Kun anoppi ehdotti viime viikolla, että lähtisimme käymään vihannestorilla eli Rythu Bazarilla, olin heti valmis. Meillä oli aiemmin tapana käydä yhdessä torilla aina silloin tällöin ja ostaa vihanneksia niin, että niistä riitti pitkäksi aikaa.
Nyt anoppi ei ollut kuitenkaan käynyt torilla pitkään aikaan – arvionsa mukaan kolmeen vuoteen – sillä torilla käynti on aikaavievä ja rasittavakin operaatio. Tori sijaitsee osittain auringonpaisteessa, ja siksi siellä on kuuma, ja hintojen kyselyyn ja vihannesten valitsemiseen kuluu aikaa. Eipä appivanhemmilla ole vihanneksille samalla lailla tarvettakaan silloin, kun he ovat kaksistaan, sillä kotiapulainen tai autonkuljettaja tuovat normaalisti tullessaan sen, mitä appivanhemmat tarvitsevat. Lisäksi appivanhempien asuinalueella kasvaa yrttejä, lehtivihanneksia ja sen sellaisia, joten niitä ei tarvitse välttämättä edes ostaa.
Torikäyntimme toteutui vihdoin tiistaina, ja lähdimme matkaan puoli kahdentoista jälkeen, kun päivän ruoat oli laitettu, kotiapulainen käynyt ja ikkunankorjaajat lähteneet. Matkaan meni puoli tuntia, ja sitten olimme tutulla torilla Erragaddassa.
![]() |
Ilmeisesti jonkun torikauppiaan auto. |
Torin sisäänkäynnin luona on hinnasto, johon on merkitty tuotteiden kilohinnat kyseisenä päivänä.
Esimerkiksi porkkanat maksoivat tiistaina 23 rupiaa per kilo (25 senttiä);
inkivääri 40 rupiaa (44 senttiä), kukkakaali 18 rupiaa (20 senttiä) ja
vihreät tavalliset pavut 35 rupiaa (39 senttiä) per kilo.
Suomalaisittain hinnat ovat siis todella edulliset. Havaintoni mukaan hinnat ovat kuitenkin ohjeelliset, sillä tuotteita
saattaa saada halvemmallakin. Jos yhden myyjän hinnat eivät miellytä,
kannattaa kysellä muilta. Tosin tähän sitä aikaa saa
kulumaankin, jos rupeaa oikein vänkäämään. 😆
Olen niin tottunut siihen, että vihannekset on levitelty tuolla tavalla maahan pressujen päälle ja myyjät istuvat maassa tuotteidensa keskellä, että pidän tuota ihan normaalina käytäntönä. Millaiselta tuo näyttää suomalaisen silmiin? Epähygieeniseltä ja ällöttävältä? Kertokaa minulle! Raakoja vihanneksia täällä ei joka tapauksessa syödä, eli vihannekset kypsennetään aina ennen syömistä.
![]() |
Anoppi valitsemassa munakoisoja. |
Heti kärkeen suuntasimme tomaattimyyjän luokse, sillä tomaatit olivat pääsyy, miksi anoppi oli halunnut tulla torille.
Vihannekset kerätään tuommoiseen vatiin, joka punnitaan. Sen jälkeen ostokset laitetaan joko pussiin tai kaadetaan suoraan asiakkaan koriin tai kassiin. Anoppi heitti minullekin vadin ja kehotti minua ryhtymään valitsemaan tomaatteja. Ota punaisia ja kypsiä! Olin vähän hölmistynyt, kun jo sekä myyjä että anoppi poimivat anopille tomaatteja. Kuinka paljon tomaatteja oli oikein tarkoitus ostaa? Anoppi vastasi tähän, että kymmenen kiloa. 😅 Niistä tehtäisiin tomaattipachadia eli eräänlaista tomaattipikkelssiä (säilykettä), ja nyt tammikuussa oli erityisen hyvä aika valmistaa sitä, koska tomaatit olivat parhaimmillaan.
Kymmenen kiloa tomaatteja maksoi sata rupiaa eli 1,1 euroa.
Kuvan etualalla on tamarindia, joka on yksi niistä asioista, joita tuon melkein joka kerta Intiasta Suomeen. Tamarindi on niin oleellinen osa eteläintialaista keittiötä, että ilman sitä on vaikea tulla toimeen, ja oikeanlaista tamarindia on vaikea löytää Suomesta.
Ihmettelin anoppia, kun hän innostui ostelemisesta niin, ettei vängännyt hirveästi edes hinnoista. Melkein rupesin jo epäilemään, että ostaminen oli karkaamassa anopilta käsistä. 😆 Samanlaista käyttäytymistä on havaittavissa omalla kohdallani Espoon intialaisessa marketissa silloin, jos siellä on erityisen paljon hyviä ja tuoreita vihanneksia. Pitää saada vielä tuota, tuota ja tuotakin! Moni tuote oli anopin mukaan torilla puolet halvempi kuin muualla (supermarketeissa tai pikkutoreilla), joten toki täältä kannattikin ostaa. Autonkuljettaja kävi hakemassa aina välillä painavampia ostoksia – kuten sen kymmenen kilon tomaattikassin – ja vei ne autoon, jottei minun tarvinnut kanniskella kaikkea.
