Varkaita, huijareita ja pommeja

Muutama päivä sitten olimme lähdössä ukkelin kanssa aamulla liikenteeseen, kun talonvahti tuli parkkipaikalla luoksemme ihan täpinöissään. Hänellä oli jännittäviä uutisia: talomme pihalla oli yöllä käynyt varkaita! Portti oli ollut auki, ja portista oli tullut kaksi miestä. Yövartija oli havahtunut meluun ja mennyt katsomaan, mitä pihalla tapahtui. Kaksi miestä oli ähertänyt metallisen viemäriaukon kannen kimpussa tarkoituksenaan varastaa se. Varkaat olivat lopulta lähteneet lipettiin, kun yövartija oli (kertomansa mukaan) mukiloinut miehet. Vartija on kyllä sellainen kukkakeppi, että epäilen vahvasti hänen mukiloineen ketään, mutta annetaan hänen nyt kuitenkin paistatella sankarin roolissa.

Koska metallista saa rahaa, metalliset viemäriaukon kannet ovat kovaa valuuttaa, ja siksi niitä varastetaan ahkerasti. Ei siis hirveästi kannata ihmetellä paljaana ammottavia viemäriaukkoja, jotka varsinkin sadekautena teiden tulviessa ovat hirveä turvallisuusriski.  

Jos maailmalla huijataan naisia netissä, niin osataan sitä Intiassakin. Jokin aika kiinni jäi 31-vuotias mies, Rajapathi, joka oli viekoitellut naisia Facebookin kautta. Rajapathi oli kertonut Facebook-sivullaan olevansa koulutettu ohjelmistöinsinööri, ja varsin komeakin hän oli profiilikuvassaan. Eräs 22-vuotias nainen kiinnostui Rajapathista, joten he alkoivat chattailla ahkerasti, ja puhelimessakin he juttelivat. Nainen rakastui Rajapathiin, ja Rajapathi lupasi mennä naisen kanssa naimisiin. Mies kertoi kuitenkin sairastavansa maksasairautta ja tarvitsevansa rahaa sairautensa hoitoon. Rakkauden sokaisema nainen otti vanhemmiltaan 4,75 lakhin (vajaan 7 000 euron) edestä rahaa, jonka vanhemmat olivat säästäneet tyttärensä ja tämän siskon häitä varten, sekä 215 grammaa kultaa ja lahjoitti ne Rajapathille, jotta tämä saisi sairauteensa hoitoa. Koska Rajapathi ei voinut sairautensa takia matkustaa, hän ei voinut itse tulla hakemaan rahoja vaan lähetti asialle ystävänsä. Rahat saatuaan mies otti ja katosi, jolloin nainen tajusi, että häntä oli huijattu, ja hän ilmoitti miehestä poliisille. Poliisi jäljitti miehen IP-osoitteen, ja lopulta mies jäi kiinni. Komea Rajapathi osoittautui vähemmän komeaksi, ja pituuttakin hänellä oli vain reilu metri.

Voi Rajapathi, minkä teit. (Kuva: Deccan Herald.)

Huomenna Intiassa juhlitaan taas diwalia, josta olen kirjoitellut aiemmin täällä. Diwali, valon juhla, on (sekin!) yksi Intian suosituimmista juhlista, ja se on taatusti myös yksi näkyvimmistä ja kuuluvimmista. (Jos jostakusta tuntuu, että täällä on juhlapäiviä koko ajan, se johtuu siitä, että niin niitä onkin. Juhlat kun ovat jotenkin kasaantuneet tähän vuodenaikaan.) Koska diwali on valon juhla, silloin kuuluu poltella diya-tulia ja ampua raketteja. Talot ja kaupat koristellaan upeilla värivaloilla, ihmisille annetaan lahjoja ja tietenkin myös syödään hyvin.

Pieni lähisupermarkettikin oli tänä aamuna koristeltu diwalin kunniaksi, ja makeisrasiatkin oli laitettu tyrkylle.

Se, mitä diwalissa inhoan, ovat äänekkäät paukkupommit. Niiden paukuttelu alkaa jo paljon ennen varsinaista juhlapäivää, ja tässä meidänkin lähellä on saatu kuunnella paukuttamista jo melkein viikon ajan. Aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Turha haaveilla käyvänsä nukkumaan kovin aikaisin, koska nukkumisesta ei kuitenkaan tule mitään, kun pommit paukkuvat ikkunan alla. Ilotulitteita myydään täällä vuoden ympäri (täällä on olemassa ihan erityisiä ilotulitekauppoja), joten niiden saaminen ei ole mikään ongelma. Mitään lupiakaan rakettien ampumiseen ei tarvita (mikä ei varmaankaan ole yllätys kenellekään ), vaan jokainen voi ampua raketteja milloin huvittaa. Korkein oikeus on kyllä asettanut lain, jonka tarkoitus on taata kansalaisille oikeus rauhalliseen yöuneen, ja sen mukaan ilotulitteita ei saa diwalin ja dasaran aikana ampua iltakymmenen ja aamukuuden välillä, jotta ihmiset saisivat rauhassa nukkua. Mikä vitsi! Jotta ihmiset saisivat hassata raketteihin ja pommeihin mahdollisimman suuren määrän rahaa, ennen diwalia rakennetaan vielä tilapäisrakettimyymälöitä, jotka voivat olla hyvinkin suuria.

