Vaikeneminen on kultaa, jeesusteippi hopeaa.


torstai 21. syyskuuta 2023

Tarja Halosen hiukset

Olisin halunnut jatkaa Vaasasta matkaani Kalajoelle, mutta seuraavaksi päiväksi oli luvattu surkeaa ilmaa, eivätkä sateiset hiekkadyynit oikein houkutelleet. Mutta ei hätää! Olin löytänyt päivälle muuta kiinnostavalta kuulostavaa tekemistä, nimittäin opastetun kierroksen Kyrön viskitislaamossa Isossakyrössä. Olin kierroksesta ihan täpinöissäni, sillä olin ymmärtänyt, että kierroksella pääsisi näkemään myös tuotantotiloja.

Kierros alkaisi kello 13.30, ja se määrittikin pitkälti päivän aikatauluni ja reittini. Toki olisin voinut ajaa kierroksen jälkeen kotiinkin, mutta se vaihtoehto ei jostain syystä oikein houkutellut. Kun katselin kartasta, missä voisin yöpyä, silmäni osuivat jotenkin Tuuriin. Olen käynyt Tuurissa vuonna 2015 (postaus siitä täällä), ja ajattelin silloin, että Tuuri on minun osaltani nähty. Tuurin hotelli oli kuitenkin jäänyt vähän kaivelemaan, sillä meiltä jäi tuolloin kahdeksan vuotta sitten hotelli näkemättä, kun se oli täyteen buukattu, ja jouduimme yöpymään teltassa Onnelan karavaanialueella. Tuurin hotelli vaikutti kuvien perusteella näkemisen arvoiselta ja hotellihuone tavallista tilavammalta, joten illaksi siis OnnenTähteen!

Aamulla satoi edelleen, mutta päätin siitä huolimatta käydä katsomassa Vaasasta vielä yhden kiinnostavan kuuloisen paikan. Pakkasin tavarani autoon, jätin hyvästit huoneistolleni ja ajoin Edvininpolun puistoon Asevelikylän kaupunginosaan. Sadekin taukosi sinne päästyäni sopivasti. Puistossa on 150 kappaletta ITE-taiteilija Edvin Hevonkosken taideteoksia, jotka ovat syntyneet puusta, romumetallista ja kierrätysmateriaaleista. Puisto oli hyvällä tavalla hämmentävä: kaikkea sitä ihminen keksiikin! 

Tarja Halonen, jonka tukka on tehty autonpesuharjoista.

Tukka takaa.

Pentti Arajärvi.

Palokunta.

Iso kettinkituoli.

Hannele Pokka, joka on valmistettu myös autonpesuharjoista.

Tuntemattomaksi jäänyt teos, josta pidin kovasti.

Yleisnäkymää alueelta.

Aikani puistossa pyörittyäni lähdin ajelemaan kohti Isoakyröä, vaikka oli vielä aivan liian aikaista.

Enpä ole ennen käynyt Laihiallakaan.

Laihialla olisi ollut Nuukuurenmuseo, joka olisi kiinnostanut minua kovasti. Mutta kuinka ollakaan, eihän sekään paikka ole auki kuin kesä- ja heinäkuussa. Minua suorastaan raivostuttavat nämä suomalaiset kotiseutumuseot ja muut vastaavat, kun niillä on niin lyhyet aukioloajat – kesäkuusta maksimissaan elokuun puoliväliin. Lopun vuotta ne ovat sitten kiinni. Mitä järkeä tässä oikein on?! Vai onko niin, että museoiden työntekijät ovat (alipalkattuja) opiskelijoita, jotka palaavat koulujen alettua takaisin koulun penkille, ja silloin pannaan museoiden ovet säppiin? Jotain tällaista olen nimittäin ollut havaitsevinani. Vertailun vuoksi on sanottava, että Virossa monet museot ovat auki syys-lokakuuhun, monet jopa ympäri vuoden. 

Lounastin Laihialla Vanha Pankki -nimisessä ravintolassa. En suosittele (ruoat olivat kylmiä ja liha kuivaa). Mustikkapiirassakin oli jotain vikaa, mutta en osaa sanoa, mitä. En santsannut. 😆

Olin Isossakyrössä liian aikaisin, joten kävin kierroksen alkua odotellessani katsomassa pari paikallista nähtävyyttä. Ensimmäinen oli Napuen taistelun muistomerkki. En ollut tiennyt, että tuollainen paikka kuin Napue on olemassakaan, ja olin luullut, että Kyrön Napue Ginin nimi oli vedetty hatusta. Toiseksi en ollut tiennyt, että Napuessa on käyty jokin taistelukin, tarkemmin sanottuna yhden päivän taistelu venäläisten ja ruotsalaisten välillä vuonna 1714. 

