Minä kuulun nimittäin sellaisiin tapauksiin, jotka tykkäävät istua matkalla omassa rauhassaan ilman vierustoveria (ellei vierustoveri ole joku tuttu). Intercity-junien Ekstra-luokassa käytävän toisen puolen istuinrivi on sellainen, että siihen voi ostaa vain ikkunapaikkoja.
Käytävän puoleiset istuimet (kuvassa punaisia) ovat siis blokattuja, eli niihin ei myydä lippuja. Kun valitsee istumapaikan blokatun paikan vierestä, voi olla varma, että saa matkustaa omassa ylhäisessä yksinäisyydessään. Jonkun mielestä tällainen oman rauhan varmistaminen tuntuu varmasti liioitellulta ja naurettavalta, mutta minä tykkään rauhasta ja tilasta niin paljon, että olen valmis maksamaan matkasta sen 10-15 euroa ylimääräistä. Tavaratkin saa pitää koko matkan vierellään, kun tietää, että viereiselle penkille ei tule kukaan.
 |
| Ekstra-luokan hintaan kuuluvat myös kahvi, tee, vesi ja päivän lehdet. |
Pendolinossa näitä blokattuja istuimia ei ole, mutta siellä on Ekstra-luokassa joitakin yksittäisiä istuimia. Jos ehdin aikaisempaan junaan, matkustan takaisinpäin Pendolinolla, mutta kyseisestä junasta olivat kaikki yksittäiset istuimet kuitenkin jo pahaksi onneksi menneet. Ei siis auta muu kuin jännittää, saanko vierustoverin (ja millaisen) vai en. Ketä mitenkin hulluuttaa!
Sukkien neulominen on alkanut taas kesätauon jälkeen, ja neulominenhan onnistuu kivasti junassakin. Nyt on menossa kohoneulesukat, joista toinen on valmis ja toinen on työn alla.
 |
| Pelkästään nurjaa ja oikeaa vaihtelemalla saa aikaiseksi näinkin kivaa kuviota. (Ohje täältä. Muutin ohjetta sen verran, että tein tiimalasikantapään.) |
 |
| Kestää, kestää. |
Vaikka vähän harmittaakin, ajattelen silti, että tämäkin tapahtui jostakin syystä. Yksi mahdollinen syy on se, että vaivan seurauksena minun oli pakko keventää treenejä. Tapahtui nimittäin ihme: rupesin nukkumaan äärettömän hyvin! En herännyt enää aamuviideltä muka-pirteänä, vaan saatoin nukkua jopa kahdeksaan asti - ja uni olisi maittanut vielä sen jälkeenkin! Eipä tästä voi tehdä oikein muita johtopäätöksiä kuin sen, että treenini ovat olleet liian rankkoja, vaikka ne eivät ole siltä treenatessa tuntuneetkaan. Vaikka olen rajoittanut voimaharjoittelun kolmeen kertaan viikossa ja pitänyt ainakin kaksi täydellistä lepopäivää, en ole ilmeisesti kuitenkaan ehtinyt palautua riittävästi. Nyt on siis erinomainen tilaisuus ottaa opiksi ja suunnitella tulevaa uusin eväin. Pitäisi löytää sellainen tapa treenata, että liikunnan ilo säilyisi mutta että kehokin pysyisi menossa mukana.
 |
| Uusia näköaloja? |
 |
| Kiteen urheilutalon kuntosali on ihan huippu. Siellä on tämmöinen pieni erillinen rentoutus- ja venyttelyhuonekin. |
Kauniita alkusyksyn päiviä!
Jos saan toivoa, niin kannattaa tosiaan ottaa maltilla sen kyynärpään kanssa ja mielellään käydä fysioterapeutilla saamassa jeesiä ennenkuin pahenee. (Inhoan tällaista omiin juttuihin vertaamista, mutta mulla alkoi kipukierre vuosia sitten nimenomaan tenniskyynärpäästä, jota en ymmärtänyt kunnioittaa tarpeeksi, vaan tein kaikkea mitä ennenkin ja enemmänkin "sillä se lähtee millä on tullutkin.."-periaatteella, josta sitten seurasi kiinnikkeinen olkapään nivelkapselin tulehdus (jäätynyt olkapää), joka kirjaimellisesti "jäädytti" käden liikeradat kokonaan. ja lopulta tuloksena oli kokovartalokipuhelvetti, jonka takia meni 2,5 vuotta elämästä pilalle. Ja vaikkei tää tarkoitakaan sitä, että niin käy kaikille (todennäköisesti ei edes käy kelleen muulle), niin tän kertomisen tarkoitus on hyvä, koska en todellakaan toivo,e ttä joudut kärsimään sitä kipua enempää kuin on pakko. Ja yllättäen ainakin mulla kaikki hienomotorinen liike, niinkuin nyt vaikkapa saksilla leikkaaminen tai käsin kirjoittaminen, oli niitä kaikkein pahimpia, vaikka järjellä vois ajatella, että eihän noi nyt missään tunnu. Ja golfin peluun toki jouduin jättämään kokonaan). Vaan se siitä sairaskertomuksesta ja junaan.