Intialaisten mielestä paukuista pitää lähteä mahdollisimman kova ääni, joten suomalaiset papatit kalpenevat täkäläisten pommien rinnalla. Joka vuosi pommien haitoista esimerkiksi eläimille vaahdotaan, mutta niin niitä vain paukutellaan joka vuosi samalla lailla. Eläimiä - koiria, kissoja, lintuja, apinoita, lehmiä - kuolee diwalina joka vuosi jo pelkän melun takia, mutta vielä järkyttävämpää on se, että jotkut julmurit rääkkäävät eläimiä ihan tarkoituksella. He saattavat esimerkiksi sitoa kulkukoiran tai -kissan häntään ilotulitteen ja sytyttää sen. Jos eläin ei kuole, se ainakin loukkaantuu todella pahasti. En ymmärrä, kuinka kukaan voi tehdä jotain tällaista, ja pelkkä ajatuskin alkaa itkettää.

Me juhlimme diwalia todennäköisesti ystäviemme luona, ja hieman hirvittää ajatus autolla ajamisesta diwalina kaupungin toiselle laidalle. Kadut ovat nimittäin kuin sotatanner, kun pommeja ja raketteja ammutaan ihan missä sattuu. Mutta eiköhän se siitä.

Kukkia diwaliksi!

Tänään tulee muuten kuluneeksi 15 vuotta siitä, kun me ukkelin kanssa tapasimme ensimmäisen kerran. On tullut naama sittemmin tutuksi.

Iloinen perhetapahtuma ja muita uutisia

Muovipussikielto (ja kuinka sitten kävikään?)

Kirjoittelin viime toukokuussa muovipussien valmistus- ja käyttökiellosta, joka oli määrä ottaa käyttöön Hyderabadissa heinäkuun alusta. Kaupoilla kun on täällä ollut tapana pakata asiakkaiden tavarat naurettavan moniin muovipusseihin, jotka sitten lopulta kulkeutuvat luontoon ja aiheuttavat monia ympäristöongelmia.

Koska palasimme Suomeen ennen kiellon voimaan astumista, minulta jäi näkemättä, kuinka hyvin kielto lopulta toteutui. Olikin mielenkiintoista palata nyt puolen vuoden jälkeen Hyderabadiin ja nähdä, onko muovipussikulttuurissa tapahtunut minkäänlaista muutosta. Monestihan Intiassa tehdään kaikenlaisia suunnitelmia ja lakeja, mutta aina löytyy jonkinlainen porsaanreikä, jonka kautta lakia pystytään kiertämään.

Muovipussit eivät ole kadonneet kaupoista minnekään, joten siinä mielessä suunnitelman toteutus on mennyt vähän penkin alle. Pientä muutosta asiassa on kuitenkin tapahtunut: pusseja ei enää tyrkytetä asiakkaille automaattisesti eikä varsinkaan ilmaiseksi, vaan niistä joutuu nyt maksamaan. Tavallisessa pienessä supermarketissa muovipussin hinta on yleensä kolmisen rupiaa (4,5 senttiä) ja tavarataloissa 3-7 rupiaa (4,5-10 senttiä). Joissakin kaupoissa tavarat pakataan kuitenkin edelleen muovipusseihin, kyselemättä ja ilmaiseksi.

Se että pussit eivät ole enää kaikkialla ilmaisia, vähentää muovipussien määrää varmasti aika dramaattisesti. Olen törmännyt useamman kerran kaupassa tilanteeseen, jossa asiakas on vastannut myyjälle haluavansa pussin, mutta muuttanutkin yllättäen mielensä, kun on kuullut pussin olevan maksullinen.

Itse yritän muistaa aina kantaa kangaskassia käsilaukussani, aivan kuten Suomessakin, mutta joskus se unohtuu, ja silloin pitää ostaa pussi. Haluan täällä välttää muovipussien käyttöä erityisesti siksi, että minusta on niin hienoa, että muovipussien käyttöä yritetään tosissaan vähentää, ja tuntuu ihan rikokselta ostaa muovipussi. Alun perin muovipusseja kanniskelevia ihmisiä piti alkaa oikein sakottaakin, mutta niin pitkälle ei sentään ole vielä menty!

Jos juot ja ajat, älä kärähdä ratista (...eli intialaista alkoholipolitiikkaa)

Alkoholin vaikutuksen alaisena ajaminen on ollut ainakin Andhra Pradeshissa suuri ongelma, koska valvonta on ollut toistaiseksi aika vähäistä, ja säännötkin joustavat tapauksen mukaan.

Juomisen ja ajamisen yhdistelmästä varoittelevia kylttejä näkee usein
- ja joskus itse kyltitkin on ajettu kumoon!

Säännöt eivät ole kaikille samat, vaan rikkailla, vaikutusvaltaisilla ja kuuluisuuksilla on mahdollisuus ostaa poliisi hiljaiseksi. He voivat aiheuttaa vaikka minkälaisen kolarin, ilman että tapausta edes välttämättä rekisteröidään poliisin kirjoihin. Erityisesti nuoriso aiheuttaa pikkutunneilla paljon vaaratilanteita palatessaan kosteista juhlista ja kaahaillessaan kaupungin autioilta näyttäviltä kaduilla.