Napuen taistelun muistomerkki.

Toinen paikallinen nähtävyys oli Perttilän riippusilta, joka on Suomen vanhin liikenteelle avoin teräksinen riippusilta (rakennettu vuosina 1909–1910). 

Sillan oikeassa reunassa lukee "juostenajo kielletty", ja ihmettelin ensin kovasti, mitä tuokin mahtaa tarkoittaa. Milloin autoja on ajettu juosten? Mutta googlettamalla tämäkin selvisi: merkki ei koskenutkaan autoja vaan hevosia. Jos hevosen antoi juosta sillalla rattaiden kanssa, tärinä hölläsi sillan ruuveja, ja sillan kansi kului hevosenkenkien kolinasta. 

Sitten oli tullut vihdoin aika siirtyä Kyrö Distilleryyn! 

Harvoin näkee näin hyvin varusteltua vessaa! En tiedä, mitä miesten puolella oli, mutta tuskin ainakaan terveyssiteitä. Olisi pitänyt käydä vakoilemassa.

Moni nautti drinkin paikan ravintolassa ennen kierroksen alkamista.

Kävi ilmi, että kierros olisi juuri sellainen (ja vieläkin parempi) kuin olin olettanut. Näkisimme viskin valmistusprosessin alusta loppuun! Mie kuolen onnesta!

Kyrön ruisviski sai alkunsa kolmen miehen saunaillassa syntyneestä kuningasideasta vuonna 2013. En viitsi kirjoittaa koko Kyrön tislaamon tarinaa, mutta jos se kiinnostaa, voit lukea sen täältä. Se on ihan hauska.

Ensimmäiset tilat tislaamolle löytyivät Isostakyröstä vanhan osuusmeijerin entisistä tiloista. Oppaamme Iida (kuvassa) oli aivan loistava – mukaansatempaava ja tarpeeksi kovaääninen.

Tislaamorakennus. Koko rakennuksessa leijaili jännä, makeanimelä haju.

Mäskäysastioita.

Valmistus alkaa mäskäyksellä, eli valmistetaan mäski ruisjauhoista ja kuumasta vedestä.

Maltaiden maistelua.

Sitten erotellaan nestemäinen osa ja ylijäänyt kiinteä osa, joka menee rehuksi. Nesteeseen lisätään hiiva ja seoksen annetaan käydä käymisastiassa (kuvassa) muistaakseni pari vuorokautta.

Seuraavaksi neste johdetaan tislauspannuun (nuo kupariset kuvassa), ja käyneestä nesteestä tislataan alkoholi.

Tislauskertoja on useampi, ja välissä tislettä maistetaan (kuvassa näkyvistä hanoista), kunnes saavutetaan haluttu makutaso.

Seuraavaksi on vuorossa kypsytysvaihe, jonka aikana viskiä kypsytetään tynnyrissä useita vuosia. 

Ruisviskiä ei tarvitse kypsyttää yhtä kauan kuin muita viskejä, ja Kyröllä maksimiskypsytysaika on neljä vuotta. 

Tähän aikaa vievään kypsyttelyvaiheeseen liittyykin Kyrön Napue -ginin syntytarina. Tarvittiin jokin tuote, jonka saisi markkinoille nopeammin kuin viskin, joten ruvettiin tislaamaan giniä. Toiminta oli aluksi hyvin pienimuotoista, mutta kun Kyrön Napue valittiin parhaaksi giniksi 150 ginin joukosta Britanniassa järjestetyssä Gin&Tonic -kilpailussa vuonna 2015 – vain vuosi siitä, kun Kyröllä oli alettu ylipäänsä tislaamaan giniä – kysyntä räjähti, ja nyt Kyrö tunnetaankin paremmin ginistään kuin viskistään. Minähän en ollut edes tiennyt, että Kyrö tekee viskiäkin.

Kuvasta näkyy, miten viskin väri tummuu sitä mukaa, mitä useamman vuoden se on tynnyrissä.

Suuri osa viskin mausta tulee tynnyrin puusta, joten tynnyrin laadulla ja "makuprofiililla" on suuri merkitys. 

Näimme ginitislaamonkin, mutta siellä ei saanut kuvata, koska tila on kuulemma räjähdysaltis. Kerkesin kuitenkin ottaa ovelta kuvan. 

