Pitkäkyntisen manikyyri

Muistatte varmaan sen ikävän marraskuisen tapauksen, kun minut ryöstettiin Helsingin keskustassa, ja ryöstäjä sai saaliikseen rahani, kännykkäni ja kamerani (olen kirjoittelut tapahtumasta aiemmin täällä ja täällä). Nyt pitäkää hatuistanne kiinni. Nimittäin joulun jälkeisenä lauantaiaamuna puhelimeni soi: soittaja oli poliisi, joka kertoi, että ryöstäjä oli saatu kiinni!

Olin todella äimistynyt, sillä en ollut uskonut, että ryöstäjää tultaisiin koskaan samaan kiinni. Ensinnäkään miestä ei voinut tunnistaa valvontakameroista, ja matalaa profiilia pitämällä hän pystyisi odottelemaan savun hälvenemistä, ennen kuin hän rupeaisi käymään kauppaa omaisuudellani. Koska mies kaiken lisäksi oli tuntomerkkien perusteella ulkomaalainen, häntä ei varmasti saataisi koskaan vastuuseen teostaan, kun hänelle saattoi olla yhteyksiä ties minne.

Uskoani miehen nappaamiseksi ei yhtään lisännyt se, että kolmen viikon kuluttua tapauksesta poliisi ilmoitti lopettavansa esitutkinnan, koska tutkinnassa ei ollut ilmennyt mitään uutta. Tutkinnat aloitettaisiin uudelleen vain siinä tapauksessa, että asiassa ilmenisi jotain uutta (jos omaisuuttani vaikka löytyisi). Vaikka olin arvellut, että juuri näin asiassa tulisi käymäänkin, esitutkinnan lopettaminen veti kuitenkin mielen aika synkeäksi. Mutta joskus asiat saavat yllättäviä käänteitä, ja totuus voi todellakin olla tarua ihmeellisempää!

En tiedä, minkä johtolankojen perusteella poliisi lopulta pääsi miehen jäljille (poliisi oli kovin nihkeä antamaan minulle yksityiskohtaisempia tietoja), mutta yksi johtolanka oli ilmeisestikin puhelimeni, jota oli käytetty vieraalla sim-kortilla. Puhelintani ei löytynyt, mutta tekijästä ei jäänyt epävarmuutta: lopullinen todiste ryöstäjän henkilöllisyydestä saatiin, kun ryöstöstä epäillyn miehen hallusta löytyi minun Makuunin klubikorttini, joka oli ollut ryöstöhetkellä lompakossani ja jota en koskaan ollut saanut takaisin.

Ihmettelylläni ei ollut mitään rajaa: kuinka joku voi olla niin pöljä, että säilyttelee ryöstämänsä henkilön Makuunin klubikorttia, vielä kuusi viikkoa ryöstön jälkeenkin? Ei ole todellista! Eihän mies edes tee klubikortillani mitään! Jos minä ryöstäisin jonkun, hankkiutuisin kyllä kaikesta todistusaineistosta kiireen vilkkaa eroon. Tietysti mies olisi voinut lainailla nimissäni elokuvia ja käydä niillä kauppaa tai jotain muuta vastaavaa, mutta Makuunista asiaa kyseltyäni sain selville, että kortillani ei oltu tehty mitään. Minusta on muutenkin aika erikoista, että kaikki mielestäni arvokkaammat kortit, kuten pankki- ja luottokorttini, ajokorttini ja pankkitunnukseni, eivät olleet kelvanneet vorolle (sainhan ne kaikki takaisin), mutta sitten jotain Makuunin korttia mies varjelee kuin suurtakin aarretta. Tietysti minun kannaltani ajateltuna on ihan mieletön onni, että näin kävi, mutta en voi lakata ihmettelemästä miehen ajattelemattomuutta.

Miestä vastaan tullaan todennäköisesti nostamaan syyte, ja odottelenkin tässä hermostuneena, tullaanko minutkin kutsumaan oikeuteen, vai riittääkö pelkkä toisen osapuolen läsnäolo. Toivon todella, että minun ei tarvitsisi mennä oikeuteen, koska A.) en halua nähdä sitä tyyppiä, B.) en haluaisi enää muistella tapahtumia ja C.) ajatuskin oikeussalista saa mahani kuralle. Voin kyllä katsella telkkarista vaikka minkälaisia oikeusistuntoja, mutta live-elämääni en niitä mitenkään kaipaisi. Toivoisin, että asia selviäisi pian, vaikka pahoin pelkäänkin, että tulee menemään aikaa, ennen kuin juttu on lopullisesti käsitelty.

Näin muuten aiemmin tällä viikolla semmoista unta, että sain poliisilta tiedon, että ryöstäjä oli nostanut minua vastaan vastasyytteen. Mies syytti minua siitä, että olin muka uhkaillut häntä kaulimella.   Ehkä otankin seuraaviin illanistujaisiin mukaani kaulimen, niin on vähän turvallisempi olo!