Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


lauantai 25. helmikuuta 2023

Turistipäivä!

Heti alkuun pieni varoituksen sana: tästä postauksesta tulee ihan hirvittävän pitkä. Varaa siis lukemiseen riittävästi aikaa tai vaihtoehtoisesti skippaa koko postaus. 😆

Vietin todella pitkästä aikaa oikein kunnon turistipäivää Hyderabadissa. Lähdin aamupäivällä matkaan – kävellen ja metrolla – ja palasin vasta viiden aikaan illalla. Kun olin koko päivän jaloillani ja lähes koko ajan paahtavassa auringossa, olo oli illalla hieman nuutunut. Mutta sellaista se on, kun pohjoisen ihminen lähtee talven keskeltä yhtäkkiä auringonpaisteeseen!

Päivän agendana oli käydä läpi kolme keskeistä Hyderabadin vanhassa keskustassa sijaitsevaa nähtävyyttä: Charminar, Mecca Masjid ja Chowmahalla Palace. Nämä kaikki sijaitsevat ihan lyhyen matkan päässä toisistaan, ja arvelin, että voisin nähdä ne helposti yhden päivän aikana. 

En käy juuri koskaan Hyderabadin vanhassa keskustassa, koska minulla ei ole sinne mitään asiaa. Vanha keskusta on hyvin muslimivoittoista aluetta, joten telugulla ei pärjää, sillä Hyderabadin muslimit puhuvat pääasiassa urdua. Hyderabadista löytyy paljon erilaisia alueita – on vanhempaa ja rähjäisempää aluetta, mutta myös modernimpaa aluetta, kuten tämä jossa päivittäin liikuskelen. Vanha keskusta on ihan oma maailmansa, joka on täynnä ihmisiä, melua, saasteita ja säpinää, ja se ehkä vastaa paremmin monen mielikuvaa Intiasta kuin uudet ostoskeskukset ja modernit palvelut. Toki uusi ja vanha elävät Intiassa rinta rinnan, ja kontrasti näiden välillä voi olla monelle liikaa. Viiden tähden loistohotellin vieressä saatetaan elää kädestä suuhun, eikä Intian monia kasvoja pääse pakenemaan minnekään.

Kierrokseni alkoi Charminaria lähimmältä metroasemalta (Osmania Medical College), josta oli reilun parin kilometrin kävelymatka Charminariin, jossa olin ajatellut käydä ensiksi.

Ehkä pienin näkemäni toimisto ikinä. Silti sisään mahtui hyvin kolme ihmistä!

Nyt kaikki kotiäidit herätys: olisi ompelukoneita tarjolla!

Olin jättänyt tarkoituksella ottamatta vesipullon mukaani, sillä ainakin ennen vesipullojen vieminen nähtävyyspaikoille tuotti ongelmia. En tiedä, mitä olin oikein ajatellut, sillä minulla oli jo hetken kävelyn jälkeen aivan valtava jano, eikä missään näkynyt kauppaa, jossa myytäisiin juomista. Ilahduinkin valtavasti, kun näin tien vieressä ilmaisia vesipusseja, ja melkein jo otinkin itselleni yhden.

Onneksi järki vei voiton janosta ja tajusin, että tuommoisen vesipussin juominen tuottaisi suurella todennäköisyydellä jonkin sortin ongelmia. Jätin siis vesipussit ämpäriin. 

Seuraavaksi näin kookosmyyjän. Voisin ostaa kokonaisen kookoksen ja juoda sen sisällä olevan kookosveden. Kookosvesi ei ole mitään suurta herkkuani, mutta janoisena sekin tuntui hyvältä ajatukselta. Kookosvesi olisi myös täysin turvallista juotavaa, koska kookos leikataan auki asiakkaan edessä, ja vesi on siis "korkkaamatonta" tavaraa.

