Jos haluat huipulle, älä istu perseelläsi.


lauantai 25. tammikuuta 2025

Tuli ja leimaus

Edellisen postauksen kommenttilaatikossa kyseltiin, teemmekö anopin kanssa yhdessä ruokaa, ja kyllähän me teemme. Olen kirjoitellut aiheesta aiemminkin, mutta ehkä yksi kerta lisää ei ole pahitteeksi. 🙈

Kertoilin syksyllä Suomessa, että minusta on tullut aamuvirkku. Tapasin herätä siellä neljän ja viiden välillä, ja usein olin jo puoli seitsemän aikaan salilla. Illalla taas uni korjasi usein jo ennen yhdeksää. Intiassa nukun kuitenkin jostain syystä paljon pidempään, ja herään täällä varsin myöhään – seitsemän ja kahdeksan välillä. Ukkeli sanoi, että taisin olla Suomessakin Intian ajassa, kun täällähän on kello talvella 3,5 tuntia Suomea edellä (kesäaikana 2,5 tuntia). 

Sitten herättyäni juon ensimmäiseksi kuuman veden, jonka anoppi on keittänyt minulle valmiiksi termokseen. 💜 Sen jälkeen keitän kahvin, jonka juon (usein ukkelin kanssa yhdessä) sanomalehteä lukiessani. Sitten onkin aika siirtyä keittiöön kyselemään anopilta, mikä on päivän agenda, eli mitä olisi tarkoitus tänään kokata. Anoppi on aloittanut hommat jo paljon aikaisemmin, ja jo vilkaisu keittötasolle usein paljastaa, mitä ruokia on tänään suunnitelmissa, kun anoppi on nostellut vihannekset pöydälle valmiiksi. Anopille suurin työ on vihannesten pilkkominen, joten hänelle on iso apu, jos joku pilkkoo vihannekset. Minulle pilkkominen taas on todella pieni (suorastaan olematon) vaiva. Kun appivanhemmat ovat kaksistaan, appiukko usein auttelee anoppia vihannesten pilkkomisessa. 

Tässä pilkon beerakaya-nimistä vihannesta, joka on suomeksi käsittääkseni luffa tai intiansienikurkku.

Minusta on ihana saada autella anoppia, kun kumminkin osallistun ruokien syömiseenkin, ja onhan kokkailu sellainen meitä yhdistävä juttukin. Juttelemme siinä samalla usein kaikenlaista, ja joskus kotiapulainen tai autonkuljettaja häärii keittiössä. Kotiapulainen ei tosin laita ruokaa, vaan hän vain siivoaa, pesee käsipyykkiä ja tiskaa tiskit. Kotiapulainen oli vaihtunut sitten viime näkemän, sillä autonkuljettajan äiti ei enää käy anoppilassa, kun hänen polvensa tuli niin kipeäksi. Ilmeisesti asiaan liittyi muutakin eli rahaan liittyviä erimielisyyksiä, mutta olisikin ihme, jos semmoisia ei olisi tullut.

Tässä on tulossa aamiseksi egg fried ricea eli paistettua munariisiä.

Egg fried rice on hyvä aamiainen silloin, jos edellispäivältä on jäänyt riisiä – ja sitä useimmiten on. Tähän väliin on pakko sanoa, että en oikein ymmärrä sitä ylenmääräistä pelottelua, joka keitettyyn riisiin Suomessa usein liitetään (kuten tässä artikkelissa). Voin kertoa, että riisi ei todellakaan siirry ainakaan täällä anoppilassa heti jäähdyttyään jääkaappiin, enkä silti tiedä ketään, joka olisi sairastunut edellispäiväisestä riisistä. Itse olen unohtanut kerran Intiassa keitetyn riisin koko yöksi tiskipöydälle ja silti syönyt sitä seuraavana päivänä, eikä minulle käynyt kuinkaan. En siltikään kannusta ketään kokeilemaan tätä kotona. 🙈

Valmis egg fried rice. Ihan älyttömän hyvää!

