Joulukalenteri – hitti vai huti?

Moni varmasti muistaa, että minulla on monivaiheinen ja vähemmän mairitteleva historia joulukalenterien kanssa. Monenlaista kalenteria on tullut kokeiltua, mutta kaikki ovat olleet enemmän tai vähemmän pettymyksiä. Suurin pettymys kaikista oli ehkä teekalenteri, josta tuli teepusseja. Enpä olisi mitenkään osannut arvata! Semmoinenkin yksityiskohta oli päässyt kyseistä kalenteria hankkiessani unohtumaan, että en edes juo teetä.

Tänä vuonna löysin kuitenkin palapelijoulukalenterin ja ajattelin, että nyt löytyi meikäläiselle täydellinen kalenteri! Kalenterista tulisi joka päivä 54 palan palapeli, ja ne olisivat vielä kaiken lisäksi Wasgij'n palapelejä. Kyllä nyt sujuisi joulun odotus kivasti!

Kuinkas sitten kävikään. 

Nyt on joulukuun yhdeksäs päivä, ja tämmöinen on kalenterin tilanne tänään:

Kokonaista kolme luukkua on tähän mennessä avattu. 🙈

Joulukuun ensimmäinen päivä olin vielä ihan täpinöissäni. Mitähän sieltä tulee!

Tuli palapeli. Kappas vaan.

54 palan palapeli oli muutamassa minuutissa kasattu, minkä jälkeen ihmettelin, että tässäkö tämä nyt oli. Olin ajatellut, että palapelit saattaisivat olla osa suurempaa kokonaisuutta, ja joulukuun 24. päivä palapelit sitten yhdistyisivät isommaksi palapeliksi, mutta ei: jokainen palapeli oli itsenäinen kokonaisuus. 

Kaksi palapeliä.

Jouluaattona minulla olisi siis 24 pientä palapeliä. Mitä minä niillä tekisin? En hittojakaan. Niinpä luukkuen avaamisinto laski kuin lehmän häntä ja tyrehtyi pian kokonaan. Tästä kalenterista näyttääkin riittävän iloa moneksi vuodeksi. 😆

Itsenäisyyspäivänä keksin, että kokeilen laittaa ruokaa pakastekalasta. Minähän en ole tainnut ostaa pakastekalaa kuin ehkä pari kertaa elämäni aikana, kun olen vakaasti sitä mieltä, että pakastekala ei voi mitenkään olla yhtä hyvää kuin tuore. Mutta halvempaa se on, ja eurojen kuvat silmissäni marssin Prisman pakastealtaille. 

Finduksen seitifileet herättivät kiinnostukseni, sillä ajattelin, että niistä saisi ehkä väännettyä jotain ihan kelpo intialaista sörsseliäkin. Heti tuli useampi resepti mieleen. Nappasin paketin ostoskoriin mutta satuin vilkaisemaan kalan päiväystä. Ei ole todellista: melkein kaksi vuotta vanhaa! Miten Prismassa voi olla myynnissä näin vanhaa kalaa. Kaikki muutkin Finduksen fileet olivat yhtä vanhoja, ja olin aivan pöyristynyt. Etsin katseellani myyjää, jolle voisin valittaa asiasta, mutta ketään ei siinä ihmisruuhkassa näkynyt. Jätin kalat ostamatta ja painuin kassalle maksamaan muut ostokseni. 

Maksettuani ostokset itsepalvelukassalla huomasin sivummalla seisovan myyjän ja päätin käydä informoimassa häntä niistä seitifileistä. Kerroin, että heillä oli melkein kaksi vuotta vanhoja Finduksen seitifileitä pakastealtaassa, ja myyjä vastasi ilmoittavansa asiasta eteenpäin ja ottikin saman tien yhteyden jonnekin. Näin jo mielessäni, kuinka kohta pakastealtaasta lähtisi monen monta vanhaa kalapakettia. Olipa hyvä, että olin huomannut asian, koska noin vanha kalahan on jo varmasti suoranainen terveysriski. 

Olin vielä kotonakin niin pöyristynyt, että laitoin äidin, siskon ja minun Whatsapp-ryhmään viestin kuvineen, että katsokaa miten vanhaa kalaa Prismassa oli myynnissä! Meni hetki, ja äidiltä tuli varovainen vastaus: "Onhan ne viel voimas, nähtävästi vaik pakastettu 23v, niin mie ymmärsin". 

