Ihmiset pyytävät palautetta mutta haluavat tosiassa vain kiitosta.


lauantai 16. marraskuuta 2013

Sano että tämä on unta

Tiedättekö sen helpotuksen tunteen, kun herää kamalasta unesta ja tajuaa, että se olikin vain unta? Minä toivon edelleen, että heräisin ja voisin huokaista helpotuksesta: ei tämä ollutkaan totta. Näin ei vain taida käydä, vaan viimeöiset tapahtumat ovat todellakin tapahtuneet. En jaksaisi oikeastaan edes kirjoittaa niistä, mutta toivon, että asioista puhuminen helpottaa.

Olin eilen keilaamassa ja istumassa iltaa, ja hieman ennen puoltayötä seuralaiseni hyppäsi taksiin, mutta minä sanoin meneväni bussilla kotiin, kun ajattelin säästää siinä parikymppiä. Läksin kävelemään bussiasemalle, ja yhtäkkiä takaani syöksyi mies, joka ryösti käsilaukkuni ja tönäisi minut maahan. En oikein siinä vaiheessa tajunnut, miten pahasti minun oli käynyt. Silmäkulmani oli osunut johonkin terävään ja siitä vuoti verta ihan järjettömästi. Olin pyyhkinyt käsilläni silmäkulmaa, ja käteni olivat yltä päältä veressä, aivan kuin olisin tehnyt murhan. Onneksi paikalle osui ihmisiä, jotka soittivat poliisin ja ambulanssin.

Silmään tuli tikit, ja nyt silmä on muurautunut kiinni isoksi mustaksi palloksi. Koska olin lyönyt pääni, minua ei päästetty yöllä kotiin, vaan jouduin olemaan tarkkailussa. Suurin murheeni oli ukkeli, jonka oli määrä lentää eilen kotiin ja joka tiesi vain sen, että olin mennyt keilaamaan. Istuin yöllä monta tuntia tarkkailuhuoneen lattialla ja itkin lohduttomasti, kun kuvittelin ukkelin suurta hätää, kun minua ei näy koko yössä. Kaiken huipuksi en muista ensimmäistäkään puhelinnumeroa ulkoa, ja numerotiedustelussa oli jostain syystä ukkelin vanha numero. Sain lainata hoitajien puhelinta, mutta en siis päässyt kertomaan ukkelille, missä olin, kun numero oli väärä. Aamulla sitten rupesin tutkimaan numeroa tarkemmin ja totesin, että se ei näytä ihan oikealta. Äidiltä sain sitten ukkelin numeron, ja lopulta ukkeli tuli hakemaan minut kotiin. Olin yltä päältä veressä, ja meinasi heittää vaatteet roskin, mutta liottelin niitä ja tungin ne kuitenkin pesukoneeseen. Ihmeiden ihme, mutta veri taisi lähteä vaatteista kokonaan pois.

Minulta meni kaikki mitä käsilaukussa oli. Kamera, kännykkä, lompakko ja sen sisältö sekä paljon muuta. Vihkisormuskin katosi. Aineellisia vahinkoja pahempia on kuitenkin henkiset vahingot. Ahdistaa ihan hirveästi. Syytän myös itseäni tapahtuneesta - jos olisin ottanut muutaman drinksun vähemmän, jos minäkin olisin mennyt taksilla, jos olisin kävellyt toista kautta... Tiedän kyllä, että itsesyytöksistä ei ole mitään hyötyä, kuten poliisit ja hoitajatkin sanoivat. Kenelläkään ei ole oikeutta hyökätä toisen kimppuun, oli tilanne mikä oli, joten vika on aina tekijän.

Nyt pitäisi kai sitten hommata kaikki uudet paperit ja kortit ja alkaa palauttaa elämää raiteilleen. Elättelen vielä toiveita, että laukkuni löytyisi jostain, ja saisin takaisin edes jotain. Maanantaina soittelen poliisille ja kysyn, kuuluuko asiassa mitään uutta. Nyt en oikein pysty keskittymään mihinkään, eikä missään ole hyvä olla. Luojan kiitos ukkeli on kotona eikä minun tarvitse olla yksin. Toivon, että elämä näyttäisi huomenna valoisammalta, mutta epäilen, että ei tämä tästä miksikään muutu. Jospa tämä olisi sittenkin unta?