Kysyin myyjältä yhden kookoksen hintaa, joka oli 50 rupiaa. Arvelin, että tuossa oli taas pientä ulkomaalaislisää, joten totesin kookokset liian kalliiksi ja lähdin menemään. Myöhemmin kysyin autonkuljettajalta, paljonko hän maksaa yleensä kookoksista, ja vastaus oli 50 rupiaa. Ei ehkä kannattaisi aina automaattisesti olettaa tulevansa huijatuksi, vaikka ulkomaalainen onkin. 😆

Charminar on entinen moskeija, nykyinen monumentti ja kaupungin symboli, joka rakennettiin vuonna 1591. Hyderabadin kaupunki perustettiin tuolloin, Qutb Shahi -dynastian ollessa vallassa, ja Charminarista tuli kaupungin keskuspaikka. Jos joku lähettää Hyderabadista postikortin, kortissa on mitä suurimmalla todennäköisyydellä Charminarin kuva.

Charminar oli muuttunut sitten viime näkemäni (joka oli muistaakseni vuonna 2009), sillä Charminarin ympäristö oli muutettu kävelykaduiksi. Mikä ihana rauha, kun autoriksat eivät pörränneet joka puolella! Autoriksoilla tarkoitan siis kolmipyöräisiä ajoneuvoja, jotka tunnetaan jossain päin maailmaa myös nimellä tuk tuk. Täällä niitä kutsutaan yleensä vain autoiksi.

Etualalla näkyy Char Kaman -portti, ja Charminar näkyy sen takana.

Koska valokuvat ovat niin pliisuja (Intiassa pitää saada äänet mukaan 😆), otin Charminarin ympäristöstä videon. Nauratti, kun rupesin ihmettelemään videon alkupuolella takaani kuuluvaa vimmaista pillin vihellystä. Kun käännyin katsomaan, mitä takana oikein tapahtui, tajusin, että vihellys olikin tarkoitettu minulle: takaani oli tulossa poliisiauto, ja minun piti väistää alta pois.


Videon kuvaamisen jälkeen puhelimeni meni hetkeksi aikaa tilttiin, koska se oli ylikuumentunut auringossa. Puhelimella ei voinut tehdä muuta kuin soittaa hätäpuheluja. Onneksi se rupesi toimimaan taas kohtuullisen pian.

Esimerkki intialaisesta hinnoittelusta. Jos vaivauduit tulemaan Intiaan asti, saat maksaa sisäänpääsyistä moninkertaisesti intialaisiin turisteihin verrattuna. (25 rupiaa on 28 senttiä; 300 rupiaa 3,4 euroa.)

Leidit ovat lähteneet Charminariin.

Portaat ylös näköalatasanteelle.

Näkymiä Charminarista etelän suuntaan.

Näkymiä tulosuuntaani.

Charminar-selfie.

Minulla on tapana laittaa käsilaukkuni tällaisilla kierroksilla kangaskassiin, joka pysyy paljon paremmin turvassa kuin ohuen hihnan päässä heiluva käsiveska. Lisäksi kulahtanut kangaskassi on huomattavasti epäkiinnostavamman näköinen mahdollisille voroille kuin käsilaukku.

Charminarin vieressä olevasta ruokapaikasta löytyi vesipullokin, ja kylläpä vesi maistui hyvältä!

Seuraava käyntikohteeni oli Mecca Masjid -moskeija, joka sijaitsee melkein Charminarin vieressä. Mecca Masjid on yksi Intian suurimmista moskeijoista, joka valmistui mogulien hallintakaudella vuonna 1693. Moskeijaan mahtuu lähes 10 000 ihmistä.

Vaatetukseni ei läpäissyt moskeija-testiä, vaikka olin kuvitellut olevani riittävän peittävästi pukeutunut. Kävi ilmi, että kaulani ja niskani piti saada peittoon, joten portilla ollut nainen kaivoi isosta pussista minulle dupatta-huivin. Hän sentään valitsi vaatetukseni väriin sopivan huivin. 😆

Mecca Masjid -selfie.

