Tietokone voi voittaa sinut shakissa mutta ei nyrkkeilyssä.


sunnuntai 29. elokuuta 2021

Vähän pidempi ravintolareissu

Ukkeli on sanonut monesti, että hän voisi lähteä Barcelonaan ihan vain Chennai Masala Dosa -ravintolan ruoan takia. Kerran heitin ukkelille vastaukseksi, että no miksi et sitten lähde. Siitä se ajatus sitten lähti, ja nyt olemme taas Barcelonassa ja käyneet syömässä Chennai Masala Dosassa jo kaksi kertaa. 😆

Tänään söin kanathalin. Kanacurry oli kuin anopin tekemää!

Eilen otin mutton dosan eli jauhelihatäytteisen dosan.

Näyttää avattuna tältä.

Ja telkkarista tuli intialaisia musiikkivideoita.

En ole koskaan ollut sellainen ihminen, joka tykkää käydä samoissa paikoissa useamman kerran, vaan matkustaisin mieluusti joka kerta uuteen paikkaan. Siksi vähän epäilyttikin tulla Barcelonaan, varsinkin kun edellisestä käynnistä oli kulunut vain muutama kuukausi. Taisinpa vielä sanoa kesäkuussa Barcelonasta lähtiessämme, että tämä kaupunki on kyllä nyt niin nähty. Haha! Ei se sitten vissiin ollutkaan? Naurettavuuden huippu on se, että olemme vielä samassa Airbnb-asunnossakin kuin kesäkuussa, joten kaikki on entuudestaan tuttua. Mutta on sitä hullumpaakin tullut tehtyä.

Suomalainen karhu on saapunut taas Barcelonaan.

Testasimme ensimmäisen kerran matkustamista Omakannan EU-koronatodistuksen kanssa, mikä jännitti vähän etukäteen. Mitä jos todistuksen kanssa tulisi jotain ongelmia? Matkustaminen oli kuitenkin varsin helppoa. Todistusta piti näyttää Helsinki-Vantaalla sekä Frankfurtin kentällä loungeen pyrkiessä, mutta Espanjassa kukaan ei ole kysellyt todistusta. Espanja vaati taas ennalta täytetyn FCS-matkustajalomakkeen ja lomakkeesta saadun QR-koodin, joka piti näyttää Barcelonan lentokentällä. Minulla oli koodi kännykässä, mutta en päässytkään tarkastuksesta läpi, sillä virkailija rupesi syynäämään lomakettani tarkemmin. Sitten virkailija ilmoitti haluavansa QR-koodin, joka olisi päivätty juuri sille päivälle eikä mitään kesäkuun yhdennentoista päivän koodia. Kävi ilmi, että olin näyttänyt vahingossa kännykästä edellisen matkan koodia, joka ei luonnollisestikaan enää nyt kelvannut. Mutta tulipahan testattua sekin, että maahan ei kannata yrittää vanhoilla QR-koodeilla – virkailijat ovat kyllä hereillä. 😆

Sukupuolineutraali vessa Helsinki-Vantaalla.

Alppeja ilmasta käsin.

Perillä Barcelonassa!

Pelkäsin etukäteen, että meille tulisi Barcelonassa tylsää, kun kaikki oli muka jo niin nähty, mutta nyt on käynyt selväksi, että ennemminkin taitaa käydä niin, että aika loppuu kesken. Barcelonassa riittää kyllä tekemistä ja näkemistä useammaksikin viikoksi! Tiistaille olen varannut paikan kävelykierrokselle, jolla tutustutaan Barcelonan katutaiteeseen, ja toivon kovasti, että tiistaina ei sada, koska muuten kierros peruuntuu. Eilen kävimme ukkelin kanssa Camp Nou -kierroksella tutustumassa FC Barcelonan kotikenttään. Vaikka en ole mikään jalkapallofani, niin kierros oli ihan mahtava kokemus!

Jalkapallomuseon puoli ei oikein kiinnostanut meitä, joten sivuutimme pokaalit ja muut ripeästi, jotta pääsimme itse asiaan eli jalkapallostadionille ja kentän tiloihin.

On se iso!