 

Ja toden totta. Kun katsoin kuvaa tarkemmin, asia oli aivan päivänselvä. Siinä oli parasta ennen -päivä sekä pakastupäivämäärä, mutta kaupassa olin onnistunut näkemään vain tekstin "parasta ennen" ja päiväyksen 01.03.2023. Miten joku voi olla näin sokea (jokohan mulla on alkava Levyn kappale -tauti?). Puusilmäilyn maailmanmestaruus alkaa olla jo hyppysissäni, ja oikein jo näen kultamitalin kiillon silmissäni. Parempi vissiin pysytellä jatkossa vain niissä kalatiskin tuorekaloissa, niin vältytään vastaavanlaisilta selkkauksilta. 🙈 Nyt en kehtaa mennä Prismaan, kun hävettää niin paljon. 😳

*****

Kävin eilen – ensimmäistä kertaa elämässäni – Tuomaan markkinoilla, kun minulla oli kaupungilla "muitakin asioita". Tallinnan joulutori oli vielä tuoreessa muistissa, ja piti mennä vertailemaan, kumpi selviytyisi voittajaksi. 

Ihmisiä oli paikalla valtavasti, mikä oli tietysti iloinen asia, varsinkin jos ihmiset myös ostavat jotain. Puuropaikkoihin oli huikeat jonot, mutta minä en nyt halunnut puuroa, koska pian olisi ns. ilmaista ruokaa tarjolla (siitä myöhemmin lisää). Muistin Tallinnan ihanat glögit, ja rupesin miettimään, mahtaisiko Tuomaan markkinoiltakin saada terästettyä glögiä, vai olisiko Suomen lain koura niin ankara, että terästetyn glögin myynti ei olisi sallittua tämmöisissä toritapahtumissa. 

Kävi ilmi, että terästettyä glögiäkin löytyi, mutta suomalaiseen tapaan tiukasti vartioidulta anniskelualueelta. 

Porttien vieressä oli oikein järjestyksenvalvojat vartioimassa, että kukaan ei poistu alueelta vaarallinen glögimuki kourassaan. Jep, Suomessa ollaan. 

En ole muistaakseni koskaan maistanut glühweinia, mutta nyt siihen tarjoutui erinomainen tilaisuus. Otin mukaan vielä Jaloviina-turauksenkin. Glühwein oli glögiin verrattuna laihaa lirua (sen Jallun kanssakin 😆), ja glögin ystävältä glühwein vaatisi kyllä totuttelua. 

Glühweinin jälkeen piti saada vielä glögiäkin, ja totesin, että kyllä sitäkin on nykyään tarjolla vaikka minkälaista. 

Eipä ole tullut koskaan mieleeni laittaa glögiin giniä, mutta nyt tuli sekin testattua. Ei huono – mutta ei välttämättä kauhean hyväkään. 😆

Vallilan lörtsyt olisivat hieman houkutelleet, mutta mitähän tuumaisi savonlinnalainen noin äärimmilleen tuunatusta lörtsystä. Savolaista glögiäkin olisi ollut tarjolla, ja hieman harmitti, että en ollut huomannut sitä aiemmin. Ei glögiäkään nyt voi ihan ääriään myöten vetää. 😆

Tässä tulee spiraalisipsejä. Nämäkin näyttivät olevan suurinta huutoa.

Päätin käydä katsomassa vielä Stockmannin jouluikkunan, kun nyt kerran olin ihan sen liepeillä. 

Aleksanterinkadun jouluvaloja.

Laitoin tämän nallen kuvan ukkelille (hänhän on siellä Intiassa), ja ukkeli kysyi, että mistäs tämä on otettu. Luuli varmaan, että minä olin hilpaissut taas jonnekin reissuun. 😆

Stockan jouluikkuna näytti olevan valtavan suosittu, ja lapsia oli paikalla niin paljon, että täti-ihmisen oli vähän hankala päästä näköalapaikoille. 

Antakaas, kun tätikin vähän katsoo.

Tallinnan tori on minusta jotenkin tunnelmallisempi kuin Tuomaan markkinat, mikä johtuu ehkä Tallinnan torin pienestä koosta. Toisaalta koko on etukin, sillä Tuomaan markkinoilla on niin paljon tarjontaa, että jokaiselle löytyy varmasti jotain kiinnostavaa. Sijaintikin on upea Tuomiokirkon ja muiden vanhojen kauniiden rakennusten keskellä, ja taitaakin käydä niin, että julistan Tuomaan markkinat voittajaksi.