Nyt tässäkin asiassa on havaittavissa jonkinlaista muutosta: esimerkiksi viime viikonloppuna poliisi järjesti erityisen puhallutuskampanjan, jonka seurauksena humalaisilta kuljettajilta takavarikoitiin yhteensä 210 ajoneuvoa.

Takavarikoitujen autojen ruuhkaa viime viikonlopun jälkeen Banjara Hillsin poliisiasemalla.
(Kuva: Times of India.)

Kaikkein suurin edistysaskel minusta asiassa on se, että rikkaita ja kuuluisia on alettu kohdella (ainakin sanomalehtien mukaan) lain edessä samanarvoisina kuin tavallista kansaa: heidän rikkeitään ei paineta enää välttämättä villaisella, ja rikkeet tulevat myös muun kansan tietoisuuteen. Viime viikonloppuna rysän päältä jäi kiinni muun muassa näyttelijä Shiva Balaji. Ehkä Intialla on vielä toivoa.

Rakennusvimma

Hyderabadia rakennetaan voimakkaasti, ja on uskomatonta, miten paljon voi tapahtua jo puolessa vuodessa. Erityisesti kaupungin laita-alueet, kuten Gachibowli, kasvavat voimakkaasti, ja uusia rakennuksia nousee kuin sieniä sateella. Lähellä entistä asuinpaikkaamme, jossa oli kesäkuussa Hyderabadista lähtiessämme tyhjä tontti, on nyt uusi hulppea monikerroksinen huonekaluliike ja sen vieressä iso kiinalainen ravintola. Anoppilan lähelle on nousemmassa kaksi suurta luksushotellia, Hyderabadin ensimmäinen Radisson Blu sekä Park Hyatt.

Tuo hirveä jättimäinen möhkäle tulee olemaan joskus Radisson Blu.

Molempien on määrä avautua tämän vuoden alkupuolella, mutta tuo kuvassa oleva Radisson ei kyllä taatusti valmistu tämän vuoden alkupuolella - hyvä jos valmistuu loppupuolellakaan!

Toisaalta taas Hyderabadissa on olemassa ikuisuusprojekteja, jotka eivät näytä valmistuvan koskaan. Esimerkiksi yhden noin sadan metrin mittaisen tienpätkän rakentaminen on kestänyt niin kauan kuin muistan, eikä kukaan näytä tietävän, mistä syystä tie ei ole vieläkään valmistunut.

"Iloinen" perhetapahtuma

Kun appivanhemmat olivat kymmenen päivän ajan poissa kotikaupungissaan Nelloressa, ihastuttavat lintuystävämme pulut olivat nautiskelleet rauhasta ja ryhtyneet tositoimiin. Ne olivat vääntäneet jonkinlaisen pesän tiskiparvekkeen hyllylle ja nyt siellä on sitten pululapsi. Jos pulut eivät olisi niin suunnattoman ärsyttäviä, poikanen voisi olla jopa hieman suloinen.

Mamman pieni kakkatykki.

Eunukkeja, kännyköitä ja muita uutisia

Kuningas on täällä taas

Mangosesonki on Intiassa nyt parhaimmillaan, ja se näkyy joka kadunkulmassa ja kaupassa. Mangoa sanotaan hedelmien kuninkaaksi, eikä ihan suotta - niin hyvää kypsä ja makea mango on.

Eilisellä markettireissulla törmäsin tämmöiseen komeuteen:

Hedelmien kuningas on päässyt omalle valtaistuimelleen ja saanut vielä kruununkin päähänsä.

Yritin aina ennen selvittää mangon kypsyyttä hedelmää painelemalla, kunnes anoppi kertoi, että hyvän mangon tunnistaa tuoksusta: kypsässä mangossa on voimakas, hyvin omaleimainen tuoksu. Viime aikoina kaupoissa onkin näkynyt paljon ihmisiä mangoja nuuskimassa! Eilen marketissa ei kyllä tarvinnut mangon hajua mitenkään etsiskellä, sillä koko hedelmäosasto tuoksui huumaavasti mangolle.

Kuumuus on tyhjentänyt kaupunkien kadut

Kesä on nyt kuumimmillaan, ja viimeisen viikon, parin, aikana Hyderabadissa on ollut lähes joka päivä 41-42 astetta lämmintä - yhtenä päivänä taisi tosin olla "vain" 34 astetta. Muualla Andhra Pradeshissa on mitattu jopa 45 asteen lämpötiloja. Yölläkin lämmintä on yli 25 astetta, joten viilennystä ei löydy kuin jääkaapista tai pakastimesta. (Miksei kukaan muuten ole keksinyt ihmisjääkaappeja, joissa voisi käydä välillä seisoskelemassa?) Lämpötilojen laskua ei ole ihan lähiaikoina odotettavissa, sillä ilma viilenee vasta monsuunikauden alkaessa kesäkuun alkupuolella.

Ihmiset pysyttelevätkin päiväsaikaan mieluusti sisätiloissa, ellei heidän sitten ole jostakin syystä pakko olla ulkona. Ulkonakin haetaan viilennystä, kuka milläkin tavalla. Sateenvarjoja kantavia intilaisia näkee usein, koska sateenvarjo suojaa hipiää tummenemiselta. (Intialaisille ruskettuminen EI ole kova sana.) Yleiset uima-altaat ovat aivan tupaten täynnä ihmisiä, sillä lapsilla on nyt kesäloma, ja mikäpä sen mukavampi tapa viettää lomapäivä kuin polskia uima-altaassa.

