Yllätys pesukoneessa

Elämä on tällä kertaa hieman paremmassa jamassa kuin viimeksi, sillä keittiön tiskiallas tuntuu viimeinkin vetävän suhteellisen hyvin, kun vesiaukon päälle laitettiin se semmoinen roskien keräämiseen tarkoitettu sihti. Tosin putki tuntuu menevän vieläkin hieman tukkoon, jos sinne eksyy esimerkiksi riisinjyviä, mutta onneksi putkimies jätti minulle imukuppisysteemin, jotta saan tarvittaessa leikkiä taas kodin putkimiestä.

Pesukonekin siirtyi toissapäivänä keittiön parvekkeelta kylpyhuoneeseen, jossa sitä päästiin vihdoinkin päästiin kokeilemaan. Kone oli kuitenkin aivan mykkä; se ei päästänyt pihaustakaan, vaikka painelimme mitä nappeja.

Nyt kun pesukone on poissa keittiön parvekkeelta, siellä voi harrastaa vaikkapa tämmöistä eli matonpesua. 

Paikalle piti siis kutsua korjaajat, jotka saapuivat sitten seuraavana päivänä ukkelin toimistojantusen kanssa. Korjaajat alkoivat häärätä pesukoneen kimpussa, ja jantunen seurasi korjaamista työnjohtajan ominaisuudessa, parvekkeelta löytämänsä jakkaran päällä istuen. Minä tiskasin keittiössä astioita, kunnes jantunen huusi, että tulkaapas, madam, minuutiksi tänne. Kuivasin käteni ja läksin katsomaan, mitä katsottavaa siellä oikein oli.

Korjaajat olivat avanneet pesukoneen yläkannen, ja ensimmäiseksi silmiini osui oranssinvärinen Odonil- wc-raikastimen pahvikuoren jämä. Sehän oli roikkunut meillä edellisessä asunnossa sen samaisen kylpyhuoneen seinällä, jossa pesukonekin oli ollut, mutta miksi se oli nyt pesukoneen sisällä?

Sen lisäksi, että Odonil-paketti oli päässyt koneen sisään, koneen sisällä olevat johdot olivat pieninä palasina ja johtojen muovikuoret olivat aivan nilellä. Kone oli aika surkean näköinen, enkä minä voinut muuta kuin tuijottaa epäuskoisena. Oliko Odonilin jämä jotenkin syövyttänyt johdot puhki, vai mitä ihmettä oikein oli tapahtunut?

"Teillä taisi olla rottia siellä edellisessä asunnossa", totesi jantunen hieman huvittuneena. "Nämä ovat rotan tekosia ihan selvästi." Minä olen ilmeisesti alkanut tottua siihen, että Intiassa kaikki on mahdollista, kun en osannut edes järkyttyä tai mitään. Ihmettelin vain hymyillen, että kappas vain, kuinkas siinä nyt noin on päässyt käymään. Eihän siinä mitään kummallista ole, että rotta käy pesukoneen sisällä järsimässä johdot poikki ja jemmaa sinne vielä lattialle pudonneen Odonil-kuorenkin.

En todellakaan pysty käsittämään, miten rotta on voinut päästä edelliseen asuntoomme sisään. Ainoa riittävän iso reikä, jonka keksin, on katonrajassa oleva tuulettimen reikä, mutta sitä kautta tullakseen rottien pitää kyllä osata kiivetä seiniä pitkin (ehkä ne osaavatkin?). Viemäristäkään se ei ole voinut tulla, koska kaikkien viemärien päällä oli ritilät - elleivät rotat sitten osaa nostaa ritilöitä ylös. Toisaalta asunto oli ollut tyhjillään yli puoli vuotta, ja kyllähän siinä ajassa intialaisessa asunnossa ehtii tapahtua vaikka mitä.

Tänään korjaajat tulivat taas ja siirsivät pesukoneen kylpyhuoneesta olohuoneen parvekkeelle, jossa oli hieman enemmän valoa tonkia pesukoneen sisuksia.

Kävi ilmi, että rotta oli järsinyt pesukoneen pohjalevyn (joka kuvassa on päällimmäisenä) ja mennyt sisälle sitä kautta. Sisälle päästyään rotta olikin pureskellut lähes kaiken mitä oli hampaisiinsa saanut, sillä kaikki johdot ja sen semmoiset olivat ihan pienenä silppuna. Mutta onneksi hätä ei ole tämän näköinen: koneen voi kuulemma vielä korjata, ja hinta-arviokin oli minusta ihan siedettävä: korjaus tulisi maksamaan enintään 5000-6000 rupiaa (75-90 euroa). Korjaamiseen menisi ainakin kolme tai neljä päivää, joten toistaiseksi pesen pyykit edelleen käsin - tai sitten kuskaan pyykit anoppilaan pestäviksi (ei hyvä vaihtoehto!). Mutta onhan minulla sentään uusi ja hieno kuivausteline.

