Pakkopullaa (tai -kakkua)

Karvialta päätin jatkaa Vaasaan, koska halusin nähdä Raippaluodon sillan. Vaasa on myös blogiystäväni Ulrikan entinen kotikaupunki, ja Ulrika kirjoittelee Vaasasta aina niin kivoja juttuja, että ajattelin, että sen on pakko olla mukava kaupunki. 😊

Löysin Vaasasta kivannäköisen kämpän kohtuuhintaan, ja varasin asunnon yhdeksi yöksi. Päättäisin taas sitten sen jälkeen, mitä tekisin – jatkaisinko matkaa vai palaisinko kotiin. En ole ikinä ennen matkustellut tällä tavalla, että kuluvana päivänä ei ole vielä mitään tietoa seuraavan päivän suunnitelmista, mutta viehätyin tällaisesta matkanteosta tosi paljon. Voisin matkustella aina tällä tavalla spontaanisti! Huono puoli siinä tosin on se, että matkan päällä menee aikaa majoitusten ja nähtävyyksien etsimiseen, ja siitä en oikein tykkää. 

Ajelin päivän aluksi taas jotain päällystämätöntä pikkutietä.

Ensimmäinen pysähdykseni oli Susiluola Karijoella. Luolasta on löytynyt merkkejä ihmisen oleskelusta – kuten kivityökaluja ja vanhoja nuotiopohjia – jo jääkautta edeltävältä ajalta. Luolasta löytyneitä esineitä on paljon, noin 200 kappaletta. Löydösten ikämääritysten perusteella niiden arvioidaan olevan 74 000–132 000 vuotta vanhoja, joten luolassa on asustellut todennäköisesti neandertalininihminen. Susiluola on myös koko Pohjois-Euroopan vanhin tunnettu ihmisen asuinpaikka, joten se on herättänyt laajaa kiinnostusta myös ulkomailla.

Sisälle luolaan ei pääse, sillä siellä on sortumavaara. Samasta syystä kaivauksiakaan ei ole voitu jatkaa. Eihän tuo nyt sinällään mikään kovin kummoisen nähtävyys ollut, mutta olihan se aika hienoa seisoskella samalla paikalla, jossa on joskus elänyt ehkä neandertalininihminen.

Seuraavaksi oli vuorossa Kristiinankaupunki.

Kristiinankaupungissa halusin nähdä Suomen kapeimman kaksisuuntaisen kadun sekä juorupeilit. 

Suomen kapeimman kaksisuuntaisen kadun titteliä kantaa Kissanpiiskaajankuja, jolla on leveyttä kapeimmillaan vain 299 senttiä.

Juorupeilit puolestaan ovat kaksisuuntaisia peilejä, joita on erityisesti rannikkokaupunkien ikkunoissa. Viralliselta nimeltään peilit ovat katupeilejä, mutta kansan suussa niiden nimitys on kääntynyt juorupeiliksi, sillä niiden avulla pystyy tarkkailemaan talon sisältä kadun tapahtumia. Pysyy kärryillä naapureiden liikkeistä. 😆 Tosin Kristiinankaupunki vaikutti niin uneliaalta kaupungilta, että epäilen, tapahtuuko siellä ylipäänsä mitään.

Kristiinankaupungista matkani jatkui vajaat 30 kilometriä pohjoiseen, josta löytyvät Närpiön kirkkotallit. Närpiön kirkon liepeillä on kauniissa rivissä tien molemmin puolin punaisia ikkunattomia rakennuksia, joita on yhteensä 150 kappaletta. Näky on aika veikeä ja hämmentävä. 

Rakennukset ovat entisajan hevostalleja, joihin hevoset kärryineen parkkeerattiin jumalanpalveluksen ajaksi. Suurin osa talleista on 1700-luvun lopulta. Nykyisin talleilla ei taida olla muuta kuin varastokäyttöä. Ainakin yhdessä tallissa, johon pääsin kurkistamaan, oli vain jotain rojua.

Lounastin Närpiössä, City Brasserie-nimisessä ravintolassa, joka tuntui olevan äärimmäisen suosittu. 