Kengät piti jättää taas säilytykseen, mutta hinnat eivät olleet tässä paikassa kiinteät, vaan asiakkaiden tuli maksaa omantunnon mukaan. Annoin kenkäsäilytysnaiselle 20 rupiaa, kun ajattelin sen olevan enemmän kuin riittävästi, mutta nainen ei ollut tyytyväinen vaan näytti kädellään syömistä kuvaavan eleen. Närkästyin ja tokaisin, että temppelissä kenkäsäilytys oli maksanut vain 5 rupiaa!

Päivän aikana sattui useamman kerran niin, että joku nainen tuli pyytämään, voisiko hän saada kanssani selfien.

Tällä kertaa kanssani kuvaan halusi tuo kuvan oikeassa laidassa näkyvä nainen. Selfieiden jälkeen pyysin, niin tältä kuin muiltakin selfien pyytäjiltä, voisinko minäkin ottaa selfien heidän kanssaan. Kysymykseni sai aikaan hieman hämmentyneitä reaktioita, mutta eiväthän naiset voineet muuta kuin suostua. 

Tämänkertainen selfie. Charminarkin tuli kivasti taustalle.

Mecca Masjid oli minusta vähän mitäänsanomaton moskeija, vaikka se tietysti suuri olikin.

Pesuhommia täälläkin ennen moskeijakäyntiä.

Moskeijan edessä olevalle aukiolle oli levitetty matot, jotka helpottivat hieman kävelemistä, sillä kivi oli paljasta jalkaa vasten tulikuuma. Tosin mattokin oli kuuma, mutta ei sentään yhtä kuuma kuin kivi. 

Kun lähestyin moskeijan sisäänkäyntiä, oven vieressä istunut vanha ukko alkoi sähistä minulle ja näyttää jotain käsimerkkejä. En tajunnut, mitä mies tarkoitti, mutta sitten yksi moskeijaan menossa ollut mies selitti, että naisilla ei ollut pääsyä moskeijaan. No tästähän piti vetää taas herneet nenään, vaikka olin aavistellut, että näin saattaisi ollakin. Otin verkkoaidan takaa kuvan moskeijan sisätiloista ja tulin siihen tulokseen, että ei niissä mitään näkemistä olisi ollutkaan. 

Enpä olisi halunnutkaan tuonne.

Kaiuttimesta alkoi kuulua rukouskutsu, ja otin moskeijan edessä pienen videon. Sen loppupuolella näkyy myös, millainen paikka naisilla oli rukoilla.


Kun kuvasin lähtiessäni moskeijan jyhkeää ovea, takanani istunut vartija kysyi, mistä maasta olin kotoisin. Kun mies oli saanut vastauksen, hän jatkoi: "so you are single, nobody's with you?" Vastasin, että mieheni odotteli minua Madhapurissa, johon mies naureskeli, että ok.

Seuraava ja viimeinen käyntikohteeni oli Chowmahalla Palace, joka oli 1800-luvun puolestavälistä lähtien nizamien hallinta- ja asuinpaikka. Hyderabadissahan on ollut monenmoista muslimihallitsijasukua: ensin oli Qutb Shahi -dynastia (1518–1687), sitten mogulit (1687–1724) ja vielä ennen Intian itsenäistymistä nizamit (1724–1948).

Chowmahalla-palatsiin kävellessäni otin videon New Ladbazar -kadulta, jolla myydään monenmoista vaatetta.


Olen käynyt Chowmahalla Palacessa kerran ystäväni kanssa, mutta käynti oli tosi pikainen, sillä paikka oli menossa kiinni, emmekä ehtineet näkemään juuri mitään. Chowmahalla Palace oli isompi kuin muistinkaan, joten aikaa siellä sai menemään.

Kuva Chowmahalla Palacen loiston päiviltä vuodelta 1892. Taustalla näkyvät Mecca Masjid ja Charminar. (Kuva Wikipediasta.)

Chowmahalla-selfie. Huomasin tuon takana seisovan naisen vasta jälkeenpäin kuvaa katsoessani.

Lepotauko. Tyynyinä on, mitä keneltäkin on sattunut löytymään.

