Elämän neljä vaihetta: 1. Uskot joulupukkiin. 2. Et usko joulupukkiin. 3. Olet joulupukki. 4. Näytät joulupukilta.


lauantai 26. helmikuuta 2022

Turkulainen, ei muuta vikaa

Tajusin, että en ole harrastanut pitkään aikaan makrokuvausta, ja se virhe piti korjata heti. Innostuin kääntämään keittiön kaappeja ja kuvailemaan kaikenlaista, mitä kaapeista löytyi. Ajattelin ensin arvuutella, mitä kuvaamani objektit ovat, mutta en sitten viitsinytkään. Tai siis arvuuttelen kyllä, mutta arvauksia ei tarvitse kirjoittaa mihinkään kommenttiboksiin, vaan laitan vastaukset postauksen loppuun.

Kuva 1.


Kuva 2.

Kuva 3.

Kuva 4.

Olin tiistai-iltana sattuneista syistä vähän huonolla tuulella, eikä ruoanlaitto olisi voinut vähempää kiinnostaa. Jotain sapuskaa oli kuitenkin kehitettävä, ja niinpä kokkasin sadatellen mielessäni, että voi helvetti tätä ainaista ruoanlaittoa. Onko maailmassa mitään turhempaa asiaa kuin ruoanlaitto, kun seuraavana päivänä hienoinkin gourmetateria on kuitenkin... no, tiedämme kyllä mitä. 

Kuinka ollakaan, ruoka meni kaikin tavoin pieleen. Miten siitä olisi voinut tullakaan hyvää? Episodi herätti minut taas pohtimaan samaa asiaa, jota olen pohtinut joskus ennenkin, eli sitä, siirtyykö ruoanlaittajan energia jotenkin tekeillä olevaan ruokaan. Olen nimittäin huomannut myös sen, että jos olen ruokaa laittaessani rento ja hyväntuulinen, ruoka onnistuu silloin poikkeuksetta tosi hyvin.

Asiaa piti ruveta kuukkeloimaan, ja ihmeekseni löysinkin heti artikkelin, joka vahvisti ajatukseni todeksi. Japanilainen kirjailija ja tutkija Masaru Emoto teki 1990-luvulta alkaen tutkimuksia siitä, miten erilaiset tunteet, ajatukset ja energiat vaikuttavat veden molekyylirakenteeseen. Vesi altistettiin negatiivisille tai positiivisille sanoille, kuville ja musiikille, minkä jälkeen vesi jäädytettiin. Kun jäätyneen veden kristallirakenteen ominaisuuksia tutkittiin mikroskoopilla, kävi ilmi, että positiiviset ärsykkeet olivat saaneet veden kristalloitumaan kauniisti, kun taas negatiiviset olivat tehneet veden kristallirakenteesta ruman. 

Emoton tutkimuksista lukiessani muistin, että intialainen ystäväni olikin jo kertonut minulle oikeastaan ihan samasta asiasta. Ystäväni mukaan jos vieraalle tarjoaa vettä, on tärkeää tehdä se aina positiivisella mielellä, sillä tarjoajan energia siirtyy veden kautta juojalle. Jos minä esimerkiksi tarjoaisin jollekulle vettä vihaisena, kielteinen energiani siirtyisi katseeni kautta vesilasiin ja siitä edelleen juojalle. Kuulostaa vähän hassulta, mutta ihan hyvin noin voi ollakin.

Samanlainen ilmiö tapahtuu myös ruokaa laittaessa. Jos laittaa ruokaa pahantuulisena tai stressaantuneena, huono energia siirtyy kokkaajasta ruokaan. Se vaikuttaa ruoan ulkonäköön, rakenteeseen ja makuun, eikä ruoasta tule yhtä hyvää kuin jos sen olisi valmistanut hyvillä mielin. Kun joku sitten syö tätä ruokaa, huono energia siirtyy syöjään. Hyvillä mielin valmistettu ja tarjottu ruoka puolestaan siirtää eteenpäin hyvää energiaa.

Emoton tutkimuksia pidetään yleisesti ottaen kai pseudotieteenä, mutta ainakin minä voin allekirjoittaa teorian ihan täysin. Olen kokenut niin monta kertaa, että omalla mielialallani on suora yhteys siihen, millaista ruoasta tulee. Nykyään kokkaankin usein sillä tavalla, että kuuntelen samalla jotain (paitsi tiistaina olin niin pahalla päällä, että en viitsynyt edes kuunnella mitään). Kuuntelemiseen keskittyminen takaa sen, että omat (usein turhat ja samoja ratoja kiertävät) ajatukset pysyvät kurissa ja että ruoasta tulee herkkua.

