Patsaat riisipellossa

Samana iltana, kun olin kirjoittanut aiemman postauksen diwalista ja koirista, menin normilenkilleni tuohon viereiseen puistoon. Olin päässyt puiston rauhallisempaan takakulmaan, kun eteeni hyppäsi yhtäkkiä järven puolelta aidan yli koira. Katsoin, että miten tuo koira on niin omituisen näköinen, kunnes tajusin, että koira olikin apina. En ole ikinä nähnyt puistossa apinoita, mutta nyt näin niitä kerralla kaksi. 

Ei ollut oikeaa kameraa mukana, ja koska iPhonen kamera on ihan paska, kuvat ovat mitä ovat.

Pelkään apinoita melkein yhtä paljon kuin kulkukoiria, joten olin hieman kusi sukassa. Onneksi lähellä oli muitakin ihmisiä, eivätkä nämä kaverit näyttäneet välittävän ihmisistä yhtään (olivat päinvastoin hyvin arkoja), joten pelkoni hälveni. 

Hienot apinat asioivat biovessassa.

Menisköhän tonne miesten puolelle?

Naisten puolelta tulee kyllä paremmat tuoksut.

Seuraavaksi törmään lenkilläni varmaankin käärmeeseen, mikä olisi kauhuskenaarioni numero yksi! Ukkeli kysyi minulta yhtenä iltana, miten toimisin, jos näkisin käärmeen keskellä tietä. Jäin miettimään ja vastasin sitten hieman epäröiden, että pysähtyisin ja jäisin tarkkailemaan tilannetta. Jos käärme luikertelisi tieltä pois, jatkaisin (ehkä) matkaani, mutta jos ei, palaisin samaa tietä takaisin. Juuri näin pitäisi kuulemma toimiakin. Toivottavasti ei tarvitse koskaan testata tätä käytännössä!

Palatkaamme kuitenkin vieläkin enemmän ajassa taaksepäin eli siihen käyntiin appivanhempien tontilla. Tontti sijaitsee hieman Hyderabadin ulkopuolella, lentokentälle menevän tien lähellä, ja alue on ainakin vielä toistaiseksi aika maaseutumaista. Ympärille on kuitenkin alkanut nousta kaikenlaista, ja luulen, että kun menee jokunen vuosi, maisemat saattavat näyttää hyvin toisenlaisilta. 

Riisipeltoa.

Ihmettelimme kahta tyyppiä, jotka tönöttivät ykköset päällä keskellä riisipeltoa. Mitä hittoa?! 😆 Sitten tajusimme, että heillä oli jonkinlainen kuvaussessio (drone näkyy tuossa kuvan vasemmassa laidassa).

Tällä koneella korjataan kuulemma riisiä pellolta.

Temppelissä jaettiin köyhille ruokaa.

Vielä olisi mahtunut jokunen heinä kyytiin. 😆

Appivanhempien tontti on lähellä Himayat Sagar -järveä, ja kävimme katselemassa järveä näköalapaikalta.

Tähän on nousemassa kuulemma jokin viiden tähden lomaresortti.

Koiratkin ovat päässeet uimaan. 

Näköalapaikalla on hyvä pestä autoa. Vedestä ei tule ainakaan pulaa. 😆

Lauantaiajelulle lähteneet.

Intialaiset järvet (kuten muutkin vesistöt) ovat yleensä hyvin saastaisia. Ei tulisi mieleenkään mennä järveen uimaan!

Näköalapaikan lähelle on nousemassa valtava Aqua Marine Park.

Aqua Marine Park tulee olemaan valmistuessaan Intian suurin tunneliakvaario, johon tarvitaan 3 miljoonaa litraa vettä. Enpä ole ihan varma tämänkään projektin järkevyydestä.

Seuraavaksi menimme tontille, jonne oli edellisenä päivänä rakennettu porakaivo. Kaivon pällistely olikin syy vierailullemme. 

Siinä se porakaivo nyt on.

Näkymä tontilta. Keskellä näkyy krikettikenttä ja takana Himayt Sagar -järvi. Portilla istuu miehiä, jotka olivat olleet tekemässä porakaivoa.

Tontilla kasvaa monenmoisia hedelmiä, kuten kermaomenoita.

Sitten ajelimme katsomaan muutamaa kukkuloille nousevaa asuinaluetta. 

Tämä kyseinen asuinalue on nimeltään Oorjita Armonia, ja talojen olisi määrä näyttää valmistuessaan tältä:

Kuvat: Oorjita Armonia.

Todellisuus ei täällä kuitenkaan vastaa aina kuvitelmaa, joten olen hieman skeptinen sen suhteen, miltä talot tulevat oikeasti näyttämään. 