Palatsissa oli monenmoista näyttelyä (oli astioita, huonekaluja, aseita, vaatteita jne.), mutta olin tullut paikalle taas lähinnä arkkitehtuurin takia, ja upeaa arkkitehtuuria palatsissa todellakin riitti.

Palatsin pihat olivat viihtyisät, ja hieman viileämmällä ilmalla tuolla olisi viihtynyt vaikka kuinka pitkään. Palatsin arvosteluissa Tripadvisorissa oli lukenut, että paikka on päästetty ränsistymään, ja kulahtaneisuutta olikin paikoitellen nähtävissä. Minusta rapistuneisuuskin on kuitenkin kaunista, joten kuluneiden vuosien näkyminen ei haitannut minua. Toki olisi kiva, jos paikka säilyisi kunnossa mahdollisimman pitkään, jotta mahdollisimman moni pääsisi fiilistelemään Hyderabadin historiaa.

Tietokilpailukysymys: kuinka monta intialaista tarvitaan leikkaamaan nurmikko?

Vastaus:

Kolme: kaksi työntää konetta ja yksi pitelee sähköjohtoa.

Loppuun vielä muutama kuva näyttelytiloista.

Astioita.

Aseita.

Huonekaluja.

Upea sali, jota sai ihastella vain köysien takaa.

Päivä oli jo pitkällä ja mietin, että jotain ruokaakin pitäisi kai saada. Katsoin Googlesta, että lähellä pitäisi olla eteläintialainen ravintola, mutta yllätys ei ollut kovin suuri, kun ravintolaa ei enää ollutkaan olemassa. Miettiessäni seuraavaa siirtoani huomasin yhden rakennuksen yläkerrassa viihtyisän näköisen ravintolan nimeltä Arabiana. Suuntasin sinne.

Ylös päästyäni kummastelin ravintolasalin ulkopuolella ollutta kenkäkasaa: pitikö täälläkin muka jättää kengät ulkopuolelle? Siinä asiaa pähkäillessäni tarjoilija tulikin jo ohjaamaan minua ravintolaan, joten ei muuta kuin kengät muun kasan jatkoksi. Yllätys oli melkoinen, kun astuin ravintolaan. 

Fysioterapeutti oli kieltänyt minua istumasta lattialla, mutta hätä ei lue lakia. Kyllä kai minä nyt voisin yhden aterian ajan istua ilman tuoliakin. 

Alkupalaksi (olikin isot palat 😆) tilasin Afghani Tandoori Kebabin.

En edes koskenut tuohon valkoiseen kastikkeeseen, kun nuo ovat aina vähän riskaabeleita juttuja Intiassa.

Pääruoaksi tilasin Mutton Biryania, ja biryani olikin yksi parhaista, joita olen syönyt. 

Syömistä lopetellessani autonkuljettaja soitti ja kysyi, missä olin. Hän sanoi tulevansa hakemaan minut Durgam Cheruvun metroasemalta, ja olin jo niin väsynyt, että otin tarjouksen ilolla vastaan. 

Takaisin Osmania Medical Collegen metroasemalle talsiessani otin vielä pari videota, ja jäin miettimään, kuinkakohan monta autoriksaa Hyderabadissa on. Ainakin videoilla niitä tuntuu olevan loputtomiin.


P.S. Qutb Shaheista tuli mieleeni, että olen kirjoitellut aiemmin myös Qutb Shahien hautamausoleumeista, joita kävin katsomassa vuonna 2015. Postaus niistä löytyy täältä.

😘

27 kommenttia:

  1. Tosi upea tuo palatsi! Kuinkahan monta sitä on ollut rakentamassa? Noi koristeelliset katot ja kaikki...
    Videoilla kiinnitin huomiota, että käytännössä kaikilla miehillä on kauluspaidat. Ja mietin, että miten tuo usean naisen olkapään yli menevä "huivi" pysyy paikoillaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin nuo kaikki kaiverrukset (varmaan niillä on jokin hienompikin nimi, mutta en tiedä mikä) olivat ihan henkeäsalpaavan upeita! En tiedä, kuinka monta ihmistä palatsia on mahtanut olla rakentamassa, mutta koska rakentamiseen meni yli sata vuotta(!), luulisin, että aika monta!