Kuva 5.

Kuva 6.

Kuva 7.

Kuva 8.

Kerrankin tulee lyhyt postaus, sillä en jaksakaan kirjoitella nyt tämän enempää. Loppukevennykseksi kuitenkin vielä muutama ote lääkäreiden saneluista, jotka ovat löytyneet potilassaneluista. Itseäni nämä ainakin naurattavat kovasti. Lisää saneluita löytyy täältä.

  • Potilas on tulossa nyt pyörätuolilla Imatran aluesairaalasta.
  • Kun potilas menee WC:een, joutuu istumaan siellä tunnin, että jaksaa lähteä pois. 
  • Kyseessä 78-vuotias nainen, joka tyttären kanssa puhuessa nyrjäyttänyt leuat.
  • Potilas lopetetaan kortisoni-annoksella muutaman päivän päästä.
  • Tilataan yhdellä jalalla seisovat lantiokuvat.
  • Saanut yksivuotiaaksi asti rintaa, sitten munaa.
  • Konsultoitu kirurgia. Hoidoksi teipataan jalka naapurin varpaaseen kiinni kolmeksi viikoksi. 
  • Potilas on turkulainen nuori mies, ei muuta vikaa.
  • Kehotetaan potilasta yskäisemään, jolloin virtsasuihku uretrasta, lentää erittäin pitkälle. 
  • Potilas tulee näyttämään oikeaa keskisormeaan.
  • Kirurgi Tamminen käy painamassa potilasta. 
  • Oikea kylki tippunut hevosen selästä maanantaina.
  • Poistetaan roska silmästä rikkalapiolla.
  • Potilas kertoo olleensa aikoinaan muumio, tullut Tellukselle.
  • Alaraajoissa todetaan 1,5 metrin pituusero. 
  • Kotitilalla tehty sukupuolen vaihdos, joten työt vähenemässä.
  • Todennäköisesti kysymys huonosta kunnosta, päästetään hyväkuntoisena kotiin.
  • Hb 95, joten annettu 1 punasolu.
  • Ohessa resepti, jonka pyydän ystävällisesti syömään. 
  • Voltaren kipuun, sauvat, 10 kpl mukaan.
  • Kotiutetaan pitkässä kipsisaappaassa.
  • Potilas kertoo myöskin, että hirttämisen jälkeen tuli erittäin kipeäksi.
  • Kyhmy vähitellen kasvanut ja kääntynyt lääkärin puoleen. 
  • Nykyään potilas käy kolme kertaa yössä ja usein päivälläkin virtsaamassa. 
  • Keskikaljan ystävä on, jota ei kuitenkaan käytä.
  • Kontrolli 3 viikkoa. Jos kaasukupla on poissa, potilas voi lentää. 
  • Liikkuu vasemmalla kädellä spontaanisti.
  • Potilas kertoo, että aamujäykkyys kestää 2 tuntia.
  • Esitiedot: Katso yst. myös sivut 1–65.
  • Nyt päättänyt yrittää vähän pidempää unta ja ottanut 14 kpl Imovanea kerralla ja alkoa. 
  • Potilas kertoo, että puhe on ollut lässytystä ja kävelee apinamaisesti. Kotona kävelee seiniä pitkin.
  • Tänä aamuna potilas mennyt vessaan. Tuolloin tullut kumma tunne siitä, että ollut siellä aikaisemminkin.
  • Yt hyvä. Tällä hetkellä vainaa. 

 

Kuva 9.

Kuva 10.

Kuva 11.

Kuva 12.

Lopuksi vielä kuvien oikeat vastaukset: 

1. Pistaasipähkinä (suolattu)

2. Parsakaalin nuppu

3. Kuivattu rosmariini

4. Mandariini

5. Kaurahiutale

6. Karpalo (pakastettu)

7. Mustapippuri

8. Kurkku

9. Neilikka

10. Fenkolinsiemen

11. Viinirypäle

12. Maustepippuri


Viikonlopun jatkoja!

😘

lauantai 19. helmikuuta 2022

Tikusta asiaa

Tekisi kovasti mieli kirjoitella blogiin, mutta runosuoli ei oikein taas kuki. Päätin siis käydä läpi viime aikoina ottamiani kuvia. Eiköhän kuvien tiimoilta saada jotain lätinää aikaiseksi!

Muistaakseni joskus tammikuussa tuohon Hernesaaren laituriin parkkeerasi Silja Serenade, joka ei ole liikkunut laiturista sen koommin. Syynä on – mikäs muukaan kuin – korona.

