Tiilenpäitä laskemassa

Se on nykyään näköjään niin, että kun sanon jotain, hetken päästä pyörrän puheeni ja teen juuri päinvastoin. Muistelen esimerkiksi väittäneeni joskus alkusyksystä, että olen kyllästynyt matkustelemiseen. Viimeaikaisista käänteistä tätä ei kyllä mitenkään uskoisi. Sitten tuossa muutama postaus takaperin taisin sanoa, että vankilat eivät kiinnosta, mutta kuinka ollakaan: muistin Katajanokan vankilan, joka on nykyään hotelli, ja tuumasin, että siellähän pitää lähteä käymään. 🙈

Niinpä lähdin eksoottiselle yhden yön lomamatkalle Helsingiin. Matkustin taas metrolla ja ratikalla, sillä olen viime aikoina jotenkin tykästynyt käyttämään julkisia ja jättämään auton kotiin. Pysäköintikin on keskustassa varsinkin talviaikaan vähän hankalaa ja aina niin kallista. Tulee taatusti halvemmaksi ostaa pari kertalippua julkisiin kuin seisottaa autoa parkissa yön yli. Kaiken lisäksi nelosen ratikalla pääsee aivan Katajanokka-hotellin eteen.

Metrossa kohdalle sattuivat lipuntarkastajat, ja katselin, että tuommoisiako nykyajan lipuntarkastajat ovat. Tarkastajat olivat liikkeellä neljän hengen ryhmässä, ja ryhmään kuului vanhempi nainen sekä kolme nuorta miestä, jotka olivat kaikki niin isoja ja rotevia, että ei tulisi mieleenkään ruveta ryttyilemään heille. Isosta koosta on lipuntarkastajan työssä varmasti etua.

Kakku alkamassa. 😆

Hotellin vastaanotossa sain kuulla rakennuksen olleen aiemmin vankila, minkä toki jo tiesinkin. Katajanokan vankila on nimittäin osa perheemme historiaa, sillä iskä oli nuoruudessaan Katajanokalla "asiakkaana" reilun vuoden. Mitään kovin vakavia rötöksiä iskä ei ollut tehnyt, mutta sellaisia kuitenkin, että Suomen laki ei katsonut niitä hyvällä. Iskä oli juuri tavannut äidin, kun hän joutui Katajanokalle, ja äidille iskän hämäräbisnekset ja niiden seuraamukset tulivat täytenä yllätyksenä. Sitkeästi äiti kuitenkin kävi Katajanokalla joka toinen viikko katsomassa iskää, vaikka se olikin vähän hankalaa, sillä äiti asui tuolloin Kotkassa. 

Tuomionsa jälkeen iskä teki elämässään täyskäännöksen, lopetti kaikki vilunkibisnekset ja ryhtyi kunnon kansalaiseksi. Alkoholin ja tupakan iskä oli lopettanut jo aiemmin – kertalaakista – vaikka oli ollut alkoholisti ja elämässään pahasti hakoteillä. Tämä on hyvä osoitus iskän luonteenlujuudesta, sillä jos hän jotakin päätti, hän sen myös teki. Iskä ei juonut lopettamispäätöksensä jälkeen enää pisaraakaan alkoholia koko loppuelämänsä aikana, joten hän ehti olla täysraittiina yli 50 vuotta. 

Katajanokka kiinnosti siis jo ihan perheemme historian takia, ja siksi myös ehkä katselin Katajanokkaa hieman toisin silmin kuin moni muu hotelliasukas. Kun kerroin äidille olevani Katajanokalla ja aikovani viettää yöni siellä, äiti tokaisi: "varo, ettei iskä tule kummittelemaan". 😆 

Hotellin vastaanottoaluetta.

Minun "sellini".

Olin varannut Superior-huoneen siitä syystä, että Superior-huoneissa näytti olevan isommat ikkunat kuin Standard-huoneissa, joissa oli kuvien mukaan vain pienet ikkunat katonrajassa. Pelotti, että minulle iskee ahtaan paikan kammo, jos huoneessa ei ole kunnon ikkunoita. 

Mutta eipä tullut isoja ikkunoita siitäkään huolimatta.

Näköjään hotellissa on siis pikkuikkunallisia Superior-huoneitakin. Toki yhden yön randomkävijä saa todennäköisesti huonomman huoneen kuin joku, joka viettää hotellissa useamman yön ja/tai joka on hotelliketjun kanta-asiakas. Huoneen viihtyisyydessä ei kuitenkaan ollut moittimista, eikä mitään vankila-ahdistustakaan onneksi tullut.

Kylpyhuone ei kuitenkaan ollut viihtyisimmästä päästä, ja lattiakin oli jääkylmä. 