![]() |
Intiasta saa monenlaisia papuja, joista kuvassa on muutama lajike. |
![]() |
Kokonainen vuori currylehtiä! Tällaisesta näystä voi Suomessa vain haaveilla. |
Currylehtiä piti ostaa paljon sen takia, että anoppi tekee niistä currylehtijauhetta, jota syödään esimerkiksi riisin, dosien tai idlien kanssa.
![]() |
Tämä myyjä oli muslimi, ja siksi tuollainen kufi-hattu. |
Tarvitsimme myös kuivattuja punaisia chilejä, ja kun anoppi rupesi kauhomaan chilejä pussiin, hän käski minua siirtymään kauemmas. Pöllyävät chilit saattavat nimittäin saada aikaan melkoisen aivastuskohtauksen (nimimerkillä kokemusta on). 😆 Nuo takana näkyvät naiset kuulivat keskustelumme, ja yksi nainen rupesi ihmettelemään, että puhutko sinä telugua. Miten voi olla, että ulkomaalainen osaa telugua! En osaa sitä edes mitenkään täydellisesti, ja paljon riippuu puhujan murteesta, kuinka paljon ymmärrän, mutta sen verran kuitenkin osaan, että saan aina välillä ihmiset hämmennyksiin. 🙈
![]() |
Minusta nämä keoiksi kasatut sitruunat ovat jotenkin sympaattisia. |
Sitten anoppi bongasi jotain poikkeuksellista eli mysteerilehtivihannes chandrakanta aakun!
Kun appivanhemmat kävivät Suomessa vuonna 2005, anoppi löysi meidän kodin liepeiltä Matinkylästä (tien vierestä) jotain lehteä, jota kasvaa kuulemma Intiassa ja josta hän laittoi meille ruokaa. Hyväähän se oli, vaikkei ollut aavistustakaan, mitä olimme syöneet. 😆 Muistan miettineeni silloin vain, että mistähän koirankusetuspusikosta anoppi oli lehdet kerännyt. 🙈 Lehti oli kuulemma nimeltään chandrakanta aaku (teluguksi), mutta pitkällisenkään googlettamisen jälkeen en koskaan saanut selville, mistä lehdestä mahtoi olla kyse. Nyt sitä samaa kasvia oli kuitenkin tässä kädessäni!
Mutta eihän se auta kasvin suomalaisen nimen löytämisessä. Löysin Youtubesta videon, jonka mukaan kasvin tieteellinen nimi olisi Mirabilis jalapa, ja sitä kautta sain selville, että kasvin nimi olisi suomeksi mökinihmekukka tai ihmekukka. En kuitenkaan jaksa uskoa, että jotain ihmekukkaa olisi kasvanut keskellä Matinkylää ja että anoppi olisi syöttänyt sen lehtiä meille. Oma teoriani on, että anoppi keräsi Matinkylässä jotain toista kasvia, jota hän luuli chandrakanta aakuksi.
Otin vielä kasvista anoppilassa muutaman kuvan.
![]() |
Näyttääkö tämä kenestäkään tutulta? |
![]() |
Kiva ottaa tällaisia lähikuvia... Mitähän tuo möhnä lehtien pinnalla on. 🙈 |
Lopulta (tunnin päästä) olimme siinä tilanteessa, että anoppi tarvitsi enää kukkia. Lähdin viemään loppuja kasseja autoon ja näin, kuinka autonkuljettaja jo käänsi parkkipaikalla autoa menosuuntaan. Avatessani etuoven järkytyin. Koko etuistuin ja jalkatila olivat aivan täynnä vihanneskasseja ja pusseja! Mistä nämä olivat sinne ilmestyneet? Sulloin tuomani kassit samaan tilaan ja sanoin autonkuljettajalle, että hakisimme vielä kukkia, ja lähdin anopin perään.
Löysin anopin yhden vihannesmyyjän edestä. Hän oli siellä ostamassa papuja! Myyjä oli jo laittamassa papuja anopille, mutta silloin oli pakko ruveta toppuuttelemaan. Sanoin anopille, että meillä on jo auto täynnä, ja anoppi totesi saman myyjälle. Ei voidakaan ostaa enää papuja, kun auto on jo täynnä! Kului muutama sekunti, ja anoppi pyörsikin puheensa: laitapas kumminkin puoli kiloa niitä papuja. Sen jälkeen ostimme vielä puolen metrin mittaisen pullokurpitsan (jonka anoppi tökkäisi minun kainalooni, koska kainalossahan tuommoinen pitkulainen vihannes kätevimmin kulkee), kaksi isoa kukkakaalia, okraa ja vihreitä chilejä. Tämän jälkeen anoppi totesi, että nyt lähdetään. Viimeinenkin kori oli täynnä, eikä mitään mahtunut enää minnekään. Kun kysyin niistä kukista, anoppi vastasi, että niitä ei tarvitakaan. 😆
Mutta vielä piti ostaa hedelmiä! Niitä oli onneksi torin ulkopuolella kadun varressa, ja sinne pääsi autolla. Kassejakaan ei tarvittu, kun myyjät pakkasivat hedelmät pusseihin. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja!
