Leipää ja sirkushuveja

Hyvää alkanutta vuotta! Toivottavasti vuotesi on alkanut mukavissa merkeissä! 😘

Minä olen kotiutunut vihdoinkin Savonlinnasta, mutta palataanpa vielä muutama päivä ajassa taaksepäin. 

Välipäivinä rupesi tekemään mieli purkkihernekeittoa, joten äitihän laittoi sitä. Äiti sai upotettua keittoon näppärästi kinkun jämätkin.

Tästä ei herkku parane!

Silmiä hivelevä näky.

Olin yrittänyt keittää aiemmin joulukuussa purkkihernekeittoa kotonakin mutta epäonnistunut siinä surkeasti. Mitään ajattelematta lisäsin kattilaan ihan liikaa vettä, ja keitosta tuli sellaista lirua, että sen olisi voinut juoda pillillä. Uusavuttomien kuningatar. 😆

Kävimme välipäivinä myös Prisman Presson pizzabuffetissa, ja siellä ihmetytti taas yksi asia, jota olen ihmetellyt aiemminkin: miksi jotkut syövät pizzasta vain keskustan ja jättävät reunat syömättä? Tuommoisessa pizzabuffetissa, jossa pizza tarjoillaan lohkoina, näky ei ole niin silmiinpistävä kuin jos kyseessä olisi kokonainen pizza. Sellainen kokonaisen pizzan reunarinkula, jonka sisäosa on kaluttu, näyttää todella koomiselta lautasella. Ovatko pizzan reunat mauttomia, vai jääkö siinä muutama hiilari tulematta, jos jättää reunat syömättä? Kertokaa minulle!

Yhtenä päivänä kävimme tapaamassa vanhempien entistä naapuria Kiteellä, ja paluumatkalle osui upea auringonlasku. 

Iltapäivälehtien lööpit ahdistavat äitiä, sillä ne luovat koko ajan uhkakuvia tulevaisuudesta. Eihän tulevaisuus kieltämättä kovin valoisalta näytä, mutta ei sitä silti tarvitsisi hieroa ihmisten naamalle joka hiton päivä. 

Luin muuten äskettäin jostain, että koska painettuja lehtiä lukee nykyään vanhempi väestö (nuoremmat lukevat lähinnä digilehtiä), lehtien lööpit ovat usein sellaisia, että ne vetoavat vanhempaan väestöön. Nytpä tuli selväksi sekin, miksi muistisairaudet ovat melkein joka päivä iltapäivälehtien kannessa (kuten tuostakin kuvasta näkyy).

Koska oma selviytymiskeinoni tulevaisuuden uhkia vastaan on omaan kuplaani vetäytyminen, jätän kaikki aihetta koskevat uutiset pitkältä lukematta. Se tulee, mikä tulee, ja sitä on ihan turha spekuloida etukäteen – varsinkin, kun on tällainen tavallinen tallaaja, joka ei pysty vaikuttamaan maailman tulevaisuuteen millään lailla. Jos olisin herra Trump tai edes Stubb, saattaisin lukaista uutisen silloin tällöin. 😆

Äiti kävi läpi lehtiään ja löysi mm. 42 vuotta vanhoja virkkauslehtiä. Tuommoinen virkattu liina pystykaulaisine joutsenineen olisi varmasti kaunis ja käytännöllinen esine taloudessa kuin taloudessa. Mietin vain, mitä joutsenille kävisi, jos liinan päälle laittaisi esimerkiksi ison kulhon. 

Koska äiti ei ollut koskaan nähnyt Savonlinnan kaupungin uudenvuoden ilotulitusta, lähdimme katsomaan aattoiltana raketteja. Ilotulitus järjestettiin onneksi inhimilliseen aikaan eli kello 22, joten iltaunisimmat pääsivät nukkumaan ajoissa. Minähän en kuulunut tähän väestöryhmään, sillä sinnittelin (skumpan voimalla) puoleenyöhön. En taidakaan olla vielä keski-ikäinen, kun jaksan bilettää. 😆 Bilettäminen tarkoittaa siis tässä tapauksessa television edessä istumista ja uudenvuoden lähetyksen seuraamista. Kyseinen ohjelma oli niin surkea, että se olisi voinut jäädä kyllä näkemättäkin. Eniten ärsytti se, että ruudussa haahuili parhaaseen aikaan eli vuoden vaihtuessa joku Windows95man. Siis oikeasti? Ennemmin olisin katsellut vaikka lehmiä laitumella. 

Äiti oli tuumannut aattona ennen kaupungille lähtöä, että kaupungilla tuskin olisi ketään, ja yllätys olikin melkoinen, sillä keskustassa oli oikein ruuhkaa, ja parkkipaikkaa sai hakemalla hakea. Katsoin parhaakseni ottaa heti kättelyssä varasuunnitelman käyttöön ja ajaa läheiseen parkkihalliin. Sieltä oli lyhyt kävelymatka sataman alueelle, josta raketteja saattoi katsella. 

Porukkaa alkaa kertyä satamaan.

Kauhistelin ihmisten paljaita päitä ja käsiä, sillä vaikka olin kääriytynyt kaikkeen, mitä vain olin päälleni löytänyt, minulla oli silti kylmä. 

Michelin74man.