Yhtenä päivänä muistelimme anoppilan entistä kotiapulaista Lakshmia, joka oli anoppilassa kahtena ensimmäisenä vuonna anoppilassa käydessäni (2004 ja 2005) ja joka oli silloin vielä nuori tyttö. Lakshmi soittelee anopille edelleen, ja siitähän se muistelumme lähtikin. Appivanhemmat asuivat tuolloin vielä Nelloressa, ja Lakshmi tykkäsi nukkua keittiössä pöydän alla, vaikka muitakin huoneita olisi ollut. Syy oli se, että tyttö oli näin mahdollisimman lähellä jääkaappia, josta hän saattoi ryövätä itselleen yön aikana herkkuja. Kerrankin hän oli syönyt yön aikana kokonaisen kilon intialaisia makeisia. 😂 Siitä nousi muistaakseni pienimuotoinen meteli.

Tässä on tulossa kaaram dosaa eli kaaram-tahnalla täytettyä dosaa (tahna näkyy tuossa dosa-pannun vieressä).

Lähes kaikki ruoat alkavat poopun tekemisellä.

Poopu tarkoittaa sitä, että kokonaiset mausteet paistetaan öljyssä ennen muiden ainesten lisäämistä. Öljyyn lisätään punaista kuivattua chiliä, chana dal- ja urad dal -linssejä, sinapinsiemeniä ja jeeran siemeniä, ja niiden jälkeen lisätään sitten muut ainekset, kuten valkosipuli, sipuli ja currylehdet. Jos taas tehdään esimerkiksi kormaa, poopuun käytetään toisenlaisia mausteita, kuten kardemummaa, kanelitankoa, neilikkaa ja tähtianista. 

Anoppi tekee voin edelleen perinteisellä tavalla. Keitetyn maidon päältä kerätään paksua kermaa monen päivän ajan, minkä jälkeen kerma kirnutaan (en tiedä, onko kirnuaminen tässä oikea termi) tuollaisella tähden muotoisella puisella työvälineellä nimeltään kavvam. Lopulta heraneste ja voi erottuvat.


Valmista voita!

Anoppilassa syödään nykyään tosi harvoin muuta kuin kasvisruokaa, ja minäkin sopeudun täkäläiseen ruokavalioon silloin kun olen täällä, koska en jaksa stressata jostain proteiinista tai mistään muustakaan. Ei-kasvisruoka on useimmiten kalaa, koska appiukkokin syö sitä. 

Tässä levitetään marinadia kalalle.

Kuten huomaatte, ruoanvalmistus täällä anoppilassa on usein kirjaimellisesti käsityötä, ja sitäkin voisi joku kauhistella. Törmäsin taannoin Instagramissa "jonkun keksimään" keinoon mitata, kuinka paljon riisiin pitää lisätä keitinvettä, ja se Instagram-postaaja näytti, kuinka veden määrä mitataan sormella (riisin päällä pitää olla vettä sormen toiseen niveleen asti). Postaaja sai kauhistelevia kommentteja, kuinka ällöttävää on tunkea sormi tuolla lailla ruokaan. Samaa mittauskeinoa on käytetty Intiassa iät ja ajat, ja anoppi käyttää sitä edelleen. Minusta siinä ei ole (enää) mitään ihmeellistä, jos anopin sormi käy ruoassa, mutta ymmärrän kyllä, että asia voi herättää toisenlaisia tunteitakin.

Salitreenin jälkeen olen kuitenkin ottanut tavakseni laittaa itselleni kanaa, eikä kanan ostaminen voisi olla helpompaa. Ukkeli tilaa paketin Licious-nimisestä online-kaupasta, ja hetken päästä lähetti tuo paketin ovelle. Kana on todella hyvälaatuista, hygieenistä ja hyvää. Alkuviikosta tein kanasta salaatin, kun meillä kerran oli niitä vihanneksiakin niin paljon, mutta se oli virhe.