![]() |
Sadalla rupialla sai kymmenen appelsiinia, joten appelsiineja ostettiin 30 kappaletta. |
![]() |
Torilla on monia maksutapoja. |
Kotona odottikin sitten seuraava homma: vihannesten lajittelu, pussittaminen ja jääkaapittaminen. Onneksi anopilla on yksi iso jääkaappi ja yksi pienempi, joten saimme suurin piirtein kaiken mahtumaan jonnekin. Iso jääkaappi on kuitenkin nyt niin täynnä, että siellä ei ole anopin sanojen mukaan "edes pientä rakoa missään".
Eilen alkoi sitten se tomaattipachadin valmistus, mikä tiesi ensin pilkkomishommia ja sitten keittelyhommia. Bongailin tomaatteja pilkkoessani niiden joukosta erikoisyksilöitä.
Suuri kattila oli keittelyn alussa reunoja myöten täynnä tomaatteja (kuvassa kattila on vielä hieman vajaa), mutta noin kolmen tunnin päästä koostumus oli toivotunlainen:
Kattilan sisältö oli kutistunut noin kolmasosaan lähtötilanteesta. Seuraavaksi seos soseutetaan sillä mixerillä, joukkoon lisätään monenlaisia mausteita, ja sitten pachadi onkin valmis.
Toriterveisin!
😘
No jo on vihanneksia tarjolla! Mutta tuntuisi kurjalta jos kaikki ihanat vihannekset pitäisi keittää ennen syömistä. Tuo tavaroiden lattialla pitäminen ei tunnu niin epähygieeniseltä kun ajattelee että ne sitten kuitenkin keitetään. Mutta myyjien epämukavia asentoja suren ja yhdellä taisikin olla joku tuolin tapainen istuinalustanaan. Oli ehkä hiukan vanhempi ihminen, sillä itse en ainakaan pystyisi risti-istunnassa kauan istumaan!
VastaaPoistaKyllähän osa vitamiineista väkisinkin katoaa keitettäessä, mutta kypsentämisessä on se hyvä puoli, että kypsennetyt kasvikset ovat paljon helpommin sulavia. Oma vatsani ei meinaa sietää lainkaan salaatteja (Suomessakaan), vaikka niin kovasti tykkään salaateista ja syönkin niitä useamman kerran viikossa. Intiassa vatsallani on tässä suhteessa paljon parempi olla. 😊
PoistaVaikea olisi minunkin istua risti-istunnassa pitkiä aikoja! Mutta intialaiset ovat vissiinkin tottuneet istumaan maassa ja kyykkimään, joten niveletkin pysyvät vetreinä. 🤭
Millähän nuo myyjät saa kaiken tuon valtavan määrän vihanneksia tuotua torille? Minustakaan tuo maassa olevien vihannesten myynti ei tunnu epähygieeniseltä.
VastaaPoistaEnpä ole tullut ajatelleeksi tuota lainkaan! Mahtaisivatkohan myyjät tuoda vihannekset jonkinlaisilla kärryillä? Mahdoton tuollaisia määriä on kantaakaan, ainakaan kovin kaukaa.
PoistaHarmaana, hieman vielä hämäränä aamuna on mukava piipahtaa intialaisella torilla. Sitruunakeot ja saunavihta näyttävät mielenkiintoisilta. Mietin myös, miten teidän jääkaappi lähtee tyhjenemään, vai jääkö osa takaosan tavaroista käyttämättä ;)
VastaaPoistaJäin miettimään tuota saunavihtaa, mutta ehkä tarkoitit sitä currylehtipuskaa. 🤭
PoistaJääkaapin tyhjentymistä minäkin olen vähän huolestuneena ajatellut. Mutta anoppi on sen verran säästäväinen, että mitään ei ainakaan heitetä pois, ellei ole ihan pakko! 😅 Jään seuraamaan tilannetta... 😜
Minä mietin, että maassahan aika moni niistä on ollut kasvamassakin... Peruna, porkkana, sipuli ja osalla kuori suojaa syötävää osaa (pavut, herneet, hedelmät). Ja jos tosiaan tarkoitus keittää vielä, niin ei tuo nyt niin kummallinen tapa ole. Ehkä jos jotkut lihat ja kalat olisi maassa auringonpaisteessa, niin se olis vähän ällöö.
VastaaPoistaAika kätevää tuo yhteishinnoittelu. Siitä ei siis saanut mennä yli, mutta ali? Ostaja tietäis aina hinnan tai sitten yllättyy iloisesti. Samoin myyjillä käytännössä samat mahkut myydä hinnan suhteen. Kilpailu tulis laadusta ja valikoimasta.