VastaaPoistaEn ole kuullut tollasesta mahdollisuudesta varata lisähinnalla itselleen tyhjä vieruspenkki. Hyvä ja huono asia yhtäaikaa. Itsekin olen niin rauhaa rakastava erakko, että ensi kerralla ihan varmasti tutkin ton mahdollisuuden. Mutta taas toisaalta ikävä juttu siinä kohtaa, jos joku jää tän takia kokonaan ilman paikkaa (joka tarkoittaa sitä, ettei voi myöskään matkustaa ko. junalla, koska ilman paikkaa ei saa olla). Mutta tässä kohtaa varmaan VR kyllä päättää, milloin niitä ekstrapaikkoja on saatavilla ja milloin ei, kun varmaan kumminkin tietyt junat ja ajankohdat on niitä hiljaisia (jolloin VR hyötyy ihan siitä 10-15 eurostakin) ja toiset taas niin ruuhkaisia, että pareen myydä paikat täydellä hinnalla viimeistä myöten.
Mutta sori, tulipas nyt kirjoitettua liian nopeasti liian paljon, vaikka ihan vaan vähän piti :)
Kiitos, Annukka, että jaksoit kirjoittaa kommenttisi! Se tuli enemmän kuin tarpeeseen, sillä minä olen myös sellainen jääräpäinen tyyppi, joka ei usko, ennen kuin on liian myöhäistä. Päätin nyt ottaa neuvostasi vaarin ja mennä fysioterapeutille heti, kun kotiudun, ja yritän muutenkin ottaa niin iisisti kuin mahdollista.
PoistaTuo sinun kokemuksesi kuulostaa helvetillisen kamalalta, ja on todella harmillista, että elämästäsi meni kipujen takia niin pitkä aika pilalle. Toivottavasti olet nyt toipunut täyin!
Minäkin muuten inhoan omiin juttuihin vertaamista, mutta joskus (kuten nyt) ne toimivat paremmin kuin mikään muu. Mullakin kaikkein simppeleimmät jutut, kuten hedelmien kypsyyden kokeilu kaupassa tai jonkin (kevyenkin) esineen nostaminen käsi suorana tuottavat eniten kipua.
Itse asiassa se lisähinta junassa menee siitä Ekstra-luokasta, ei tyhjästä vieruspenkistä. Mutta jos samalla hinnalla - eli siis Ekstra-luokan lisämaksulla - saa tyhjän vieruspenkin, niin totta kai semmoisen otan. :-) Tämä on ihan peruskäytäntö Intercityissä, enkä usko, että kukaan jää sen takia ilman paikkaa.
Mukavaa illanjatkoa, ja kiitos vielä järkipuheesta. <3
Kiitos tuosta junavinkistä. Olen niin tottumaton junamatkustaja, että kaikki vinkit otetaan vastaan. Viimeksi olen mennyt Joensuuhun Helsingistä ja ei siinä kovasti nauttinut, kun jännitin, että jäänkö oikealla asemalla pois. Lisäksi tunnun pelkääväni, että menen ulos väärältä puolelta ( en edes tiedä, onko se mahdollista). Tai sitten, että en osaa avata ovea ja juna jatkaa matkaansa.
VastaaPoistaMinäkin olen alkanut matkustaa junalla oikeastaan vasta viime aikoina, ja aiemmin matkustin junalla oikeastaan vain silloin, kun muuta vaihtoehtoa ei ollut (siis esimerkiksi silloin, kun auto oli jäätynyt maahan kiinni.:-D).
PoistaUskon, että junan ovat ovat automaattiset, eivätkä edes aukea sieltä ei-laiturin puolelta. En siis usko, että väärältä puolelta ulos meneminen on mahdollista. Huoli pois. <3 Mutta junan ovet hermostuttavat hieman minuakin, kun ne aukeavat niin hitaasti. Sekunnit ovat pitkiä silloin, kun miettii, ehtiikö junasta ulos vai ei.