Hesarikin kirjoitti tästä "aavelaivasta keskellä Helsinkiä". 

"Vaikka laiva ei liiku minnekään pariin kuukauteen, sen on oltava jatkuvasti lähtövalmiudessa. Siksi laivalla on koko ajan myös miehistöä. Vahvuus vaihtelee 20:n ja 40:n välillä. Suurin osa miehistöstä on lomautettu tai siirretty yhtiön Turun-linjan laivalle. 

Seisokin aikana aluksella tehdään monenlaisia huoltotöitä, jotka eivät olisi liikenteessä mahdollisia. Tänään ohjelmanumerona on pääkoneen runkolaakerin vaihto. Operaatio täytyy tehdä noin kymmenen vuoden välein. Serenadella tulee ikää syksyllä 32 vuotta.

Kansimiehistön tehtävälistalla on myös ikkunoiden vaihtoa, maalaustöitä, autokannen pesua ja – vessanpönttöjen vetämistä. Vettä on kierrätettävä säännöllisesti, jotta pöpöt eivät pesiydy putkistoihin. Tekemistä riittää päälliköillekin, sillä pelkästään hanoja laivassa on kolmisentuhatta."

Olisi kiva, jos laiva pääsisi liikennöimään ja toimimaan siinä tehtävässä, johon se on tarkoitettu, mutta ihan mukava sitä on katsella tuossakin. Laiva nimittäin loistaa valaistuna eri iltoina eri tavoin.

Tuo kirkas piste aamutaivaalla on Venus.

Muistan kun pohdin Jätkäsaareen muuttamisen jälkeen, kun minun piti juosta parvekkeelle kuvaamaan jokainen merellä kulkenut paatti, että näinköhän laivoihin tottuu ja valokuvausinto laantuu ennen pitkää. Niin siinä on juuri käynyt, ja tosi harvoin jaksan enää kaivaa kameraa esiin, vaikka merellä liikkuisi mitä. 

Nyt tuli kumminkin tehtyä poikkeus, kun aamutaivas oli niin dramaattinen.

Seuraavaan kuvaan liittyy pitkä tarina.

Viime talvena saimme ilmoituksen, että kaikissa talomme asunnoissa suoritettaisiin tilakohtaiset lämpötilamittaukset. Kaikkien pattereiden termostaatit irrotettaisiin ja lämpöjen annettaisiin tasaantua. Sitten lämpötiloja käytäisiin mittailemassa ja pattereita säätämässä, ja kun toimenpiteet olisi saatu suoritettua, termostaatit tultaisiin kiinnittämään takaisin. Hommaan menisi kaksi viikkoa, ja käyntejä jokaisessa huoneistossa kertyisi 3–5 kappaletta. Kiva, kiva. (Inhoan sitä, jos kotona joutuu olemaan koko ajan valppaana siltä varalta, että joku ukko pöllähtää ovesta sisään.)

No. Homma jäi kuitenkin tekemättä, sillä ulkona oli liian lämmin, jotta mittaukset olisi voitu suorittaa. Tänä talvena siis uusi yritys! Tammikuussa tuli taas ilmoitus, että homma tehtäisiin viikoilla 4 ja 5. Työt pääsivät alulle tosin viikon myöhässä, sillä ulkona oli taas liian lämmin. Termostaatit käytiin irrottamassa, ja sitten jäimme odottamaan homman etenemistä. Mutta kuinka ollakaan, pakkaset loppuivat taas. Sisälämpötilatkin lähentelivät termostaattien poiston takia kahtakymmentäviittä astetta, mikä on minusta aivan liian kuuma. Mutta ukkeli nautti: kerrankin ei tarvinnut palella! Kului reilut kaksi viikkoa, ja ulkolämpötilat pyörivät aina vain nollan tuntumassa. Kun tulin torstaina kotiin, huomasin, että termostaatit oli käyty kiinnittämässä vähin äänin takaisin. Homma jäi siis tänäkin vuonna tekemättä, vaikka alkuun jo päästiinkin. Toivottavasti tämä pelleily ei jatku taas ensi talvena, koska minulta saattaa palaa käämit. 

Pyykitkin pöllitään pyykkituvasta. Tällaista se elämä täällä Helsingissä on.

Onneksi olkoon, jos olet tämän auton omistaja.

Ravintolassakin tuli käväistyä taas pitkähkön tauon jälkeen. 

Olipas kiva saada vetää päälle jotakin muuta kuin lököttävät kotivaatteet.

Päädyimme ukkelin toivomuksesta vanhaan tuttuun Raguun, ja valitsimme neljän ruokalajin yllätysmenut viineineen. Ruoka oli ihan jees, mutta ei mitenkään erityisen mieleenpainuvaa.