52 kommenttia:

  1. Tämä tuntuu oikein pahalta lukea. En tiedä sanoja, miten sinua voisi lohduttaa, mutta ajatteln niitä.

    VastaaPoista
  2. Voi Satu rakas,mitkään sanat eivät oikein tuossa tilanteessa lohduta.Kamala kokemus sulla.Toivon että ainakin jotkut tavarasi jostain löytyvät.Iso tsemppihali!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jael. Sain tänään soiton löytötavaratoimistosta, että laukku on jo siellä. Huomenna menen katsomaan, mitä laukussa on jäljellä ja onko mitään.

      Poista
  3. Kamalaa! Inhottavaa ja pelottavaa. Onneksi sait ihmisiltä apua ja päädyit sairaalaan hoitoon asap. Ja onneksi ukkelisi juuri nyt tuli kotiin. Surkujuttu, jonka puimiseen menee taatusti aikaa. Lämmin halaus sinulle. Käperry pehmoiseen ja lämpimään oman kotisi suojassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä ollut ihan mielettömän kiitollinen niistä ihmisistä, jotka sattuivat siihen paikalle ja vielä melkein silminnäkijöiksi. Onni onnettomuudessa, jos näin voi sanoa. Iljettää vaan kun ne kotiavaimetkin oli siellä laukussa...

      Poista
  4. Voi ei, voin vain kuvitella millainen ahdistus on noussut tapahtuman jalkeen kun on pystynyt jasentelemaan tapahtumia mutta oikeassa ovat ammattilaiset: sinun syy se ei ollut. Onneksi ukkeli on nyt siella henkisena tukena, silmakulma paranee, toivottavasti pian myös henkinen ahdistus haviaa, paaasia etta olet yhtena kappaleena ja kunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään on ollut onneksi jo hieman helpompi päivä. Eilen en pystynyt keskittymään vielä yhtään mihinkään, kun ajatukset palasivat aina niihin tapahtumiin.

      Poista
  5. Hyvä kun kirjoitit. Puhu myös läheistesi kanssa asiaa läpi uudelleen ja uudelleen. Ja kun hieman olet toipunut, mene ukkeli käsipuolessasi kävelemään reitti uudelleen iltahämärässä. Siedätyshoitoa, jotta et jää pelon vangiksi. Voimahalaus! Ja paljon itsesyytöksiä tuhmalle ryöstäjälle. Toivottavasti hän tulee katumapäälle, omantunnontuskiin ja löydät paperisi vielä jostakin!

    Minutkin on täällä ryöstetty muutamaan otteeseen. Ei tullut fyysisiä vammoja, mutta itsesyytöksiä ja sellainen hyväksikäytetty olo. En voi ymmärtää, että miten joku pystyy ottamaan toisen omaa. Mikä sellaiseen on johtanut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samanlainen hyväksikäytetty olo on minullakin. Tuntuu ihan kamalalta ajatella, että kaikki omat tärkeät jutut ovat jonkun toisen käsissä. En tiedä, pystynkö enää koskaan käyttämään sitä laukkua, vaikka se olisikin vielä käyttökunnossa, kun se on ollut jonkun roiston käsissä.

      Huh, tuo iltakävely kuulostaa tällä hetkellä vielä vähän turhan pelottavalta. Ainakin kannattaisi mennä ilman käsilaukkua. :-/

      Poista
  6. Olen todella pahoillani siitä mitä sinulle on tapahtunut. Muista, että se eimissään tapuksessa ole sinun vikasi. Toivottavasti saat edes osan tavaroistasi takaisin. Kannattaa purkaa asia mieleltä, jottei palaa vaivaamaan myöhemmin. Toivottavasti silmä paranee pikaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silmällä alkaa jo nähdäkin jotain, joten paranemaan päin ollaan. Kamala violetin värinen pallo se on kyllä vieläkin. Nolottaa kulkea ihmisten ilmoilla tämännäköisenä.