Camp Nou on Euroopan suurin jalkapallostadion, jonne mahtuu jopa 98 772 katsojaa. Ihan uskomaton määrä!

Kuvassa näkyvä Zona Mixta on pukuhuoneiden ja lehdistöhuoneen välissä sijaitseva alue, jossa toimittajat voivat kysellä pelaajien mietteitä, kun he kulkevat pukuhuoneisiin.

Lehdistöhuone.

Pukuhuonetta.

Onkohan Messi liottanut tässä ahteriaan?

Tämä kentälle vievä tunneli sisälsi yllätyksen: tuossa oikealla puolella oli ovi, joka johti pieneen kappeliin.

Tätä kautta kentälle.

Ruohoa kotiinviemisiksi.

Yläkerrasta löytyy 28 selostuskoppia, kaksi TV-studiota ja 192 työskentelypöytää, jotta pelien tapahtumat saadaan varmasti kaikki tallennettua.

Kierros päättyi jättimäiseen, kolmekerroksiseen kauppaan, jossa myytiin kaikenlaista FC Barcelona -kamaa. Tarttuipa minullekin mukaan yksi huppari ja t-paita. Omalla nimellä varustettu pelipaita jäi vähän kaivelemaan, mutta toisaalta omalla nimellä varustettu paita ei oikein inspiroi. Jäinkin miettimään, että paidan selkämykseenhän voisi kirjoituttaa muutakin kuin oman nimensä. Eiväthän espanjalaiset tiedä suomalaisia nimiä, vaan paitaan voisi laitattaa minkä "nimen" tahansa. Joku ehkä muistaa, kun hauskuutin kerran itseäni Kolumbiassa ja tilasin Starbucksissa kahvia nimellä Muna (postaus siitä löytyy täältä). Nyt kun kävin lukemassa tuon vanhan postauksen kommentteja, siellä ehdotettiin, että tilaisin kahvia seuraavaksi nimellä Perse. Itse asiassa Perse näyttäisi varmaan aika hyvältä myös pelipaidan selkämyksessä. 😆 Ja Perse-nimihän on oikeasti olemassakin (törmäsin kerran Jenkkilässä kauppaan nimeltä James Perse).

Nyt ukkeli kuuluu heränneen siestaltaan, joten päätän postauksen tähän ja palaan taas linjoille joskus toiste. Sori mahdolliset kirjoitusvirheet – en jaksa tarkistella!

😘

sunnuntai 22. elokuuta 2021

Pulmapalstan paluu

Nyt on aika palata taas pitkästä aikaa Woman's Era -lehden ongelmapalstan pariin! Woman's Era on intialainen naistenlehti, jonka kysymyspalstoille lukijat voivat lähettää kysymyksiä mieltään vaivaavista asioista, ja lehdestä sitten vastataan kysymyksiin. Edellisestä pulmapalstapostauksestani on aikaa yhtä kauan kuin on edellisestä Intia-käynnistänikin, eli kaksi vuotta. En ole päässyt ostamaan Intiasta tuoreita Woman's Era -lehtiä, mutta sepä ei olekaan nyt haitannut, sillä löysin netistä paikan, josta lehteä voi tilata digitaalisena. Hurraa!

Tämä on jo pulmapalstasarjan neljäs osa, ja laitan loppuun linkit aiempiin osiin, jos jotakuta kiinnostaa lukea näitä enemmänkin. Kopioin tähän taas vanhan tutun alustuksen, kun en jaksanut keksiä uutta: 

"Lukijoiden ongelmat eivät ehkä edusta intialaista elämäntapaa ja naisten ongelmia millään lailla kattavasti (tai kosketa suurta osaa naisista ollenkaan), mutta minusta ne ovat kuitenkin jonkinlainen kurkistusikkuna intialaiseen kulttuuriin. Suomalaisessa naisessa palstan ongelmat herättävät myös varmasti aivan toisenlaisia ajatuksia kuin intialaisessa, joten ongelmia vasten pystyy peilaamaan myös omaa kulttuuriaan ja elämäntyyliään. On myös kiinnostavaa pohtia sitä, miten itse olisi kysyjälle vastannut. Olisitko antanut kysyjälle samanlaisia neuvoja kuin mitä hän nyt sai?"

