Ei niin pientä putkea, ettei reikää keskellä.


lauantai 9. huhtikuuta 2011

Apinavaara!

Kun muutama kuukausi sitten hain aamulla pyyhettä pyykkinarulta, piti hieraista silmiä oikein kunnolla: pihaamme ympäröivän aidan päällä, noin puolentoista metrin päässä parvekkeestamme, kuljeskeli nimittäin apina. Seurasin hämmästyneenä, kuinka apina kulki aidan päähän ja hyppäsi siitä sitten maahan jatkaen menoaan jonnekin muualle. Olin tuolloin niin hämmästynyt, että en tajunnut edes syöksyä hakemaan kameraani, jotta olisin saanut asiasta todistuaineistoa.

Olen minä toki ennenkin apinoita nähnyt, mutta en näin lähellä asutusta, ja siksi olin vähän järkyttynyt. Apinoista saattaa nimittäin olla kovastikin harmia ihmisille, jos ne alkavat pyöriä asuintalojen lähellä. Anoppini sisko, joka asuu maaseudulla, sai edellisessä talossa asuessaan kärsiä apinalauman hyökkäyksistä useastikin. Joskus lauma riehui pihalla niin, että kukkaruukut kaatuivat kumoon ja paikat rikkoontuivat. Ovet ja muut luukut piti pitää aina suljettuina, koska apinat saattoivat kävellä sisään ruokaan etsimään.

Muistin myös lukemani lehtijutun eräästä itäisen Delhin asuinalueesta, jossa apinoista oli tullut asukkaille todellinen riesa. Apinat olivat väkivaltaisia ja saattoivat hyökätä ihmisen kimppuun. Alueelta tulikin päivittäin keskimäärin 20 ilmoitusta apinoiden puremista saaneista ihmistä. Eräskin nainen oli joutunut kahden apinan hyökkäämäksi - kotonaan. Apinat olivat kävelleet sisään avoimesta ovesta, avanneet jääkaapin oven ja sitten hyökänneet paikalle osuneen naisen kimppuun. Apinat olivat raapineet ja purreet naista niin pahasti, että hän joutui sairaalaan. Apinaongelma oli alueella niin paha, että lapset eivät voineet leikkiä ulkona, eivätkä vanhukset uskaltaneet kävellä kadulla.

Muutaman kuukauden takainen apinaepisodi oli unohtunut minulta lähes tyystin, kunnes toissa-aamuna näin taas apinan tallustelevan saman aidan päällä. Samalla selvisi vierailujen syykin: joku älypää laittoi juuri apinalle aidan päälle ruokaa! Eihän apinoita saa syöttää! Jos apinat huomaavat saavansa helposti ruokaa, ne tietenkin tulevat sitä hakemaan ja saattavat olla lopulta vaaraksi ihmisillekin.

Vaikka olinkin asiasta erittäin tuohtunut, muistin kuitenkin tällä kertaa kipaista hakemassa sen kameran. :-)

Mitä kyttäät siellä? Pientä ruokarauhaa, hei, camoon!

Nami nami, tuoreita roti-leipäsiä aamiaiseksi!

Näkeeköhän kukaan, jos mä käytän tätä vasenta kättäkin syömiseen?

Tarkka poika korjaa murutkin talteen...

Röyh. Olipa hyvää. Terveisiä kokille.

Mistähän suunnasta tuuli käy? Pääsi pieni paukku.

Ja toi se vaan jaksaa kytätä tuolla. Hei kumpi meistä oikein oli eka?

Tsiisus, että raavittaakin.

Bananas are for monkeys. Rotis are for Indian monkeys.

Jumppaa, jumppaa, jaksaa, jaksaa...

Kolmoisvoltti kerien?

14 kommenttia:

  1. Ihana kuvasarja! Onhan nuo aika vekkuleita,mutta ei tietenkään kiva jos tulevat häiritsemään ja ovat väkivaltaisiakin.Tuolla kyllä näyttää olevan hyvät oltavat,kun on ihan ateria laitettu sille;D

    VastaaPoista
  2. Yaelian, aika vekkuleita apinat kyllä ovat, ja hassua on, kun niillä on niin paljon ihmismäisiä tapoja. :-) Toivottavasti tämä vierailija jää ainoaksi yksilöksi, ettei tyyppi tuo koko perhettään ruokailemaan meidän aidalle. :-D

    VastaaPoista
  3. Aivan ihanaa! Its een niihin onnistunut törmäämään Intian reissullani, mutta äänet kaikui yönaikaan jostain... SAaa nähdä jos bongaan yhden jos toisenkin nyt pääsisäislomalla kun lennän Goaan.

