Kaikissa tuoksuissa ei pitäisi pyöriskellä.


keskiviikko 31. elokuuta 2016

Taj Mahal

Tapasimme Delhin lentokentällä ukkelin siskon perheen (siis siskon itsensä, tämän miehen ja 13- ja 23-vuotiaat tyttäret), appivanhemmat sekä mukaan yllättäen lähteneen appiukon sisaren. Koska minun ja ukkelin lento oli saapunut paljon aikaisemmin kuin näiden muiden, eikä lentokentän loungesta saanut edes mitään syötävää, olimme käyneet ukkelin kanssa nauttimassa jo erään lentokentän lähellä sijaitsevan hotellin mielenkiintoisista palveluista.

Lähdimme lentokentältä kahdella tila-autolla kohti Agraa, ja matka eteni tuskastuttavan hitaasti, sillä Delhissä oli kamala ruuhka. Taisi mennä puolitoista tuntia, ennen kuin pääsimme edes kaupungista ulos. Toisessa autossa matkustimme minä, ukkeli, ukkelin sisko ja tämän mies; toisessa autossa loppuporukka, ja puhelimet soivat autojen välillä tuhkatiheään. Siskontytöillä oli nimittäin kiljuva nälkä, sillä lentokoneessa oli kuulemma ollut tarjolla niin kaameaa ruokaa, ettei sitä ollut pystynyt syömään ilmeisesti kukaan muu kuin anoppi. Kenellekään ei ollut tullut mieleen ottaa autoon mukaan esimerkiksi hedelmiä tai keksejä, eikä kummassakaan autossa ollut edes yhden yhtä vesipulloa! Matkan varrellakaan ei ollut kelvollisen näköisiä kauppoja, joista olisi voinut ostaa jotain syötävää. Siskontyttäret ovat nimittäin kovin herkkiä saamaan vatsavaivoja, eivätkä he voi syödä Intiassa mitä tahansa, vaan heidän pitää katsoa hyvin tarkkaan, mitä suuhunsa panevat. Maitotuotteet ovat heiltä esimerkiksi täysin pannassa.

Intian osakilpailun F1-rata (siis tuo rakennelma tuolla takana).

Vihdoinkin motarilla!
Onneksi - juuri ennen nälkäkuolemaa - vastaan tuli säädyllisen näköinen tienvarsiravintola.






Tyttäret löysivät itselleen syötäväksi Pringles-perunalastuja ja keksejä, ja me muut otimme joko poori- tai chole bhature -annokset.

Chole bhature eli uppopaistettuja leipiä ja kikhernecurrya. Jestas kun olikin hyvää!
Kulkupelimme.

Kun saavuimme vihdoin monen tunnin jälkeen Agraan ja näin Taj Mahalin ensimmäisen kerran auton ikkunasta, minut valtasi samanlainen epätodellinen tunne kuin pari vuotta sitten Hollywoodissa. Olin kuullut Taj Mahalista niin paljon, etten voinut uskoa, että olin oikeasti katseluetäisyyden päässä siitä!

Vihdoinkin hotellilla!
Intialaiset hotellit ovat usein hyvin kauniita ja suomalaisin silmin katsoen myös aika suureellisia. Agran ITC Mughal -hotellikin oli varsin kaunis, vaikkakin paikoin hieman vanhahtava.


Aika pian hotelliin saavuttuamme huomasin käytävän varrella kyltin, joka osoitti "observatorioon". Observatorio oli kyltin mukaan auki vain päiväsaikaan, iltaseitsemään asti, ja ihmettelin, mikä se sellainen observatorio oli, joka oli vain päivisin auki. Asiaa piti tietenkin lähteä tutkimaan.

Observatorio osoittautui näköalatasanteeksi, jolla oli keinu sekä tuoleja.



En oikein ymmärtänyt, mitä näköalapaikalta oli tarkoitus katsella, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että tarkoitus oli kai ihailla hotellin puutarhaa, joka olikin varsin kaunis ja suuri.


Sitten satuin kääntämään pääni toiseen suuntaan ja ymmärsin vihdoin näköalapaikan tarkoituksen.



Piti vielä varmistaa näköalatasanteella olleelta naiselta, että rakennus oli varmasti Taj Mahal. Olin nimittäin jo aiemmin matkalla luullut jotain toista valkoista pytinkiä Taj Mahaliksi ja aiheuttanut nauruntyrskähdyksiä kanssamatkustajissani ihmetellessäni, että tuota vartenko me olimme tänne asti tulleet.