Lopuksi pääsimme kurkkaamaan vielä pullottamoon, jossa juomat pullotetaan ja pakataan. 

Kun toiminta oli alussa vielä pienimuotoista, juomat pullotettiin tällä laitteella. Käsin ja yksi kerrallaan. Etiketitkin liimattiin käsin, eivätkä ne tulleet aina ihan vaakasuoraan.

Mutta sitten tuli kone, joka pystyy pullottamaan tunnissa saman määrän kuin tuolla käsikäyttöisellä laitteella pystyi pullottamaan päivässä.

Tyhjiä pulloja valmiina täytettäväksi.

Valmiita paketteja lähdössä maailmalle.

Kierroksen jälkeen olisi ollut mahdollisuus osallistua juomatastingiin, mutta jätin sen välistä, kun piti lähteä auton rattiin. Melkein kaikki muut näyttivät jäävän maistelemaan juomia, ja ihmettelin, kuinka he lähtevät ajamaan sen jälkeen. Mutta ehkä juomia maistellaankin vain ihan pieni määrä, eikä niitä vedetä pullokaupalla. 😆

Kierros oli minusta ihan mahtava, jopa niin mahtava, että voisin osallistua kierrokselle toistekin – ehkäpä sen tastingin kanssa. 

Ilma oli edelleen kehno, joten en käynytkään Seinäjoella, missä olin ajatellut poiketa, vaan ajoin suoraan Tuuriin.

Näin täällä ensimmäistä kertaa tällaiset tuplakeskiviivat, jotka olivat vähän hämmentävät. Miksi viivojen väliin on jätetty rako?

Tuurin kyläkauppa loksautti leukani samalla tavalla kuin ensimmäisellä vierailukerrallakin, vaikka tiesin jo, mitä oli odotettavissa. 

Kun kohtaa keskellä Pohjanmaan lakeuksia yllättäen tämmöisen pikku kyläkaupan, luulee näkevänsä näkyjä.

Olin varannut hotellista edullisimman mahdollisen huoneen, joka oli sillä hetkellä saatavilla, ja se oli Onni Deluxe -huone. Huonekuvauksessa lukee mm. seuraavaa: 

"Luksusmaisen viihtyisästi suunniteltu ja sisustettu, tilava ja valoisa 40  kahden hengen huone. Isot ikkunat sekä valtava huonekorkeus takaavat viihtyisyyden myös sisätiloissa. Venetsiassa kudotut decoverhot ja päiväpeitekankaat luovat oman poikkeuksellisen loisteliaan tunnelman. Huoneessa on Versacen tapetit seinien lisäksi myös katossa. Katoissa on loisteliaat kristallikruunut ja lattiat on päällystetty laadukkailla täysvillamatoilla. – – Huoneessa on loistelias kylpyhuonekokonaisuus. "  

Nauratti tuo "isot ikkunat sekä valtava huonekorkeus takaavat viihtyisyyden myös sisätiloissa". Ihan kiva, jos niiden ansiosta ulkonakin on viihtyisää. 😆

Hotellihuoneeni löytyisi vastaanottovirkailijan mukaan valkoiselta käytävältä, ja jo käytävä oli näkemisen arvoinen. 

Huoneeni oli ihan käytävän perällä, ja käytävä oli niin pitkä, että askelia käytävän alusta huoneeni ovelle tuli 140 (kyllä, laskin). Ei viitsinyt jatkuvasti juosta autolla hakemassa jotain unohtunutta sukkaparia.

Voi luoja.

Yliampuva ja kitsch. Siinä olivat ensimmäiset sanat, jotka minulle tulivat huoneestani mieleen. Niitä venetsialaisia decoverhoja ja Versacen tapetteja piti kuvata oikein lähempää. 

Ovatko nämä nyt ihan varmasti Venetsiasta?

Kylpyhuoneen tekee loisteliaaksi ilmeisesti se, että kaikki mahdollinen on kullattu. 

Pönttö oli sentään valkoinen. Mikä pettymys.

Hotellihuoneissa näkee joskus vielä nykyäänkin Raamatun tai muun vastaavan uskonnollisen teoksen, riippuen siitä, missä päin maailmaa ollaan, mutta OnnenTähdessä palvotaan toisenlaisia jumalia. 

Huonehintaan kuuluu hotellin kuntohuoneen käyttöoikeus, joten kuntohuoneessa piti tietysti käydä. 

Kuntohuonetta vaivasi sama ongelma kuin hotellien kuntosaleja yleensäkin eli se, että kaikkien ihmisten oletetaan treenaavan laitteilla, eikä tilaa toiminnalliseen treeniin juurikaan ole.

