Mikä tekee joulun?

Me olemme tämän joulun Intiassa, ja olin vähän ajatellut, että taidan jättää koko joulun viettämättä. Antaisin vain joulunpyhien mennä ohi niin kuin minkä tahansa päivien. En jotenkin edes halua juhlia joulua täällä, kun ei se olisi oikea joulu kuitenkaan. Pelkään, että näen ensin hirveän vaivan jouluaterian kokoamisessa, koristeluissa ja muissa jouluvalmisteluissa, ja sitten purskahdan jouluaattona itkuun, kun tajuan oman jouluni olevan vain surkea kopio "oikeasta" joulusta. Koska ukkeli ei ole mikään jouluihminen (mikä on sinänsä ymmärrettävää, koska eihän hänen perheessään ole koskaan juhlittu joulua), olisin jouluni kanssa loppujen lopuksi aika yksin. Ukkeli osallistuisi kyllä kaikkeen minun vuokseni mutta ei kuitenkaan olisi ihan jouluhengessä mukana.

Täällä joulun lähestyminen ei näy - marketteja ja ostoskeskuksia lukuun ottamatta - oikeastaan mitenkään, joten joulu olisi kovin helppo ohittaa olankohautuksella. Suomessa joulutunnelmaan pääsee jotenkin automaattisesti, kun kaikki ympärillä valmistautuvat jouluun. Joulua ei pääse pakoon, vaikka haluaisikin. Täällä joulu täytyy tekemällä tehdä, ja jostakin on kaivettava ne ainekset, jotka saavat aikaan joulun.

Olenkin miettinyt paljon sitä, mikä oikeastaan tekee joulun. Vastaukseksi voisi tietysti luetella kaikenlaista jouluun liittyvää, kuten jouluruoka, kuusi, joulusauna, kirkko, kukat, koristeet, perhe, lumi ja niin edelleen. Tässä on kuitenkin aika paljon sellaista, mikä on mahdotonta toteuttaa näissä oloissa. Mikä olisi ehdoton minimivaatimus sille, että joulu tuntuisi joululta, ja onnistuisiko joulun toteuttaminen täälläkin?

Minulle tärkein joulutunnelman luoja taitaa olla oikeanlainen ympäristö. Pitäisi olla pimeää tai ainakin sellaista hämäränhyssyä, ja luntakin saisi mieluusti olla. On miltei mahdotonta päästä joulutunnelmaan, kun parvekkeella näyttää tältä:

Tuo lilahtava puu on nyt kauniissa kukassa. Verratkaapa muuten, miltä sama puu näytti sadekautena (kolmisen kuukautta sitten).

Se oli silloin iso vihreä puska!

Lunta täällä ei ole, ja melko varmasti voin sanoa, että sitä ei myöskään tule (ellei maailmanloppu todellakin tule joulun kynnyksellä), mutta onhan täälläkin pimeää, melko tarkalleen puolet vuorokaudesta! Ja kun on pimeää, ei näe, miten kesäistä ulkona on, joten pimeällä joulutunnelmaan virittäytyminen voisi onnistuakin. Päätin siis repäistä ja mennä ostamaan jouluvalot.

En ole aiemmin tutustunut täkäläisiin jouluvalovalikoimiin, mutta olin myönteisesti yllättynyt, kun jouluvaloja oli ihan mukava valikoima. Joulukrääsää oli muutenkin yllättävän paljon esillä verrattuna parin vuoden takaiseen, jolloin olimme edellisen kerran joulun alla Intiassa. Osa jouluvaloista oli aika shokeeraavia, suoraan sanoen järkyttäviä. Niistä oli kyllä joulu kaukana! Myynnissä oli muun muassa punaisia swastikoita (hakaristin muotoisia valoja) sekä välkkyviä sinisiä valoja, jollaisia en kyllä kuuna päivänä kotiini laittaisi. Olen aina kammonnut sinisiä valoja. Värilliset valot olisin saattanut kyllä halutakin, mutta kun tarjolla ei ollut mitään hillitympää kuin kirkkaansinistä ja -punaista, päätin ostaa yksinkertaiset, valkoiset enkelivalot. Minua ei olisi haitannut sekään, vaikka valot olisivat vähän välkkyneetkin, mutta ehkä loppujen lopuksi tavalliset valot ovat levollisemmat ja miellyttävät silmää pidempään.

Avatessani kotona pakkauksen löysin paketista kummallisen tulitikkurasian mallisen esineen, joka oli liitetty valoihin.

Hihittelin itsekseni, kun tajusin sen olevan valojen säädin. Taitaa olla minulle sittenkin välkettä tarjolla! Valittavana ei ollut pelkästään yksi välkkymistapa, vaan tarjolla oli kahdeksan erilaista tapaa, jolla valot saisi palamaan! Millainenkohan mahtaa olla esimerkiksi slo glo tai chasing/flash?