Pääruoaksi oli possunniskaa.

Lautasella ollut kukkakaali kirvoitti keskustelun kukkakaalista ja parsakaalista. Ukkeli rupesi nimittäin miettimään, että miksiköhän kukkakaalin laatu on Intiassa aina niin surkea. Kukkakaali pitää liottaa siellä ennen valmistusta suolalla tai etikalla höystetyssä vedessä, jotta mahdolliset ötökät tulevat ulos. Suomessa ei onneksi ole tällaista ongelmaa! Parsakaalin kanssa minulle on sen sijaan käynyt Suomessakin köpelösti, sillä kaksi kertaa parsakaalista on möngerrellyt ulos vihreä lihava mato! Ukkeli ei suostunut uskomaan tätä, mutta näin on tosiaankin käynyt. Kummankin kerran jälkeen minun parsakaalin ostamis- ja syömishaluni katosivat useammaksi vuodeksi.  

Lumenpudotusta Ludviginkadulla.

Tällä viikolla etsiskelin kaupasta syntymäpäiväkorttia, ja olin vähän pöyristynyt siitä, millaisia kortteja kaupoissa oikein myydään. Minulla on omasta mielestäni aika hyvä huumorintaju, mutta jotkin kortit olivat sellaisia, että meikäläiselläkin saattaisi mennä herne nenään, jos saisin semmoisen. 

Kuka ostaa tällaisen kortin jollekulle?

Mitä vit....

Synttärikortti kuitenkin löytyi, ja kävin juhlistamassa ystäväni synttäreitä. Ystäväni oli loihtunut sellaisen tortillapöydän (ja muutkin herkut!), että enpä ole ennen niin upeaa tortillakattausta nähnyt.

Kuva julkaistu luvalla. 😘

Kissaystävien touhuja piti myös ihmetellä. 

Mitä sulla siinä on? Anna kun mäkin lipaisen.

Nyt kun kerran rupesin puhumaan ruoasta, niin puhunpa vielä vähän lisää. Viime viikonloppuna eksyimme Naughty Brgr:iin, ja koska nälkäni oli äitynyt valtavaksi, valitsin listalta suurimmalta vaikuttavan hampurilaisen, jossa oli pihvin lisäksi mm. chorizoa, paistettua kananmunaa ja papitas-perunoita.  

Onhan tässä tätä tavaraa. 😆

Samaisena päivänä olimme päätyneet jotenkin Hiekkaharjuun Vantaalle ihmettelemään vesitornia, joka oli ehkä kaunein näkemäni vesitorni.

Vieressä nökötti vielä vanha vesitorni, joka odottaa purkamistaan. 

Kiinalaista uuttavuottakin juhlittiin taas, ja alkoi tiikerin vuosi. Annantalon eteen Annankadulle oli taiteiltu hieno tiikeriä esittävä jääveistos. 

Kun kuukkeloin, mikä minä olen kiinalaisessa horoskoopissa, kävi ilmi, että olen tiikeri. Haa, alkoi meikäläisen vuosi!

Jouluna oli ollut siskon kanssa puhetta rakkauden kielistä, ja olin epäillyt, että minun kieleni saattaisi olla sanojen kieli. Ajatus rakkauden viidestä kielestä perustuu kirjailija ja pariterapeutti Gary Chapmanin teoriaan, jonka mukaan jokaisella on ainakin yksi rakkauden pääkieli, joka on itselle luontevin tapa ilmaista ja vastaanottaa rakkautta. Nuo kielet ovat sanojen kieli, tekojen kieli, lahjojen kieli, laatuajan kieli ja kosketuksen kieli. 

Kieliteoria unohtui, kunnes törmäsin siihen taas Therapy in a Nutshell -kanavan videossa. Tein testin, jonka tulos kertoo oman rakkauden kielen, ja tulos oli sellainen kuin olin arvellutkin: sanojen kieli tuli ykkössijalle ja kosketuksen kieli viimeiseksi. 

En minä kosketustakaan mitenkään karta, mutta jos pitää valita kahden väliltä (kuten kyselyssä piti), kosketus jää yleensä auttamatta kakkoseksi. En kuulu niihin ihmisiin, jotka tykkäävät istua sohvalla kylki kyljessä, kävellä käsi kädessä tai nukkua lusikassa. Liiallinen fyysinen läheisyys ahdistaa!