    VastaaPoista
  4. Haydi, toivottavasti näet niitä matkasi aikana tooooosi monta. :-) Mutta toivottavasti ne eivät tule liian lähelle aamiaistasi. ;-)

    VastaaPoista
  5. Meilläkin on näitä vuoristossa. Ennen kun vielä oli turisteja tulivat kerjäämään teiden varsille. Hui, kyllä ne voi olla agressiivia ja onhan niistä ollutkin kaikenlaista juttua, pahankurisia ovat. Onneksi niitä ei meidän lähimetsissä näe.
    Hienon kuvasarjan sait kuitenkin, toivottavasti ei silti koko suku pihallenne muuta.

    VastaaPoista
  6. Sirokko, toivottavasti pysyvät siellä teilläkin kaukana asutuksesta! Minä jotenkin vähän pelkään noita apinoita, kun kerran jossakin temppelin lähellä ne käyttäytyivät tosi aggressiivisesti. Osaavat kyllä olla arvaamattomia tapauksia, vaikka tavallaan ovat kyllä suloisiakin.

    VastaaPoista
  7. iiiiiiiiiiiiiiiiiiik!!!! Minä olisin varmasti ihan kauhuissani jos ne tulisivat liian lähelle. huuuii!!! Sinun kuvatekstit on kyllä aina parhaita :). Ihana kun saa hihitellä.

    VastaaPoista
  8. Laura, :-) :-) Apinat ovat pelottavia! Huomasitko miten pelottava ilmekin tuolla apinalla tuossa yhdessä kuvassa oli (siinä missä se tuijotti minua). En kyllä alkaisi niille isottelemaan, enkä haluaisi niitä ihan noin lähelle omaa parveketta. En uskalla enää edes jättää parvekkeen ovea auki, etten vaan löydä makuuhuoneesta apinaa, joka on tullut etsimään ruokaa! Se olisi niin kauhea ylläri, että saisin varmaan jonkun slaagin!

    VastaaPoista
  9. Tuijottavat eläimet on pelottavia... minä olen niin tykännyt paikallisista harakoista, mutta nyt ne on alkaneet tuijottaan minua aina tosi ilkeästi kun kävelen lähellä. käääk! Minä aina tervehdinkin niitä, niin ei auta.. tuijotus vaan jatkuu. hui. Onneksi ne on ainakin pienempiä entä apinat!

    VastaaPoista
  10. Laura, linnut ovatkin pelottavia!! Kun niillä on se karmea nokka, jolla ne voi hakata ihmisiltä vaikka silmät päästä. Siilit kuuluvat kanssa tähän samaan kastiin ”näyttävät suloisilta, mutta ovat ihan petoja”. Kerran annoin yhden siilin tulla ihan lähelle nuuskimaan, ja se pirulainen meni ja puraisi minua varpaasta. Mulla on se arpi vieläkin!
    En ole vielä kokeillut linnuille jutustelua, mutta jospa minäkin kokeilisin. :-D

    VastaaPoista
  11. Juu, linnuille ja muillekin eläimille pitää puhua.. tai ainakin niitä pitää tervehtiä. minulle kaikki eläimet ovat aina jostakin syystä uroksia... mr.spider, mr.magpie, mr.fish, mr.crab (johon tutustuin Vanuatun matkalla.. osaan tehdä nyt tosi hienon rapuliikkeenkin!). Voi perskeleen siili kun sinua puraisi... arvaa mikä puraisi minua? Poni! Sirkuksessa. höh. Puraisi jalasta :(. Ei ollut kiva. En tykkää heposista muutenkaan enkä sen jälkeen varsinkaan. höh.

    VastaaPoista
  12. Voi ei, Laura, olipa törkeä poni! :-O Ponitkin näyttävät niin suloisilta, mutta eivät ne sitten vissiin olekaan. Hevosista en minäkään ole koskaan tykännyt (enkä lehmistä), kun ne ovat niin valtavan isoja. Hui. Koirille mä olen kyllä aina jutustellut, koska ne puhuu jotenkin samaa kieltä kuin minä, mutta pitää nyt laajentaa tapaa muihinkin eläimiin. ;-)

    VastaaPoista