Totta puhut. Maassa olevat vihannekset eivät ole läheskään yhtä paha juttu kuin kala ja liha! Minusta jo se, että lihoja tai kaloja kuivatellaan auringossa teiden varsilla tai katoilla, on vähän vastenmielistä. 🙈
PoistaLuin jälkeenpäin tuon torin arvosteluista, että jotkut valittivat, että hinnat eivät pitäneet paikkaansa ja nimenomaan niin, että myyjät pyysivät enemmän kuin mitä taulussa luki. En muista läheskään kaikkien ostamiemme tuotteiden hintoja, joten voi olla, että mekin maksoimme jostakin enemmän kuin olisi pitänyt. Mutta mitään sellaista kusetuksen makua ei tullut koko paikassa.
Satu, nämä sun tarinat on niin kiva ikkuna arkipäiväiseen elämänmenoon toisella puolella maapalloa. Kiitos kun kirjoitat!
VastaaPoistaIhana kuulla! ❤️ Suuri kiitos palautteestasi ja mukavaa viikon jatkoa! 🤗
PoistaKysyin tekoälyltä tuosta ihmekasvista ja sain vastaukseksi, että se olisi jauhosavikka. Sitä kasvaa Suomessa tienpientareilla ja on ruoanlaittoon sopiva pinaatin kaltainen villivihannes. Eli kenties anoppisi on kerännyt tuota jauhosavikkaa. Tekoälyn mukaan jauhosavikkaa kasvaa myös Intiassa ja sen nimi on tekoälyn mukaan telugun kielellä pappukura. En osaa liittää tähän telugun kirjaimilla kirjoitettua versiota.
VastaaPoistaMielenkiintoinen torikäynti teillä! Eikö siellä siis syödä mitään vihanneksia raakana? Esim tomaattejakaan? Minusta säilytys maassa ei tunnu erityisen epähygieniseltä, huuhtelisin vain ennen käyttöä.
T. Sofia
Heti kun katsoin yksittäistä lehteä niin näyttää jauhosavikalta. Suomessa jauhosavikasta käytetään siemeniä, joita se tekeekin paljon.
PoistaNo jopas sentään! Googletin jauhosavikan, ja näyttää kyllä todella samanlaiselta, ainakin lehti. On mulla viisaita lukijoita. 🥰 Pappukura tarkoittaa myöten linssiruokiin sopivaa kasvista (pappu = linssi, kura = kasvis). Chandrakanta aakun lehdet sopivatkin anopin mukaan sekä linssiruokiin että pannulla paistettavaksi.
PoistaTelugusta vielä sen verran, että sitä voi kirjoittaa myös meikäläisin kirjaimin, aivan kuten sinäkin Sofia teit. Minä olin äsken vähän kaupungilla, ja kun anoppi soitti minulle, että lähettääkö hän autonkuljettajan hakemaan asemalta, vastasin Whatsapissa kirjoittamalla meikäläisin kirjaimin, kun ei minullakaan ole telugufontteja.
Ja vielä tekoälystä: itse en ole koskaan vielä kokeillut tekoälyä. 🙈 Ukkeli on sinnikkäästi yrittänyt saada minua käyttämään milloin mitäkin tekoälyhommelia, mutta ainakaan vielä hän ei ole onnistunut. Toistaiseksi olen pärjännyt ihan oikealla älyllä (tai ainakin niin sanotulla). 🤣
Kiitos teille kummallekin! 😘😘
Anteeksi, Sofia, hoksasin vasta nyt kommenttisi loppuosan! Ainakin kurkkua ja sipulia syödään raakana, ja ehkä tomaattiakin jossain chatissa (kylmä salaatintapainen ruoka), mutta tomaatista ei tule nyt yhtään esimerkkiä mieleen. Kurkkua söimme itse asiassa juuri tänään anopin kanssa, mutta sitäkin syödään suomalaisittain hieman erikoisella tavalla: kurkku kuoritaan ja pilkotaan isohkoiksi paloiksi, ja päälle ripotellaan suolaa ja chilijauhetta. 😅
PoistaKiinnittyiköhän kenelläkään muulla huomio siihen, että ruutupaitaisella miehellä oli porkkana jalan alla? 😆 Täällä tihuttaa vettä. On harmaata ja märkää, joten nämä värit tulivat tarpeeseen, kiitos! Minua ei häiritse yhtään, että tuotteita säilytetään maassa, mutta sen vihreän lehtijutskan pesisin aika huolellisesti. Hauskat tomaatit!
VastaaPoistaPiti palata tutkimaan ruutupaitaisen miehen jalkaan, ja totta puhut! Hyi hittolainen. 🙈 Mulla on paha jalkakammo, ja minun on tosi vaikea koskea muiden jalkapohjia, enkä todellakaan haluaisi syödä porkkanaa (tai mitään muutakaan), joka on ollut jonkun jalan alla. 😱
PoistaMitenköhän siellä Suomessa on talven laita. Katselin pari päivää sitten Espoon säätiedotuksia, ja taisi olla luvassa useampia lämpöasteita joka päiväksi lähitulevaisuudessa.