Postauksen asukuvat ovat nekin taas samaisista lehdistä. Asukuvista tykättiin ainakin viimeksi, joten laitan niitä nyt tähän vähän ronskimmalla kädellä. Kysymysten otsikot ovat omiani; eivät siis käännöksiä lehdestä. 

KYSYMYS 1: Pahaenteinen horoskooppi

Muutama kuukausi sitten minä ja mieheni teimme pitkän junamatkan maan toisesta laidasta toiseen. Matka kesti yli 24 tuntia, mutta samaan vaunuun osui mukavia ihmisiä, ja aika kului rattoisasti heidän kanssaan jutellen. Kun yksi kanssamatkustajistamme kertoi harrastavansa astrologiaa, muutamat meistä olivat hämmästyneitä, että joku vielä uskoo, että tulevaisuutta pystyy ennustamaan horoskoopeista. Pian muutkin liittyivät keskusteluun ja kertoivat esimerkkejä tapauksista, jolloin horoskooppien ennustukset olivat osuneet oikeaan. Mies, joka oli sanonut harrastavansa astrologiaa, ei osallistunut keskusteluun lainkaan, ja joku kysyikin vähän pilkallisesti, osuivatko hänen ennustuksensa koskaan oikeaan. Hän vastasi heti myöntävästi, katsoi mieheeni ja kysyi tältä muutaman kysymyksen. Sen jälkeen hän teki joitakin laskelmia paperilla ja kertoi miehelleni, että tämä tulisi kuolemaan ennen vuoden loppua.

Hiljaisuus laskeutui junaan, ja vaihdoimme puheenaihetta. Palasimme matkalta kotiin, mutta mieheni ei ole enää sama mies, joka hän oli ennen matkaa. Hänestä näkee selvästi, että astrologin ennustus kauhistuttaa häntä, enkä minä tiedä, mitä tehdä. Olen yrittänyt puhua asiasta hänen kanssaan, mutta hän on haluton puhumaan. Mieheni käy töissä, mutta lopun ajan hän vain istuu ja tuijottaa kaukaisuuteen. Vuosi on lähestymässä loppuaan, ja näen, kuinka hänen pelkonsa kasvaa. Mieheni on 40-vuotias, ja minä olen häntä neljä vuotta nuorempi. Meillä ei ole lapsia, emmekä ole koskaan uskoneet horoskooppeihin.

VASTAUS:  

Vaikka sinä ja miehesi ette ole koskaan uskoneet horoskooppeihin ja ennustuksiin, pelko on selvästi lamaannuttanut miehesi. Tämä on ihan normaalia, sillä vaikka ihminen ei uskoisikaan horoskooppeihin, ennustus omasta kuolemasta voi kauhistuttaa. Sinun tulee auttaa miehesi tämän yli ja ohjata hänet ammatti-ihmisen puheille. Tästä olisi miehellesi eniten apua. Sinun tulee myös puhua miehesi kanssa ja pyytää ystäviänne ja sukulaisianne tekemään samoin. Teidän täytyy vakuuttaa miehellesi, että hänen pelkonsa on turha. 

KYSYMYS 2: Yhteiset häät serkun kanssa?

Laajennettu perheemme, joka muodostuu isovanhemmista, vanhemmista, sedistä, tädeistä, serkuista jne., elää onnellista yhteiseloa. Minäkin olen onnellinen isosta perheestäni jo siitäkin syystä, että minulla on tusinan verran serkkuja! 

Yksi serkuistani on vain muutaman viikon vanhempi kuin minä. Jo lapsuudestamme lähtien kaikki ovat kohdelleet meitä niin kuin olisimme kaksosia. Olemme samalla luokalla, ja olemme erilaisia vain yhdessä suhteessa – hän on kaunis ja minä en. 

Serkkuni ja minä olemme läheisiä. Nyt meille kummallekin on löytynyt sulhanen, ja vaikka serkkuni sulhanen on komeampi kuin omani, olen onnellinen, sillä minun sulhaseni on älykäs ja haluaa naimisiin juuri minun kanssani. 

