Talo nimeltä Norma

Jumittauduimme näköjään hetkeksi Katajanokalle. Muistin nimittäin hotellissa ollessani, että Katajanokallakin on jugendtaloja, joita suunnittelin vuonna 2021 ryhtyväni bongailemaan ja kuvaamaan enemmänkin. Innostukseni sai tuolloin alkunsa jugendkierroksesta, jonka tein Eirassa, Punavuoressa ja Kampissa (postaus siitä täällä). Asia kuitenkin unohtui, kunnes näin nyt Katajanokan talot. 

Koska minusta on mielenkiintoista kurkata välillä myös menneisyyteen, katsotaanpa ensin, miltä Katajanokalla näytti vuonna 1868. 

Kuvalähde: Helsingin kaupunginmuseo.

Taustalla on Uspenskin katedraali, joka vihittiin käyttöön juuri vuonna 1868. Muuten Katajanokan rakennuskanta on matalaa, ja talot ovat lähinnä puisia mökkejä. Katedraali näyttää tuossa ympäristössä minusta aika utopistiselta. 

Helsingin jugend -kirja kuvaa 1870-luvun Katajanokkaa seuraavasti: 

"Nykytermein Katajanokka oli vielä 1870-luvulla slummi. Sen itäosissa sijaitsivat Engelin suunnittelema laivaston kasarmi sekä lääninvankila, mutta alueella ei ollut asemakaavaa eikä rakennusjärjestystä ja siitä oli muodostunut kaupungin ahtain ja asuinoloiltaan alkeellisin hökkelikylä.

Muutamassa vuodessa ränsistyneestä ja kallioisesta salakapakoiden satumaasta kehittyi Helsingin uudenaikaisin kaupunginosa ja ensimmäinen, joka rakennettiin kokonaan kivestä ja tiilestä. Tämän huikean muodonmuutoksen syntyyn vaikutti keskeisesti se, että uusi, yhteiskunnallisesti vaikutusvaltainen joukko ihmisiä ja uusi arkkitehtuuri löysivät Katajanokalla toisensa."

Lähde: Helsingin kaupunginmuseo.

Kuvassa on vuonna 1903 valmistunut arkkitehti Selim A. Lindqvistin suunnittelema talo osoitteessa Luotsikatu 2, ja kuva on otettu samana vuonna. Vasemmassa laidassa näkyy hieman Tallbergin taloa, mutta ympärillä on vielä tyhjiä tontteja. Kuvan etuosan puistoalueella oli aloitettu istutustyöt vuonna 1897. 

Lähde: Helsingin kaupunginmuseo.

Tämä kuva puiston istutustöistä on vuodelta 1907. Taustalla näkyy Rahapajankadun taloja. Puisto oli nimeltään Katajanokanpuisto vuoteen 2014 asti, jolloin puiston nimi muutettiin Tove Janssonin puistoksi (palaan syihin myöhemmin). 

Lapsia Katajanokan puistossa lastenhoitajan tai kotiapulaisen seurassa 1910-luvulla. (Helsingin kaupunginmuseo)

Kuvassa on Luotsikatu 2 tänään. Talon nimi on Aeolus, joka tarkoittaa kreikkalaisessa tarustossa tuulten jumalaa.

Aeoluksen koristeaiheista löytyy viittauksia tuuleen.

Kadun toisella puolella (Luotsikatu 1:ssä) oleva Tallbergin talo on yksi varhaisimmista jugendkauden rakennuksista Suomessa, sillä se valmistui jo vuonna 1898. Talon suunnittelivat tuolloin vielä tuntemattomat arkkitehdit Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen, jotka voittivat Tallbergin talon suunnittelukilpailun. Nuorukaiset olivat juuri valmistumassa arkkitehdeiksi, ja tämä talo toimi lähtölaukauksena heidän huikealle uralleen. Eliel Saarinenhan on suunnitellut esimerkiksi myös Helsingin rautatieaseman.

Tallbergin talo.

Ihastelin erityisesti talon yksityiskohtia. 

Toisella puolella tietä, osoitteessa Luotsikatu 4 (vuodelta 1906), on talo, jonka kiinnostavin yksityiskohta on aivan katonrajassa oleva koristeellinen ikkuna (itse asiassa niitä oli kaksikin). 