Johto oli aivan liian lyhyt, eikä se ylettynyt mihinkään pistorasiaan kunnolla, jotta valot olisi saanut ripustettua ikkunaan nätisti. Koska meidän jatkojohtommekin oli liian lyhyt, taiteilin valot lopulta kokeeksi verhotankoihin, jotta näkisin, miltä valot näyttävät.

 
No niin. Siinä sitä nyt olisi, väriä ja välkettä! Sitä saa mitä tilaa!

Nämä ovat kyllä niin kamalat, että en tiedä, pystynkö lainkaan käyttämään näitä. Minulle tulee tässä valaistuksessa vähän samanlainen tunne kuin suitsukkeita polttaessa: alan voida pahoin. Jos tämä on joulutunnelmaa, niin minä olen sitten teletappi. Taidanpa poltella vain kynttilöitä...

Minun joulutunnelmani kehittyy myös jouluvalmisteluista ja joulun suunnittelusta: mitä ruokia syödään, mitä lahjoja ostetaan, mitä koristeita laitetaan ja millaisessa seurassa joulu vietetään. Joulu ei ala aattoaamuna, vaan se on alkanut vaivihkaa jo paljon aikaisemmin. Voisinhan minä täällä Intiassakin miettiä ruokia, koristeluja ja ohjelmaa, ja jonkinlaisia ideoita on päässä jo pyörinytkin. Mielessä on käynyt muun muassa dekonstruoitu rosolli, bataattikroketit, luumubroileri ja intialaisittain maustettu glögi. Voisin tehdä joulusta eksoottisen intialaisen joulun, sellaisen, josta en taas Suomessa pääsisi nauttimaan! Toisaalta tuntuu, että olisiko se sittenkään kaiken vaivan arvoista. En viitsisi rakentaa joulua pelkästään itselleni, ja samanhenkisiä ihmisiähän ympärilläni ei kauheasti ole. Oikeanlaisen ympäristön ohella ihmiset ovatkin minusta oikeastaan tärkein tekijä joulutunnelman luomisessa. Joulu ei ole tunnetusti yksinäisten ihmisten juhla, eikä joulutunnelmaa saada aikaiseksi sellaisten ihmisten seurassa, jotka vain katsoa möllöttävät telkkaria tai räpläävät läppäriään. Jos joulun saisi rakennettua pelkästään materialla, joulutunnelman aikaansaaminen olisi tosi helppoa missä vain - ei muuta kuin hakisi kaupasta ison kasan kaikkea jouluista ja pistäisi joulun pystyyn.

Toisaalta voi käydä niinkin, että emme ole jouluna edes kotona, sillä kuun lopussa ovat yhdet häät, joihin olemme ilmeisesti menossa. Häät ovat Pilerissä (lähellä Tirupatia taas), ja käsittääkseni ne ovat vasta 30. päivä. Appivanhemmat ovat kuitenkin lähdössä matkaan jo ilmeisesti joulupäivänä, ja ukkelikin puhui jotain sellaista, että lähtisimme jo hyvissä ajoin. Olen vähän jännityksissäni noista häistä, sillä saatan ehkä laittaa päälleni sarin - ensimmäistä kertaa elämässäni! En ole aiemmin halunnut pukeutua sariin, kun ajatus ei ole tuntunut oikein omalta, mutta nyt minusta tuntuu ensimmäisen kerran siltä, että voisin vetäistä päälleni sarin. Ei siihen kovin monta vuotta mennytkään! Ensin pitäisi kyllä ostaa se sari, ompeluttaa siihen sopiva pusero ja alushamekin ilmeisesti. Nähtäväksi jää, saanko noin paljon aikaiseksi.
 
Jos olemme jouluna kotona, emmekä ole lähdössä häihin ihan vielä joulupäivänä, saatan kuitenkin kehitellä pienimuotoisen joulun. Jos joulu ei tunnukaan ihan oikealta joululta, saan ehkä lohdutusta siitä ajatuksesta, että tammikuussa olemme kuitenkin menossa käymään Suomessa, ja silloin saan varmasti ainakin rääppiäisiä pakastimesta (sitä piparitaikinaa ainakin!).

Tänään meinaan kuitenkin katsella hieman Linnan juhlia (jos vain jaksan valvoa), kun ne kerran näkyvät netissäkin suorana, kaikkialla maailmassa.

Sinivalkoista itsenäisyyspäivää!  

P.S. Kylläpä kuvat latautuivat nopeasti nettiin, kun ne olivat kooltaan vähän pienempiä! Eikä kuvien laatukaan tuntunut kärsivän, vaikka sitä pelkäsinkin.