Saan Suomessakin raaoista kasviksista ilmavaivoja ja turvotusta, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Vatsa turposi palloksi, ja perästä kuului. 🙈 Seuraavalla salaatintekokerralla sitten höyryttelin kasviksia mikrossa (anopin ohjeiden mukaan) pari minuuttia, ja oloni oli sen salaatin huomattavasti parempi kuin edellisellä kerralla, mutta oireita tuli silti. Kaikkein parhaiten vatsalleni tuntuvatkin sopivan kypsennetyt kasvikset, joten siinä mielessä intialainen ruoka sopii minulle erinomaisesti.

Eräänlainen mortteli, jolla liiskataan esimerkiksi valkosipulinkynnet.

Ilta-aterialle teemme anopin kanssa phulka-leipiä, jotka paistetaan pannulla ilman öljyä. Riisiä on toki illallisellakin, kuten sitä on kaikilla muillakin päivän aterioilla jossakin muodossa. Riisiähän on idleissä ja dosissakin, mutta jauhettuna. Phulkien tekokin on yhteinen projekti: minä kaulin, ja anoppi paistaa. 

 

Eilen sattui hassu juttu. Anoppi puhui tyttärensä kanssa puhelimessa, kun olimme alkamassa paistaa phulkia. Yritimme sytyttää kaasuliettä yhteistuumin, koska anopin toinen käsi oli varattu puhelimelle. Anoppi käänsi liettä nupista auki, ja minä suuntasin sytyttimen kohti liettä. Liedestä kuului valtava humahdus, ja pannun alta leimahti valtava liekki, joka osui käteeni ja hihaani. Vetäisin käteni äkkiä pois, ja anoppikin lopetti puhelunsa lyhyeen. Siinä sitten ihmettelimme, että mitäs se nyt tuolla tavalla leimahti. Onneksi hihani ei sentään syttynyt palamaan eikä kädellenikään käynyt mitään hyvin lievää polttelua lukuun ottamatta. Kyllä kokkaileminen on jännittävää.

Ukkeli oli pari päivää Bangaloressa, ja hän palasi eilen illalla vasta vähän ennen puoltayötä. Minä olin yksinäni anoppilassa – appivanhempien kanssa tietenkin. Joskus ennen muinoin olisin saattanut tuntea oloni hieman orvoksi ilman ukkelia, mutta nyt sellainen ei tullut mieleenikään. Anoppilassa on jotenkin niin helppo olla, ja anoppi on minulle melkein kuin toinen äiti.

Kävin torstaina iltapäivänä metrolla vähän kaupungilla kaupoilla, ja vaikka reissu oli sinänsä ihan turha, niin olipahan se taas hyvä muistutus siitä, miten rasittavaa pidempien matkojen kävely liikenteen seassa voi olla. Porottava aurinko, liikenteen meteli, pakokaasut ja pöly, ylämäki ja jano ei ole välttämättä ihan paras yhdistelmä. 😆 Autokin olisi ollut käytettävissäni, mutta en viitsinyt ottaa sitä, jos appiukolle olisi tullut tarve lähteä johonkin.

Metrolla matkustaminen oli sen sijaan yhtä miellyttävä kokemus kuin ennenkin, eikä vähiten sen ainoastaan naisille tarkoitetun osaston takia. 

Naisten osaston erottaa muusta junasta vain tuo katossa roikkuva köysi, mutta rajojen noudattamisesta huolehditaan hyvin. Yhdelläkin asemalla vartija pisti päänsä sisään metron ovesta ja huusi köyden väärällä puolella seisoneita miehiä siirtymään omalle puolelleen. 

Kuten kuvasta näkyy, naisia matkustaa yleiselläkin puolella, mutta heillä on mukanaan yleensä aina joku mies, jonka kanssa he matkustavat yhdessä. Naisten osastolla matkustaa naisia joko yksin tai naisseurassa. 