Nämä herrat olivat laskun jälkeen ainakin vähän aikaa viileitä, sillä he kastuivat aivan läpimäriksi. Hauskaa näytti kuitenkin olevan. :-)

Kuumuus tuo mukanaan monenlaisia ongelmia. Kuumuus rasittaa ihmisiä ja eläimiä, lyhentää elintarvikkeiden säilytysaikaa, lisää ruokamyrkytyksiä, sulattaa jäätelöt ja suklaat ja lisää energiankulutusta, kun ilmastointilaitteet ja tuulettimet paahtavat kaiken päivää. En tiedä, miten kaikki kaduilla kuljeskelevat eläimetkin pärjäävät tällaisella kuumuudella ja mistä ne saavat juotavaa. Yhden koiran kuolemantapausta olen päässyt todistamaan ikävän läheltä: yhtenä aamuna huomasin parvekkeeltamme, että takapihalla olevan vanhan kanafarmin ovensuuhun oli kuollut koira. Koirasta näki heti, että se oli kuollut, sillä koiran jalat olivat kangistuneet taivasta kohti. Siihen koira sitten pikkuhiljaa maatui, kunnes kanafarmin siivoajaukko kävi eilen haravoimassa koiran jäännökset roskakasaan, joka poltettiin illalla.

Sähkökatkoksia on ollut kuumuudesta huolimatta yllättävän vähän, mikä selittyy ehkä sillä, että sadekausi oli viime vuonna hyvä, joten energiaakin on riittävästi. Yllättäviä satunnaisia sähkökatkoksia kuitenkin tulee - yhtenäkin iltana kolmen tunnin mittainen - minkä takia pakastimeen ei uskalla ostaa varastoon mitään herkästi pilaantuvaa.

Eunukit hyökkäsivät kahden nuorukaisen kimppuun

Kaksi junalla matkustanutta nuorukaista joutui kahden eunukin pahoinpitelemäksi, kun he eivät antaneet eunukeille almuja. Eunukit nousivat junaan Vizagissa ja tulivat samaan vaunuosastoon, missä 20- ja 16-vuotiaat Rahul ja Partho Naskar istuivat. Eunukit alkoivat pyytää pojilta rahaa, ja kun nämä kieltäytyivät, eunukit alkoivat haastaa riitaa. Lopulta eunukit pahoinpitelivät nuorukaiset ja poistuivat sen jälkeen junasta Anakapallin asemalla. Loukkaantuneet pojat vietiin Kakinadan sairaalaan, eivätkä he ole enää välittömässä vaarassa. (Kuvan eunukit eivät liity tapaukseen. - kuva: genxnews.com -)

Olen kerran törmännyt kadulla eunukkiin, ja yritin vain kiireesti päästä eunukin ohitse, kun ihmettelin, että mikä ihmeen tyyppi tuokin oikein on. Eunukki tuli selittämään minulle jotakin (en jäänyt kyselemään sen tarkemmin, mitä asiaa hänellä oli...) ja seurasikin minua hyvän matkaan, ennen kuin pääsin häneltä karkuun. Hui.

Totaalinen muovipussikielto

Hyderabadin kaupunki on päättänyt kieltää muovipussit kaupungissa kokonaan heinäkuun alusta alkaen. Vaikka keskushallinto sallii periaatteessa 40 mikronin paksuisten muovipussien käytön, Hyderabad on päättänyt ottaa järeämmät aseet käyttöön ja kieltää muovipussien valmistuksen, säilytyksen ja käytön kokonaan. Muovipussien sijasta kaupunkilaisia ja kauppiaita rohkaistaan käyttämään juutti- tai puuvillakasseja.

Muovijäte on Intiassa todella suuri ongelma, koska muovipusseja käytetään maassa aivan uskomattoman paljon. Ostosten ei tarvitse olla kovinkaan suuret, kun ne saa pakattuina viiteen eri pussiin, esimerkiksi maitotuotteet, lihatuotteet ja hygieniatuotteet kukin omissa pusseissaan. Kun käytetyt muovipussit päätyvät lopulta luontoon, ne tukkivat vesialueet ja viemärit ja aiheuttavat maatumattomana jätteenä jätekasojen moninkertaistumisen.

Nyt on meneillään kahden kuukauden siirtymäaika, jonka aikana ihmisiä pyritään tiedottamaan muovin haitoista muun muassa julistein, tiedottein ja tekstiviestein. Itse en ole nähnyt vielä ainakaan minkäänlaista tiedotusta asiasta, vaikka muovipussikielto on minusta aika iso juttu. Vaikka muovijäte on todella suuri ongelma, muovipussien totaalikieltäminen on minusta vähän karua, ja minulla onkin omat epäilykseni siitä, kuinka kielto tulee lopulta todella tepsimään.

Vaimo synnytti tytön - mies tappoi

Lähes samaan aikaan Andhra Pradeshissa on sattunut kaksi samantyyppistä tapausta, joissa mies on tappanut vaimonsa siksi, että mies ei olisi halunnut tyttölasta.

Toisessa tapauksessa miehellä oli vaimonsa kanssa jo ennestään kaksi tyttölasta. Mies ei halunnut enää kolmatta tyttöä, ja kun vaimo tuli raskaaksi, mies vei vaimonsa laittomaan ultraäänitutkimukseen. Tutkimuksessa selvisi, että tulossa oli taas tyttö, minkä seurauksena mies kuristi vaimonsa riidan päätteeksi.

