Täysikuu

Olin aikonut lähteä viime sunnuntaina Savonlinnaan, sillä ajatuksenani oli autella äitiä siivoamisessa ja sen semmoisissa ennen joulua. Äiti kun ei ole vieläkään täysin toipunut vaivoista, jotka alkoivat ennen Kyproksen-matkaa, ja kotihommien tekeminen on ollut vähän haasteellista. Sunnuntaiksi oli kuitenkin luvattu kaameaa ajokeliä, ja sehän pisti puntin tutisemaan. Lumisadetta en juurikaan pelkää, mutta liukasta keliä sitäkin enemmän. Junavaihtoehtoakin harkitsin, mutta se ajatus kaatui (yllättäen 😆) matkatavaroiden määrään. Tarkoitus kun oli ottaa mukaan mm. yksi huonekasvi, jonka halusin tuoda äidille hoitoon.

Päätin kuitenkin lähteä yrittelemään, josko pysyisin tiellä. 

Ukkeli sanoi, että Vanhaa setää ei saa jättää jouluksi yksin, joten oli otettava sekin mukaan. 🙈

Pian Espoosta lähdettyäni huomasin, että ajokelihän oli vallan mainio, ja sellaisena se pysyikin koko matkan. Rohkaistuin siis ottamaan muutaman kuvankin.

Jossain vaiheessa lunta alkoi olla huomattavasti enemmän kuin pääkaupunkiseudulla.

Täysikuu nousi menosuunnastani ja olikin seuranani koko loppumatkan. 

Varikkopysähdys ABC:llä.

Innostuinkin kuvaamaan täysikuuta oikein urakalla.

Vihantasalmen silta.

Otin Juvan ja Savonlinnan välisellä tieosuudella oikein videonkin, kun Spotifyn uutuuslistalta sattui tulemaan biisikin, joka sopi minusta hienosti tunnelmaan. 

Tässä vielä kyseinen kappale eli Roman Messerin Stay Here Youtubestakin, jos kiinnostaa kuunnella se paremmalla äänenlaadulla varustettuna.

Savonlinnassa oli pakko kurvata ennen äidille menoa Riihisaaren parkkialueelle, sillä muistin, että Olavinlinna oli juhlavalaistu viimeistä päivää. 

15.12. kunnioitettiin itsenäistä Ukrainaa.

Joskus Olavinlinnassa oli kauniit valot joulunpyhinäkin, mutta tänä ja viime vuonna valaistus päättyi jo paljon ennen joulua. Minusta se on vähän harmillista, sillä olisi kiva, jos linna loistaisi eri väreissä joulunakin. 

Savonlinnassa oli aika paljon lunta, ja maanantaina sitä tuli vielä lisää. Lumipyry alkoi aamulla ja jatkui lähes koko päivän, joten täällä tuskin on pelkoa mustasta joulusta.

Tajusin vasta aiemmin tänä vuonna, että voin kääntää Hesarin äidin osoitteeseen siksi aikaa, kun olen täällä, ja että se kannattaa tehdä jo ihan muutaman päivän takia. Muuten lehdet menevät haaskiin, ja koska Hesari on niin kallis lehti, yhtäkään lehteä ei viitsisi oikein jättää lukematta. Äidillä lehden joutuu hakemaan oikein ulkoa, joten jos on kovin kirpakka ilma, unenrippeet kaikkoavat taatusti silmistä. 

Rohkea aamureippailija saa lehden.

Eilen aamulla mittari näytti –18 astetta ja tänään –20, joten ilma tuntui oikein raikkaalta. 😆 Paikallinen sanomalehti Itä-Savo ilmestyy enää viitenä päivänä viikossa, tiistaista lauantaihin, joten jakajat eivät tuo Hesariakaan sunnuntaisin. Ihmettelin, kun maanantain lehti kuitenkin tuli (tiistain lehti ei sitten jostain syystä tullutkaan). 

Hesari kuuluu aamuihini niin kiinteästi, että on ihanaa, kun voin aloittaa Savonlinnassakin päiväni tuttua lehteä lukemalla. 

Pakkanen on siis ollut kirpakkaa, ja on pakko myöntää, että vähän kaiholla olen katsellut Espoon plusasteita. Toki luminen ja aurinkoinen pakkaspäivä on kaunis, mutta ei ole kiva, kun ulos lähteminen on niin hankalaa kylmyyden takia. Kestää aikansa, ennen kuin auto lämpenee, ja sitä ennen on jo itse ehtinyt jäätyä penkkiin kiinni. 😆

Eilen innostuin kuitenkin käveleskelemään hieman ulkona ja ottamaan muutaman kuvan. Yllättävän hyvin tämmöinen etelän immeinenkin selvisi jonkin aikaa ulkona, kun oli tarpeeksi vaatetta päällä. 

Maanantaina kävimme äidin kanssa terveyskeskuksessa, kun äidillä oli lääkäriaika. Äiti oli saanut vihdoinkin edellisellä viikolla diagnoosin (lihasreuma), ja toivottavasti nyt saatiin lääkityskin kohdalleen.

Savonlinnan uusi pääterveysasema.

Savonlinnan pääterveysasema ei ole kuin muutaman vuoden vanha, ja se on terveysasemaksi varsin viihtyisä. Ihmettelin kuitenkin kerrosten numerointia, kun se oli hieman erikoinen.

Voisi kuvitella, että kerros 00 on kellarikerroksessa, mutta se on maan tasolla ja voisi olla siis myös kerros 1. En oikein tajua, miksi nollakerroksia pitää olla kaksi, 00 ja 0 – ja vasta sitten tulee ykköskerros. Jotta ihmiset saataisiin oikein sekaisin? Opasteissa ilahduttivat nuo oikean laidan kuvasymbolit, jotka selkeästikin viittaavat Olavinlinnaan. Sekin ilahdutti, että jokainen kerros on nimetty itäsavolaisten paikkakuntien mukaan. Esimerkiksi kerros 0 on Punkaharju ja kerros 1 Kerimäki.

Muita kerrosten nimiä ovat Savonlinna, Rantasalmi, Sulkava ja Enonkoski.

Myös terveysaseman ja poliklinikoiden välissä oleva viherpiha, joka toimii myös kahvilana, on minusta tosi viihtyisä.

Kuulin, kuinka sairaalassa työskentelevä vapaaehtoinen selosti muutamalle asiakkaalle, kuinka Eloisa (Etelä-Savon hyvinvointialue) on paras kaikista. Hänellä oli kuulemma kokemusta hyvin monesta eri hyvinvointialueesta, mutta Eloisa oli paras. Katsoimme äidin kanssa hieman epäilevästi toisiamme, sillä äidin kokemukset eivät oikein täsmänneet vapaaehtoisen mielipiteen kanssa. Hoitoon on ollut vaikea päästä, ja muitakin haasteita on matkalla ollut (mm. yksi äidin laboratorioputkista jäätyi, ja äiti joutui käymään sen takia uudestaan laboratoriossa). Toki asiat voisivat olla paljon huonomminkin, joten pitää kai olla loppujen lopuksi ihan tyytyväinen. Kyllä henkilökunta varmasti yrittää parhaansa niillä resursseilla, jotka heillä on käytettävissään. Savonlinnan yöpäivystystä ei sentään kai lopeteta kokonaan, vaan pelkästään ympärivuorokautinen leikkaustoiminta lakkautetaan – jos olen asian oikein ymmärtänyt.

Mummu peittelee nallet aina iltaisin nukkumaan.  💜

Minä rupean nyt lukemaan rakasta Hesariani. 😆

Pakkasterveisin!

😘