Mutta yhdestä asiasta en halua tinkiä. En halua jäädä kakkoseksi omissa häissäni. Perheemme suunnittelee minulle ja serkulleni yhteisiä häitä, ja kaikki puhuvat, kuinka kiva tapahtuma siitä tulee. Mutta minä en halua yhteisiä häitä. Tiedän, että perheeni ja varsinkin serkkuni tulevat pahastumaan, mutta tämä on minun tahtoni. 

Onko väärin, kun en halua antaa asiassa periksi?

VASTAUS:  

Siinä ei ole mitään väärää, että et halua yhteisiä häitä serkkusi kanssa, mutta serkkusi ja perheesi voi olla vaikea ymmärtää tätä. Kannattaako järkyttää kaikkia nyt, kun olette menossa naimisiin? Tuleva puolisosi ei ole pelkästään älykäs, vaan hän ymmärtää myös, että sinä olet hyvä valinta hänen puolisokseen. Vaikuttaa siis siltä, että olet menossa naimisiin juuri oikean miehen kanssa. 

Älä siis järkytä perhettäsi. Mene naimisiin samaan aikaan serkkusi kanssa ja suuntaa ajatuksesi kohti tulevaa. Äläkä murehdi: kaikki naiset ovat kauniita morsiamia.

KYSYMYS 3: Temppelissä naimisiin ja sitten seksiä

Olen 17-vuotias, ja poikaystäväni on 20. Rakastamme toisiamme kovasti ja haluaisimme mennä naimisiin, mutta emme voi, koska olemme lain mukaan alaikäisiä. Minua ei haittaisi odottaa vielä pari vuotta, mutta poikaystäväni haluaa seksiä, ja siihen minä en suostu, ennen kuin olen naimisissa. 

Jokin aika sitten hän keksi uhkarohkean suunnitelman. Jos me menisimme temppelissä salaa naimisiin, voisimme harrastaa seksiä, koska voisimme pitää itseämme avioparina. Sitten joskus myöhemmin, kun aika olisi oikea, voisimme mennä ihan julkisesti naimisiin. Tämä voisi tapahtua joskus parin vuoden päästä, kun olemme molemmat aikuisia. 

Minä en oikein haluaisi suostua tähän ihan vain sen takia, että voisimme harrastaa seksiä, mutta hän ei anna periksi. Voisitteko neuvoa, olisiko tämä oikea ratkaisu?

VASTAUS: 

Tämä on todella typerä vaihtoehto. Avioliitto temppelissä ei ole lainvoimainen, jos osapuolet ovat alaikäisiä. Sitä paitsi tarvitsette papin, todistajat jne. Oletteko valmiita tähän kaikkeen?

Poikaystäväsi haluaa selvästikin vain seksiä ja on keksinyt tämän temppeli-idean vain, jotta saisi sinut rauhoittumaan ja suostumaan. Mitä takeita sinulla on siitä, että hän pitää lupauksensa ja menee kanssasi myöhemmin naimisiin? Kun hän on saanut, mitä haluaa, hän voi hyvinkin jättää sinut ja etsiä jonkun toisen. Mitä sinulle silloin jää? Sinun on vaikea saada häntä enää takaisinkaan, koska suunnitelmanne on salainen, eikä sinulla ole mitään todisteita.

Poikaystäväsi tuntuu olevan itsekäs ja itsekeskeinen henkilö, joka on viemässä sinua vaarallisille vesille. Älä pelkää, että hän jättää sinut, jos et suostu hänen suunnitelmaansa. Sinun on parempi olla ilman häntä.

KYSYMYS 4: Pitäisikö minun muuttaa vanhainkotiin?

Olen 64-vuotias nainen. Mieheni kuoli kymmenen vuotta sitten ja minä ja ainoa poikani olemme asuneet kahdestaan siitä lähtien. Jokin aika sitten poikani kertoi, että hän haluaa naida naisen, jonka oli tavannut ystäviensä luona. Olin onnessani, koska olin ollut huolissani, miten saisin poikani naimisiin, sillä hän on varsin hiljainen mies. Pyysin heti poikaani tuomaan tytön näytille.