Käsipainot olivat karmeinta mahdollista lajia.

Toisaalta tila on hotelleissa varsin rajallista, joten ymmärrän, että niihin ei voi rakentaa mitään hulppeita kuntosalikokonaisuuksia. Eikä se varmasti kannattaisikaan, sillä ihmisiä kiinnostavat hotellilomalla yleensä ihan muut asiat kuin kuntosalilla hikoilu. En nähnyt OnnenTähden salillakaan ketään muuta, vaan sain olla siellä ihan yksinäni.

Kyläkaupan käytäviä.

Jos Keskinen on jumala, niin kukas tämä enkeli sitten on?

Sisäänkäynti tavarapuotiin.

Päätin käydä taas tavarapuodissakin, vaikka minulla oli jo etukäteen sellainen tunne, että tulee olemaan turha reissu. Tuurissahan on jättimäinen tavarapuoti (Suomen suurin tavaratalo), ruokapuoti sekä paljon ravintoloita ja pikkuliikkeitä. Minusta näytti, että tavarapuodin yleisilme oli muuttunut parempaan suuntaan sitten vuoden 2015, eikä kaupasta tullut enää sellaista halpahallifiilistä, vaan siellä olisi voinut luulla olevansa esim. Sokoksella. Kauppa oli vieläkin isompi kuin muistin, ja minulle tuli heti alkumetreillä sellainen olo, että äkkiä pois täältä. Katselin lähemmin vain urheiluvaatteita (yllättyneet parijonoon 😆) sekä kenkiä. Yhdet kengät himottivatkin, mutta sitten rupesin muistelemaan, että minullahan saattaa olla kotona useampi pari nilkkureita, joten en tarvitse uusia. 

Nämä olisin halunnut.

Enpä voinut olla taaskaan miettimättä, mitä ihmiset Tuurista oikein ostavat. Näin hotellikäytävällä ihmisiä täpötäysien ostoskärryjen kanssa, mutta en kehdannut mennä kyselemään, että mitä sulla siellä kärryssä on (vaikka olisi kyllä tehnyt mieli).

Huonehintaan kuului myös saunominen yleisellä vuorolla, ja naisten vuoro oli kuudesta kahdeksaan. Hieman teetti päänvaivaa, kuuluuko tuommoiselle vuorolle mennä nakuna vai uimapuku päällä, mutta sisko tiesi tämänkin – nakkena vaan! Riisuuduin kuitenkin vasta saunan pukuhuoneessa. Pukuhuoneessa oli juuri yksi nainen tekemässä lähtöä, mutta muita saunojia ei tullut, joten sain saunoa ihan yksinäni.

Pukuhuoneen yhteydessä oli oleskelutila, jossa olisi voinut vilvoitella. Mukejakin oli, mutta en löytänyt mitään juomia, vaikka kuinka etsin. Ilmeisesti kyläkauppa ei tarjoakaan juomia, vaan olisi pitänyt olla omat juomat mukana. 😆

Illallisen hain ruokapuodista, ja harmittelin, kun kaikki ruokapaikat menivät viimeistään yhdeksältä kiinni (paitsi yksi taisi mennä kymmeneltä). Minulla kun ei ollut raskaan lounaan takia taas nälkä... Teki myös mieli pientä makeaa jälkiruoaksi, mutta en halunnut mitään kokonaista suklaapatukkaa tai muuta "isoa". Lopulta keksin, että ostan yhden irtokarkin.

Yksi valkosuklaatoffeerulla kustansi 18 senttiä. Tämä jälkiruoka ei vienyt perikatoon. 
Siinäpä se päivä sitten olikin. 

Palaillaan! 

😘

22 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen reissupäivä! Oli kiva päästä mukanasi tislaamokierrokselle ja Keskisen hotelliin. Sillon kun apella oli vielä mökki Virroilla kävimme kerran kesässä Tuurissa. Ikinä en Keskisen kaupasta löytänyt mitään ostettavaa itselleni, jotkut lasten koon pelastusliivit olen sieltä ostanut. Hirveästi ihmisiä siellä oli aina. Parina kesänä pojat pääsivät nauttimaan ilmaiseksi Miljoonativolista. Iso peukku sille. Minusta tuo hotellikäytävä on ihanasti pramea :) Huone ei vetoa, se tuntuu jotenkin tunkkaiselle. Ehkä se on nuo raskaat verhot.