Olen miettinyt tuota pesujuttuakin, kun kasvikset ja hedelmäthän pestään hanavedellä, joka tulee jostain joesta. Eikö sitä vettä jää kuitenkin aina vähän siihen pinnalle, jos ei kuivaa kaikkea tarkasti pois? Ja riisikin huuhdellaan samalla hanavedellä, jota jää väkisinkin riisiin aina jonkin verran, vaikka vesi kaadetaan pois. Mutta nämä on sellaisia asioita, että näitä ei parane kai ajatella liian "syvällisesti". 🙈
Kosteaa, märkää, sumuista ja tuuli, joka menee kaikesta hyytävästi läpi. Ei ONNEKSI täällä (Hki) juurikaan liukasta, mutta ei mielestäni tammikuu/talvi ollenkaan.
PoistaAikanaan totuin turkkilaiseen hanaveteen, joten miksipä ei?
Kuulostaa aikamoisen karmealta talvelta. Vaikka en olekaan mikään paukkupakkasten ja lumikinosten ylimmäinen ystävä, niin aika ikävää, jos talvet alkavat mennä tuommoisiksi. Toki ainahan sitä voi toivoa, että tämä on vain jokin poikkeustalvi, kun edelliset talvet ovat olleet kuitenkin ihan kunnollisia.
PoistaIhana torimatka! Mä olisin ehkä napannu kainaloon sellasen jättikorin chilejä… ja limettiä ja korianteria!! Hitsin kätevää kyllä tuollainen ja erityisesti autonkuljettajan kanssa. 🛻🚕🛺
VastaaPoistaSaisiko sulta (tai anopilta, terveiset vaan hänelle 🍅🍆🫚🧄🌶️) sen säilyketomaattireseptin? Kauanko se säilyy ja missä täytyy pitää?
😋😋😋🫙🥫
Ostimme sekä korianteria, limettejä ja chilejä (kolmea lajia 😅). Mutta kyllä sinne torille jäi paljon sellaistakin, mitä emme ostaneet. 🤪 Toki torilla käyntiin menee aikaa ja voimiakin, mutta on se vaan kannattavaa ja palkitsevaa puuhaa!
PoistaToki saat tomaattipachadin reseptin, jos haluat, mutta siihen tulee kyllä paljon sellaisia aineksia, joita saa vain intialaisista kaupoista, jos niistäkään (esim. chana dal- ja urad dal -linssit, se tamarindi, hajupihka (hing), ja sarviapila). Mutta jos haluat, voin toki kirjoittaa reseptin jossakin vaiheessa. Nuo säilykkeet säilyvät vuoden, ehkä kauemminkin, jääkaapissa, ja jonkin aikaa huoneenlämmössäkin.Tuollaisia säilykkeitä on siis todella monta lajia, ja niitä saa ostaa valmiinakin intialaisista marketeista tuotenimikkeellä 'pickle'. Tomaattipikkelssiäkin (tomato pickle) saa kaupoista, vaikka tietysti kotona tehty on aina parempaa. 😊
Oi, kiva! Joo laita vaan resepti. Voin muokata sitä vaikka sen mukaan mitä Tamperelaisista itämaisista kaupoista saa. 😄
PoistaJa unohdin muuten kommentoida ekalla kerralla sitä, että mua ei haittaa yhtään tuollainen torimeininki. En ole kovin nuiva hygieenisyyden suhteen. 🌶️👣🧄💪🦠🩺🔬🔍
Lupaan ainakin yrittää, mutta en takaa mitään. 🙈 Tämän anopin tekemän satsin ainesosat on kyllä tiedossa, mutta ei ole aavistustakaan määristä, miten paljon anoppi laittoi mitäkin, kun anoppi heitteli aineksia silmämääräisesti. Kotona Suomessa mulla on jossain vihossa vanha anopin antama resepti, jossa on määrätkin tarkemmin.
PoistaKukaan ei ole ainakaan vielä myöntänyt, että tuollainen lattiakauppa olisi hänen mielestään epähygieenistä, ja olen oikeastaan vähän yllättynyt siitä. 😅
Miten ihania kuvia ja paljon! Tuolla olisi mielenkiintoista käydä. Ihmettelen kyllä juuri sitä mitä tuolla yksikin teki, että voiko mitään syödä "tuoreena" siten että on pessyt ne? Eikö siitä tule kipeäksi vai minkälaista sikäläinen vesi on, keitettyäkö sitten? Rakastan itse tomaatteja, mutta yleensä minulla ne ovat vain salaatissa tai leivänäällä basilikan kanssa. Joskus käytän niitä ruuanlaitossa muuten. Täällä Turussa olen oppinut siihenkin, että esim. tomaatteja ja perunoita on monta eri laatua kun niitä ostaa torilta!
VastaaPoistaKun kävin eka kerran Kiinassa joskus aikoja sitten, niin kävimme Shangain ruoka- tai lihatorilla ja sen käynnin jälkeen minusta tuli koko matkan ajaksi kasvissyöjä. Oli sen verran hurjaa katsoa lihoja auringonpaisteessa ym. Vähän erilainen kuin Grönlannin Nuukin lihatori (pienessä pakkasessa).