Sanojen kielen ykkössija on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättäväkin asia. Olen ollut aina tosi huono lukemaan mitään signaaleja tai tekemään tulkintoja toisen käyttäytymisestä tai eleistä, mikä johtuu varmasti itsearvostuksen puutteesta. Onnistun aina löytämään toisen käyttäytymiselle jonkin muun selityksen kuin rakkauden tai välittämisen, koska en sisimmässäni kai usko olevani rakastamisen arvoinen. Minulle pitää sanoa asiat suoraan, sillä sanat ovat helppoja: niitä ei voi tulkita väärin. Toki sanat ovat myös vaarallisia, koska toinenhan voi puhua vaikka mitä paskaa, ja meikäläinen uskoo.

Houkuttelin ukkeliakin tekemään testin, mutta hän ei suostunut, koska ei kuulemma osaa englantia riittävän hyvin! Hyvä etten haljennut naurusta, kun kuulin ukkelin syyn. Tyypin toinen äidinkieli on englanti, mutta nyt hän ei yhtäkkiä osaakaan englantia edes sen verran, että pystyisi tekemään lyhyen testin! Vai onkohan se se rakkauden englanti, joka ukkelilla on ruosteessa... 😜

Tilasin yhden paketin ja melkein jouduin hakemaan sen Jätkäsaaren Agora-pakettiautomaatista. 

Jätkäsaareen viime vuonna tullut Agora-automaatti on ensimmäinen Suomessa käyttöön otettu älykäs automaatti, joka toimii samalla myös esimerkiksi mainospaikkana, ilmanlaadunmittauspisteenä ja 5G-tukiasemana. Clear Channelin mukaan ulos sijoitettu 24/7 auki oleva automaatti mahdollistaa pakettien lähettämisen ja vastaanottamisen kätevästi ja hygieenisesti, ja myös lääke- ja ruokatilausten noutaminen on mahdollista automaatin lämpötilan kontrolloimisen vuoksi. 

Sprechen Sie Deutsch?
Kun pakettini noutopaikaksi valikoitui Agora, alkoikin hermoilu, onnistuisinko saamaan paketin automaatista ulos huomiota herättämättä. Olisi hirveän noloa sählätä tuossa kadulla kaiken kansan edessä! Onneksi pakettini ei mennytkään Agoraan, vaan se oli ohjattu lähimpään vapaaseen automaattiin, turvallisesti R-Kioskille. Helpotuksen huokaus!

Tämä herra kulki kauppakeskuksessa kännykkä korvalla, etteivät olumppialaiset vain mene ohi korvien. (Tunnustus: mulla on joskus pyörinyt kännykässä Big Brotherin 24/7 Prismassa ollessani.)

Päätetäänpä tämä postaus yhtä arvokkaasti kuin se alkoikin eli Alkoon. Etsimme taannoin yhdelle ukkelin kaverille tiettyä viskilaatua Ruoholahden Alkosta, mutta Ruoholahden viskivalikoimat olivat kehnonlaiset. Myyjä neuvoi meitä menemään Arkadian Alkoon, joka on kuulemma Suomen suurin Alko. 

Viinikellari (josta tuskin löytyy kahdeksan euron kyykkyviinejä).

Juomia on kahdessa kerroksessa (hissikin löytyy), ja valikoimat ovat ihan mahtavat. Olemme asioineet Alkossa pari kertaa sen jälkeenkin, ja kauppa on aina yhtä suuri elämys. Kaikenlaisesta sitä ihminen kiksejä saakin. 

Tästä mukaan perjantaipullo, josta riittää vielä lauantaillekin. Juomista on 18 litran verran, ja hintaakin on vain vähän yli 2000 euroa.

Lisäsinpä tähän loppuun vielä tämän illan värit.

Heippa taas! 

😘

lauantai 5. helmikuuta 2022

Paskat matkakohteet TOP 5 (ja vähän muutakin)

Hesarissa luki, että ihmiset ovat alkaneet taas innostua matkustamisesta ja että poliisiasemilla on taas jonoa, kun ihmiset hakevat uutta passia. Minulla ei ole tällä hetkellä matkasuunnitelmia, mutta rupesin sen sijaan miettimään paikkoja, joihin en haluaisi matkustaa enää koskaan uudestaan. Tässä tulee viiden kärki. 

Toivon, että kukaan ei pahoita mieltään mielipiteistäni, jos joku luettelemistani paikoista sattuukin olemaan jonkun lempikohde tai jos joku peräti asuu jossakin näistä. Matkailu on kovin subjektiivista, ja mikä sopii yhdelle, ei sovi välttämättä jollekulle toiselle. Onnistuneen matkan kokemukseen vaikuttaa myös moni muu asia kuin matkakohde itsessään (matkustustapa, matkaseura, sää, matkabudjetti jne.), ja niinpä jokin paikka, joka ei yhdellä kerralla miellyttänyt, saattaisikin toisella kerralla miellyttää, kun edellisellä käynnillä pieleen mennyt muuttuja olisi eri.