Mutta kun poikani toi tytön meille, näin heti, että tämä ei ole oikea tyttö pojalleni. Tyttö oli levoton eikä pysynyt paikallaan edes viittä minuuttia, kun taas poikani pitää lukemisesta ja puhuu vain silloin, kun hänellä on jotain asiaa. Miten ihmeessä he tulisivat toimeen, jos heillä ei ole mitään yhteistä?

Mutta minä vain hymyilin ja toivotin tytön tervetulleeksi. Kun he molemmat sanoivat haluavansa mennä pian naimisiin, käyttäydyin niin kuin olisin ollut samaa mieltä ja sanoin, että niin on parasta. Mutta kun poikani myöhemmin kertoi, että tytön isä ei pystyisi maksamaan häitä ja että meidän pitäisi maksaa ne, tyrmistyin. 

He menivät naimisiin, ja päivät kuluivat. Miniäni ei tehnyt kotitöitä tai laittanut ruokaa, vaan hän nousi aamuisin myöhään ja halusi mennä joka ilta ulos. Kun poikani ilmoitti, että hänen lomansa oli ohi ja että hänen piti mennä takaisin töihin, miniä sai raivokohtauksen.

Häistä on kulunut nyt kuusi kuukautta, ja minun kärsivällisyyteni alkaa olla lopussa. Poikani ja hänen vaimonsa elämä näyttää olevan pelkkää riitelyä. Poikani on laihtunut, mutta hän näyttää päättäneen, että saa avioliittonsa toimimaan.

Minä en ole kuitenkaan yhtä vahva kuin poikani. Kaiken lisäksi miniäni ei nykyään edes yritä salata ärtymystään minuun. Häpeän miniäni käytöstä, mutta poikani ei huomaa vaimonsa käytöksessä mitään erikoista, koska miniäni osaa salata sen häneltä.

Olen pohtinut viime aikoina yhä useammin muuttamista vanhainkotiin, mikä kummastuttaa itseänikin, sillä en ole koskaan tehnyt mitään vain itseni tähden. Mutta toisaalta voisin tehdä niin, koska minulla on omaa rahaa, ja minulla olisi varaa lähteä ja muuttaa ihan hyvään vanhainkotiin.

Olen poissa tolaltani elämäni viimeisten käänteiden takia. Pitäisikö minun muuttaa vanhainkotiin? Jos teen niin, tiedän, että poikani järkyttyy, mutta toisaalta minusta tuntuu, että niin olisi parasta. Olkaa ystävällisiä ja neuvokaa minua. 

VASTAUS: 

On tosiaankin surullista, että sinun täytyy pohtia tässä iässä muuttamista vanhainkotiin. Mutta sinun ei tarvitse päätyä tähän ratkaisuun, koska se järkyttäisi poikaasi. Hän on varmasti muutenkin sinun puolellasi, jos hänen vaimonsa käyttäytyy sopimattomasti. Et ole asunut aiemmin yksin, eikä sinun tarvitse tehdä niin enää tässäkään vaiheessa elämää. Älä piittaa miniästäsi vaan pysy läheisissä väleissä poikasi kanssa. 


KYSYMYS 5: Sisko elättäjänä

Olen 21-vuotias nainen. Tulen tavallisesta keskiluokkaisesta perheestä, mutta raha ja se kaikki, mitä sillä saa, ei kiinnosta minua yhtään. Unelmoin sen sijaan yksinkertaisesta ja stressittömästä elämästä ja ihmisten auttamisesta. Ymmärrän tietenkin, että tarvitsen rahaa perustarpeitteni tyydyttämiseen, mutta siskoni, joka on minua kolme vuotta vanhempi, on luvannut huolehtia taloudellisista tarpeistani koko loppuelämäni, jotta minä olisin vapaa auttamaan ihmisiä. 

Minusta tämä järjestely kuulostaa toimivalta, mutta yllätyksekseni vanhempani ja kaikki ystäväni pitävät suunnitelmaa absurdina ja kieltäytyvät edes keskustelemasta siitä. Heidän mielestään on epäreilua olettaa, että siskoni tekisi niin suuren uhrauksen puolestani. Mutta he eivät ymmärrä, kuinka läheisiä me olemme. Sitä paitsi siskoni sanoo, että koska hän itse ei pysty luopumaan elämän nautinnoista, tämä on hänen tapansa auttaa ihmisiä. Jättääkö siskoni minut pulaan?