    Halonen ja Arasjärvi romutaideteokset ovat aivan näköisensä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit! 😊

      Minusta kauppa on liian iso ja vaikeasti hahmotettava, jotta sieltä voisi edes kuvitella löytävänsä jotain. Tietysti jos tuolla kävisi usein, paikat tulisivat tutuiksi, ja etenkin jos kokee shoppailun elämykselliseksi, niin kauppa on varmasti mahtava paikka.

      Minustakaan tuo käytävä ei ollut ollenkaan paha (ainakaan jos sitä vertasi hotellihuoneeseen), vaan sitä voisi pitää jopa hieman tyylikkäänä. Ehkä tuo valkoinen väri tekee sen. Mutta sitten tuo hotellihuone ja toinen käytävä olivat tosiaankin tunkkaisen oloisia. Värit ja raskaat materiaalit huoneessa varmaankin tekevät sellaisen vaikutelman. Mitenköhän paljon tuossa huoneessa muuten on pölyä...

      Halonen ja Arajärvi olivat tosiaan näköisiään! Pena tosin oli vähän tuiman näköinen. 😅

      Poista
  2. Sinun matkapäiväkirjasi on ollut todella mielenkiintoista luettavaa. Hyvästä kertomasta ja kuvista saa inspiraatiota omiin reissuihin. Tuo teksti juostenajo kielletty on ollut täällä kuhmossa vanhalla puusillalla aikanaan. Kävin keväällä tuurissa ja yövyin hotellissa ,samat tunnelmat kuin sinulla siitä paikasta. Miksi ruokapaikat ja kahvilat menevät niin aikaisin kiinni ,kun siinä on kuitenkin hotelli. Aamupalalla on seuraa kun ihmiset kävelevät vierestä kauppoihin. Onhan se paikka jonkinlainen nähtävyys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että olet tykännyt. 😘

      Hauskaa, että Kuhmossakin on ollut samanlainen kyltti! Minusta on niin kiva, kun tämmöisiä vanhoja juttuja säilytetään jälkipolville, vaikka niillä ei olisikaan enää mitään virallista merkitystä.

      On kyllä harmillista, että paikat menevät Tuurissa niin aikaisin kiinni. Aukioloajat on luotu selkeästi sitä silmällä pitäen, että tuonne tullaan shoppailemaan, ja kun kaupat menevät kiinni, kaikki muukin menee. Edes huonepalvelua ei ollut, mutta se ei taida muutenkaan olla Suomessa yhtä yleinen kuin maailmalla. Sellaiset hotellit ovat ihan parhautta, joissa on 24/7 huonepalvelu! 😅

      Nähtävyys paikka tosiaan on, ja ihan uskomaton sellainen. Kyllä Keskisen täytyy ihan kelvollinen liikemies olla, kun on uskaltanut luoda tuollaisen ja tehnyt siitä vielä (ilmeisen) kannattavan.

      Poista
  3. Olipa Tarja ja Pena tosiaan näköisiä! Hauska puisto ja mulle tuli kyllä Hannele Pokasta mieleen ne IKEAn alemainoksen autoharjaheput...

    Laskeekohan ne tuolla tislaamossa sen varaan, että porukka on autolla liikkeellä eikä kaikki siksi osallistu tastingiin? Ja jos se tehdään silleen pienillä määrillä ja vain "purskutellen", niin mitähän esim. poliisin alkometri sanoo? Jos on niitä höyryjä vielä suussa?

    Tuurissa en ole käynyt ikinä, ohi on ajettu. Aika yliampuvan prameaahan tuo on! Mutta käytävä on kaunis, kuten joku muukin totesi. Mutta kuka ostaa vain yhden irtokarkin!?! 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näköisiä olivat! Tuo vaatii jo taitoa!

      En ymmärrä tuota tasting-juttua. Oliko siellä joka seurueessa mahdollisesti yksi, joka ei osallistunut, vai miten meinaavat handlata tilanteen? Siinä olisi hyvä sauma kytille päivystää puhalluspillin kanssa Kyrön nurkilla niihin aikoihin, kun tasting loppuu. 🤣 Mutta minä olin siis tyyliin ainoa, joka käveli kierroksen jälkeen ovesta ulos, ja kaikki muut näyttivät jäävän maistelemaan.

      Hih, ilmeisesti joku muukin ostaa yhden irtokarkin, kun tuossa hintalapussa lukee pienellä präntillä, että irtokarkkien minimiveloitus on 5 senttiä. Tuollainen valkosuklaatoffeerullahan on hiton painava –varmaan yksi painavimmista irtonamuista – kun taas esim. ne vaahtosienet eivät paina juuri mitään (siis ne sienen muotoiset vaahtokarkit).