Ukkeli oli ottanut meille hotellilta oppaan, jonka oli määrä opastaa meitä seuraavana päivänä Taj Mahalilla ja muuallakin, minne halusimme mennä. Olimme sopineet oppaan kanssa, että tapaisimme hotellin aulassa kello 6.30, jotta pääsisimme lähtemään Taj Mahalille ajoissa. Me muut olimme aulassa aika lailla sovitusti, mutta siskon perhettä ei vain näkynyt. Odottelimme ja odottelimme, kunnes joskus vähän ennen seitsemää ukkeli soitti siskon huoneeseen ja sai kuulla, että sisko oli alkanut yöllä oksentaa ja ripuloida, eikä hän pystyisikään lähtemään Taj Mahalille. Siskokin on ruokien suhteen aika herkkä, ja hänellä tuntuu muutenkin olevan jatkuvasti jonkinlaista vatsavaivaa. Nyt hän oli sairastunut ilmeisesti sen eilisen dhaban ruoasta.

Joskus varttia yli seitsemän siskon mies ja tyttäret olivat vihdoin valmiita lähtöön. Sisko jäi hotellille, kun oli ensin varmistettu, ettei hän tarvinnut lääkäriä, ja kun hänelle oli tilattu kookosvettä, joka auttaa tunnetusti kaikkiin vaivoihin. Agraan asti sisko oli päässyt, mutta Taj Mahal jäi häneltä kumminkin näkemättä!

Opas kävi ostamassa Taj Mahalin lipunmyynnistä appiukon kanssa meille liput. Olimme saapuneet Taj Mahalille eilisillä takseillamme, ja lipunmyyntipaikalta oli tarkoitus jatkaa Taj Mahalin portille alueen omilla ekologisilla autoilla, jotka eivät saastuttaneet ilmaa ja näin ollen lianneet muistomerkkiä.



Taj Mahal on rakennettu valkoisesta marmorista, ja sen tummumista varjellaan kaikin keinoin. Siksi kaikenlainen ilmaa saastuttava teollisuuskin on Agran kaupungissa kielletty, ja agralaiset ansaitsevatkin leipänsä suurelta osin maanviljelyllä, käsityöläisyydellä ja turismilla. Käsityöläisyyteen pääsemme perehtymään lisää joskus myöhemmin.




Kaljabaarikin on hyvä olla janoisille matkailijoille.
Intialainen orava. Näitä tulin näkemään myöhemmin vielä paljon lisää!


Liput saatuamme pääsimme vihdoinkin matkaan!



Kyyti jätti meidät Taj Mahalin alueen itäiselle portille. Portteja alueelle on kolme (läntinen, eteläinen ja itäinen), ja kaikista niistä johtaa kävelytie Taj Mahalin varsinaiselle pääportille.

Itäinen portti.

Opas oli osoittautunut jo varsin hyödylliseksi, sillä hän oli jo taksissa kertonut, että kaikki syötävät (minttupastilleja myöten) kannatti poistaa laukusta ja jättää autoon, koska ne saatettaisiin ottaa portilla laukkutarkastuksessa pois. Samoin liian suuret kassit kannatti jättää autoon, koska niitä ei välttämättä saisi viedä alueelle. Opas varoitti myös kaupustelijoista, joita liikkui sekä lipunmyyntialueella että Taj Mahalin portin ulkopuolella: kaupustelijat ehkä näennäisesti kauppasivat jotain mutta oikeasti he saattoivat olla näppäriä taskuvarkaita. Kannatti siis olla koko ajan valppaana ja pitää käsilaukustaan tiukasti kiinni.

Yleensä rakennusten katoilla näkee Intiassa apinoita, ja hämmästyin suuresti, kun näin katolla valkoisen apinan.

"Apina" olikin kuitenkin koira, ja ihmettelin kovasti, miten koira oli katolle päässyt. Toivottavasti se pääsi myös sieltä alas!