VASTAUS: 

Sisaresi varmaankin tarkoittaa tällä hetkellä, mitä hän sanoo, mutta ei ole mitään takeita siitä, että hän tulee ajattelemaan näin lopun elämäänsä. Mitä jos sisarellasi ei menekään työelämässä hyvin tai jos hän menee naimisiin, ja hänen miehensä mielestä on tarpeetonta rahoittaa sinun elämääsi? Mitä jos sisaresi saa lapsia ja haluaa käyttää rahansa heihin tai jos hänen appivanhempansa tarvitsevat apua... Lista on loputon, ja on hyvin mahdollista, että sisaresi ei pystykään auttamaan sinua tämmöisissä tapauksissa.

Entä sinun itsekunnioituksesi? Haluatko olla riippuvainen sisarestasi koko loppuelämäsi ajan? Ja mitä sitten, jos menet naimisiin ja saat lapsia? Vanhempasi ja ystäväsi näyttävät pohtineen näitä mahdollisuuksia eivätkä siksi ota sinua vakavasti. Siksi olisikin parempi, jos keksisit jonkin toisen tavan, jolla voisit toteuttaa sinänsä arvokkaan ajatuksen sosiaalityön tekemisestä. Voisit esimerkiksi liittyä johonkin sosiaalipalveluja tuottavaan järjestöön ja saada palkkaa tekemästäsi työstä. 

KYSYMYS 6: Feikkitilejä

Olen 20-vuotias mies. Minulla on feikkitili Instagramissa, Twitterissä, Facebookissa ja Snapchatissä. Esiinnyn tileilläni väärällä nimellä, tileilläni ei ole kuvia, ja profiilikuvanikin ovat vain jotain randomkuvia. Käytän tilejä toisten ihmisten seuraamiseen ja olen harrastanut tätä viiden vuoden ajan. Seurailen enimmäkseen entisiä ja nykyisiä opiskelutovereitani. Minua vain kiinnostaa tietää, mitä heille kuuluu. Kukaan ei tiedä feikkitileistäni.

En halua luoda itselleni oikeaa tiliä, koska minulla ei ole elämää. Minulla ei olisi mitään postattavaa. Haluan silti seurata entisten ja nykyisten opiskelutovereideni elämää, joten käytän feikkitilejäni. En jätä ihmisille mitään viestejä; seurailen vain. Olen pohtinut tilieni poistamista, mutta en halua tehdä sitä, koska haluan pysyä mukana kyseisten ihmisten elämässä.

VASTAUS: 

Vaikka väärällä profiililla esiintyminen ei ole kannatettava eikä hyvä asia, et kuitenkaan käytä sosiaalista mediaa mitenkään väärin, vaan seuraat vain muita ihmisiä, mikä on ihan ok. Sinun ei tarvitse tuntea itseäsi huonommaksi kuin muutkaan. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, poista valetilisi ja luo itsellesi ihan oikea profiili. Ole oma itsesi.

KYSYMYS 7: Likaista politiikkaa

Olen 22-vuotias nainen ja sain juuri työpaikan johdon assistenttina. Vielä muutama kuukausi sitten tämä olisi tehnyt sekä isäni että äitini hyvin onnelliseksi (olen heidän ainoa lapsensa) ja he olisivat neuvoneet minua tekemään kovasti töitä, jotta voisin saada nimeä ja yletä firmassa.

Mutta pari kuukautta sitten maailmani oli erilainen kuin nyt, sillä olemme eläneet viime kuukaudet kovin erilaisessa politiikan maailmassa! Muutoksen takia vanhempani ovat tyytymättömiä: he pilkkaavat työpaikkaani ja sanovat, että he löytävät minulle paljon paremman paikan. Ja tämä "ihme" johtuu siitä, että isästäni on tullut äkkiä tärkeä mies!

Isäni on toiminut peruspoliitikkona (en halua mainita puolueen nimeä, koska isäni on kuulunut siihen jo vuosien ajan) ja ansainnut tarpeeksi, jotta olemme pystyneet elämään varsin mukavaa elämää. Mutta kuusi kuukautta sitten häntä pyydettiin ehdolle seuraaviin vaaleihin, ja hän sai tästä suuren summan rahaa. 