      Poista
  4. Melkoista luonteenlujuutta ostaa vain yksi irtokarkki! Vasta kolmen namun ostolla olisit päässyt säästölle noiden centtien suhteen.
    Kas, kun et aiheuttanut räjähdystä kuvaillessasi ;D Aina pitää olla utelias ;D Ahvenanmaalla käytiin olutpanimolla. Siellä oli myös jotain väkevämpää tekeillä. En kokenut mitään wau -elämystä, mutta matkakumppanilleni käynti oli mieluinen.
    Tuo patsasmuseo/-näyttely on ihan mahtava! Valitsen suosikikseni saman kuin sinäkin. Hannele jää nyt vähän vaivaamaan, että miksi?
    Pakko kysyä hotellihuoneen siisteydestä? Olen ajatellut, että vieraita käy hotellissa niin valtavasti, että pakostikin kuluu ja nuhjaantuu. Kuvissa näyttää just siltä, mitä kuvittelinkin. En ole siis yöpynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en nyt ymmärtänyt, miten muka oisin säästänyt enemmän, jos olisin ostanut kolme namua. Kyllä kolme namua tulee kalliimmaksi kuin yksi. 😅

      Nappasin tuon ginihallin kuvan, kun kävelimme siitä ohi tynnyrivarastoon, ja kun sen jälkeen palasimme ginihalliin, tajusin, että ai niin, tämä olikin se paikka, jossa ei saanut ottaa kuvia. 🤭 Mutta onneksi en ollut mennyt kynnystä pidemmälle.

      Mä innostun aina suunnattomasti, jos pääsen johonkin "tehtaalle". Ihan sama, mitä siellä tehdään, vaikka alushousuja! No okei, niistä en ehkä ihan hirveästi innostuisi. 😅

      Minäkin mietin Hannele Pokkaa, että miksiköhän hänestä oli tehty noin överi. Onkohan taiteilijalla jotain antipatioita häntä kohtaan...🤭

      Hotellihuone oli tosi siisti, tai ainakaan minä en löytänyt mitään valittamista mistään. Kylppärikin oli ihan viimeisen päälle puhdas. Mutta pölyn määrästä en tiedä, kun on käytetty noita raskaita sisustusmateriaaleja. Tuskin kuitenkaan ovat tuulettamassa/pesemässä jatkuvasti esim. noita verhoja.

      Poista
  5. Tuossa patsaspuistossa haluaisin kyllä käydä, tuollainen ite-taide on ihanaa. Tuurissa en ole koskaan käynyt ja tuskinpa käynkään, on sen verran kitchistä ainaki tuo hotelli ja inhoan suuria kauppoja.
    Tuo Napuen nimi kuulostaa meikäläisen korviin niin japanilaiselta, mutta olin kuullut toki tuosta taistelusta kun tämä gini tuli tunnetuksi; muuten en kyllä tietäisi. Tuo Kyrön tislaamo olis myös mielenkiintoinen käyntikohde, vaikka taitavat nuo kaikki tislaamot olla vähän samanlaisia. Mutta tuon tarina on eri kiva. Ihmettelen kyllä myös tuota maistelua; miten paljon sitä saakaan ottaa ja meneekö kaikki autonrattiin sen jälkeen? Olen käynyt monilla kierroksilla viinitiloilla tai -taloissa (eri maissa) ja ainahan niihin kuuluu maistelu, mutta ei niitä kaikkia viinejä voi juoda, ei kyllä kaikkia edes halua. :) Ja Dublinissa tietty Guinnessin kierroksella, johon kuului myös yksi tuoppi kaljaa. Ja olen kyllä Unkarissa tutustunut myös palinka-tislaamoon, mutta se oli tuttujen paikka. Sie kyllä löydät niin mielenkiintoisia kohteita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään kovasti ITE-taiteesta. Muutenkin minusta on hienoa nähdä, miten ihmisten intohimo paistaa tekemisestä. Ei tuokaan Tarja Halonen ole helpolla syntynyt. Ajattele nyt sitäkin, että sitä varten on pitänyt metsästää tuommoinen kasa autonpesuharjoja jostain. 😅

      Napue kuulostaa tosiaan japanilaiselta. Minä olen aina tykännyt Napue-nimestä (on lyhyt ja ytimekäs), mutta nyt kun tiedän, millainen tarina on nimen taustalla, ja että Napue on olemassa ja että olen vielä käynytkin siellä, niin tulee siemailtua Napueta paljon juhlavammissa tunnelmissa.