Opas totesi meille, että olimme onnekkaita, kun olimme sattuneet paikalle aurinkoisena päivänä: sinistä taivasta vasten valkoinen Taj Mahal näyttäisi erityisen hyvältä. Olimme osuneet paikalle kuulemma muutenkin hyvään aikaan, sillä ne, jotka olivat saapuneet Delhistä edellisiltana, olivat käyneet Taj Mahalilla jo aamuvarhaisella, ja taas ne, jotka olivat lähteneet Delhistä samana aamuna päiväretkelle, eivät olleet vielä saapuneet paikalle. Jos oppaaseen siis oli uskomista, kannattaa ajoittaa käyntinsä aamukahdeksan tienoille - ellei erityisesti halua nähdä Taj Mahalia auringon noustessa tai laskiessa tai vaikkapa kuunvalossa. Parasta olisi tietysti, jos paikalle pääsisi tulemaan arkena, esimerkiksi maanantaina tai tiistaina, koska silloin paikalla on vähemmän porukkaa kuin viikonloppuisin (me olimme Taj Mahalilla lauantaina).

Taj Mahalin pääportti.

Pääportti (ja moni muukin alueen rakennus) on tehty punaisesta hiekkakivestä. Hiekkakivi on siitä hyvä materiaali, että se on helposti muokattavaa, mutta toisaalta se myös rapistuu helposti. Siksi hiekkakivestä tehtyjä rakennuksia on jouduttu remontoimaan jo moneen kertaan.

Ryhmä Rämä on saapunut Taj Mahalille. Anoppi ihmettelee etualalla.
Sitten, vihdoinkin. Siinä se nyt oli, koko komeudessaan.


"Koko komeus" on vähän huono termi, sillä kaksi minareeteista oli remontissa, eivätkä nuo vihreät muovit ja rakennustelineet mitenkään sanottavasti komistaneet rakennusta. Mutta onpahan ainakin autenttiset kuvat. :-D

Moni varmaan tietääkin jo Taj Mahalin historian, mutta kertaan sen vielä hyvin lyhyesti. Mogulihallitsija Shah Jahan rakennutti Taj Mahal -mausoleumin eli hautamuistomerkin muistoksi lempivaimolleen Mumtaz Mahalille, joka oli kuollut vuonna 1631 synnyttäessään parin neljättätoista lasta. Seitsemän lapsista oli kuollut, ja seitsemän oli jäänyt eloon. Oppaan mukaan Taj Mahalin ja sitä ympäröivien rakennusten rakentamiseen oli kulunut kaikkiaan 22 vuotta, ja rakennustöihin oli tarvittu 22 000 miestä. Itse mausoleumi (eli tuo kupolirakennus) valmistui vuonna 1648.

Mausoleumin kaikki neljä sivua ovat identtiset: katsoi Taj Mahalia siis mistä ilmansuunnasta tahansa, rakennus näyttää aina samalta. Valo vaikuttaa siihen, minkä väriseltä Taj Mahal kulloinkin näyttää: esimerkiksi auringonlasku värjää Taj Mahalin usein vaaleanpunertavaksi, kun taas täysikuun valossa Taj Mahal näyttää valkoiselta.







Meillä oli mukanamme myös oppaan kautta tullut valokuvaaja, joka hyöri ympärillämme ja kuvasi meitä milloin minkäkinlaisissa ryhmittymissä ja asennoissa.

Vanhempi siskontyttö poseeraa. (Kuva on otettu valokuvaajan paperikuvasta.)



Kun pääsimme Taj Mahalin ulkopuolelle, valokuvaaja oli jo odottamassa meitä siellä ruskeiden kirjekuorien kanssa, jotka sisälsivät miehen meistä ottamat kuvat. Saimme kuvat myös DVD-muodossa.

Oppaalla oli epäkiitollinen tehtävä toimia laukunkantajanani silloin, kun minä otin kuvia tai kun poseerasin itse kuvissa.
Pihamaina-merkkinen lintu, johon olen tykästynyt kovasti. Tässä hän näyttää kyllä aika tuimalta.

VIP-lippuihin kuuluivat myös kenkäsuojukset, jotka opas antoi meille mausoleumin alueelle päästyämme. Kengät olisi muuten pitänyt ottaa pois ja jättää säilytykseen. Inhoan julkisilla paikoilla paljasvarpaisin kulkemista, joten olin kenkäsuojuksista oikein ilahtunut.











Tekstejä Koraanista.