Myös vanhuksille oli tullut metroon oma osasto.

Sunnuntaina juhlitaan Intian tasavallan päivää, ja GVK Mall oli koristeltu Intian lipun värein.

Vanha Ambassador! 😍 Näitä näki vielä 2000-luvun alussa liikenteessä todella paljon, mutta nyt ei enää lainkaan. Tätäkään yksilöä ei ole taidettu ajaa pitkään aikaan...

Metroraiteet kulkevat muun liikenteen yläpuolella.

Olen videoinut metromatkoja ennenkin, mutta en tätä asemanväliä. 😆 Tämä on viimeinen asemanväli, kun menen metrolla anoppilaan, ja oma asemani on tuo videon lopussa näkyvä Durgam Cheruvu. Laskeva aurinko ja likainen ikkuna vähän häiritsevät, mutta toivoakseni eivät liikaa.

Viikonloppuja!

34 kommenttia:

  1. Kiitos erityisesti videosta. En juuri koskaan katso videoita, mutta tämän halusin nähdä. Olen ollut siinä uskossa että Intiassa on naiselle vaarallista matkustaa yksin, mutta ehkä luuloni on ollut väärä, toivottavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että video kiinnosti. 😊 Olen postannut aiemmin muitakin metrovideoita Hyderabadista, mutta tuo asemanväli on tietysti sillä lailla kiinnostavin, että se on anoppilaa lähinnä.

      Paljon riippuu paikasta, kuinka turvallista naiselle on liikkua yksin. Esim. Delhissä en kyllä lähtisi välttämättä yksin mihinkään, vaikka voi olla, että sekin on turvallisempi kaupunki kuin kuvittelen. Tosin itselläni on sieltä yksi pelottava omakohtainen kokemus (taksikuski käyttäytyi uhkaavasti ja lähti viemään minua väärään suuntaan), eli mielikuvani Delhin turvattomuudesta varmasti on ja pysyy ikuisesti. Hyderabadin olen kokenut yleisesti ottaen turvalliseksi, mutta täälläkin on paikkoja, joihin ei kannata mennä yksin, ainakaan pimeällä.

      Poista
  2. Voihan tuli ja leimaus! Onneksi sulle ei käynyt pahemmin liettä sytyttäessä. Tämä postaus oli aivan ihana, jaksaisin lukea ruuanlaittojuttujasi vaikka kuinka pitkään. Ensiksi on kiva lukea miten ruokia siellä tehdään ja toiseksi tykkään kasvisruuista niin paljon, että jos joku tekisi niitä mulle joka päivä, niin olisin aika taivaassa. Nyt pitää itse tehdä ja välillä se vaivannäkö jäykistää kehoa niin, etten halua siirtyä keittiöön ollenkaan :D

    Naisten metrovaunu näyttää upean värikkäältä. Näköjään metromatkan varrella on vielä pari pikku tonttia, joihin mahtuu tiiviisti rakentamaan lisää taloja.

    Ihanaa viikonloppua sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei tosiaan käynyt pahemmin. Kyseisen kurtan hiha ei tainnut olla erityisen syttymisherkkää kangasta. 🙈

      Ihana kuulla, että postaus miellytti. Minulle ruoanlaitossa suurin vaiva tuntuu olevan välillä sen keksiminen, että mitä ruokaa laittaisi. Täällä anoppilassa on helppoa, kun on tuo pomo eli anoppi, joka kertoo, mitä kokataan, ja sitten tarvitsee vain tehdä. 😅

      Jokunen tyhjä tontti metromatkan varrella tosiaan oli, mutta oli myös monta tonttia, joille jo rakennetaan. Varsinkin näillä seuduilla rakentaminen on todella kiivasta, ja uusia rakennuksia syntyy kuin sieniä sateella.