      Poista
  7. Toivon oikein, oikein kovasti, että ahdistus hälvenee mahdollisimman nopeasti. Syy ei ollut sinun miltään osin. Kovasti tsemppiä ikävästä kokemuksesta toipumiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maija. Olo alkaa jo helpottaa, mutta itsesyyttely ei. En tiedä, miten siitä oikein pääsisi eroon.

      Poista
  8. Voi Satu :( en tiedä mitä sanoisin. Autooni murtauduttiin joskus ja jo se jätti pitkäksi aikaa turvattoman tunteen, joku oli tullut henkilökohtaisella alueelleni. Voin vain aavistaa, minkälaisen turvattomuuden tunteen ja "raiskatun" olon tuollainen jättää. Itsensä syyttelykin on samaa luokkaa. Onneksi miehesi on nyt vierelläsi. Itke, raivoa ja itke taas. Puhu, puhu ja puhu, siinä taitaa olla resepti, jonka jälkeen alkaa koota itseään uudelleen palasista kokonaiseksi. Ei samanlaiseksi palapeliksi enää ikinä, vaan erilaiseksi, mutta kuitenkin ehjäksi. Halaus rakas blogiystäväni, tiukka halaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Tuija. Tarpeeseen tulivat kaikki kauniit sanasi. ♥

      Autoon murtautuminenkin on todella kamalaa, ja on vaikea kuvitella, miltä niistä ihmisistä tuntuu, joiden kotiin on murtauduttu. Se on varmaan ihan käsittämättömän kauhea tunne, kun omaan "pyhimpään" on tunkeuduttu.

      Poista
  9. Voi jestas, hirveä kokemus, itsesyytökset ovat turhia, yritä edes olla ajattelematta niin. Tuollaista voi sattua kenelle tahansa koska tahansa nykyään ja voisi käydä pahemminkin, on sitä niin paljon aivottomia liikkeellä. Onneksi sentään löytyi auttajia. Omaisuuden katoaminen on tietty kurjaa, mutta henki on tärkeämpi, ja sait sentään miehesi tueksesi. Kyllä se siitä valoisammaksi muuttuu jahka selviät shokista, usko pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin olisi voinut käydä paljon pahemminkin, ja siitä olenkin kiitollinen, että selvisin kuitenkin loppujen lopuksi aika vähällä. Itsesyytökset eivät kuitenkaan meinaa kadota päästä millään. Pää vaihtoon?

      Poista
  10. Voi, ei. Turha jossitella. Kyllä kaikilla on oikeus pystyä kävelemään turvallisesti bussipysäkiltä kotiin, oli päivä tai yö. Pikaista paranemista sinulle. Toivottavasti myös henkisesti pian helpottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minullekin sanottiin, että vaikka joku makaisi maassa, niin se ei oikeuta ketään viemään toisen tavaroita tai tekemään toiselle mitään pahaa. Jokaisella on oikeus turvalliseen elämään.

      Poista
  11. Voi hurja!! Kauhea kokemus. Minua ei ole koskaan ryostetty eika edes taskuvarastettu (kop kop puuta vaan), joten voin vaan yrittaa kuvitella milta se tuntuu.

    Mutta hyva kun kerroit, toivottavasti se helpottaa sinua edes vahan, ja saamme muutkin tietaa etta tallaista tosiaan tapahtuu, Suomessakin.

    Kyllapa osasi ukkeli tulla hyvaan aikaan Suomeen ja on nyt tukenasi.

    Odota paperien uusimisen kanssa pikkasen, yleensahan ne ryostajat heittavat ne "turhat" tavarat akkia pois.

    Ja kylla sinulla on oikeus kavella kadulla illallakin, ei se sinun syysi missaan tapauksessa ole, sellaiset ajatukset heti pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli ensimmäinen kerta minullekin, ja tuntuu aivan nurinkuriselta, että olen kiertänyt maailmaa ja liikkunut vaikka millaisissa paikoissa, mutta sitten tällaista sattuu ihan kotinurkilla, "turvallisessa" Suomessa. Kyllä nyt pilvilinnat romahtivat pahan kerran. Totta kai sitä lukee lehdistä ja uutisista ryöstöistä ja varkauksista täälläkin, mutta ei sitä vaan usko, että sellaista voisi sattua omalle kohdalle.