Toinen pariskunta oli saanut ensimmäisen lapsensa (tytön) noin kuukausi sitten. Sekä aviomies että tämän vanhemmat olivat tyytymättömiä lapsen sukupuoleen, minkä takia mies ahdisteli vaimoaan vanhempiensa kanssa. Naiselta ja tämän perheeltä vaadittiin muun muassa lisää myötäjäisiä, koska nainen oli tuottanut miehelleen ikävän pettymyksen synnyttämällä tyttölapsen. Lopulta ahdistelu sai ikävän lopun, kun mies ja tämän vanhemmat kivittivät naisen kuoliaaksi.

Satuin olemaan appivanhemmilla pari päivää sitten, kun nämä tapaukset olivat ihan tuoreita ja kun näitä uutisia näytettiin paikalliselta televisiokanavalta. Minua kauhistutti jälleen kerran se, miten kuolemalla joskus oikein tunnutaan mässäilevän Intiassa. Televisiossa näytettiin maassa makaavaa, kuoliaaksi kivitettyä, naista ja hänen ympärillään vellovaa väkijoukkoa - ja tätä samaa jatkui ja jatkui. Sanomalehdissäkin pannaan kuvat esimerkiksi onnettomuuspaikalla kuolleista kaiken kansan nähtäville. Näin ei kuulemma ennen ollut, vaan tällainen skandaalihakuisuus on lisääntynyt lehdistössä ihan vasta viime aikoina. En tiedä, mistä tämä mahtaa kertoa. Ehkä lehdistön kovasta kilpailusta, joka pakottaa haalimaan lukijoita keinolla milllä hyvänsä?

Nokian Chennain-tehdasta.
(Kuva: zimbio.com)

Nokian Chennain-tehtaalla saavutettiin merkittävä rajapyykki

Nokian Chennain-tehdas tuotti vastikään tehtaan 500 miljoonannen kännykän, mitä on pidetty erittäin merkittävän saavutuksena. Tämän kunniaksi Nokia järjesti huutokaupan, jonka palkintona on Nokian C3-puhelin. Puhelin ei olekaan mikä tahansa kännykkä, vaan Bollywood-tähden Shah Rukh Khanin nimmarilla varustettu. Mies myös tulee ojentamaan kännykän henkilökohtaisesti korkeimman tarjouksen tehneelle. Tähän mennessä korkein tehty tarjous on vajaat 20000 euroa. Nyt kaikki kipin kapin huutamaan, sillä äänestysaika päättyy pian! :-)

Aishwarya Rai Cannesissa: hitti vai huti?

Intialaisnäyttelijä Aishwarya Rai käveli tällä viikolla Cannesin punaisella matolla, ja hänen puvustaan on oltu monta eri mieltä. Joidenkin mielestä puku oli karmea ja Ash näytti viisikymppiseltä eikä 38-vuotiaalta. Joidenkin mielestä puku taas oli oikein elegantti ja Ash näytti hottikselta.

Kuva: yahoo.com

Totuttelua ja mellakointia

Kun toissayönä katselin lentokoneen ikkunasta Hyderabadia, minut valtasi epätoivo: voi ei, taasko olen täällä. Minulle tulee nykyään aina tällainen olo saapuessani Intiaan ja pelkään joka kerta, että olotila jää pysyväksi, enkä jostain syystä pystykään olemaan Intiassa. Suomalaisen elämän helppous ja yksinkertaisuus polttelee vielä mielessäni, eikä Intian kaaos ja anarkia voisi vähempää houkutella. Esimakua intialaisesta mentaliteetista saa jo lentokoneen laskeutuessa: Varmasti ainakin yksi henkilö nousee hortoilemaan käytävälle, ennen kuin turvavyö-valo on sammunut tai jopa ennen kuin kone on edes pysähtynyt. Ainakin yksi kännykkä piippaa, vaikka elektronisia laitteita ei vielä saisi laittaa päälle. Noin joka toisen käsimatkatavara on niin painava, että laukun omistaja ei jaksa itse nostaa laukkuaan ylähyllyltä, vaan hänen pitää pyytää lentoemäntä tai vierustoveri apuun.

Hyderabadin lentokenttä on kuitenkin hyvä paikka laskeutua Intiaan, sillä se on niin moderni, siisti ja tehokas. Kaikista lentokentistä, joilla olen Intiassa ollut, pidän eniten juuri Hyderabadin lentokentästä. Delhin uusi lenttokenttäkin on kuuleman mukaan hieno, mutta siellä en ole vielä käynyt. Kaikki sujuu Hyderabadin kentällä nopeasti ja järjestelmällisesti, ja maahantulotiskin setä jopa hymyilee minulle luovuttaessaan passini takaisin.

Kiva pikku kanaali Hyderabadin lentoasemalla.