Pulloja oli jonossa jos jonkinlaista, ja harmi, että vain kolme viidestä pumppupullosta toimi. Muista joutui irrottamaan koko pumppuosuuden, jos halusi päästä käsiksi pullon sisältöön. 

Taloksi asettautumisen jälkeen oli aika lähteä tutustumiskierrokselle hotelliin. 

Rautaportaat olivat varsin komeat, mutta askelmat olivat sen verran elämää nähneet, että mietin, olivatkohan ne alkuperäiset. 

Myöhemmin selvisi, että ne tosiaan olivat alkuperäiset. Minua suoraan sanottuna vähän ällöttivät nuo portaat. Eikö niitä olisi voinut edes pestä tai maalata?

Tämäkin on vissiin jonkun onnettoman hotellihuone. En kyllä itse haluaisi välttämättä asua tuossa. 🙈

Tiiliä oli ripoteltu hauskasti sinne tänne viitteenä rakennuksen menneisyydestä.

Muistoja vankila-ajoilta löytyi muualtakin.

Ihmettelin noita katon mustia rautatankoja. Mikähän virka niillä on mahtanut olla?

Yhdestä porrakäytävästä löysin kiinnostavan kuvakokoelman vankila-ajoilta.

Kuvat oli numeroitu, mutten löytänyt kuville mitään selityksiä, mitä mikäkin esitti. Kävin kysymässä vastaanotostakin, olisiko kuvista jotain listaa jossakin, ja vastaanoton mies pahoitteli, kun sellaista ei ollut. Hän kuitenkin vinkkasi, että samat kuvat löytyisivät myös Helsingin kaupunginmuseon sivuilta, ja näin tosiaan oli.

Rättivarasto vankilan saunasiivessä.

Vartiopäällikön huone ja vangeilta takavarikoitu lakanaköysi.

Työpajarakennuksen maalaamo.

Kanttiini.

Ruokakärryt käytävällä.

Kirkko.

Avokerroksen vankiselli. Hotellihuoneet on muuten tehty sellejä yhdistelemällä.

Avokerroksen ryhmäselli, ruuma.

Kuntoiluvälineitä pihalla.

Nämä salihommelit kiinnostavat aina. 😅

Muutamista kuvista näkyi hyvin, miltä vankilassa oli aikoinaan näyttänyt. Laitan vertailun vuoksi perään kuvan suunnilleen samasta kohdasta, jotta näette, millaisia muutoksia hotellia remontoitaessa on tehty.

Ennen. Huomatkaa samat portaat.

Nykyään.

Ennen. Ne katon rautatangot olivat vankila-aikoina näköjään vaaleat.

Nykyään.

Katajanokan hotellihuoneiden hintaan kuuluu aamiainen, fika ja iltaruoka, mikä herätti kysymyksiä. Mikä on fika ja mikä on iltaruoka, jota joissakin lähteissä myös iltapalaksi kutsuttiin? En ole ikinä törmännyt missään tavallisessa hotellissa tuommoiseen, että huone (siis ihan Standard-huonekin) sisältäisi näin monta ateriaa, mutta tämä saattoi olla luonnollisesti hyvä asia – jos siis ruoka olisi hyvää ja sitä olisi riittävästi. Sitäpaitsi ainahan linnassa on täysi ylläpito. 😆

Selvisi, että fika on iltapäiväkahvi, ja nimitys tulee käsittääkseni ruotsista. Jos sanan alkuperä kiinnostaa enemmänkin, siitä voi lukea esimerkiksi täältä. Hotelli Katajanokkahan kuuluu tätä nykyä Strawberryn Clarion Collection -hotelleihin, ja Strawberry on skandinaavinen hotelliketju, jonka pääkonttori on Oslossa. Ehkäpä Norjassakin harrastetaan iltapäiväkahvittelua? Katajanokan fikalla oli tarjolla kahvia ja teetä sekä brownie-paloja, jotka olivat oikein maittavia. 

Fikan jälkeen kävin siellä Tuomaan markkinoilla, mutta iltaruoaksi piti ehtiä takaisin, koska pitäähän nyt ilmaista ruokaa olla vastaanottamassa. Iltaruoka tarjotaan kello 18–20. 

Hotellin ravintola on kellarikerroksessa, ja minä ehdin sinne joskus puoli seitsemän jälkeen. Porukkaa oli paikalla yllättävän paljon, ja suurin yllätys oli minusta se, että ulkomaalaisten osuus oli niin suuri. Suomea ei juurikaan kuulunut. 

Iltaruoka käynnissä.