Miten muuten pääsitte ahtautumaan autoon, kun se oli aika täynnä? :)
Kiva jos pidit kuvista! 😊
PoistaKai niitä vihanneksia voisi syödä kypsentemättäkin, mutta sellainen ei vain kuulu täkäläiseen ruokakulttuuriin. Toki hotelleissa ja ravintoloissa tarjotaan paljon erilaisia salaatteja, joissa on kypsentämättömiä kasviksia, mutta ne ovat länsimaalaista ruokaa, eivät intialaista. Eli vaikka hygieenisyys ja turvallisuus ovat yksi syy siihen, miksi vihannekset kypsennetään, niin se ei ole ainoa. Raakojen kasvisten syöminen ei vain ole täällä tapana.
Hanavesi, jolla kasvikset pestään, ei todellakaan ole mitään juomavettä, vaan se tulee joesta (ymmärtääkseni Manjirasta). Juomavettä varten on vesihanan päällä vedensuodatin, joka valmistaa juomakelpoista vettä. Mutta kyllähän kasviksiin ja muihin jää väkisinkin sitä hanavettä pesun jälkeen. Minähän pesen hampaatkin hanavedellä, vaikka ukkeli on jankuttanut, että niin ei saisi tehdä. Mutta en vain viitsi läträtä koko ajan pullovesillä. 🙈
Mäkin tykkään tosi paljon tomaateista, ja Suomessa niitä menee joka päivä ainakin pari kolme. Tulee kyllä aika kalliiksi Suomen hinnoilla. Juuri tänään kerroin anopille, että meillä Suomessa tomaatit maksavat 300-400 rupiaa per kilo, ja anoppi oli aika järkyttynyt. 😅
Aasian liha- ja kalatorit saattavat kyllä olla aika karmea näky ja muuttaa kasvissyöjäksi varmasti aika helpostikin. 🙈
Istuimme anopin kanssa torilta tullessa takapenkillä, mutta meidän välissäkin oli kassia ja koria sekä istuimella että jalkatilassa. 🤭 Etupenkki jalkatiloineen oli ääriään myöten täynnä.
Kuva sitruunoista on kuin taulu 😃
VastaaPoistaKyllähän se niin on jos jossain paikassa ei ole käyny pitkiin aikoihin niin sitä innostuu osteleen liikaa joten ymmärrän anoppia ! 🤗
Kiitos, Ulrika. 🤗
PoistaNäinhän se on, että vanha tuttu paikka saattaa innostaa ostelemaan – varsinkin jos tuotteet ovat hyviä ja hinnat halpoja. 🤣
Ettei olisi jauhosavikka tuo chandrakanta aaku?
VastaaPoistaNo joku muukin sita arvaili jo. Laitoin nopsaan enka malttanut lukea muita kommentteja.
PoistaEi haittaa, vaikka useampi arvaileekin samaa, päinvastoin! Varmistuu vain se, että kyseessä on tosiaankin jauhosavikka. Mähän en ollut koskaan kuullutkaan moisesta kasvista. Kuulostaa minusta ihan joltain ötökältä, joka elää jauhopussissa. 😅
PoistaIhania kuvia ja olisipa kiva päästä tuollaiselle torille. Minkälainen on intialainen aamupala?🤗 Kiva oli lukea kirjoituksesi ♥️ t. Karkki
VastaaPoistaKiva että tykkäsit postauksesta ja jätit kommentinkin! 🤗
PoistaIntialainen aamiainen (tai siis ainakin täkäläinen; muissa maan osissa voi olla eri ruokatottumukset) on yleensä aina lämmin, ja aamiaiseksi syödään dosia ja idlejä, joista kirjoittelin jo aikaisemmin ja joita syödään muinakin vuorokauden aikoina. Lisäksi syödään muitakin lättyjä, kuten pesarattuja, joihin tulee mungpapuja, sekä esimerkiksi paistettua riisiä ja pongalia, johon tulee riisiä ja linssejä. Aamiaiset ovat hyvin riisi- ja linssipitoisia.
Ooooooh - kyllä nyt kalpeni meidän puutarha myymälöineen ja teillä on ollut yliannostusta autossakin... 10kiloa tomaatteja... no, ymmärsin, kun luin pidemmälle!! Ihana-ihana postaus, zoomailin lähes jokaista kuvaa ja googlailin yrttejä, vihanneksia ja reseptejäkin googgeli jo intoutui tarjoamaan... koskahan pääsen tutkimaan joskus jotain vastaavaa toria?
VastaaPoistaSillä rakastan toreja - ne ovat seikkailuillamme aina stoppaava tekijä
- kun sellaisen bongaamme.... piti kaivella oma toripostaus Agrasta
https://repolainenreissaa.blogspot.com/2022/11/torilla-tavataan.html
En ole jaksanut kuvata yhtä upeasti kuin sinä - välttelen aina jotenkin ihmisten kuvaamista... siten rajoittuvaa tuo kamerankäyttö.
Yrttien tuoksu huumaa jo kuvissa - anoppisi lienee oikea epeli keittiössä - teettekö yhdessä ruokaa?
Minulla oli onni olla useita kertoja tyttäremme anopin opissa vietnamilaiseen keittiöön tutustuen - nyttemmin muistisairaus eristää hänet keittiöstä turvallisuussyistä.
Eikös tamarindi ole oikea koko kehon eliksiiri, tai jo ennaltaehkäisijä antioksidantteineen, mineraaleineen (kalium/magnesium)
- vitamiineistä puhumattakaan.