Mulla oli tenniskyynärpää 6kk, en voinu edes kahvikuppia nostaa, 6kk jälkeen sain akupunkturia ja vaiva hävis !! eikä ole tullu takaisin :))
VastaaPoistaKuulostaa kaamealta! Mutta kiitos akupunktio-vinkistä. Laitan sen korvan taakse tulevaisuuden varalle, vaikka pelkäänkin neuloja. Taidankin kokeilla ensin fysioterapiaa. :-)
PoistaOlen tainnut muutaman kerran saada Suomessa junaillessa jonkun istumaan viereeni, kuitenkin olen kulkenut junalla jonkin verran viimeisten viidentoista vuoden aikana. Tosin, juuri kun tulin takaisin pohjoiseen, ostin lipun VR:n mobiilikaupasta enkä saanut valita itselleni paikkaa, oli viereinenkin paikka myyty. Koko junanvaunussa oli ehkä kymmenen ihmistä koko matkalla... Vaihdoin istumaan seuraavalle tyhjälle penkkiriville. :D
VastaaPoistaJohonkin tuo perisuomalainen piirre katoaa kun pitää matkustaa junalla Intiassa. Varsinkaan ainoana suomalaista geeniperustaa edustavana naisena sleeper-luokassa, jollain yli 12 tunnin matkalla ei voi hirveästi toivoa yksityisyyttä.
Minun tuurillani saadaan toki vieruskaveri ja mahdollisimman tympeä sellainen! Vieruskaveri istui junassa jo ennen minua, ja haave mukavasta ja rauhaisasta eväshetkestä oli mennyttä. Ei auttanut muu kuin levitellä haiseva muna-lohileipä miehen viereen - kun olin ensin häirinnyt herraa ja kömpinyt hänen ylitseen ikkunan puolelle. :-D Seuraavat puolitoista tuntia istuin ihmetellen, kuinka olin saattanut unohtaa, että minun ei pitäisi koskaan ottaa ikkunapaikkaa, ei lentokoneessa eikä näköjään junassakaan. Kouvolassa juna oli jo onneksi sen verran tyhjä, että saatoin kerätä kamppeeni ja siirtyä istumaan rauhalliseen paikkaan. :-)
PoistaMutta ulkomailla matkustaessa meikäläinenkin muuttuu mörököllistä sosiaalisemmaksi, eikä ihmisten läheisyys häiritse yhtään. Kerrassaan kummallista! Mutta ehkä se johtuu siitä, että ulkomailla on matkalla ja siellä pätevät eri säännöt kuin Suomessa. Täytyy muutenkin sanoa, että ulkomailla asuminen sopisi minulle erinomaisen hyvin, kun kaikki ne piirteet, joista pidän itsessäni vähiten, pääsevät oikein valloilleen täällä Suomessa.
Aika hassu toi junajuttu. Sieltä jää sitten tosiaan paikkoja käyttämättäkin... Mut mörököllille sopivaa ehdottomasti! Koskahan ne keksii linjureihin myydä vastaavia.
VastaaPoistaMulla oli toisessa jalassa rasitusvamma ja sillä ei saanut tehdä mitään. Tosi verynice tanssijalle... Jivestä (muiden muassa) meni vähän maku, kun ei saanut hyppiä, vaan piti himmailla. Mut uhkasi lekuri, et voi mennä rasitusmurtumaksi jos ei usko. Pitkään se oli poissa, mut nyt taas yrittänyt nostaa päätään. Tietysti juuri, kun syksyn tanssikausi alkais... murr...
Jäähän tuossa tosiaan aika monta istumapaikkaa käyttämättä, mutta toisaalta Ekstra-luokassa on muutenkin aina niin väljää, että ne paikat jäisivät ehkä muutenkin tyhjiksi. Ja on se vaan hienoa, että mörököllejäkin huomioidaan. Ovat saaneet näin ainakin yhden junamatkustajan lisää. :-D
PoistaMulla melkein sydän vuotaa verta, kun ajattelen, että jotain rakasta lajia pitää harrastaa himmaillen, tai mahdollisesti ei ollenkaan (t. nimim. entinen juoksija). Yritähän nyt ottaa rauhallisesti, ettei vanha vaiva palaa (paraskin sanoja täällä).
Komppaan myös tuota Extra-luokkaa. Ensimmäisen kerran siinä matkustessani ostin lipun automaatista vahingossa. Sain istua todella rauhassa toisessa kerroksessa, sillä olin koko vaunuosastossa yksin. Nautin hiljaisuudessa lehtien lukemisesta ja kahvista.