      Mukavaa viikonloppua sinullekin! ❤️

      Poista
  3. Ai että miten kuulostaa kotoisalta.
    Tuota pesusienikurkkua, tai vastaavaa, saa ilmeisesti Suomestakin, mutta käsittääkseni se kotimainen versio ei ole tarkoitettu syötäväksi. Tai sitten en taas ole ymmärtänyt...

    Siistiltä näytti metromatka, mutta on siellä ihmisiä ja korkeita taloja. Huh.
    Olisiko naisilla riski joutua pahoinpidellyksi, eli onko metroon tehty oma osasto suojelullisista syistä? Yksinäinen nainen kuitenkin saisi kaiketi yleiselläkin puolella matkustaa, mutta ottaisi riskin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pesusienikurkkuja on tosiaan useampaa lajia, ja voi olla, että Suomessa on jokin syötäväksi kelpaamaton lajikekin. Itse en tunne kuin tämän intialaisen pesusienen. 🤭

      Intiassa ei tosiaankaan tarvitse olla yksin, ja voisin kuvitella, että tämä saattaa olla todella kuormittava paikka sellaisella, jolla on vaikeuksia sietää jatkuvaa meteliä ja ihmispaljoutta. 🙈

      Luulen, että naisten osasto on tehty lähinnä sitä silmälläpitäen, että naisten ei tarvitse pelätä joutuvansa miesten käpälöinnin kohteeksi ruuhka-aikana, kun metro on täynnä ja ihmiset ovat lähes kiinni toisissaan. Pahoinpitelyn vaaraa en metrossa usko olevan. Ja toki nainen saa matkustaa, missä osastossa haluaa (toisin kuin miehet), ja itse asiassa minä menin ensimmäisellä paikallisjunamatkallani Hyderabadissa kauan sitten vahingossa yleiselle puolelle, kun en tiennyt, että tuommoisia naisten osastojakin on (myös paikallisjunissa on naisten osastot). Voi hyvä luoja sitä tuijotuksen määrää! Ei ollut mikään elämäni miellyttävin junamatka. 🙈

      Poista
  4. Hyvin olet sopeutunut anoppilan keittiöön ja yhteiselo sujuu. Jännittävää seurata täältä katsottuna ;)
    Merri ei ole vielä hoksannut, miten se saisi kaapista ruokaa toisten nukkuessa. Muuten sekin varmaan nukkuisi ruokakaapin vieressä yöt ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anoppilan keittiöön sopeutuminen vei oman aikansa, kun anopilla on hyvin erilainen käsitys hygieenisyydestä kuin minulla. 🙈 Mutta ajattelen niin, että jokainen on oman keittiönsä herra (rouva), ja siinä on turha muiden tulla neuvomaan, miten kunkin pitäisi keittiössään toimia.

      Olisikohan Merrille aiheellista järjestää jonkinlainen keittiökoulutus? Osaisikohan vaikka se Arttu tai joku muu kavereista auttaa? 😜

      Poista
  5. Ihanaa kun jaksat kirjoittaa näin useasti Intiasta! Mielenkiintoinen metromatka, paljon uusia rakennuksia. Meneekö metro ollenkaan maan alle?
    Intialaiset naiset näyttävät käyttävän paljon aikaa keittiössä kun kaikki tehdään alusta loppuun itse.
    Mietin, että mitä appivanhemmillesi ja muille vanhoille ihmisille käy kun eivät oikein enää jaksa touhuta kotona. Muuttavatko he esim. lastensa luo? Vai tuleeko kotiin palvelijoita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on tainnut olla liikaa luppoaikaa, kun postauksia tulee näin tiheään. 😅

      Metro ei mene ainakaan minun tietääkseni missään vaiheessa maan alle, vaan se menee koko ajan tuolla korkeuksissa. Minusta se on tosi kiva, kun matkalla voi katsella maisemia, vieläpä tuolta korkeuksista, josta näkee kaupungin hieman epätavallisesta näkövinkkelistä.