Minä söin silmilläni ja tunnen oloni paljon paremmaksi, vaikka olenkin ollut miesflunssassi kuluneen viikon... Kiitos!!
Nyt lukemaan aiemmat postaukset - aivan ihanaa, kun kirjoittelet sieltä...
Minä olen ihan täpinöissäni ja ahmin KAIKEN tekstisi kuvineen!!
Ihana kuulla, että pidit postauksesta, mutta harmillista kuulla, että olet ollut sairas. En tiennyt, että miesflunssa voi tulla naisillekin. 🤭
PoistaEn ole kyllä ikinä ennen ostanut kymmentä kiloa tomaatteja. 😅 Intiassa tulee varmaan helposti päivän kasviskiintiö täyteen, mutta niin mulla taitaa tulla Suomessakin, vaikka aluksi epäilinkin. Kerran punnitsin normisalaattini, ja se painoi (pelkät kasvikset siis) jo 440 grammaa. 🤣 Saan siis jo yhdestä salaattilautasellisestani melkein puoli kiloa rehuja, ja siihen vielä kaikki muut kasvikset ja hedelmät päälle. 🤭
Anoppi on tosi hyvä laittamaan ruokaa, ja me kokkaillaan joka päivä yhdessä. Se on semmoinen meidän yhteinen juttu. ❤️
Tamarindissa on varmasti paljon hyvää, mutta en ole kuullut sitä ylistettävän terveysvaikutuksiensa osalta yhtä paljon kuin joitain muita ruoka-aineita/mausteita (kuten esimerkiksi jeeraa, karvaskurkkua ja sarviapilaa). Mulla tamarindi auttaa vatsan toimintaan, jos on senlaatuisia ongelmia, mutta viime aikoina ei ole ollut. 🤭
Terveempiä päiviä sinulle! ❤️
Kiitos ihanan värikkäästä postauksesta <3
VastaaPoistaItseänikään eivät maasta myytävät vihannekset kauhistuta (yhdessä kuvassa on muuten myös papuja lähes jalan alla). Hassua ettei Euroopassakaan tarvitse mennä Tanskaa pidemmälle, kun lähikaupan hedelmä- ja vihannestiski voi aivan hyvin sijaita ulkona kadunkulmassa. Ei Suomessa vaan...
Tunistin heti että anoppi on varmaan käynyt harventamassa jauhosavikkapuskaa, kuten muutkin olivat jo tunnistaneet. Ja tomaattiresepti kiinnostaisi täälläkin, syksyllä kun tuppaa noita tomaatteja olemaan ylimäärin omasta takaa.
Kiitos sinulle kommentistasi! 🤗 Kiva jos tykkäsit.
PoistaPapujakin jalan alla. 🙈 Minua eivät edes ällötä maassa mahdollisesti olevat ötökät niin paljon kuin nuo jalkahommelit.
Te lukijat olette kyllä ihanan asiantuntevia! ❤️ Tuskin olisin saanut itse mitenkään koskaan selville, että kyse on jauhosavikasta.
Tomaattipachadiresepti jää varmaankin Suomeen, kun mulla on siellä yhdessä vihossa anopin joskus kauan sitten antama resepti. Nyt en osaa sanoa edes, kuinka paljon kattilassa mahtoi olla tomaatteja, saati sitten muiden aineiden määriä suhteessa siihen. 🙈 Voisin itse asiassa antaa samalla tomaaticurryn ohjeenkin, jos kerran tomaateista on syksyisin ylitarjontaa. Se on mun lemppariruoka (linssiruokien ohella) silloin, kun kaapissa ei ole kerta kaikkiaan mitään vihanneksia.
Herkullisen näköisiä pöperöitä. Tuo mausteiden paistaminen öljyssä avaa mausteiden aromit, aloitan itsekin ruoanlaiton yleensä sillä tavalla. Varsinkin pippurit, chili ja jeera, miedommat yrttimausteet lisään sitten lopuksi.
VastaaPoistaNäyttää niin mukavalta tuo yhteistyö anoppisi kanssa, mutta on ihan pakko kysyä, löytyikö yhteinen sävel nopeasti?
Intia voisi olla helvetti introvertille ihmiselle, vaikka tietynlainen yhteisöllisyys tuo toki turvaa. Mutta sitten tuo naisten häirintä, perkele.
Hyvä tietysti, että on oma metrovaunu naisille, mutta eivätkö ne äijät voisi jo lapsesta saakka kouluttaa siihen, että naisia kohdellaan kuin ihmisiä? Ei lääpitä eikä tuijoteta. En tietenkään nyt yleistä, että kaikki miehet siellä, mutta jos pitää turvautua joihinkin erillisiin metrovaunuihin, antaa se ymmärtää että ongelma on tiedossa, mutta sen juurisyihin ei puututa. Miten siellä muuten juridisesti suhtaudutaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan? Miten esim. raiskauksesta tai perheväkivallasta rangaistaan, vai rangaistaanko mitenkään?t.Selja
En ole ihan varma, oliko sinulla tarkoitus jättää kommentti tähän postaukseen vai uudempaan, mutta vastaan nyt tähän enkä lähde siirtelemään kommenttiasi mihinkään. 🤗
PoistaSanotaan niin, että yhteinen sävel anopin kanssa on parantunut sen myötä, mitä paremmin olen oppinut telugua ja mitä rohkeammaksi olen tullut ilmaisemaan oman mielipiteeni. Aiemmin tuli väärinkäsityksiä, jotka johtuivat pitkälti kielimuurista, ja jos väärinkäsityksiä ei selvitetty, ne saattoivat jäädä ikään kuin roikkumaan ilmaan. Nykyään suhteemme on ihanan avoin ja välitön.