Minua pelottaa, että raha on nyt noussut vanhempieni päähän, ja heistä on alkanut tuntua, että he voivat saada rahalla mitä tahansa. Kaiken lisäksi he ovat alkaneet tehdä asioita, joita he vastustivat aiemmin jyrkästi, kuten ostaa ihmisten ääniä. Kaikki tämä on järkyttänyt minua syvästi, ja minua pelottaa, mihin tämä kaikki johtaa ja mitä vanhemmistani tulee. En halua, että he tekevät vääriä asioita ja joutuvat pulaan. Olkaa hyvä ja neuvokaa, miten voisin estää tämän.

VASTAUS: 

Vaikka olet elänyt poliittisessa ympäristössä koko elämäsi, sinulla ei näytä olevan mitään käsitystä politiikan kiemuroista tai siitä, että raha on se, joka puhuu politiikassa! Toki on olemassa miehiä ja naisia, jotka yrittävät toimia toisin, mutta he ovat harvassa. Olet ilmeisen tietämätön siitä, että vanhempiesi on täytynyt tietää, millaista roolia raha näyttelee politiikassa, vaikka he itse eivät ole olleetkaan rahan kanssa tekemisissä. 

Jos asia kumminkin järkyttää sinua, puhu asiasta vanhemmillesi ja kieltäydy parempipalkkaisesta työpaikasta. Puhu heidän kanssaan puhtaasta politiikasta, ja kuka tietää – ehkä sillä on jotain vaikutusta vanhempiisi. 

KYSYMYS 8: Sairas appiukko

Kolme vuotta sitten, kun olin 20-vuotias, vanhempani järjestivät minut naimisiin 30-vuotiaan miehen kanssa, jolla oli hyvä työpaikka. Tapasin miehen vain kerran ennen häitämme, ja mies kertoi minulle, että tulisimme asumaan hänen laajennetussa perheessään, johon kuuluisivat hänen vanhempansa, kolme vanhempaa veljeä sekä näiden perheet. Olin helpottunut kuullessani, että olisin nuorin perheen miniöistä ja että minun täytyisi vain noudattaa vanhempien miniöiden minulle antamia ohjeita. Ajattelin näin, koska minulla ei ollut kokemusta kodinhoidosta. Mieheni kertoi myös, että hänen isänsä oli vuoteenomana eikä pystyisi tulemaan häihimme.

Menin naimisiin ja muutin aviomieheni pieneen kotiin, joka oli täynnä ihmisiä. Kun menin tapaamaan appiukkoani, tajusin, että hän oli halvaantunut ja hädin tuskin tietoinen siitä, mitä hänen ympärillään tapahtui. Olin pahoillani appiukkoni puolesta, mutta toisaalta minua myös huoletti, sillä minulla ei ollut kokemusta sairaan ihmisen hoitamisesta. 

Ensimmäinen avioliittovuoteni oli stressaava, kun yritin totutella elämään uudessa kodissani ja tehdä kotitöitä, jotka minulle määrättiin. Sitten tulin raskaaksi, ja elämäni muuttui painajaiseksi, kun anoppini päätti, että työtaakkaani piti "keventää" raskauteni takia ja että saisin siksi huolehtia appiukostani. Nyt poikani on kohta vuoden vanha, ja hoidan appiukkoani edelleen. 

Ei ollut vaikea oppia hoitamaan appiukkoani, mutta minua ällötti – ja ällöttää edelleen– huolehtia lähes täysin halvaantuneesta miehestä. Melkein oksennan, kun minun pitää siivota appiukkoni ulosteita ja vaihtaa hän vaatteensa. Kukaan muu talon miniöistä ei ole hoitanut appiukkoani, koska anoppini on huolehtinut appiukosta tämän sairastuttua. Vasta kun anopin alkoi olla vaikea liikutella appiukkoa, anoppi antoi tehtävän minulle. 