1. Dubai

Minun on vaikea ymmärtää, miksi joku haluaa Dubaihin. Vietin Dubaissa ukkelin kanssa parin päivän stopoverin matkalla Intiasta Suomeen (vuosi taisi olla 2005), ja se pari päivää riitti minulle todennäköisesti loppuelämäkseni. Ei Dubai ollut sinänsä mitenkään kamala paikka, mutta en oikein ymmärrä, mitä Dubaissa voi tehdä – muuta kuin shoppailla, olla rannalla tai käydä aavikkosafareilla. Paikka tuntui minusta ihan joltain SimCityltä, joka oli rakennettu keskelle ei mitään ja jolla ei ollut minkäänlaista luonnetta. 


Moni tuntuu kuitenkin haluavan Dubaihin, ihan asumaankin, koska Dubaissa on ilmeisen hyvät palkat. Esimerkiksi ukkelin sukulaistyttö, joka on sairaanhoitaja ja johon tutustuin viime reissulla anoppilassa, oli myös pyrkimässä Dubaihin töihin. Itse en lähtisi pelkän rahan perässä minnekään, ja siitä syystä on vähän vaikea ymmärtää tämmöistä. Ymmärrän toki, että kaikille parempi palkka ei merkitse välttämättä luksuselämähakuisuutta, vaan rahalle voi olla muitakin käyttötarkoituksia, kuten tukea vähävaraisia sukulaisia.  


2. Medellin (ja Kolumbia muutenkin)

Medellin tuli aika tutuksi, kun asustelimmekin siellä jonkin aikaa. Medellin oli sinänsä ihan jees, mutta kaupungissa oli monta asiaa, jotka häiritsivät oleskelua pahasti. Vaikka Medellinin kaupunki on suurelta osin turvallinen, kaupungissa on paikkoja, joihin ei kannata suurin surminkaan mennä. En pidä siitä, että vaara leijuu Kolumbiassa kaiken yllä, ja koko ajan pitää miettiä, onko tämän tai tuon tekeminen tai jonnekin meneminen turvallista. Olen kuullut useita tositarinoita esimerkiksi sellaisesta, että drinkkiin on sujautettu baarissa jotakin, ja sitten tyyppi on herännyt jostakin alusvaatteisillaan henkitoreissaan, kaikki mukana ollut omaisuus vietynä. Luulen itse olleeni yhden kerran aika lähellä jotakin epämiellyttävää tapahtumaketjua, kun menin käsityömessuille metrolla ja erehdyin jäämään pois pysäkillä sellaisessa kaupunginosassa, jossa ei ollutkaan viikonloppuna ristin sielua. Kävellessäni messuhallille pitkin autioita katuja sain viereeni tummennetuin lasin varustetun auton, joka ajoi hiljaa vieressäni pitkän matkan. Kun missään ei näkynyt muita ihmisiä ja auto vain seurasi minua, teki mieli ottaa jalat alleni ja juosta niin kovaa kuin pääsen. Jostakin syystä päätin kuitenkin teeskennellä rauhallista ja kävellä niin kuin tilanteessa ei olisi ollut mitään epätavallista.  

Myös ilmansaasteet ovat todella iso ongelma Medellinissä. Medellin sijaitsee laaksossa, joten liikenteen päästöt jäävät jumiin vuorten keskelle, ja kaupunki on välillä saasteista sumuinen. Epäilen jopa, että Medellinin ilmansaasteet aiheuttivat astmani puhkeamisen, kun kuljin Medellinissä niin paljon jalkaisin. En tykännyt myöskään Medellinin ilmastosta enkä kaupungin mäkisestä maastosta. Enkä tarkoita nyt mitään pieniä kumpuja vaan ihan oikeita vuoria.

12 kilometrin kävelylenkillä oli niin paljon ylämäkeä, että se vastasi kiipeämistä 149:nteen kerrokseen.

Kolumbialaiset ovat sinänsä ihan ystävällisiä ja mukavia, mutta heistä tulee joskus vähän sellainen hienosteleva ja ylenkatsova fiilis, enkä pidä sellaisesta. Ulkoiseen olemukseen kiinnitetään todella paljon huomiota, vaatetuksen pitää olla viimeisen päälle ja siisteyden kanssa ollaan lähes pakkomielteisiä (esim. hampaita saatetaan käydä harjaamassa monta kertaa päivässä).