      Kauluspaidat ovat Intiassa tosiaan suosittuja, ja ukkelikin tykkää käyttää niitä, samoin kuin isänsä. Kai tämä on jokin intialainen trendi. :-D

      Ei se dupatta-huivi pysykään olalla paikoillaan, vaan sitä pitää olla koko ajan korjailemassa. Sama juttu olan yli tulevan sarin liepeen kanssa (esim. anoppi joutuu koko ajan nostelemaan sitä sarin lievettä takaisin paikoilleen ruokaa laittaessaan). Siksi minä en koskaan käytäkään dupattaa, koska en voi sietää vaatteita, joita pitää olla koko ajan nostelemassa tai korjailemassa. :-D

      Poista
  2. Huh huh, luin kaiken ja katsoin videot, ja ihmettelen, kuinka onnistuit kuvaamaan jäämättä minkään ajoneuvon alle!??! Eka videon aikaan tuli mieleen, että Intiassa ei taida näkyä juurikaan korkokenkiä? Sopisi minulle, kun en sellaisia käytä. Ja heti seuraavassa kuvassa jollakin naisella oli vähän pohjaa kengissä. ;)
    Mietin, että miten ihmeessä tuolla riittää asiakkaita joka kojuun?
    Kiitos tuhannesti virtuaalimatkasta! Nautin. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän Intiassa liikkuminen on sellaista sukkulointia ajoneuvojen ja muiden kulkijoiden välissä, että se saattaa näyttää aika kaoottiselta (ja varmasti se sitä onkin :-D). Mutta jotenkin kummassa kaikki tiellä liikkujat osaavat lukea muita liikkujia niin, että yhteentörmäyksiltä vältytään (ei toki aina). Tämä edellyttää toki sitä, että kukaan ei tee mitään äkkiliikkeitä mihinkään suuntaan (tämän olen saanut oppia kantapään kautta!).

      Enpä ole ajatellut asiaa, mutta korkokenkiä tosiaan harvoin näkee Intiassa. Yleensäkin kenkäpuoli jää vähemmälle huomiolle kuin muu vaatetus. Useimmiten kengät, ainakin arkikengät, ovat sellaisia, että ne saa helposti heitettyä pois ja sujautettua taas takaisin jalkaan. Varsin usein kengät ovat sellaisia lipokkaiden tyyppisiä.

      Hih, samaa olen miettinyt, että miten joka kojuun riittää asiakkaita. 😊 Kaikenlaista kojua ja yrittäjää on ihan valtavat määrät, mutta niin on ihmisiäkin, joten kai niihin kojuihin sitten löytyy asiakkaitakin...

      Kiva kuulla, että nautit. <3

      Poista
  3. Näissä videoissa ei ole kuin yksi vika, tekisi mieli lähteä Intiaan tältä istumalta! Mietin tuota intialaisten intoa kuvata itseään ulkomaalaisten kanssa. Mistähän tämä innokkuus kumpuaa?
    Ihania värikkäitä sareja naisilla, jokaisella eri värinen.New Ladbazar -kadun kaupoissa näkyi paljon kauniisti kirjailtuja vaatteita. Ovatko nämä kaupat erikoistuneet juhlavimpiin vaatteisiin vai ovatko sarit ym arkivaatteet takana?
    Nautin kovasti näistä Intia postauksista, kiitos!
    Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas hauska kuulla, että videot herättivät matkustusinnon! Vähän pelkäsin, että saattaisi käydä päinvastoin. :-D

      Minullekin nuo selfiekuvauspyynnöt olivat ihan uutta. Intialaiset ovat kyllä aina tykänneet kuvata ulkomaalaisia, ja olen ajatellut, että kai se on osa intialaista uteliaisuutta – ovathan ulkomaalaiset aika eksoottisen näköisiä varsinkin sellaisten intialaisten mielestä, jotka eivät ole ulkomaalaisia paljon nähneet. Kaikilla kun ei ole edes telkkaria, josta ulkomaalaisia voisi nähdä.