      Sain jo tänään soiton löytötavaratoimistosta, että laukku odottaa siellä. Huomenna selviää, ovatko paperit tallella. En olisi varamankaan uusinut ajokorttia muutenkaan vielä tällä viikolla, kun en halua mennä tämän mustan silmän kanssa valokuvaan ja ikuistaa upeaa ulkomuotoani ajokorttiin...

      Poista
  12. Hyvä tosiaankin että kirjoitit tänne,se auttaa kun saa puhua tuosta.Minut on ryöstetty muutaman kerran,muttei koskaan noin väkivaltaisesti,mikä tekee tuosta sinun kokemuksestasi vieläkin ikävämmän. Ja todellakin,kuten muutkin täällä sanovat,niin ei se sinun syysi ollut,olit vain väärässä paikassa väärään aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kuten Anu tuossa edellä sanoikin, on ihan hyvä, että ihmiset saavat tietää myös sen, että tällaista tosiaan tapahtuu ihan Suomessakin.

      Poista
  13. Kuulostaa kamalalta. Voimia sinulle, ja onneksi ukkeli on nyt seuranasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Onneksi ei tosiaan tarvinnut olla yksin!

      Poista
  14. Voi kuinka surkeaa :( Toivottavasti paranet pian sisältä ja ulkoa. Voimia! (Ja toivottavasti laukku löytyy ja edes osa tavaroista). Isoja halauksia xoxoxoxo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunpa saisi edes ne kotiavaimet takaisin, niin ei tarvitsisi pelätä, että ryöstäjä ottaa osoitteen selville ja tulee vielä tännekin...

      Poista
  15. Voi ei Satu, todella kamalaa! Mutta itse uskon, että puhuminen, puhuminen ja puhuminen (tai kirjoittaminen) auttavat osaltaan käsittelemään asiaa. Muista, että materiaa saa uutta, onneksi sinulle itsellesi ei käynyt pahemmin. Olet ajatuksissa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Karoliina. Tavara on tosiaan aina tavaraa, ja täytyy olla kiitollinen, että olen näin hyvissä voimissa. Ryöstäjillä kun saattaa olla vaikka minkälaisia aseita matkassa...

      Poista
  16. Voi mitä uutisia Satu! Onneksi ukkelisi on nyt juuri siellä. Uskon minäkin, että on parasta puhua tai kirjoittaa ajatuksia auki, etteivät ne jää muhimaan mielessä. Toivottavasti olo pian kohenee niin fyysisesti kuin henkisestikin. Haleja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kata. Mieluusti sitä yrittäisi vain unohtaa tämmöiset kokemukset, mutta se ei tosiaan taida olla oikea tapa käsitellä tapahtunutta.

      Poista
  17. Noi on kamalia juttuja!
    Pääasia on nyt kuiteski, että olet kunnossa, vaikkakin ommeltuna ja mustelmilla ja luannollisesti henkisesti järkyttyneenä. Itseesi sun on turha syyttää. Sä vaan satuit oleen huonossa paikassa huonoon aikaan.
    Mun vanhin tytär ryöstettiin pari vuotta takas brysselin rautatieasemalla, kun oli tulossa jouluks kotiin. Onneks passi ja lentoliput oli toisessa kassissa ja kännykkä taskussa, sai soitettua meille jotta suljettiin pankkikortit. Se vaan on tosi vaativa juttu alkaa hoiteleen uusia kortteja ja sulla vielä kamera ja kaikki.
    Nuoremmalta tytöltä vietiin käsilaukku pari viikkoo takas, laukku löyty lähiroskiksesta ja sisällä oli kaikki muut, muttei kännykkää, eli joku oli pikkurahan puutteessa.
    Kyllä maailma on menny kaameeks.
    Nyt otat rauhallisesti, koitat rentoutua ja parantelet kipusi. Olet mielessäni ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamalan ikäviä kokemuksia sinullakin. Maailmasta on kyllä tullut pelottava paikka. Luulen, että tässäkin tapauksessa jollakin oli puutetta pikkurahasta, mutta saa nyt nähdä, mitä siellä laukussa on jäljellä (laukku oli löytynyt, ja saan hakea sen huomenna löytötavaratoimistosta). Kiitos sinulle. ♥