Toisaalta tykkäsin Pohjois-Kolumbian Cartagenasta niin paljon, että voisin mennä sinne uudestaan. Cartagena oli ihana! 

 

3. Pariisi (ja Ranska ylipäänsä) 

Minä ja Ranska emme sovi oikein yhteen. Ensinnäkään kieleni ei taivu ranskaan, ja ranskalaisethan eivät suostu puhumaan mitään muuta kuin ranskaa. Toiseksi ranskalainen kulttuuri on aivan liian hienosteleva meikäläisen makuun, ja ranskalainen ruokakin on blaah. Toki Ranskassa on paljon hyvääkin, esimerkiksi upeita maisemia, historiaa ja viiniä, mutta en uskaltaisi ottaa sitä riskiä, että menisin Ranskaan niiden takia ja saisin todeta, että kyllä Ranska on edelleen ihan perseestä. 

On toki myönnettävä, että olen käynyt Ranskassa vain lapsena, kun matkailimme siellä perheen kanssa asuntovaunulla. Voisin kokea maan hyvin eri tavalla nyt aikuisena, kun on tullut nähtyä maailmaa enemmänkin ja on tullut ymmärrystä siitä, että kaikki eivät tosiaankaan ole samanlaisia kuin suomalaiset. 😆 Kun ajattelee, millainen ihminen (tai oikeastaan vasta raakile) olin silloin teininä ja millainen olen nyt, olisi itse asiassa mielenkiintoistakin päästä kokemaan Ranska uudelleen. Mutta en siltikään uskaltaisi lähteä!  

Ranskasta ei ole kuvia, kun en jaksa lähteä kaivamaan valokuva-albumeita varastosta.

4. Rio de Janeiro

Vietimme Riossa uudenvuoden vuonna 2018, ja itse uusivuosi oli upea kokemus, varsinkin kun saimme olla paraatipaikalla aivan Copacabanan tuntumassa. 

Myös Rioa pidetään turvattomana kaupunkina, mutta itse en tuntenut oloani kaupungissa millään lailla turvattomaksi (toisin kuin Natalissa Pohjois-Brasiliassa), mikä saattoi johtua siitäkin, että vietimme Riossa aika lyhyen aikaa. Ei ehtinyt kertyä tarpeeksi kokemusta. Rio oli pienoinen pettymys, sillä olin kuvitellut esimerkiksi Copacabana-rannan paljon upeammaksi kuin se oikeasti oli. Sama koski Sokeritoppavuorta, joka tosin jäi mieleen mahtavana kokemuksena sen takia, että teimme Sokeritoppavuorelta pienen helikopterilennon ja saimme ihastella Rioa yläilmoista (video aiheesta löytyy täältä). Kaikki oli myös todella ylihinnoiteltua, mutta siihen vaikutti toki ajankohta, sillä uusivuosi on Riossa turismin kulta-aikaa karnevaaliajan ohella.  


Odotukset Rioa kohtaan olivat olleet kovat, mutta ne eivät täyttyneet oikein millään lailla. Sääkin oli aika kurja melkein koko ajan.

5. Goa

Goassa hiersi moni asia lähtien superärsyttävistä kaupustelijoista kehnoon infrastruktuuriin, eivätkä Keralan turistikohteet ole mielestäni paljon Goaa kummempia. Goa on tietysti helppo kohde Intiaan haluavalle rantalomailijalle, sillä Goassa on tarjolla turistille kaikkea, mitä ihmiset rantalomaltaan yleensä haluavat – intialaisin maustein toki. Sinne myös pääsee helposti, kun suomalaiset matkatoimistot myyvät Goaan pakettimatkoja. Itäisen Intian rannikolla (Goa sijaitsee siis Intian länsirannikolla) vastaavia turistikohteita ei ole, mikä johtuu varmasti jo ihan siitäkin, että Bengalinlahdella meri on paljon levottomampi ja aallokko korkeampi kuin Arabianmerellä Intian länsirannikolla. Myös syklonit ovat itärannikolla huomattavasti tavallisempia kuin länsirannikolla, ja kukaan tuskin kaipaa syklonia rantalomalleen. 

En viitsi kirjoitella enempää Goasta, koska olen kirjoitellut siitä jo aiemmin, mutta jos kiinnostaa, kokemuksiani ja mielipiteitäni voi lukea kahdesta postauksestani vuodelta 2013: 

Goa – vastenmielinen turistirysä?

Unelmalomakohde Goa?