Helvetti introverteille on juuri oikea termi kuvaamaan Intiaa. Sitä se todellakin on. Ja jos on ulkomaalainen, joutuu väkisinkin ylimääräisen huomion kohteeksi, eikä se ainakaan mitenkään helpota täällä olemista. Toki ulkomaalaiseen kohdistuva huomio riippuu todella paljon siitä, millaisesta alueesta on kyse (jossakin teknologiakeskittymässä kukaan ei välttämättä kiinnitä ulkomaalaiseen mitään huomiota, kun taas jossain vanhassakaupungissa huomio on taattu).
Intiassa on kyllä niin kusipäisiä ukkoja, että mahtaakohan missään muualla ollakaan. Onneksi se kusipäisten joukko on todella pieni, mutta viimeksi tänään luin lehdestä naisesta, joka oli joukkoraiskattu ja tapettu. En tiedä, mistä joidenkin intialaisten sadistinen luonteenlaatu johtuu, mutta itse olen päätellyt, että se johtuu yhteiskunnan hierarkkisuudesta ja patriarkaalisuudesta. Mikäänhän ei tietysti oikeuta kajoamaan toiseen millään lailla, mutta syitä voi aina yrittää etsiä.
Rehellisesti sanottuna en tiedä, miten raiskaustapauksille ja sen sellaisille loppujen lopuksi käy. Lehdistä saa aina lukea, kuinka poliisi on nostanut syytteen tällaisista rikoksista epäiltyjä vastaan, mutta en tiedä, kuinka moni loppujen lopuksi saa teoistaan rangaistuksen. Valitettava tosiasia on myös se, että korruptio kukoistaa ja raha puhuu. Jos rikoksesta epäilty on esim. joku vaikutusvaltainen henkilö, hän saattaa päästä kuin koira veräjästä lahjomalla poliisin. Perheväkivallasta varmaankin suurin osa ei tule ikinä ilmi, koska kynnys nousta puolisoa vastaan voi olla niin suuri jo ihan taloudellisista syistä, puhumattakaan suvun mahdollisesta painostuksesta.
Lopuksi on kuitenkin todettava, että onneksi valtaosa intialaisista miehistä on ihan normaaleja – rakastavia isiä, aviomiehiä ja veljiä, jotka kannattavat tasa-arvoa ja fyysistä koskemattomuutta. Valitettavasti on vain niin, että julmat ja raa'at teot ovat niitä, jotka ylittävät uutiskynnyksen (mikä ei sinänsä ole tietenkään huono asia), ja ihmisille saattaa muodostua sellainen kuva, että Intia on läpeensä naisvihamielinen maa ja että naisen on vaarallista liikkua täällä.
Kiitos että vastaat rehellisesti arkoihinkin kysymyksiin,etkä yritä vähätellä ongelmia joita Intian kokoisessa maassa luonnolllisesti on. Itse asun Italiassa, täällä väkivalta ja jopa naisten tappaminen on lisääntynyt valtavasti viime vuosina. En tiedä mistä johtuu. Olet ottanut todella mahtavia kuvia ! Lisää tämmöisiä. Olen tyytyväinen että kirjoitat taas ,sinun blogisi on ainoa jota luen ❤️
PoistaLämmin kiitos kommentistasi! Ihana kuulla, että olet viihtynyt Kukkapillin parissa ja että jaksat lueskella blogiani edelleen! ❤️
PoistaMutta kamalaa kuulla, että väkivalta naisia kohtaan on lisääntynyt sielläkin. Mahtaakohan tämä olla jokin yleismaailmallinen ilmiö...
Joo uusimpaan postaukseesi oli tarkoitus kommenttiin mennä mutta kiitos kun sen täältä löysit ja vastasit.
VastaaPoistaNaisten kaltoinkohtelu tuntuu itsestäni niin isolta epäkohdalta, etten pohjoismaisen naisena viitsi vaivautua jokaiseen Me too-tapaukseen ottaa kantaa. Meillä on sentään samat oikeudet miesten kanssa tässä yhteiskunnassa.
Kiitos vielä ihanasta-ihanasta blogistasi. Nyt kun täällä Helsingissä on ollut pimeää kuin jouluna perseessä(sanoi vaarivainaa) Intian juttusi kivoine kuvineen ovat oikea piristysruiske.t.Selja
Vaarivainaasi sanat. 😂 Toivotaan valoisampia päiviä sinne! Ja ihana kuulla, että blogini tuo jonkinlaista piristystä. 😊
Poista