Opas kertoi, että Taj Mahalin koristelussa ei ollut käytetty varsinaisia väriaineita lainkaan, vaan kaikki koristeluissa näkyvät eri värit ovat itse asiassa eri kivilaatuja. Eriväriset kivet on upotettu valkoiseen marmoriin niin taidokkaasti, että silkinsileästä pinnasta ei mitenkään huomaa, että marmoriin olisi upotettu jotain!


Myös valkoiseen marmoriin tehdyt kaiverrukset olivat taidokkaasti tehtyjä.

Millainen työmäärä noissa on 1600-luvulla ollutkaan, kun senaikaisissa työkaluissakaan tuskin oli kehumista!

Sisällä mausoleumissa ei saanut kuvata, mutta olisin varmasti rikkonut kieltoa, ellei opas olisi vahtinut vieressä koko ajan haukkana. Vierailijoiden silmälläpito on ilmeisesti muutenkin tarpeen: jotkut olivat nimittäin irrottaneet seinistä värikkäitä kivenpalasia ja vieneet ne mennessään.

Mausoleumissa on kaksi hautaa, jotka eivät kuitenkaan ole Shah Jahanin ja Mumtaz Mahalin oikeat haudat. Oikeat haudat ovat alempana kryptassa, johon vierailla ei ole käsittääkseni pääsyä.


Pääportti Taj Mahalilta päin nähtynä. Tämä kuva on otettu noin puoli yhdeksän aikaan aamulla, ja porukkaa on alueella jo huomattavasti enemmän kuin puoli tuntia aiemmin.

Taj Mahalin moskeija, joka on edelleen käytössä.

Yamuna-jokea Taj Mahalin takapuolella.

Yamuna-joen toisella puolella oleva puisto (tuolla olisi ollut se geokätkö :-D).

Taj Mahal on vuosien saatossa tummunut, mikä johtuu muuan muassa ilmansaasteista ja roskien polttamisesta. Taj Mahalia on puhdistettu vuodesta 1994 lähtien tavalla, joka on minusta varsin mielenkiintoinen. Puhdistukseen käytetään kalkkipitoista savea, joka levitetään ohueksi kerrokseksi tummuneelle pinnalle. Saven annetaan kuivua yön yli, minkä jälkeen kuivunut kerros poistetaan, ja pinta puhdistetaan pehmeällä harjalla ja tislatulla vedellä. Tämmöinen puhdistustapa on turvallinen, sillä minkäänlaisia kemikaaleja ei tarvita, ja mekaanista työtäkin tarvitaan vain vähän.

Parhaillaan puhdistuksen alla oli kaksi minareettia. 


Taj Mahal alkoi olla nähty, ja palailimme hiljakseen kohti porttia.



Vielä ennen Taj Mahalin alueelta poistumista kerkesin näkemään ihan oikeitakin apinoita muurien päällä. Hieman huvitti, kun luin seuraavan päivän lehdestä, että apina oli pöllinyt torstaina Taj Mahalilla jonkun brittituristin käsilaukun, joka oli sisältänyt muun muassa kännykän, rahaa ja passin. Henkilökunta oli kiivaan etsinnän jälkeen kuitenkin löytänyt apinan ja laukun ja saanut palautettua laukun takaisin omistajalleen. Turisti ei ollut tehnyt asiasta virallista valitusta, vaan oli jatkanut Taj Mahal -käyntiään niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tarina ei kerro, oliko apina ehtinyt jo tuhlata osan rahoista.

Tuolla menisi Louis Vuitton...



Apinaongelma on Taj Mahalilla kuulemma lisääntymään päin, mikä johtuu laukkutarkastuksessa turistien laukuista poistetuista syötävistä, joita apinat käyvät tonkimassa roskiksista. Koiraongelmallekin on yritetty tehdä jotain, mutta koirat palaavat takaisin aina muutama päivä kiinniottamisen jälkeen.

Katse kohti uusia seikkailuja.
Viimeinen silmäys.

Kiitos ja näkemiin!

16 kommenttia:

  1. Onpa se upea! Tuonne on joskus pakko päästä. Toivottavasti joku kolmesta lapsesta haluaa 18-vuotismatkallaan mennä TajMahalille:).

    VastaaPoista
  2. Komea on Taj Mahal ympäristöineen.