Ravintolasta oli turha kuvitella saavansa omaa pöytää – hyvä jos löysi edes istumapaikan. Suosio ei ollut ihmekään, sillä ruoka oli todella hyvää. Sitä vain mietin, että olisi ehkä parempi syödä ABC:illä tai vastaavilla, koska huoltoasemilla ei ole jälkkäreitä. Näissä lounaspaikoissa on aina jotain jälkiruokaakin, josta ei voi tietenkään kieltäytyä, kun se kerran kuuluu hintaan. 😆 

City Brasseriessa oli tarjolla porkkanakakkua, perhana sentään (-> oli pakko santsata).

Närpiöstä ajoin noin sata kilometriä pohjoiseen, ja sitten edessäni olikin jo Raippaluodon silta. Siltahan on Suomen pisin, 1 045 metriä.

On se komea!

Jatkoin sillalta matkaani Mustasaaren (Björkön) pohjoisimpaan kolkkaan Svedjehamnin kalastajakylään. 

Svedjehamnin venemajoja.

Svedjehamnin satamasta lähtee noin neljän kilometrin mittainen Bodvattnetin luontopolku, joka esittelee Merenkurkun maailmanperintöaluetta ja sen maankohoamista ja meren umpeenkasvamista. Maankohoaminen on nykyään suhteellisen nopeaa, ja jo yhden ihmisiän aikana maisemassa voi havaita muutoksia, kun uusia karikoita ja moreeniharjanteita paljastuu merestä.

Rannassa oli useita ranta-aittoja ja venevajoja.

Kuvassa näkyvä malli kuvastaa maankohoamisen nopeutta Merenkurkun maailmanperintöalueella. Maa kohoaa nykyään vuodessa 9 millimetriä eli kymmenessä vuodessa yhdeksän senttiä. 

Saltkaretin näkötorni polun varrella.

Saltkaretin näkötorni on noin 20 metriä korkea, ja se on Merenkurkun korkeimpia näkötorneja. 

Svedjehamn yläilmoista nähtynä.

Tornista käsin katsottuna maankohoaminen jotenkin konkretisoitui. 

Joidenkin vuosikymmenien päästä vesi katoaa näiltäkin rannoilta.

Sitten oli tullut aika ajella takaisin Vaasaan ja etsiä yöpymispaikkani. 

Vielä kerran Raippaluodon silta – nyt toisesta suunnasta nähtynä.

Tästä talosta kämppäni pitäisi löytyä.

Tykkään yöpyä ennemmin huoneistoissa kuin hotellihuoneissa, koska pienessä hotellihuoneessa kärvistely on jotenkin niin ahdistavaa. Huoneistot ovat yleensä myös hotellihuoneita halvempia, mikä on tietysti vain hyvä asia. Toki ruokapuoli pitää järjestää itse, mutta en pidä sitä mitenkään pahana asia, kun aamiaisenkin saa syödä mihin aikaan haluaa. Toki ne Weetabixit ovat vähän ankeita verrattuna hotelliaamiaiseen, mutta niitä ei tule ainakaan ahnehdittua. 😆

Asunto oli kompakti mutta kiva, ja erityisen ihana asia oli se, että siellä oli sauna. Päästyäni kämpille alkoi nimittäin sataa, mutta lähdin siitä huolimatta katsomaan vielä Vanhaa Vaasaa, ja kierroksen jälkeen oli hieman vilu.

Vanhan Vaasan sanotaan olevan Suomen ainoa rauniokaupunki. Kaupungin keskusta oli Vanhassa Vaasassa – noin 7 kilometriä nykyisen Vaasan keskustasta kaakkoon – vuoteen 1852 asti, jolloin palo tuhosi koko kaupungin.

Kiinnostavin ja ehein raunioista oli Marian kirkko, joka oli tosin ympäröity suoja-aidoilla korjaustöiden takia. 

Triviaalikoulusta ei ollut jäljellä muuta kuin kivijalka.

Vanhan Vaasan jälkeen kävin hakemassa Prismasta evästä (Vaasassa oli kaksikin Prismaa, joten ei tarvinnut mennä pikkumarketteihin 😆), ja kun en viitsinyt kastella itseäni enempää sateessa, loppuilta meni saunoen ja seuraavaa päivää suunnitellen.

😘