VastaaPoistaMinulla oli samainen kiputila muutama kevät sitten. Piti pestä ikkunoita, kun oli juhlat tulossa, mutta ei siitä mitään tullut. Menin käsikirurgin vataanotolle, hän laittoi kortisonia kyynärpäähäni ja sanoi että se kuivattaa tulehduksen aiheuttaman nesteen sieltä pois ja kuinka kävikään, seuraavana päivänä oli kipu hävinnyt. En tiedä mitä tapahtui, mutta jatkoin ikkunoiden pesua kivuttomalla kyynärpäällä.
Värikästä alkanutta syyskuuta toivoopi Reija
Ps. Onhan Nallukka myös junamatkalla vai jäikö Itä-Suomeen nauttimaan luonnon rauhasta?
Minustakin hiljaisuus on Ekstrassa parasta. Eivätkä ne lehdet ja kahvikaan tietysti yhtään pahaa tee. :-)
PoistaKortisonipiikit ovat minulle tuttuja äitini kautta, sillä hän on saanut niitä mm. polviin reuman takia. Minä olen lääkäriasioissa varsinainen pelkuri, ja jo pelkkä ajatus kyynärpäähän pistettävästä piikistä kauhistuttaa. Mutta hyvä kuulla, että tuommoinenkin mahdollisuus on, jos tilanne sitä vaatii. Täytyy nyt ottaa vaiva tosissaan ja mennä vaikka lääkäriinkiin, sitten kun pääsen kotimaisemiin. Hienoa, että sinä pääsit kivustasi eroon kertaheitolla!
Nallukka odotteli Itä-Suomessa sillä aikaa, kun minä kävin kotona. Mikäs täällä oli odotellessa, kun oli Enska kaverina. :-)
Värikästä syksyn jatkoa sinullekin! Ja tietysti myös terkkuja ja haleja karvanassuille. <3
Minullakin on ollut tenniskyynärpää, mutta parantui onneksi ,joten toivottelen sinullekin parantumista.
VastaaPoistaJunalla on kiva matkustaa, tosin harvemmin matkustan junalla. Lentokentältä ehkä kun olen matkustanut sellaiseen aikaan että junat kulkevat. En tiennytkään että VRllä on tuollaisia paikkoja, minne ei tule vierustoveria.
Kiva kuulla, että sinäkin olet päässyt tenniskyynärpäästä eroon! Vaiva taitaa olla loppujen lopuksi aika tavallinen.
PoistaJunalla on tosiaan kiva matkustaa, kun voi samalla puuhailla kaikenlaista. Minäkin sain eilisillä junamatkoilla aikaiseksi vaikka mitä. :-)
Unohdin vielä mainita hienosta sukastasi, kiva kuvio, välttyy sairauksilta kun on jalat lämpimänä! Sukkien kutominen on mukavaa ajankulua matkoilla ja TV:tä katsellessa.
VastaaPoistaKiitos, Reija! <3 Minä käytän villasukkia ympäri vuoden (no en ehkä ihan kovimmilla kesähelteillä), joten sukkia kyllä kuluu. Kutominen on todellakin mukavan rentouttavaa ajanvietettä!
PoistaHeei, ollaan samikset! Minäkin matkustan Extra-luokassa aina kun Suomessa joudun junaa käyttämään. Joutumisesta on kyse, koska en varsinaisesti pidä matkustamisesta juuri kaikenlaisen säätämisen ja hälyn takia. Autolla on kivempi matkustaa, mutta ajokortittomana en voi ajaa, joten voin siinä puuhastella mitä haluan :D
VastaaPoistaHarmillisia nuo kaikenlaiset tenniskyynärpäät sun muut, höh. Toivottavasti vielä paranee. Toisaalta hyvä, jos sen takia löytyy balanssi treenailuun.
Onneksi on keksitty tuommoinen Ekstra-luokka! Matkanteosta tulee huomattavasti mukavampaa, kun saa matkustaa rauhassa ja ilman sitä kaikenlaista säätöä.
PoistaMulle tulee herkästi autossa matkapahoinvointia, jos olen pää alaspäin, joten en voisi oikein puuhastella autossa mitään, vaikka en itse ajaisikaan.
Olen yrittänyt löytää tenniskyynärpäästäkin jotain myönteistä, ja hyvät yöunet on kyllä helkkarin hieno juttu. :-)
Minä niin samaistun tuohon mörököllien joukkoon!