 Kun astelee ulos intialaiselta lentokentältä, tuntuu siltä kuin kävelisi pitkin punaista mattoa: ulosmenokäytävän molemmin puolin, kaiteiden takana, on paksut muurit ihmisiä, jotka tuijottavat uteliaan kärkkäästi jokaista ulostulijaa. Minulle tulee heistä mieleen valokuvaajat, ja odotan melkein, milloin salamavalot alkavat räpsyä. Nämä aitojen takana kyttäilevät ihmiset ovat tuleet tietenkin vastaanottamaan lentokentältä jotakuta. Intialaiseen tapaan vastaanottajia saattaa joskus olla useampikin: kun ensimmäisen kerran saavuimme mieheni kanssa Hyderabadiin vuonna 2005, meitä oli vastassa neljätoista ihmistä. Osa porukasta oli mieheni sukulaisia, lisäksi oli muutama autonkuljettaja, ja loppujen henkilöllisyydestä en päässyt koskaan selvyyteen.

Kun autonkuljettaja kaahaa yhden aikaan yöllä kahdeksankaistaista kehätietä hurjaa vauhtia, minulla on aikaa tuijotella ulos yön tyhjyyteen ja miettiä syntyjä syviä. Tuumaan mielessäni, että laskeutumishetkellä tuntemani epätoivo johtuu varmaan siitä, että olen viettänyt niin paljon aikaa samoilla seuduilla Hyderabadissa, ja kaikki on tullut jo tutuksi ja kovin arkiseksi. Enää ei tule sellaisia jännityksen perhosia vatsaan kuin ensimmäisillä Intia-visiiteillä. Arki on pitkälti aika samaa sekä Suomessa että Intiassa, vaikka ympäristö ja arjen toimintatavat ovatkin aivan erilaisia. Pikkuhiljaa epätoivo alkaa hälvetä, kuten aina ennenkin, ja alan tuntea oloni taas kotoisaksi.

Ensimmäinen päivä, eli eilinen, meni samoissa merkeissä, kuten aina ennenkin: siivotessa, siivotessa ja siivotessa. Vaikka mies oli ollut Hyderabadissa jo reilun viikon, ja joku oli kuulemma käynyt siivoamassa ennen hänen tuloaan, asunto oli aivan järkyttävän pölyinen. Sateista on jo sen verran aikaa, että ilma on muuttunut tosi kuivaksi ja pöly kulkeutuu sisään mitä ihmeellisimmistä raoista. Avasin aamulla vanhasta tottumuksesta ovet ja ikkunat, sillä joulukuussa yöt olivat kylmiä, mutta päivät kuitenkin suhteellisen lämpimiä, joten luukut oli hyvä pitää päivällä auki, jotta asuntokin hieman lämpenisi. Nyt kuitenki rupesin iltapäivällä ihmettelemään, kuinka täällä on näin kuuma. Tajusin, että ilma on tainnut muuttua jo sen verran kesäisemmäksi, että luukut on parasta pitää keskipäivällä kiinni.

Katsellessani parvekkeelta ulos totesin, kuinka kuivan näköiseksi maisema on muuttunut kuukaudessa, parissa. Kun Suomessa lämpötila sanelee vuodenaikojen vaihtelun, täällä sade on ratkaisevin tekijä. Modernin säätieteen mukaan Intiassa on kolme vuodenaikaa; kesä, sadekausi ja talvi. Kesä kestää maaliskuusta kesäkuuhun, sadekausi kesäkuusta lokakuuhun ja talvi lokakuusta maaliskuuhun. Vuosissa on tietysti eroja, ja esimerkiksi viime vuonna Hyderabadissa saatiin sadetta vielä marraskuussakin.

Vanha kanafarmi, jonka kuvasin katoltamme marras-joulukuun vaihteessa. Kaikki on sadekauden jäljiltä vielä hyvin vehreää.
 

Sama kanafarmi tänä aamuna.

Jos elämä ei ole Intiassa muutenkaan yhtä yksinkertaista kuin Suomessa, eilen ja tänään elämää on Hyderabadissa (ja muilla Telanganan alueilla) vaikeuttanut vielä bandh, jonka voisi kai suomentaa jonkinlaiseksi boikotiksi. Andhra Pradeshin osavaltio muodostuu kolmesta alueesta, Andhrasta, Rayalaseemasta ja Telanganasta. Jotkut, mm. TRS-puolueen kannattajat, haluavat Telanganalle itsenäisen osavaltion aseman ja hakevat pontta mielipiteilleen mellakoimalla ja aiheuttamalla kaikenlaista sekasortoa ja harmia muulle väestölle vahingoittamalla esimerkiksi julkisia kulkuvälineitä. Päätös Telanganan tulevaisuudesta piti tehdä jo tammikuun alussa, mutta sitä ei ole vieläkään tehty, vaan asia odottelee pääsyä parlamentin käsittelyyn. Epätietoisuus rassaa Telanganan kannattajia, mikä ilmenee väkivaltaisuuksina ja vahingontekoina.

Itsenäisen Telanganan kannattajat yrittävät nopeuttaa asioita julistamalla kaksipäiväisen boikotin, bandhin, joka alkoi eilen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Hyderabad viettää kaksi päivää hiljaiseloa, kun ravintolat, elokuvateatterit, ostoskeskukset, bensa-asemat, virastot, koulut jne. on suljettu. Sulkeminen on pitkälti varotoimi, jolla pyritään välttämään mahdolliset selkkaukset ja väkivallan kohteeksi joutuminen. Julkiset kulkuvälineet eivät nekään liikennöi samasta syystä, ja esimerkiksi Andhra Pradeshin tieliikenneyhtiölle APSRTC:lle aiheutuu bandhista päivässä lähes miljoonan euron menetys. Pelkona on, että Telangana-aktivistit, mm. Osmania-yliopiston opiskelijat, hyökkäävät auki olevia laitoksia ja julkisia kulkuvälineitä kohti mm. heittelemällä kiviä ja polttopulloja. Jo tammikuussa, kun päätös Telanganan kohtalosta piti tehdä, liikkeet valmistautuivat ilkivaltaan ja levottomuuksiin peittämällä kauppansa verkoilla.