      Poista
  18. Tuntuipa pahalta lukea tämä. Kamalan ahistavaa. Voimia Satu! /Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marja. Onneksi olo alkaa jo vähän helpottaa, ja olen löytänyt tapauksesta jo vähän huumoriakin.

      Poista
  19. Voi miten ikävää!!! Voimia sinulle, että pääset tämän asian yli ja toivottasti tekijä saadaan kiinni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minäkin toivon, että tekijä saataisiin kiinni, vaikka hieman kyllä epäilyttää. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos hyvin käy.

      Poista
  20. Kamalaa, ihan järkytyi lukiessani! En osaa kuvitellakaan, miltä tuntuu. Syy ei missään nimessä ole sinun. :( Ethän itsekään koskaan pystyisi ajattelemaan niin, jos joku muu olisi joutunut rikoksen uhriksi, joten miksi sinun pitäisi olla tavallista julmempi itseäsi kohtaan?

    Traumaattiseen kokemukseen liittyy tosin aina hyödytön jossittelu ja turhat itsesyytökset, se ei siis ole mitenkään tavatonta. Auttaisiko, jos lukisit muiden saman kokeneiden kertomuksia esimerkiksi netistä?

    Tuo on varmaan pahentanut asiaa, kun samalla huolehdit miehen kotiinpaluusta, eikä ollut sen vuoksi mahdollisuutta rauhoittua koko yönä.

    Todella paljon voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys. Juuri edellisessä postauksessa totesin, että voisin olla itseäni kohtaan vähemmän ankara, ja tässä olisi nyt tuhannen taalan paikka harjoitella sitä. Vaan kummasti sitä vaan mieli aina palautuu siihen, että jos en olisi sitä ja tätä, ja jos olisin sitä ja tätä...

      En oikeastaan välittänyt silloin yöllä pätkääkään siitä, mitä minulle oli tapahtunut, kun mietin vain sitä ukkelin huolta, kun hän yrittää soittaa minulle, eikä saa minua mistään kiinni. Ei tosiaan ainakaan yhtään helpottanut oloa.

      Poista
  21. :-( :-( :-( jään sanattomaksi.

    Sitä aina tahtoisi rauhoittaa mieltään kuvittelemalla ettei meillä Suomessa tuollaista tapahdu. Vaan nyt tapahtui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen pitänyt Suomea jonkinlaisena lintukotona, mutta tässä se totuus nyt sitten nähtiin.

      Poista
  22. Se olisi voinut käydä minullekin. Kuljeskelen yksin yöllä ja menen bussilla säästääkseni (?) Ajattelen, että ei meillä täällä Suomessa tapahdu tollasta ja että pystyyn jotenkin puolustautumaan. Laittoi ajattelemaan....
    Voimia sulle päästä tästä yli.
    T: Sole

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse taidan ottaa seuraavan kerran sen taksin – tai ainakin kuljen vain sellaisissa paikoissa, missä on ihmisiä. Mutta toisaalta - mitä tahansa voi sattua missä vain, enkä tiedä, kuinka pitkälle varotoimenpiteetkään auttavat. Turvallisia yöliikkumisia sinulle!