      Olet ihan oikeassa siinä, että intialaisilla naisilla kuluu valtavasti aikaa keittiössä – helposti monta tuntia päivässä. Ei ole ihme, että niin monella (varsinkin vanhemmalla) naisella on polvivaivoja, kun seisominen keittiössä käy jalkojen päälle.

      Osa vanhuksista muuttaa lastensa luokse, ja osa turvautuu kotiapuun. Myös naapurit, muut lähellä asuvat sukulaiset ja tuttavat saattavat autella. On täällä vanhainkotejakin, mutta ne eivät ole kovinkaan suosittuja, koska perhe on niin suuressa arvossa ja tärkeässä asemassa. Vanhukset asuvat elämänsä loppuun asti mieluummin kotonaan (tai jonkun perheenjäsenen luona) kuin muuttavat johonkin vanhainkotiin, jossa ei ole yhtään sukulaista. Veri on kuitenkin vettä sakeampaa.

      Poista
  6. Ulrika50v.blogspot.com25.1.2025 klo 15.11

    Ruan laittaminen on kyllä koko päivän hommaa 😅
    Tääläki pitäis olla vanhuksille oma vaunu, ne pyörii aina jaloissa tuola metroasemilla ☺️
    Minä olen joutunu täydessä metrovaunus yhen äijän käpälöitäväksi! Hyi helvetti ! täälä Tukholman metrossa 🤢
    Katsoin videon, onpa ahdasta 😵‍💫
    Kivaa lauantaita 🤎minä lähden pian kavereiden kans ulos syömään 😃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko päivän hommaa on. Välillä tuntuu, että naisten elämä täällä pyörii ruoan ympärillä. 🙄

      Hyi yök. En voi ymmärtää, mitä tuollaisten käpälöivien ukkojen mielessä oikein liikkuu (muuta kuin se yksi asia), ja mikä antaa heidän mielestään heille oikeutuksen käydä kähmimään ihan vieraita naisia.

      Minusta videolla ei näkynyt mitään ahdasta, mutta olen kai tullut sokeaksi täkäläiselle rakentamiselle ja elämänmenolle muutenkin. 🙈

      Kivaa lauantain jatkoa sinullekin! Mekin käytiin ukkelin kanssa ulkona syömässä ja kotiuduttiin siinä vaiheessa, kun muut alkoivat vasta saapua ravintolaan. 🤣 Ai että mä rakastan tätä keski-ikäysyyttä, kun pääsee ajoissa nukkumaan. 🤭

      Poista
    2. Niin, kattonu joskus jotain dokumenttia Intiasta ja ajattelin heidän elämää siinä keittiön koko päivän puuhista ett kumpi parenpi : koko päivä töissä tai kotikeittiössä ? 🤔
      Siitä metrojutusta on jo aikaa ja en oikeen tajunnu mitä tapahtui?! Tänään tajuaisin ja silloon rupeen huutaan ett toi äijä ahdistelee mua ja rupeisisin hakkaan sitä , tiedän ett ihmiset alkais kans hakkaan sitä , 🤣toi oli vitsi ett muut hakkais kans ,itse kyllä hakkaisin .... mutta porukka soittais poliisin /vahdit paikalle .
      Just sama mulla, lähden ravintolasta kun muut tulee paikalle , voi että tätä keski-ikäisyyttä 🤣 sitt kans tää aikainen aamuherääminen 🙄

      Poista
    3. No juu, hyvä pointti tuokin. 😅 Tietysti riippuu siitäkin, miten mieluinen työpaikka on. Jos ei tykkää työstään, niin ehkä se keittiö on sitten kuitenkin parempi. 🤭