      Tislaamot ovat varmaan kaikki aika samanlaisia, mutta en ollut käynyt aiemmin yhdessäkään, joten kokemus oli siitäkin syystä hieno. Ja syntytarina on tosiaankin kiva! Minä en ole käynyt edes missään viinitilakierroksella. Virossa olisi ollut yksi viinitila sopivasti ajomatkan varrella, mutta sinä päivänä, kun ajoimme siitä ohi, ei ollut kierroksia.

      Ja maistelua jäin minäkin miettimään. Isokyrö ei ole mikään varsinainen turistikohde, joten tuskin porukka jää sinnekään pidemmäksi aikaa. Mutta parempi oli pelata varman päälle, kun olisin kumminkin kulauttanut kurkusta alas kaiken, mitä olisi tarjottu. 🤭

      Ja onpa mukava kuulla, että käyntikohteeni ovat sinusta mielenkiintoisia. 😊

      Poista
  6. Ulrika50v.blogspot.com22.9.2023 klo 8.49

    Hahaaa, munki irtokarkkipussissa on noin 3 karkkia , joskus mietin että maksaako pussi enemmän kun mun karkit 🤣 Laihian nuukuusmuseo on ollut mun listalla pari vuotta, en ole vieläkään päässyt sinne asti . Perttilän riippusilta myös, mutta nyt ei sinne tarvi enään mennä , näin sen täältä 😊
    Tuurin kyläkauppa , mikä linna keskellä Suomea 😮
    Kivaa viikon loppua ❤️❤️❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 😂 Hyvä, hyvä! Ei irtokarkkeja tartte ostaa aina hillittömiä määriä! 👍

      Toivon, että pääset joskus sinne nuukuusmuseoon, niin mun ei tartte (nuukana ihmisenä 🤣) ajaa sitä varten Laihialle! Ja muistat sitten kirjoittaa käynnistä blogiinkin. 😘

      Kivaa viikonloppua sinullekin, Ulrika! ❤️

      Poista
  7. Hieno kierros taas,ja onpa Tarja Halonen saanut tuolla hienon tukan😁Olenkin joskus miettinyt mistä Napue ginin nimi tulee,nyt sekin sitten selvisi.Hieno ja mielenkiintoinen vietörailupaikka.Viskiä en voisi maistaa,siitä tuli elinikäinen vieroitus kun teininä kerran tulin viskistä tosi humalaan ja sain kamalan krapulan ,mutta Kyrön giniä olen maistanut täällä kerran suurlähetystön juhlissa Vau,tuo tuurin kauppa on ulkopuolelta hurjan vau!mutta hotellihuone ei kyllä yhtään sellainen josta tykkäsin,mutta kai yhden yön voisi tuollaisessa viettää.Kiitos taas kivasta kierroksesta😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin Tarjalla komea tukka! Siinä on autonpesuharjat saaneet hyvän loppusijoituspaikan. 😅

      Ymmärrän hyvin, jos viski ei enää tuommoisen kokemuksen jälkeen maistu. 🤭 Nuoruuden kokemuksista voi jäädä kyllä joskus hirveät traumat. Mä en pystyisi maistamaan enää Martinia, kun sitä tuli juotua nuoruuden villeinä päivinä niin paljon. Maku tulee välittömästi mieleen, kun vain ajattelenkin sitä. Yök.

      Kyllä tuolla hotellissa yhden yön vietti, ja ehkä toinenkin olisi vielä mennyt. 😅

      Kiitos sinulle, Jael, kommentasi, ja mukavaa viikonloppua! 😘

      Poista
  8. Halosen tunnistin kyllä ihan helposti, mutta Hannele Pokkaa en olisi keksinyt, vaikka kuin olisi annettu vihjeitä.

    Olipa kiva lukea, että vielä voi käydä tehdaskierroksella siten, että pääsee tuotantopuolellekin. Mielenkiintoinen tuo Kyrö Distilleryn kierros. Vasta muutama viikko sitten näin Kyrön Napue-ginin pullosta täydellisen oliko se nyt portugalilaisen vai espanjalaisen tuotekopion. Pullon muoto ja etiketti olivat lähes identtiset Napue-ginin pullon kanssa. No olen itsekin sitä mieltä, että pullo ja etiketti on hienot.

