukintoja.

Taatan esitellessä varastoaan mieheni muisti, että olin valitellut vatsani toimivuutta (tai pikemmin toimimattomuutta). Mies arveli, että taatalta löytyisi varmasti jotain lääkettä ongelmaan. Löytyihän taatalta!

Taata kaivoi riisisäkistään yhden sanomalehtikäärön, jossa oli tällaiseen ongelmaan auttavaa lääkettä: karkeaa rusehtavaa jauhetta. En päässyt tarkempaan selvyyteen, mistä jauheesta mahtoi olla kyse, mutta jos sitä ottaisin, vatsani toimisi kuulemma seuraavana päivänä kuin aseman kello.

On pakko myöntää, että suhtaudun vähän epäillen tällaisiin luonnonlääketieteellisiin juttuihin, mutta päätin kuitenkin kokeilla lääkettä. Tuskin minä siinä ainakaan mitään menettäisin! Illalla ennen nukkumaanmenoa, jolloin taata oli neuvonut lääkeen ottamaan, olin valmis ottamaan lääkkeen. Anoppi kaivoi jauhepussukan jostakin jemmastaan ja toimi lääkkeen annostelijana. Taatan annosteluohje oli ollut puoli teelusikallista lääkettä, mutta anoppi kaatoi minulle täyden teelusikallisen. Mieheni seurasi tilannetta sohvalta ja alkoi huudella sieltä vastalauseita: Et kyllä ota sitä koko teelusikallista! Kaada siitä puolet pois! Äiti, oletko sokea, kun laitat sitä noin paljon!

Minä taas ajattelin, että kun kerran otetaan, niin otetaan nyt sitten kunnolla, ja kumosin kiireen vilkkaa koko lusikallisen kurkustani alas. Lääke oli todella kitkerää, eikä perään hulautettu vesilasikaan auttanut poistamaan pahaa makua suusta. Anopilla oli kuitenkin keinot valmiina: hän neuvoi syömään perään vielä ison lusikallisen sokeria. Siinä sitten natustelin karkeaa intialaista sokeria, jotta pahin tuska lientyisi.

Nukuin yöni makeasti unohtaen koko lääkkeen - kunnes puoli kahdeksalta heräsin siihen, että piti syöksyä vessaan. Taata oli edellisenä päivänä kertonut, että puolikkaalla lusikallisella vatsa tyhjenisi aamulla mukavasti ja sitten olisi taas lopun päivää hyvä olo. Kokonaisella lusikallisella vatsaa saakin sitten näköjään tyhjennellä pitkin päivää. Samapa tuo - ainakin lääke toimi! Taata kyseli minulta myöhemmin päivällä, oliko lääke auttanut ja oliko oloni parempi. Kyllä auttoi! On hyvä olo!

Taata kaivelee lääkettä sanomalehtipaketista.

Myöhemmin mieheni pyysi taataa perehdyttämään minua joogaan, koska hän on, jostakin kumman syystä, saanut päähänsä, että minun tulisi harjoittaa meditointia.

Taata kertoili joogasta, jossa hänen mukaansa on kyse hengityksen kontrolloinnista: kun ilma kulkee kehossa vapaasti, se vaikuttaa terveyteenkin myönteisesti. Hänen mukaansa joogassa on loppujen lopuksi kyse hyvin yksinkertaisista asioista, mutta länsimaissa jooga on viety äärimmäisyyksiin. En tiedä, onko tämä vain taatan henkilökohtainen näkemys asiasta, vai onko asia ihan oikeasti näin.

Ikäänsä nähden taata on hyvin notkea ja hän näyttikin meille, kuinka käydään lootus-asentoon. Sitten harjoittelimme hengitystä, pranayamaa, ja hengittelimme lootus-asennossa istuen syvään ulos ja syvään sisään. Jo muutaman minuutin pranayama-hengittely aamuisin, tyhjällä vatsalla, auttaisi kuulemma parantamaan keskittymiskykyä ja vähentämään stressiä. Harjoitusta voi tehostaa toistelemalla aum- (tai om-) äännettä, mantraa, joka syventää keskittymistilaa. Aum sai sisuskalut värisemään hassusti, mutta tunsin ihan selvästi, että sen toistelu sai mielen tyhjenemään paremmin kuin pelkkä hengittely. Uloshengitettäessä mantran toistaminen oli helppoakin, ja homma kävikin hankalaksi vasta sitten, kun taata käski kokeilemaan samaa sisäänhengitettäessä. Eihän sisäänhengittäessä pysty mitään sanomaan! Tämä onkin kai tarkoitettu jo edistyneemmille oppilaille...

Harjoittelimme myös muutamia asanoita, jooga-asentoja, jotka aiheuttivat väkisinkin naurunpyrskähdyksiä - varsinkin, kun mukana jumppatunnilla oli mieheni kaksimetrinen kaveri, jolla on kokoa vähän joka suuntaan ja joka ei ehkä ole ihan maailman notkein sälli. :-D