Intialaisissa taloissa on usein semmoinen ongelma, että ne rakennetaan aivan liian lähelle toisiaan. Vähimmäisetäisyysvaatimuksia on, mutta niitä ei viitsitä aina noudattaa. Liian lähellä oleva naapuritalo pimentää kodin ja on myös turvallisuusriski esimerkiksi tulipalon sattuessa.

Muutama muu kukkuloille nouseva talo.

Näköalat Hyderabadin kaupunkiin olivat ihan jees – ellei tuohon eteen nyt sitten nouse taloja näköaloja peittämään. Sekin on hyvin mahdollista.

Kasvit jäivät tuntemattomiksi mutta näyttivät hauskoilta.

Kuvassa näkyy hieman Meadow Dance -asuinalueen taloja, jotka ovat arkkitehtuuriltaan hyvin erikoisia. Taloissa on kaareva maakatto, joka pitää asunnon viileänä kesällä ja lämpinä talvella. Tässä lyhyt videonpätkä taloista, jos talojen arkkitehtuuri kiinnostaa enemmänkin: 

Talot eivät ole kuitenkaan menneet kaupaksi toivotulla tavalla, sillä niiden vasthu (se intialainen vastine fengshuille) ei ole paras mahdollinen.

Oli tullut kahviaika, joten poikkesimme ukkelin kanssa läheisen Nirvana Club -resortin kahvilaan. Paikka oli oikein kiva, mutta ruuhkaa ei ollut.

Qubani Ka Meetha eli perinteinen hyderabadilainen aprikoosijälkkäri. Annos oli muuten ihan hyvä mutta ei tarpeeksi makea minun makuuni. 🤭

Pihalla oli kiva uima-allasalue.

Hauskoja puita.

Sitten oli aika palata takaisin kaupunkiin. Ajelimme maataloustieteen yliopiston alueella, jossa ukkelin siskokin oli opiskellut joskus. Jos ei autonkuljettajaa olisi ollut, vaan minä olisin ollut ratissa, olisin viettänyt alueella paljon pidemmän ajan, sillä siellä oli niin paljon nähtävää. Nyt ajoimme kuitenkin vain alueen läpi, ja kuvasaaliskin jäi muutamaan kuvaan, kun en kehdannut pyytää autonkuljettajaa pysähtelemään koko ajan. 

Yliopistoalueen tietä.

Auditoriorakennus.

Esteratsastusalue.

Häät ovat Intiassa monella tapaa hyvin tuottoisa bisnes, ja koska vieraslista on yleensä pitkä, häihin tarvitaan suuret tilat. Näimme useita valtavia häätiloja, jotka kulkevat tyypillisimmin nimellä marriage hall tai function hall, mutta kuvat eivät ole kaksisia, kun otin ne liikkuvasta autosta.

Tulee vähän mieleen Tuurin kyläkauppa. 😆

Anoppilan lähialueilla ei ole kerjäläisiä oikeastaan lainkaan, joten en joudu arjessa normaalisti tekemisiin kerjäläisten kanssa. Lauantaina näimme aggressiivisia kerjäläisiä sekä siellä ilotulitteiden myyntipaikassa että muutamassa risteyksessä. 

Flyovereiden alla.

???

Intialaiset ovat lastaamisen mestareita.

Perinteinen intialainen wine shop. Näistä viinimyymälöistä on turha kysellä viinejä, koska niissä myydään enimmäkseen viskiä ja olutta.

Nykyään on olemassa hienoja ja moderneja alkoholimyymälöitä, mutta entisaikaan viinakaupat olivat tuollaisia epämääräisen näköisiä luukkuja seinässä. (Itse asiassa kävimmekin uudenaikaisessa viinakaupassa tällä viikolla, ja täytyy muistaa laittaa siitäkin kuva jossain vaiheessa.) Illalla meno näyttää myymälöiden edessä sellaiselta, että tappelu ei ole kaukana, kun viinoja ruvetaan juomaan jo tuossa myymälän edessä. Itse en ole ostanut koskaan mitään tällaisestä myymälästä, koska nämä näyttävät niin epäilyttäviltä. Huvitti tämä kyseinen kauppa, kun kyltissä luki isolla Sterling Reserve (joka on intialainen viskimerkki), ja alla luki Packaged Drinking Water. Onhan se viskikin tavallaan juomavettä. 😆

Nyt kun olen saanut ahdettua postaukseen 50 kuvaa, on varmaankin aika lopettaa. Jään odottelemaan, josko uni kohta tulisi. Kello on 1.40, eikä minua nukuta jostain syystä yhtään. Äsken kuuntelin, kun yläkerrassa yksin asuva vanha rouva siirteli taas huonekaluja keskellä yötä. En tiedä, mikä hänen ongelmansa on, ja miksi hänen pitää alkaa järjestellä asuntoaan, kun muut yrittävät nukkua, mutta hyvää yötä nyt kumminkin. Sekä rouvalle että kaikille muillekin.

P.S. Intia hävisi Australialle kriketissä, joten mestaruus meni Australiaan.