Mercedes Benz -liike ja vähän iso "moskiittoverkko".

Koko GVK one -ostoskeskus on suojattu verkolla. Kuinkahan kauan tämänkin verkon asetteluun on mahtanut kulua?

Tavalliset ihmisetkin välttelevät bandhin aikana ulkona liikkumista, erityisesti niillä alueilla, joilla aktivistit tunnetusti aiheuttavat levottomuuksia. Turvallisuudessa on kuitenkin eroja eri kaupunginosien välillä, ja esimerkiksi alue, jolla me asumme, on kaukana levottomuuksien keskipisteestä ja siten (käsittääkseni!) myös varsin turvallinen. Kaupatkin olivat täällä ainakin eilen pääasiassa auki. Toistaiseksi bandh on sujunut suhteellisen rauhanomaisesti muuallakin kaupungissa - mitä nyt jotkut opiskelijat ovat heitelleet poliiseja kivillä ja poliisi on vastannut kyynelkaasulla; muutamaa bussia on vahingoitettu kivillä; yksi maitolaitos ja yksi pankki on ryöstetty ja joihinkin liikelaitoksiin on hyökätty. Eiköhän tämä toinenkin päivä suju ihan rauhallisissa merkeissä.

Monsuunia, koleraa ja muita uutisia

Monsuuni lähestyy

Monsuunin eteneminen. (Kuva: Wikimedia)

Monsuunikausi (eli sadekausi) on pian alkamassa Intiassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lämpötila putoaa tuonne reiluun kolmeenkymmeneen, jatkuva auringonpaiste väistyy, ja tilalle tulevat päivittäiset sateet ja ukkoset. Tämä kesä onkin kuulemma ollut poikkeuksellisen kuuma, sillä normaalisti lämpötila ei neljänkymmenen päälle kipua, vaan jää sen alle. Tänä vuonna nämä lämpötilalukemat ovat kuitenkin olleet Hyderabadissa aivan tavallisia, mutta pian asiaan on siis tulossa muutos.

Monsuuni on vuodenaikaistuuli, joka puhaltaa mereltä mantereelle. Monsuuni saapuu keskiarvojen mukaan Intiaan (Keralaan) kesäkuun ensimmäinen päivä, mutta sen saapumisajankohta vaihtelee hieman vuosittain. Vuonna 1960 monsuuni saapui esimerkiksi jo toukokuun 14. päivä ja vuonna 1972 vasta kesäkuun 18. päivä. Tänä vuonna monsuunin on arvioitu saapuvan Keralaan tämän kuun 26. päivä ja jatkavan matkaansa siitä pidemmälle Intiaan. Andhra Pradeshiin (jossa Hyderabadkin sijaitsee) monsuunin on arvioitu saapuvan tämän kuun loppuun mennessä eikä vasta kesäkuun 5. päivä, kuten tavallisesti. Sademääristä odotetaan normaalivuosien kaltaisia.

Monsuunisateessa. (Kuva: Guardian)

Raju ukkoskuuro Hyderabadissa

Monsuunin enteitä nähtiin jo tiistai-iltana Hyderabadissa, sillä kaupungissa riehunut ukkosmyrsky viilensi kaupungin monella asteella. Mikään ihan pieni juttu ukkonen ei Intiassa tavallisesti ole, sillä myräkkä saattaa jatkua kauankin, vettä tulee kaatamalla ja salamat valaisevat taivaan. Ukkosen jälkiseurauksista saa sitten lukea seuraavan päivän lehdestä, ja tavallisimpiin ukkosen tekemiin tuhoihin kuuluvat mm. salamaniskuihin kuolleet ihmiset, autojen päälle kaatuneet massiiviset mainostaulut, kaatuneet sähkötolpat tai puut, rikki poksahdelleet muuntajat sekä laajamittaiset sähkökatkokset ja liikenneruuhkat.

Silminnäkijähavainto Olin tiistaina lopettelemassa juoksulenkkiäni puistossa, kun sade alkoi. Koko juoksulenkin ajan oli salamoinut, ja olinkin jännittänyt, ehdinkö autolle takaisin ennen myräkän alkua. Ajomatka kotiin olikin sitten aika mielenkiintoinen ja keskittymistä vaativa, sillä vettä satoi kaatamalla. Tie alkoi hetkessä lainehtia ja tiessä olevat kuopat täyttyivät vedellä, jolloin montuista tuli erittäin petollisia, koska niitä ei nähnyt lainkaan. Ilta oli jo muutenkin pimeä, mutta sitten menivät vielä sähkötkin, jolloin eteensä ei sateesta ja pimeydestä johtuen nähnyt käytännöllisesti katsoen lainkaan. Kaiken lisäksi yksi muuntaja (?) räjähti juuri sen ohi ajaessani, ja kokemus oli pelottava, sillä muuntaja poksahti kuin ilotulitusraketti, isona valomerenä ja kovaa ääntä pitäen.