Minua huvitti yksi musta nainen (vai saako nykyaikana sanoa ihmistä mustaksi?) – tai lähinnä hänen poikansa. Pojalla oli ikää ehkä kuusi vuotta, ja hänellä oli jalassaan Kuoma-tyyppiset talvikengät. Kengät olivat ilmeisen raskaat, sillä poika ei oikein jaksanut nostella jalkojaan, vaan hän mennä lontusti eteenpäin jalkojaan maata myöten laahaten. Äiti yritti saada poikaansa kävelemään kunnolla ja muistutteli tälle vähän väliä, että "lift your feet". Poika nosti jalkansa pari kertaa reippaammin ilmaan – ja jatkoi sitten taas lontustamista. "Lift your feet!" 😅

Minulla ei ollut kummoisia odotuksia iltaruoan suhteen, ja itse asiassa olin jo henkisesti varautunut siihen, että joutuisin menemään läheiseen Alepaan (270 metriä) ostamaan lisää ruokaa. 

Huomatkaa tiilet.

Tarjolla oli tomaatti-bataattikeittoa, useampaa lajia salaattia, lihapataa, keitettyjä perunoita ja leipää. Ruoka oli minusta hyvää perusruokaa, ja koska minulla oli jostain syystä aivan valtava nälkä, santsasin kaksi kertaa. 🙈 Siinä meni varmasti viikon suositeltu liha-annos kerralla. En tiedä, mitä mieltä ulkomaalaiset ovat näin simppelistä suomalaistyyppisestä perusateriasta, mutta ainakin vieressäni istuneille aasialaisille se näytti maistuvan hyvin (hekin santsasivat useamman kerran). Iltaruoka oli siis myönteinen yllätys, ja oli kiva, kun ei tarvinnut lähteä etsimään ruokapaikkaa mistään muualta.

Aamiainen ei ollut huono sekään. 

Joko tiilet alkavat riittää? 😆

Erityismaininnan annan siitä, että karjalanpiirakoiden kanssa oli tarjolla munavoita. Se kun tuntuu olevan katoava luonnonvara nykyään. Letutkin olivat kiva yllätys, ja tällä kertaa söin letun ihan hillon kanssa. 

Kellarikerroksessa on myös kuntosali, sauna sekä kokoustilat, jotka on nimetty mielenkiintoisesti.

Kokoustiloja.

Kuntosali oli pieni, mutta kyllä tuolla saisi ihan kelpo treenin tehtyä. Tosin jos salilla olisi kovin monta tyyppiä samanaikaisesti vääntämässä, siellä tulisi äkkiä ahdasta.

Viime aikoina on tullut kirjoiteltua sen verran paljon hotellijuttuja, että täytyy ehkä taas selventää (vaikka tämä onkin varmaan selvä suurimmalle osalle lukijoistani ja vaikka tällä ei olisikaan mitään väliä), etten saa ilmaisia hotelliöitä tai muita vastaavia näkyvyyttä vastaan. En ole koskaan tehnyt minkäänlaista blogiyhteistyötä enkä tule sellaista tekemäänkään, sillä tahdon säilyttää itselläni vapauden olla täysin rehellinen ja kirjoittaa mitä haluan, asioita kaunistelematta. Mielipiteeni eivät ole lahjottavissa, eikä minkäänlainen lisänäkyvyys blogillenikaan kiinnosta. Toki minulle saa lahjoittaa ilmaisia hotelliöitä, kylpylähoitoja, ykkösluokan lentoja, ravintolaillallisia ja palapelejä, mutta sillä ehdolla, että minun ei tarvitse kirjoittaa niistä mitään. 😆

Aamiaisen jälkeen oli tullut aika lähteä takaisin Espooseen. 

Nalleilla oli jo ikävä omaa petiä ja Vanhaa setää (siis sitä 49-vuotiasta nallea).

Ratikoita meni hotellin edestä kymmenen minuutin välein, ja katsoin aikataulusta, koska olisi sopiva hetki lähteä palauttamaan avain, jottei minun tarvitsisi seisoa kovin kauan pysäkillä odottelemassa. Enpä kuitenkaan ottanut huomioon sitä, että avaimen palauttamisessa saattaisi kestää paljon ennakoitua kauemmin. 

Syynä oli ulkomaalainen mies, joka oli hotellin vastaanotossa antamassa palautetta vastaanottovirkailijalle. Miehellä ja hänen vaimollaan oli yksi yö hotellissa takana ja toinen vielä edessä, ja moni asia oli pielessä. Huoneen toinen yövalo ei toiminut, jääkaappi valutti vettä eikä toiminut kunnolla, hotellin kahvi oli pahaa, huone oli kylmä, vaikka kylpyhuoneessa oli lämmin, ja seinässä oli reikä. Välillä mies katsoi kännykkään kirjoittamastaan listasta, että tulihan kaikki nyt varmasti sanottua. Siinä sivussa mies pumppasi vastaanoton kahvitermarista kahvia, "jos tämä kahvi olisi vaikka parempaa".

Myöhästyin ensimmäisestä ratikasta, mutta kerkesin sentään seuraavaan. 😆

Irtiotto on taitolaji. Näin se on.