Nyt kun kirjoitin tämän ei koskaan -listan, niin ensi viikolla on tietysti Dubain-matka varattuna. 😆

Koronaa tulee joka tuutista, ja appivanhemmatkin ovat nyt sairastaneet koronan. Ensin tauti tuli anopille, jolle tuli vain vähän flunssan tapaisia oireita, mutta sitten sairastui appiukko, joka olikin kipeämpi (kuumeinen ja veto pois monta päivää). Ukkeli taas oli viime viikolla yhtenä päivänä lounaalla erään kollegansa kanssa, jolla todettiin heti seuraavana päivänä korona. Mietin, että jos ukkelille ei nyt tule koronaa, niin ei sitten koskaan. Mutta niin vain säästyimme tälläkin kertaa ilman koronaa!

Huvitti tämä lukijan kommentti yhdessä intialaisen sanomalehden korona-artikkelissa.

Olen kyllä sitä mieltä, että lumentulo saisi vähitellen loppua.Viime yönä oli tupruttanut lasitetulle parvekkeellemmekin! 

Minä en ole viitsinyt käydä edes kävelyillä ulkona, vaan olen siirtänyt kävelemisenkin sisätiloihin. Löysin jokin aika sitten nimittäin aivan mainion YouTube-kanavan, Get Fit With Rickin, joka tekee kävelemisestä niin paljon kivempaa.

Rick, eli siis tarkemmin sanottuna Rick Bhullar, on entinen ammattitanssija, ja vaikka hänen kävelyissään onkin tanssillisia elementtejä, askeleet ovat tosi helppoja. Kuka tahansa pysyy näissä mukana! Rickin kävelyt ovat niin hauskoja, että näitä voisi tehdä (ja usein teenkin) useamman peräkkäin. Suosittelen kokeilemaan, jos lumihangessa paarustaminen tai jalkakäytävällä liukastelu ei innosta!

Nyt kun tälle tielle lähdin, niin listaanpa tähän vielä pari muutakin lempparitreenikanavaani. Silloin kun treenaan kotona, enkä halua nostella raskaita painoja ja/tai suunnitella treeniä itse, laitan vain YouTubesta jonkin treenin pyörimään (ja jumppaan tietysti itse mukana 😆).


Heather Robertson 

Ehdottomasti suosikkikanavani. Heatherillä on tosi hyviä perusvoimatreenejä, kardiojuttuja ja paljon muuta mukavaa. 

fitness_kaykay

Kaykayn treenit ovat innovatiivisia (joskus vähän liiankin!), monipuolisia, yllättäviäkin. Vauhtia riittää, joten treenit ovat usein aika haastavia (ainakin minulle) ja sitä kautta tietysti myös palkitsevia. En voi käsittää, miksi kanavalla on niin vähän tilaajia.

growinannanas

Annalla on tosi paljon kehonpainolla tehtäviä treenejä, ja aivan erityisesti tykkään hänen tabatoistaan. Anna on täynnä ihanaa aurinkoista energiaa!

Sitten vielä pari uusinta löytöä. Olen tehnyt näiltä kahdelta seuraavalta vasta muutaman treenin, mutta ainakin niiden perusteella kumpikin kanava vaikuttaa tosi hyvältä. 

Tiff x Dan 

Tiff x Dan -kanavan treeneissä ei ole alkulämmittelyjä (toisin kuin kaikissa kolmessa edellä mainitussa), mutta kanavalta löytyy erillinen alkulämmittelyvideo, jota sopii useimpiin treeneihin. Pääpaino on voimaharjoittelussa, ja myös vatsatreenejä on tosi paljon.


Penny Barnshaw – Garage Fitness Girl

Pennyltä löytyy paljon voimaharjoitteluvideoita (jopa pari levytankotreeniä!), kardiota sekä tosi kivoja kävelytreenivideoita, jotka sopivat myös kävelylenkin korvikkeeksi. Pennylläkin on minusta käsittämättömän vähän tilaajia.

Ihan aloittelijalle voisin suositella MadFitiä, jonka treenejä en ole tosin itse kokeillut. MadFitin treenit näyttivät minusta kuitenkin kivoilta ja helposti lähestyttäviltä, ja tilaajiakin kanavalla näyttää olevan paljon (yli kuusi miljoonaa). 

Tämän päivän Hesarista.

Tänään olisi tarkoitus mennä taas pitkästä aikaa ravintolaan, mutta saa nähdä, miten pysäköiminen onnistuu tuolla keskikaupungilla lumikinosten keskellä – ja pystyykö autolla edes ajamaan minnekään. Täytyykin varata lumilapio takakonttiin varmuuden vuoksi. 😆

Kivaa viikonlopun jatkoa – lumipyrystä huolimatta (tai juuri sen takia)! 

😘