Kolera aiheuttaa pelkoa Hyderabadissa

Pieniä kolerapotilaita. (Kuva: Medindia.com)

Toukokuun alkupuolella Bholakpurin kaupunginosassa Hyderabadissa monta sataa ihmistä joutui sairaalaan alettuaan ripuloida ja oksennella rajusti. Sairastumisen syyksi paljastui saastunut juomavesi, tarkemmin sanottuna juoma- ja jäteveden sekoittuminen jossakin kohtaa putkistoa. Juoma- ja viemärivesiputket kulkevat vierekkäin, ja jossakin nämä vedet ovat päässeet sekoittumaan keskenään. Toistakymmentä ihmistä kuoli ja yli 500 joutui sairaalahoitoon.

Kun asiaa alettiin tarkemmin tutkia, sairastumisen syyksi paljastui kolerabakteeri, mikä tuli kaikille järkytyksenä, sillä koleraa ei ole esiintynyt laajamittaisesti Intiassa muutamaan vuoteen. Koleran lisäksi Bholakpurin alueen asukkailta löydettiin myös lavantautia ja hepatiittia, jotka johtuvat alueen epähygieenisistä elinolosuhteista.

Toistaiseksi viraomaiset eivät ole tehneet asian hyväksi paljonkaan. Terveysviranomaiset ovat jakaneet asukkaille klooritabletteja juomaveden puhdistamista varten ja käyneet kampanjoimassa ja informoissa ihmisiä ovelta ovelle -menetelmällä. Vaikka ikivanhoja vesiputkia on vaihdettu uusiin, saastuneen veden alkuperää ei vieläkään ole pystytty paikallistamaan.

Silminnäkijähavainto Onneksi en itse ole joutunut kohtaamaan koleraa tai muita vastaavia sairauksia! Bholakpurin tilanne on kuitenkin herättänyt niin minut kuin paikallisväestönkin muistamaan sen, miten tärkeää on katsoa, mitä syö ja juo, ja missä. Olen muuten ollutkin todella huoleton syömisteni ja juomisteni kanssa, joten pieni muistutus on ihan paikallaan. Hyderabadin kolerasta mieleeni muistui joskus näkemäni elokuva Kirjava Huntu, sillä sen tapahtumat sijoittuvat pieneen kiinalaiskylään, jossa juuri riehuu tappava koleraepidemia. Mieleeni tuli tätä kirjoittaessani se hirveä epätoivoinen tunnelma, joka minulla oli tuota elokuvaa katsoessani - kun koleradiagnoosi merkitsee samaa kuin kuolemantuomio; kun ihminen tulee kuolemaan nestevaukseen eikä voi tehdä muuta kuin odottaa loppunsa tuloa. Ja nyt tuo sama tauti on tässä samassa kaupungissa kuin minäkin - onneksi tosin noin 15 kilometrin päässä. Nykyään kolerasta voi tietysti selvitäkin, jos vain pääsee ajoissa hoitoon.

Kolerapotilaita vuonna 1947. (Kuva: LIFE Images.)

Terrori-isku Hyderabadissa vaati yhden poliisin hengen

Yksi poliisi kuoli ja toinen haavoittui Falaknuman kaupunginosassa sattuneessa ampumavälikohtauksessa Mecca Masjidin pommi-iskun toisena vuosipäivänä 18.5.2009. Kaksi tuntematonta miestä avasi tulen vartiontitehtävissä olleita poliiseja kohti vain noin 200 metrin päässä poliisiasemasta. Paikalle jätetyn lehtisen mukaan iskun takana oli terroristijärjestö nimeltä TGI, joka halusi kostaa poliiseille Mecca Masjidin pommi-iskussa tulituksen kohteiksi joutuneiden henkilöiden kuoleman. Lehtisen mukaan lisää vastaavia iskuja tultaisiin näkemään.

Poliisiasema Gatchibowlissa.

Silminnäkijähavainto Mistä tietää, että Hyderabadissa on tapahtunut jotakin poikkeavaa? No tietysti siitä, että poliisit pysäyttelevät check-pointeissaan autoja ja kyselevät, ketä sitä oikein ollaan miehiään tai naisiaan. Näin kävi maanantai-iltanakin: auto seis, takapaksi auki (mitähän ne sieltäkin oikein kuvittelevat aina löytävänsä) ja ikkuna auki, jotta päästään rupattelemaan konstaapelien kanssa. Minulla on suomalaisen ajokortin lisäksi kansainvälinen ajokortti, mutta nämä poliisit eivät tunnu ymmärtävän kummastakaan yhtään mitään. Jossain vaiheessa päästäänkin aina siihen, että poliisi kysyy, mistä maasta olen kotoisin. "Finland", vastaan. Poliisi höristelee korviaan ja kysyy "England?". "No, Finland", ja kun poliisista näkee selvästi, että hänellä ei ole hajuakaan, millä planeetalla semmoinen maa mahtaa olla, katson parhaakseni lisätä vielä: "in Europe, Northern Europe". Tähän vastaukseen poliisit yleensä tyytyvät. Jos olen liikkeellä yksin, kysely tosin jatkuu: oletko töissä täällä, mitä täällä oikein teet, missä miehesi on töissä, kenen auto tämä, kuka tämä henkilö rekisteriotteessa on... En minä näistä mitään stressiä jaksa ottaa - vastaan, mihin osaan, ja sitten jos en osaa, täytyy varmaankin kilauttaa kaverille... ;-D