Talonvahti kävi toissapäivänä oven takana hakemassa nimet talokirjaan, tuomassa talon järjestyssäännöt ja vanhoja tiedotuslappusia sekä keräämässä kuukausittaisen huoltomaksun. (Jos joku ihmettelee, mikä on talonvahti, olen kirjoitellut talonvahdin hommasta aiemmin täällä.) Siinä minulla kuluikin sitten vähän aikaa rattoisasti, kun lueskelin järjestyssääntöjä ja vanhoja tiedotteita. Kävi ilmi, että olen tietämättäni rikkonut jo ainakin kolmea sääntöä: olen töötännyt auton torvea ajaessani portista kadulle; olen kuivannut pyykkejä talon etelänpuoleisella parvekkeella ja olen jättänyt roskapussin käytävään kahdeksan jälkeen.

Talomme parkkipaikalta noustaan kadulle aika jyrkästi, ja koska kummassakin suunnassa pihan ja kadun välissä on muuri, näkyvyys kumpaankin suuntaan on tasan nolla. Joku saattaa aivan hyvin tulla katua pitkin kovaa vauhtia ja iskeytyä kylkeen, jos kadulle tupsahtaa etukäteen varoittamatta. Alussa tööttäilinkin aina kadulle lähtiessäni, mutta sitten - ennen kuin olin saanut järjestyssäännötkään - rupesin miettimään, että ei varmaan ole kauhean kiva, jos joku aina soittelee torvea jonkun makuuhuoneen ikkunan alla. Nyt torveni ei siis enää soi - tuossa kohtaa enää ainakaan. Muutenhan täällä täytyy soittaa torvea aika ahkeraan, koska intialaiset kuskit katsovat vain yhteen suuntaan, eteenpäin.

Etelänpuoleisella parvekkeella ei saa kuivata pyykkejä lukemani mukaan siksi, koska se puoli talosta on kadulle päin. En heti ymmärtänyt, mitä väliä sillä on, onko parveke kadulle päin vai ei, mutta sitten ymmärsin: ilmiselvästi kiellolla tarkoitetaan parvekkeen katonrajaan ripustettuja naruviritelmiä, joilla roikkuvia aluskalsonkeja jokainen ohikulkija voi ihailla. Semmoisia virityksiä ei siis tässä talossa katsota hyvällä. Minua kielto ei kuitenkaan selvästikään koske, koska taitettava pyykkitelineeni ylettyy hädin tuskin parvekkeen kaiteeseen. Meinaan siis jatkossakin kuivata pyykkini talon eteläpuolella, koska siellähän ne parhaiten kuivuvat.

Roskien keräämistapa vaihtelee havaintoni mukaan eri taloissa paljonkin, ja edellisessä asunnossamme roskien keräys oli ulkoistettu eräälle perheelle. Roskat käytiin keräämässä noin yhdentoista aikaan: nainen soitti ovikelloa ja odotteli sitten, että asukas kävi kaivamassa roskapussinsa jostain keittiön uumenista ja antoi sen hänelle käteen. Käytäväänkin roskat sai jättää, jos ei ollut itse paikalla roskienkerääjän saapumisaikaan, mutta pitkäksi aikaa niitä ei saanut jättää käytävään haisemaan. Roskienkerääjän odottelu oli minusta äärimmäisen ärsyttävää, ja olinkin siksi valtavan ilahtunut, kun täällä roskat kerää talonvahti - kunhan vain huolehtii siitä, että roskapussi on käytävässä kahdeksaan mennessä, jolloin talonvahti tekee siivouskierroksensa. Ihanaa, kun pääsee heti aamusta roskapussista eroon! Ilonaihe tämäkin.

Anoppi teki tänään aamupäivällä yllätyshyökkäyksen meille ja teki ensimmäisen kunnon tupatarkastuksen. Taisin saada hyväksytyn arvosanan.  Sen jälkeen heitin anopin kotiin, ja muurahaisongelmasta kuultuaan anoppi vei minut yhteen pieneen sekatavaraliikkeeseen; sellaiseen, josta saa kaikkea maan ja taivaan väliltä ja ehkä vielä kuunkin taivaalta. Minä olisi halunnut kokeilla muurahaisiin liitua, josta teillä lukijoillakin on ollut hyviä kokemuksia, mutta anoppi oli ehdottomasti sitä mieltä, että jauhetta sen olla pitää. Kokeillaan nyt sitten ensin tällä jauheella ja katsotaan, toimiiko se. Kiitos vielä hirmuisesti kaikille muurahaisten karkotusvinkeistä!

Huomenna olisi taas yhdet häät tiedossa, ja minulla on taas sama ongelma: mitä laitan päälleni. En millään jaksaisi lähteä kauppoihin, ja olenkin ajatellut vetää päälleni ehkä yhden vanhan koltun, joka minulla on ollut yksissä toisissa häissä. Täytyy ehkä paastota huomenna koko päivä, niin jaksaa sitten illalla syödä kunnolla.