      Poista
  23. Älä vain syytä itseäsi mistään. Et ole tehnyt mitään väärää. Normaaliin elämään kuuluu ulkoilu iltaisin, luottamus siihen että on turvallista kävellä yksin ja ne drinksutkin aina välillä. On aina järkytys huomata että kamalia asioita ei tapahdukaan vain "joillekin muille" vaan että olemme niille itsekin alttiina. Oman koskemattomuuden rikkominen tuntuu hirveältä koska se on hirveää. Onneksi meidän jokaisen sisältä löytyvät myös ne voimavarat joiden avulla pääsemme lopulta tapahtuneen kanssa sinuiksi olipa se tapahtunut miten järkyttävää hyvänsä. Toivotan siis sinulle nyt lepoa ja rauhaa ja lempeitä ajatuksia ja kykyä ajan kanssa ammentaa noita voimavaroja. Terveisin Pupuleipomon Taika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpommin sanottu kuin tehty. Ehkä olin ryöstäjälle aika helppo nakki?

      Niin sitä vain tulee tuudittauduttua siihen uskoon, että kaikki tapahtuu aina naapureille. Ehkä pieni opetus on silloin tällöin paikallaan - tai tämäkin ajattelutapa taitaa mennä sinne itsesyyttely-kategoriaan. Onneksi meissä on tosiaan paljon enemmän voimaa kuin tiedämmekään, ja onneksi on ihmisiä, jotka välittävät.

      Poista
  24. Voi kamalaa! "Osanottoni" kamalasta tilanteesta :( Itsekin olen tosi huoletta kulkenut ties missä, mutta eihän tuollaista oikeasti voi ennakoida ja välttää kokonaan, muuten kun pysymällä kotona. Onneksi sait miehesi sinne juuri tällä hetkellä. Ikävää kun jouduit hänen huoltaankin huolehtimaan :( minäkään en muistaisi mitään numeroa ulkoa!

    Oletko jo saanut tavaroita takaisin? Aika kurjaa että hänellä on ollut sekä henkilötietosi että avaimesi :( toivottavasti saat ne takaisin! Mies kerran tiputti lompakkonsa bussiin. Rahat ja joitain kortteja oli kadonnut, mutta itse lompakko ja ajokortti palautuivat poliisille.

    Koita jaksaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Nana. Nyt olen yrittänyt oppia tästä jotain ja opetella edes pari puhelinnumeroa ulkoa. Että kaikki pitääkin aina oppia kantapään kautta.

      En ole vielä saanut mitään takaisin, kun tänään soittivat sieltä löytötavaratoimistosta vasta sen jälkeen, kun se oli mennyt kiinni. Huomenna saan sitten selville, mitä on mennyt ja mitä on jäänyt. Toivottavasti olisi edes ne avaimet tallella, niin ei tarvitsisi vaihdattaa lukkoja. Kai?

      Minulta on kerran jäänyt lompakko kirjastoon, mutta sain sen seuraavana päivänä takaisin. Edes rahaa ei ollut sieltä kadonnut.

      Poista
  25. Voi kauheaa mikä tapaus. Ja vielä Suomessa. Hyvä kai olla tietoinen, ettei se mikään pilvilinnamaa ole. Turha jossitella, onneksi ei käynyt pahemmin ja mukana meni vaan "tavaraa". Pikaista paranemista ja toivottavasti saat edes jotain tavaroita tai kortteja takaisin. Suomessa on niin helppo selvittää osoitteet puhelinnumeron tai nimen avulla, että ehkä kannattaa miettiä tarvitseeko lukkoja vaihtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Annika. Onhan Suomessakin melkein joka päivä lehdissä juttuja varkauksista, puukotuksista jne., mutta jotenkin ne ovat tuntuneet niin kaukaisilta asioilta. Lähempänä se väkivallan uhka on Intiassa tuntunut olevan, vaikka siellä ei ole koskaan tapahtunut mitään. Pitää nyt varmaan tässä kohtaa koputtaa puuta!

      Poista
  26. *halaus* Kamala tarina, voimia sinulle siitä selviytymiseen. Aina on pieni riski, että käy noin, teki varotoimina mitä vaan - todella ikävää, että se riski nyt toteutui sinun kohdallasi. Ja hienoa, että laukku löytyi - nyt vaan toivotaan, että siellä on mahdollisimman paljon jäljellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jenni. Yritän uskotella itselleni, että matkassa oli tällä kertaa roppakaupalla huonoa tuuria ja että ei ole kovin todennäköistä, että sama tapahtuu uudelleen.

      Poista