VastaaPoistaAina vähän nolottaa ja hävettää, mutta oman reviirin tarpeelle ei vain mahda mitään. No, kaverit tietysti ovat tervetulleita viereen juttelemaan ;-). Jos jossain ei ole erikseen paikkalippuja, joku tulee melkein aina vieruspenkille. K nauraa, että minä olen niin kiltin, vaarattoman ja kohteliaan näköinen, että siihen on helppo istua. Joskus yritän kyllä kaivaa esiin kaikkein tympeimmän ilmeeni, kun haluan ehdottomasti istua hiljaa itsekseni. Joskus toimii, joskus taas ei.
P.S. Ihana sukka!! terveisin poropeukalo
PoistaIhanaa, kohtalotoveri! <3
PoistaMinun reviirin tarpeeni vaihtelee aika paljon tilanteen mukaan, mutta julkisissa kulkuneuvoissa oman tilan tarve on jostain syystä tavallista suurempi. Kai se johtuu siitä, kun ei voi yhtään ennakoida tai valikoida, millainen ihminen viereen tulee. Kaverit ja tutut olisivat toki tervetulleita minunkin viereeni. :-) Intiassa tai jossain suurkaupungeissa reviirin tarpeeni kutistuu taas ihan olemattomiin, eikä ihmispaljous tai tungos haittaa minua lainkaan. Omituista.
Minulle tuli sinusta mieleen äitini, joka houkuttelee aina olemuksellaan kaikenlaisia ihmisiä viereensä ja/tai jutustelemaan. Äiti tykkää muutenkin haastella junassa tuntemattomien kanssa, ja hänelle matkan nautinto tulee melkeinpä siitä, että hän saa kuunnella ihmisten tarinoita. Olenkin joskus leikilläni sanonut äidille, että toivottavasti sinä et koskaan osu junassa viereeni. :-D
Kiitos, Leena. :-) Minä opettelin sukan (lue: kantapään) neulomisen vasta pari vuotta sitten, joten taito on vielä aika tuore.
Mahtaako Suomi olla ainoa maa jossa myydaan tuollaisia "ei ketaan viereeni" paikkoja? Sopii kylla hyvin kansalliseen luonteenlaatuun.
VastaaPoistaEi, esim. joidenkin lentoyhtiöiden mannerten sisäisten lentojen bisnesluokkaan myydään paikat siten, ettei tarvitse istua kenenkään vieressä. Itse lentelin jokin aika sitten Suomeen sellaisella ja kohta lennän pois samalla tyylillä. :D
PoistaKiitos vastauksestasi, Elegia! Minä en olisi tuota tiennytkään. Itse lentelen useimmiten Lufthansalla ja Finnairilla, eikä kummallakaan ole tuollaisia yksittäispaikkoja, tai en ole ainakaan koskaan kuullut sellaisista. Jos olisi, niin käyttäisin heti tilaisuuden hyväkseni. ;-)
PoistaAnulle vielä, että jäin pohtimaan, mikä noiden yksittäispaikkojen perimmäinen tarkoitus oikeastaan on. Onkohan ne tarkoitettu alun perin esim. sellaisille, joiden työ vaatii erityistä rauhaa/yksityisyyttä, vai onko ne tehty ihan vain meidän mörököllien iloksi. :-)
Me lennämme useinmiten KLM:llä ja siellä bisnesluokassa (johon olen tainnut sattumalta päästä kerran) on mielestäni aina vieressä yksi tyhjä penkki. Joskus jos KLM:n kone ei ole aivan täynnä, tavallisillakin riveillä saattaa käydä niin, että K:n viereen on jätetty yksi tyhjä paikka. Ihmettelin kerran asiaa, mutta sitten kuulin, että erityisen paljon lentäville saatetaan joskus tehdä tuollainen mukava yllätys. Yksin lentäessään hän tekee suurimman osan matkasta töitä läppärillään ja arvatenkin keskittyminen on helpompaa, jos voi kyynärpäänsä pitää vähän rennompina. Lentoyhtiö saattaa näin palvella vakituisia asiakkaitaan. Mutta useinhan koneet ovat aivan täynnä, eikä tuollainen tietenkään silloin ole mahdollista.
PoistaMyös Lufthansalla on lyhyillä lennoilla (esim. Suomen ja Saksan välillä) järjestetty istuimapaikat bisnesluokassa niin, että kolmen istuimen ryhmässä keskimmäinen paikka on aina vapaa. Kummallakin istujalla on siis vieruspaikka tyhjä.
PoistaKiva yllätys tuollainen tyhjä paikka!