Ikkunan takana on ateljeehuoneisto, jonka ensimmäinen asukas oli Hugo Simberg – yksi suomalaisen taiteen päänimiä. Vuonna 1915 asuntoon muutti taiteilijapari Victor Jansson ja Signe Hammarsten-Jansson esikoisensa Toven kanssa. Ateljeehuoneisto oli siis Tove Janssonin lapsuudenkoti, ja Katajanokanpuisto nimettiin Tove Janssonin puistoksi vuonna 2014 taiteilijan satavuotisjuhlan kunniaksi. 

Osoitteessa Luotsikatu 5 on talo nimeltä Eol, jonka kiinnostavin yksityiskohta on parveke hirsipylväineen. 

Eolin talo on viimeinen kolmesta Gesellius–Lindgren–Saarisen Katajanokalle suunnittelemasta asuintalosta. Talon alakerrassa oli 1900-luvulla Elannon myymälä.

Luotsikatu 5 vuonna 1933. (Lähde: Helsingin kaupunginmuseo.)

Sama talo vuonna 1950. (Lähde: Helsingin kaupunginmuseo)

Elannon leipämyymälä. Kuva on noin vuodelta 1932. (Lähde: Helsingin kaupunginmuseo)

Osoitteessa Luotsikatu 10 sijaitsee yksi Katajanokan kolmesta suosikkitalostani eli talo nimeltä Norma. Talo poikkeaa alueen muista rakennuksista sillä, että se on paljon jyhkeämpi, ja siinä on suorastaan linnamaisia elementtejä. 

Norma on rakennettu vuonna 1904.

Miltäköhän tuntuisi kulkea tällaisesta ovesta kotiinsa.

Yleiskuvaa Luotsikadusta. Norma on kuvan oikeassa laidassa.

Luotsikatu 7.

Luotsikatu 14:n rakennus on valmistunut hieman myöhemmin kuin edellä mainitut talot, vuonna 1910, ja se onkin tyyliltään vähän erilainen.

Luotsikatu 16.

Luotsikadun ja Vyökadun kulmauksessa sijaitsee talo nimeltä Klinten, joka on Katajanokan suurimpia jugendrakennuksia. 

Klinten valmistui vuonna 1904.

Talossa on barokkihenkisyyttä, joka on melko harvinaista suomalaisessa jugendissa. Aikalaiskriitikko "Teräskynä" tuomitsi Klintenin barokkihenkisyyden Rakennustaito-lehdessä "palaseksi huonoa arkkitehtuuria". 

Klintenin erikoisuus ovat kulmatorneja kannattelevat sirot graniittipylväät. 

Luotsikadun päässä on Wellamo, yksi Katajanokan suosikkirakennuksistani.

Wellamo.

Wellamo valmistui vuonna 1904, ja sen suunnitteli Selim A. Lindqvist. Vellamo on suomalaisessa tarustossa vedenjumala Ahdin vaimo ja veden emonen. Wellamon koristeaiheissa esiintyy vallaton joukko otuksia Vellamon valtakunnasta, ja juuri nämä otukset – ja talon koristeet muutenkin – viehättivät erityisesti. 

Vyökatu 3 eli As Oy Tuki, joka oli alun perin työväen asunto-osakeyhtiö.

Vyökadun ja Kauppiaankadun kulmassa on kaunis talo, joka on rakennettu vuonna 1906. 

Sama rakennus vuonna 1967. (Lähde: Helsingin kaupunginmuseo)

Osoitteessa Kauppiaankatu 9–11 sijaitsevat Lietzénin talot, jotka ovat samojen arkkitehtien (Karl Verner Polón ja Georg Wasastjerna) suunnittelemat vuosina 1903 ja 1905. Kauppiaankatu 11 oli harmillisesti rakennustelineiden peittämä, joten siitä ei saanut minkäänlaista kuvaa, mutta Kauppiaankatu 9 antautui onneksi kuvattavaksi. 

Ja millainen talo se olikaan! Niin koristeltu ja kaunis, että se oli minusta koko Katajanokan kaunein rakennus.