    Valkoinen apina :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän toki, miltä näyttää apina ja miltä koira, mutta näköjään siinäkin on mahdollista erehtyä. :-D

      Poista
  3. Melko mahtavaa kyllä!
    Ja hyvä homma, että sun vatsa tuntuu olevan terästä, koska kyllä noista reissuista melkoista tuskaa tulisi, jos aina olis maha sekaisin. Ei kiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun vatsani tuntuu olevan tosiaankin terästä - joskus tuntuu, että vähän turhankin terästä! Mutta toisaalta sairastaminenkin on aika kamalaa, varsinkin matkoilla.

      Poista
  4. Nautin kuvista kovasti kunnes nain sen maina-linnun!! Siis se on todella royhkea vieraslaji joka on levinnyt meille ja lisaantyy valtavasti. Pitavat hirveaa mekkalaa aamunsarastuksesta iltapimeeseen, tunkeutuvat parvekkeille ja sisallekin jos on ovi tai ikkuna auki. Tuhoavat paikallisten lintujen pesia ja munia. Oikea maanvaiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole vissiin sitten tutustunut mainaan vielä tarpeeksi hyvin. Jos se tuollainen lintu on, niin toivottavasti ei tarvitsekaan!

      Poista
    2. Taj Mahalin haluaisin ehdottomasti elämäni aikana nähdä!!

      Olen aina välillä suunnitellut Intian reissua, mutta Hra Kepponen haluaa nähdä sen myös, joten siksi on edelleen haavelistalla. Tosin täytyy sanoa, että minua kyllä pelottaa, että mitä Intian tekee vatsalleni. Kyllä harmittaisi, jos kävisi samoin kuin miehesi siskolle. Silloin saattaisin tukehtua harmiini.

      Poista
    3. En tiedä, mitä minä olisin siskon sijassa tehnyt, jos olisin päässyt Agraan asti, enkä olisi sitten nähnytkään Taj Mahalia. Varmasti olisin minäkin tukehtunut harmiini!

      Poista
  5. Upea kokemus,olisi kyllä hienoa nähdä joku päivä tuo paikka.Ja hienot näkymät siitä observatoriosta.Yhdyn Anuun,sillä tämä kodin viereinen puisto on TÄYNNÄ noita mainalintuja,näkyvät lisääntyvän ahkerasti ja pitävät kovaa räksytystä.
    Nuo värikkäät asut ovat niin ihanan-värikkäitä:) Voin kuvitella että tuo chole oli hyvää;tein joku aika sitten blogissa Punjabi cholea,joka oli myös tosi hyvää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se hieno, mutta jotenkin olin kuvitellut, että olisi vielä hienompi. :-D

      Huomaa kyllä, että en ole hirveästi tehnyt tuttavuutta mainojen kanssa, kun kerran niistä tykkään. Lentokentällä varsinkin, kun siellä oli mainojen poikasia, niin ne oli aika suloisia. :-)

      Terveisiä muuten Punjab Grillistä, josta tulin juuri. :-D

      Poista
  6. Kaunis Taj Mahal!! Harmi, kun se oli just teidän käynnillä remontissa. Matka sinne oli tosiaan pitkä ja muistan meidänkin toivoneen ruokapaikkaa tien varrelle. Joku ravintola vihdoin löydettiin, mutta sieltä ostettiin muistaakseni vain Haribon nallekarkkeja.. Se olikin ihmeellinen löydös niiltä kulmilta! Mukavaa lomaa teille./ Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se kaunis! Kumma juttu, kun mua ei yhtään harmittanut, vaikka Taj Mahal olikin remontissa. Tietty parempia kuvia olisi saanut, jos se ei olisi ollut.

      Haribon nallekarkkeja. :-D Koskaan ei tiedä, mitä Intiassa kohtaa. :-)

      Poista
  7. Wow, kerrassaan upea. Nuo kuvat,joissa on intialaisia naisia kauniissa varikkaissa vaatteissaan ja taustalla Taj Mahal ovat niin kauniita, jain katselemaan niita pitkaksi aikaa. Kylla on miehesi siskoa varmasti harmittanut kun on ollut niin lahella mutta kuitenkin kaukana, harmi :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on ihana katsella intialaisia värikkäitä vaatteita! Jotenkin niissä silmä lepää.

      Siskoa varmasti harmitti, mutta yllättävän hyvin hän harmituksensa piilotti. Itse olisin saanut varmasti hirveät itkupotkuraivarit. :-D

      Poista