En ole kertonut miehelleni, miltä minusta tuntuu, mutta en kerta kaikkiaan voi jatkaa tätä enää. Haluaisin myös muuttaa pois appivanhempieni kodista ja asua vain mieheni ja poikani kanssa. Tiedän, että jos kerron tämän miehelleni, hän raivostuu. Mutta en pysty enää jatkamaan tällä tavalla. Mitä minun pitäisi tehdä?

VASTAUS: 

Vaikka siinä ei olekaan mitään pahaa, että nainen hoitaa miespotilasta (hoitajathan tekevät näin koko ajan), nuorten miniöiden ei yleensä oleteta siivoavan sairaiden appiukkojensa jätöksiä, vaihtavan heidän vaatteitaan jne. Tämä on yleensä poikien tehtävä – ei pelkästään siksi, että homma saattaa tuntua nuorista miniöistä nololta, vaan myös siksi, että tehtävään kouluttamattoman naisen voi olla vaikea nostella ja käännellä painavaa miestä. 

Kerro siis miehellesi, että sinun on vaikea liikutella appiukkoasi ja pyydä hänen apuaan. Kun hän auttaa sinua ja näkee, mitä kaikkea sinun täytyy tehdä, hän luultavasti tajuaa, että tämä on hänen ja hänen veljiensä hommaa, eikä sinun tarvitse enää hoitaa appiukkoasi. 

Jos miehesi ei ymmärrä asiaa, kerro anopillesi, että et pysty liikuttelemaan appiukkoasi yksinäsi ja että jonkun toisen miniän tulee auttaa sinua. 

Miehesi perheen luota pois muuttaminen on aivan toinen asia, ja sinun tulisi keskustella siitä miehesi kanssa. 

Sivuhuomautuksena sanottakooon, että minusta on mahtavaa, kun intialaisten lehtikuvien mallit eivät ole aina langanlaihoja. Monimuotoinen naiseus kunniaan!

KYSYMYS 9: Uskonto aiheuttaa ongelmia

Hei ystävät! Olen valmistunut insinööriksi, mutta nyt olen kotiäiti, jolla on kaksivuotias tytär. Minulla ja miehelläni on ollut hyvä avioliitto kolmen ja puolen vuoden ajan. Minä olen hindu, ja mieheni on kristitty. Olimme kaksi vuotta syvästi rakastuneita toisiimme ja menimme sitten naimisiin. Puhuimme silloin paljon tulevaisuudesta ja ymmärsimme toisiamme hyvin. Mutta nyt ongelma on se, että emme puhu uskonnollisista näkemyksistämme lainkaan. Menimme naimisiin ensin hindutemppelissä ja sitten kristillisessä kirkossa, jotta kummankin vanhemmat olivat tyytyväisiä. Tyttäremme syntymä aiheutti vanhemmissamme pientä hämmennystä, kun piti päättää, kummasta uskonnosta tyttäremme nimi valittaisiin. Mutta minulle ja miehelleni asia oli selvä, ja valitsimme neutraalin musliminimen, ja kaikki meni hyvin. 

Viime kuukausina olen kuitenkin huomannut muutoksia mieheni käyttäytymisessä. Mieheni poisti kaikki hindukuvat olohuoneestamme ja moitti minua, kun olin laittanut kumkumia tyttäremme otsaan puja-rituaalin yhteydessä. Hän myös suuttuu, jos katselen uskonnollisia hindulauluja televisiosta. Olen masentunut, ja minusta tuntuu kuin eläisin jonkun vieraan kodissa. Minulla on paha olla, enkä tiedä, kuinka pääsisin tämän yli. 

VASTAUS: 

Joskus ihmisten näkemykset eroavat, ja se on ihan normaalia. Sinun tapauksessa eri uskontokuntiin kuuluminen aiheuttaa voimakkaita näkemyseroja. Puhu miehesi kanssa ja kysy, mikä on muuttanut hänen käytöksensä, ja saat varmasti vastaukset kysymyksiisi. Puhu miehesi kanssa ja ja kerro tunteistasi.

****************

Tässä näitä olikin varmasti ihan riittämiin!


Aiemmat samankaltaiset postaukset:

Osa 1: Kaikenlaisia ongelmia

Osa 2: Kun hätä on suurin

Osa 3: Ranteeseen tatuoitu

😘