    En ole koskaan käynyt Tuurissa, enkä ole nytkään ihan varma, että menenkö. Onhan nuo käytävät ja huoneet aika päheitä, mutta ehkä laittaisin huonekirjan laatikkoon piiloon ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään olisi tunnistanut Hannele Pokkaa, vaikka jälkeenpäin ajateltuna tuossa kyllä on ehkä vähän jotain hannelepokkamaista. 😅

      Oli kyllä niin kiva tislaamokierros! Tuolla ei ole kuulemma yhtä tiukat hygieniasäännökset kuin elintarvikepuolella, jossa pitää käyttää sitä avaruuspukuakin vai mikä se nyt on, ja siksi pääsimme näkemään joka paikan. Ja ajattelinpa taas sitäkin, miten ihanaa on, kun ei ole enää mitään koronaa ja sen mukanaan tuomia rajoituksia!

      Vai on Napuekin kopioitu... Toisaaltahan sehän on melkein kunnianosoitus. Ei huonoa viitsitä kopioida. 😊

      Enpä minäkään lukenut Keskisen kirjaa. Kiirettä olisi saanut pitääkin, jo olisi halunnut lukea tuon yhdessä yössä. Enkä meinaa etsiä kirjastostakaan, saisiko sitä sieltä. 🤣

      Poista
  9. Wooh, olet pohjanmaalla! Mahtavaa! 😄 Herättelee ultimmaattista koti-ikävää lapsuuden maisemiin meikäläisessä. Laihialla vietin teininä aika paljon aikaa, koska isosisko asui siellä vanhassa pohjalaistalossa. Napue ja Kyrö ylipäätään on tuttua aluetta. Siinä sillan lähellä on muuten talo, jota sanotaan ”pitkäksi Perttiläksi”, koska se on niin pitkä 😄 jos en väärin muista niin oisko 13 ikkunaa tielle päin. Komiaa pitää olla! 😉
    Seinäjoesta olin ollu mukava lukea sun kokemuksia!
    Tuuri sitten. Olipa hemmetin överi hotellihuone, huh huh. Ite oon yöpyny aina siinä parkkiksella asuntoautossa vaan. Jos haluut tietää, niin mä ostan Tuurista dvd-elokuvia (koska niitä ei saa enää mistää kivijalkaliikkeestä) ja tuoksukynttilöitä. Joskus joku vaate taikka astia saattaa tarttua mukaan myös. Meillä ei kyllä ikinä oo himohamstrausolo sielä, enkä tajua miten ihmiset ostaa sieltä kukkurakärryllisiä tavaraa tämän tuosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjanmaalla oli kyllä tosi kiva olla. Mähän en ollut tähän asti edes tiennyt, missä Pohjanmaa sijaitsee. 😅 Toinen paikka, jossa pitäisi käydä perehdytysreissulla, on Kainuu.

      Harmi kun en osannut tiirailla pitkää Perttilää! Olisi ollut mukava nähdä kyseinen talo. Olin ehkä liian keskittynyt siltaan...

      Mua itseäni ei hirveästi haitannut Seinäjoen missaus, kun tuntui, että siellä ei ole edes mitään nähtävää. 🤭

      Dvd:t taitavat olla katoavat keräilyharvinaisuus. Jännä juttu, että niitä saa kuitenkin vielä Tuurista. Mä en saa enää mitään nautintoa päämäärättömästä haahuilusta kaupoissa, vaan pitäisi olla etukäteen suunnilleen tiedossa, mitä haeskelee, ja tuommoinen jättikauppa on siitä(kin) syystä kauhistus. Mutta ymmärrän kyllä, että Tuurin lähitienoilla ei isoja marketteja varmaankaan hirveästi ole (kuten esim. täällä pääkaupunkiseudulla on), ja se vetää varmasti siitäkin syystä puoleensa lähiseudun ihmisiä.

      Poista
    2. Uuups, olis siä ollu, Seinäjoella siis, moniakin ihania paikkoja. Esim Törnävän kartano ja puisto, keskustan Aalto-keskus, vanhat kylänraitit, Kyrkösjärven ulkoilualueet, vanhan mielisairaalan (Piirin) alue…
      😍

      Poista
    3. Aalto-keskusta katselinkin ja siellä olisin pyörähtänyt, jos olisin käynyt Seinäjoella. Muista en ollut kuullutkaan.

      Poista
  10. Luettu, kiitos!
    Keittiössäni on ollut kerran Napue, kun Liskonainen toi tullessaan kylään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei ole muistaakseni koskaan ollut Napueta kotona. Pitänee korjata tämä moka joskus! 😅

      Kivaa lokakuista viikkoa!

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3