      Noissa käpälöintijutuissa on juuri tuo ongelma, että siinä tilanteessa on monesti niin hämmentynyt, että ei osaa tehdä oikein mitään. Mulle kävi samankaltainen tilanne kerran Hyderabadin eläintarhassa, kun yksi nuori kaveri käpälöi tissejäni. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt antaa jäbälle ympäri korvia, mutta en vain siinä tilanteessa tajunnut. 🙄

      Mä oikeastaan tykkään keski-ikäisyydestä ainakin siinä mielessä, että ei tartte riekkua missään pikkutunneille. 🤣

      Poista
  7. Tosi kiinnostavia nuo ruokajutut, niiden kuvat ja kertomukset hassuista palvelijoista! Ja voi mikä ihana vanha auto! 😍
    Tää on melkein kuin pääsis sun kanssa kuljeskelemaan Intiassa! Hyvä tää metrovideo! 🚃 Heräsi mielessä kysymys, että myydäänkö siellä energiajuomia ja minkälaisia? Entä minkälaisia parfyymikauppoja löytyy? 😃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ambassadorit olivat kyllä joskus kova sana, ja muistan kun ne olivat Nelloren kaduillakin ihan normaali näky joskus kauan sitten. Autonkuljettaja kertoi, että alueella, jossa näin tuon auton, on paljon valtion virastoja ja sen sellaisia, ja sen takia siellä näkee vielä tuollaisia autojakin. En osannut kyllä ihan sataprosenttisesti hahmottaa, miten nämä liittyvät toisiinsa. 😅

      En ole koskaan tajunnut katsella kaupoista energiajuomia, kun olen juonut koko elämäni aikana yhteensä ehkä kaksi energiajuomaa. 🤭 Mutta varmasti niitäkin saa jostain, mutta ei ehkä ihan tavan supermarketeista, tai näin ainakin luulisin. Parfyymikauppaakaan en ole koskaan nähnyt, vaikka pakkohan parfyymejakin on olla jossain myynnissä. Herranen aika sentään. Näiden pitäisi olla ihan jokapäiväisiä asioita, ja silti mulla ei ole mitään hajua näistä. 🙈 🤣

      Kivaa viikonlopun jatkoa, Thilda! 😘

      Poista
  8. Kohta 1) Toi mietelauseen imurointikohta oon ihan minä! :D
    Kohta 2) Meillä syödään vähän väliä edellisen päivän riisiä. Olen yhä elossa.
    Kohta 3) Tää oli jokseenkin "ahdistavanrasittava" postaus lukea, kun on henkilö, joka ei yhtään tykkää kokkailla. Mut anopin kanssa tykkään kyllä jutustella! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1. En mäkään suuremmin rakasta imuroimista, varsinkaan kesällä, kun siinä tulee niin hitonmoinen hiki.
      2. Kiva kuulla, että on muitakin, jotka leikkivät hengellään. 🤣
      3. Pahoittelut! 🤭 Lupaan, että seuraavassa on jotain muuta kuin kokkailujuttuja. 🤗

      Poista
    2. Saa kirjoittaa kokkailujuttuja ja muutenkin ruokajuttuja. :D Kulttuurien eroavaisuudet on kiehtovia. Mä vaan mietin kuin kauheeta se olis, jos mä joutuisin aamusta alkaen "koko päivän" vaan kokkailemaan...

      Poista
    3. 😘 Jännä juttu, kun en itsekään todella mitenkään rakasta kokkailua, mutta täällä se ei tunnu yhtään rasittavalta. Ehkä se johtuu siitä, että mä niin sanotusti teen vain mitä käsketään, eikä mun tartte itse suunnitella ruokia ja sitä, mitä minäkin päivänä syödään. Se kun on minusta kaikkein ärsyttävintä.

      Kivaa sunnuntaita!