Parkkeraasimme äidin kanssa itsemme jonkin satamakopin suojiin, jonne ei käynyt niin kovasti tuuli kuin rannalle. Raketit olivat komeat, ja shown kestokin oli säähän nähden oikein sopiva: 5 minuuttia. 

Ovelimmat seurasivat näytöstä autoistaan. 

Onhan se kiva, että kaupunki tarjoaa asukkailleen leivän lisäksi myös sirkushuveja, mutta äiti kertoi miettineensä, miten paljon tuollakin taivaalle ammutulla rahalla olisi saanut esimerkiksi  terveyspalveluja vanhuksille. Itselläni oli samansuuntaisia ajatuksia.

Uudenvuodenpäivänä oli sitten aika lähteä vihdoin ajelemaan kotiin, vaikka taas oli luvattu huonoa ajokeliä (lumisadetta ja pöllyävää lunta). Vanha setä jäi hoitoon mummolaan, jottei sen tarvitse olla kahta kuukautta yksin kotona. 😊

Hyvästi Savonlinna, joksikin aikaa.

Odotin, milloin se huono ajokeli alkaa, mutta se ei alkanut missään vaiheessa.

Lumi toki pöllysi hieman, mutta ei mitenkään näkyvyyttä estävästi. Monet näyttivät käyttävän sumuvaloa, ja minä mietin, onkohan meidänkin autossamme sellainen. Mistähän se mahtaisi löytyä? On se kumma, kun tällaisia asioita ei viitsi selvittää, ennen kuin tulee todellinen tarve – ja sitten onkin jo myöhäistä. 

Auton tietokoneeseen oli syttynyt huomautus 'Vehicle inspection', ja mietin, mitähän tuokin mahtoi tarkoittaa. Tarkoittiko se katsastusta, ja jos tarkoitti, mitenköhän huomautuksen saisi pois, kun sehän oli nyt aiheeton. Vai tarkoittiko se jotain yleishuoltoa, jossa auto vain käydään läpi? On tämä autoileminen jännittävää.

Loppumatkasta tiet alkoivat olla jo sulat.

Ensimmäisenä arkipäivänä eli eilen rupesin selvittämään tuota auton Vehicle inspection -asiaa. Meinasin ensin soittaa huoltoon, mutta sitten huomasin, että Hedin Automotivessa on chat-palvelukin. Päätin kokeilla sitä, kun ei ollut kummoisempi asia kyseessä, vaikka yleensä jännitänkin kaikenlaisia chat-palveluita. Pelottaa, että kirjoitan vahingossa jotain typerää, ja sitten se teksti on siinä "koko maailman" nähtävänä. 

Kirjoitin chat-laatikkoon ensimmäisen lauseen ja ihmettelin, miten teksti tuli yhdessä rivissä. Näyttipä se typerältä. Vaihtuisikohan rivi, jos painaisin enteriä? 

Painoin enteriä, ja pum, se yhden lauseen keskeneräinen viesti lähtikin Hedin Automotiveen. Hätäännyin ja toivoin, että ehtisin kirjoittamaan lauseelleni jatkoa, ennen kuin kukaan ilmestyisi paikalle, mutta ei – Jeremias ilmestyikin langoille valon nopeudella. 😆 Siinä vaiheessa oli turha yrittää runoilla enää mitään, joten jatkoin samalla töksähtelevällä tyylillä, jolla olin aloittanutkin.

Jeremias lupasi ottaa asiasta selvää ja palata asiaan, eikä mennyt kuin tovi, kun sähköpostiin tuli vastaus, että kyseessä oli todellakin muistutus katsastuksesta ja että "muistutuksen voisi itse siirtää auton päästä kohdasta huoltotarve". Tänään kävin sitten kokeilemassa muistutuksen siirtämistä kahdella vuodella eteenpäin ja jopa onnistuin siinä.

Vaikka äidillä oli mukava olla, niin oli kiva tulla kotiinkin ja palata omiin rutiineihin. Hesariakaan ei tarvitse hakea ulkoa – ja se tulee joka päivä! 

Hesarista tuli mieleeni eilisessä lehdessä ollut mielipidekirjoitus: 

Olen täysin samaa mieltä Tapion kanssa. Inhoan unisex-vessoja! Inhottaa istua pöntölle, kun ei tiedä, millainen ukko on käynyt sihtaamassa pönttöön, ja kuinka hyvin hän on siinä onnistunut. Ja onko ukko edes pessyt käsiään kuseskelun jälkeen, vai onko hän koskenut ovenkahvaan munaisilla käsillään? 

Toki miehissä on varmasti asiallisiakin vessassa kävijöitä, mutta uskaltaisinpa väittää, että naiset ovat yleisesti ottaen paljon siistimpiä ja hygieenisempiä vessassa käydessään kuin miehet. Ymmärrän kyllä, että unisex-vessan tekeminen tulee halvemmaksi, kun ei tarvitse tehdä kuin yksi koppi kahden sijaan, mutta silti ällöttää, enkä käy unisex-vessassa kuin pakon edessä.

Pikkuhiljaa täytyy alkaa kääntää ajatukset tulevaan matkaan, sillä Intiaan lähtöön ei ole enää edes kahta viikkoa. Listan matkalle otettavista tavaroista olen jo kirjoittanut, ja lista on pitkä. 😆

Mukavaa viikonloppua! Täällä rupesi juuri hipsuttelemaan lunta.