Taloa lähestyi muovikassi kädessään mies, joka näki valokuvaamiseni ja kysyi minulta, että eikö olekin kauniita taloja. "Tämä on jugendtalo", mies jatkoi, "ja 120 vuotta vanha, niin kuin muutkin tämän alueen talot". Kun kerroin tulleeni paikalle nimenomaan jugendtalojen takia, juttelimme hetken aikaa jugendista ja Katajanokasta. Sitten satuin kysymään, asuiko mies jossakin täällä päin, ja hän kertoi olevansa juuri tämän talon, Kauppiaankatu 9:n, talonmies. Mies oli asunut Katajanokalla jo 35 vuotta.

Ihastelin talon kauneutta ja sain kuulla, että talo olikin juuri maalattu. "Ei enää rakenneta tällaisia taloja, joissa olisi tällaisia koristeita". Koko talo oli ollut huputettuna keväästä asti, ja miehen kaikki kukat olivat kuolleet valonpuutteen takia. Talosta oli otettu huputukset ja rakennustelineet juuri pois, mutta viereissä talossa oli vielä rakennustelineet jäljellä. Mies oli ostanut kuolleiden kukkien tilalle kaksi amaryllista, joista toinen näkyi kadulle ja jonka mies esitteli minulle ikkunasta. Komea se olikin.  🤭

Juttelimme hyvän tovin, ja sain kuulla muun muassa, kuinka talonmies oli pelastunut lapsena täpärästi, kun ei lähtenytkään jostain syystä serkkunsa kanssa 9-vuotiaana luistelemaan. Jää oli kuulemma pettänyt serkun alta, serkku oli hukkunut, ja "siellähän minäkin olisin ollut, jos olisin lähtenyt mukaan". 

Olin lopulta niin viluissani, että minun oli pakko lähteä jatkamaan matkaa. Talonmies kertoi, että hänellä oli ollut tarkoitus viedä polkupyörällä veljelleen Pasilaan kahvia mutta että oli nyt kahden vaiheilla kylmyyden takia. Mies totesi, että juttutuokio oli ollut oikein mukava, ja minä olin samaa mieltä. Joskus juttelu ihan vieraan ihmisenkin kanssa on ihanan vaivatonta, ja tämä oli sellainen kerta. Hetken päästä mies mennä suhahti polkupyörällä ohitseni, muovikassi pyörän sarvesta roikkuen. Siellä ne kahvit nyt menivät Pasilaan.

Ennen kuin jätin hyvästit Katajanokalle, matkalla oli vielä muutama kiinnostava talo. 

Kauppiaankatu 9:n vieressä sijaitsee Olofsborg, jonka rakennutti suomenkielinen ystäväjoukko, joka halusi kotitalollaan ottaa kantaa venäläistämispolitiikkaan. Rakennuksen nimi viittaa Olavinlinnaan, joka perustettiin 1400-luvun lopulla puolustuslinnoitukseksi Venäjää vastaan. 

Olofsborg (1902).

Olofsborg on luonnonkivijalkoineen samalla hyvin jyhkeä että veikeän huvilamainen, ja siinä on nähtävillä monia tuon ajan rakennusperinteen tärkeitä yksityiskohtia, kuten torneja ja erkkereitä.

Olofsborginkin on suunnitellut kolmikko Gesellius–Lindgren–Saarinen. 

Tien toisella puolella oleva Kauppiaankatu 2 poikkeaa alueen muista rakennuksista jonkinlaisella yksinkertaisuudellaan.

Elin Ingbergin konekirjoituskoulu Kauppiaankatu 2:ssa vuonna 1916. (Lähde: Helsingin kaupunginmuseo)

Kauppiaankatu 1 herätti lämpimiä tunteita, sillä katolla näkyi tuttuja hahmoja. 

Semmoinen oli se kierros. Ehkäpä lähden taas neljän vuoden päästä kuvaamaan lisää Helsingin jugendtaloja. 😆

Lähteet: 

Björkman, Johanna et al. 2019. Helsingin jugend: arkkitehtuuriopas. Helsinki: Otava.

Helsingin kaupunginmuseo. Finna-hakupalvelu. https://hkm.finna.fi/