      Poista
  9. Tosi kiva taas lukea näitä Intia-postauksia

    VastaaPoista
  10. I-H-A-N-A postaus... joskin keskeytyi, kun googgeloin vähän väliä jotain sienikurkkua, poopua jne. Oikea opintomatka Intialaiseen keittiöön, en kyllästy... janoan lisää, lisää, lisää....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että tykkäsit ja innostuit sivuraiteillekin. 🤭 Kivaa iltaa ja uutta viikkoa! 🥰

      Poista
  11. Minäkin tykkäsin! Ja aina vaan jaksaa huvittaa, että taitaa olla ihan sama, missä päin maailmaa ollaan, niin kännykät tiukasti käsissä!? Katsoin videon.
    Hyvää alkanutta viikkoa! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! 😊

      Kännykät on tosiaan kaikilla käsissä, oli missä päin maailmaa tahansa. 🙈 Hyvää alkanutta viikkoa sinullekin! 🤗

      Poista
  12. Ihanaa lukea näitä sun Intia-postauksia Satu. Oispa kiva olla siellä taas sun kaa. Kiva, kun jaksat kirjoittaa. Aika kuluu, siiitä on jo 14 v kun olimme siellä. /Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi herranen aika, onko siitä jo noin kauan! 🙈 Olisi kyllä kiva, jos pääsisit uudestaan Hyderabadiin jo ihan senkin takia, että näkisit, miten uskomattoman paljon tämä kaupunki on muuttunut tuossa ajassa. Meidän kodin lähellä ei ollut silloin kuin yksi pieni supermarketti, ja nyt lähellä on Ikea! 😅 Siellä teidän entisen kodin suunnalla en ole käynyt varmaan sen jälkeen, kun te lähditte täältä, ja pitäisi joskus käydä sielläkin katsomassa, miten se alue on muuttunut. Tosin nyt kun katselin karttaa, en muistanut edes, missä päin silloin tarkalleen asuitte. 🙈

      Kivaa tammikuun loppua! 🤗 😘 ❤️

      Poista
    2. Asuimme siellä Secundarabadin puolella, lähellä Hussain Sagar-järveä. Monesti tulee Intia-ajat mieleen. Se oli aivan erilaista elämää, toki johtui siitäkin, kun olin lasten kanssa "kotona". Hyvät muistot jäivät ❤️. Tulisin mielelläni sinne, mutta omaa "ukkelia" joutuisin ehkä vähän suostuttelemaan. Maailmassa on kuulemma monta muutakin paikkaa, minne lähtisi ensin ( siellä kun ehti kuitenkin asumaan puoli vuotta). Onko intialainen Ikea samanlainen? Saako sieltä lihapullia? 😁/Marja

      Poista
    3. Tuon verran minäkin muistin, että Secunderabadia se oli ja että se järvikin oli jossain siinä lähellä. Mutta sitten kun katselin kartasta teitä, mistä mahdollisesti piti kääntyä siltä isolta tieltä oikealle, niin ei mitään hajua. 😅 Ajattelin nimittäin, että mitä jos kävisin vähän pyörimässä siellä teidän nurkilla ja kuvaamaasa, miten siellä ovat paikat muuttuneet. 🤭 Mutta mahdollisuuksia on liian monia, enkä usko, että tulisi mitään ahaa-ilmiötäkään, kun en sentään niin montaa kertaa käynyt siellä teilläpäin.

      En ihmettele, jos miehesi haluaa jonnekin muualle ennen kuin tänne. Puolessa vuodessa ehtii kyllä nähdä aika paljon, eikä Hyderabad ole välttämättä muutenkaan sellainen kohde, johon haluaa tulla uudestaan ja uudestaan.

      Intian Ikea on yllättävänkin samanlainen kuin meidän Ikea. Lihapulliakin sieltä saa, mutta ne on tehty kanasta. 😅

      Poista
  13. Ihania arkisia postauksia taas! Tuo metromatkailu on kyllä kiinnostavaa ja kaikki nuo erilaiset vaunut tai osastot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Helena! Mukava kuulla, että postaus kiinnosti. 😊

      Poista
  14. Tätä oli niin ihana lukea 👏👏👏

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. <3