      Luulen, että noissa New Ladbazarin kaupoissa on pelkästään hienompia vaatteita, mutta kauppojen ulkonäöstä päätellen vaatteet eivät ole (hienoudestaan huolimatta) kovin kalliita. Piti oikein näyttää videota ukkelillekin ja kysyä hänen mielipidettään, ja ukkelin mukaan nuo ovat sellaisia kauppoja, joista maalaiset tulevat ostamaan juhlavaatteita. :-D

      Ihanaa, että Intia-postaukset miellyttävät! <3

      Poista
  4. Ouh, taas niin kiinnostavaa! Oikea megayllätys; onko Intian hallitsijasuvut olleet noin kauan muslimeita? 😮 Olisin voinut vaikka vannoa, että hinduja tai buddhalaisia ja mitä näitä nyt on… (mahtava yleistietous!) Kuinkahan paljon Intian väestöstä siis on muslimeita? En voi mitään sille, että se uskonto saa verenpaineen nousemaan, koska niiden äärisuunnat on kauhistuttavia. Intiassa ehkä sitä kärkevintä äärisuuntaa ei ole niinkään…?
    Tosi kaunista arkkitehtuuria! Tuijotan myös ihmisten vaatteita ja njam taas tuli nälkä kun söin silmilläni sun ruokia! 😋😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä Intian historia ole itsellänikään kovin hyvin hallussa. :-D Muslimihallinnosta tiedän vähän enemmän kuin muusta historiasta siitä syystä, että yhteen tenttiin piti kerran lukea kirja muslimihallinnosta, ja se oli jostain syystä erityisen kiinnostava aihe, ja jotain jäi mieleenkin. ;-D

      Muslimit ovat itse hallinneet Intiaa vieläkin kauemmin, muistaakseni jostain 1200-luvulta. Vain ihan eteläinen Intia (lähinnä Tamilnadun osavaltio) ei ollut koskaan muslimien vallan alla. Piti googlettaa muslimiväestön osuutta nykyään, ja vuonna 2023 Intian väestöstä noin 172 miljoonaa (14,23 prosenttia) on muslimeja. Hyderabadissa muslimeja on suhteellisesti enemmän, 30,13 prosenttia väestöstä. Mutta muslimit ovat Hyderabadissa keskittyneet usein tietyille alueille, ja luulen, että joillakin alueilla muslimiväestön osuus lähentelee sataa prosenttia.

      Mulla on sama juttu, että on välillä vähän vaikea ymmärtää islaminuskoa, vaikka kuinka yritän olla avoimin mielin kaikkien uskontojen suhteen. En voi esimerkiksi ymmärtää mitenkään sitä, että naisten pitää verhota itsensä vaatteilla piiloon...

      Tuo Chowmahalla Palacen arkkitehtuuri oli kyllä kertakaikkisen upeaa! Harmittelen, että en ole käynyt tuolla ihan ajan kanssa aikaisemmin, mutta ehkä nyt oli oikea aika. 😊

      Poista
  5. Hieno kierros Satu, ja kiva kun olit ottanut videotkin, niitä oli kiva katsella❤️Mä taas tykkään koonosvedestä, ja Caracasissa se oli melkein päivittäinen juoma jos vastaan tuli machetella ja pilleillä varustettu myyjä, Tosi hieno tuo Charminar, ja myös ihanan värikäs ympäristö, mutta onpas eroa lipuilla jos on ulkomaalainen tai paikallinen. No ainakin se tulee heti selväksi, eikä tule yllätyksenä.Tosi upealta näyttää myös sisältäpäin. Hih, ei ehkä ihan maailman mukavinta istua kovalla alustalla ravintolassa Tel Avivissa taisi muuten olla intialainen ravintola, jossa istuttiin tyynyjen päällä, eikä pöytien ääressä. Kiitos mielenkiintoisesta kierroksesta, ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että jaksoit katsoa videotkin. 😊 Charminar on hieno, ja autonkuljettajan mukaan sitä on restauroitukin viime aikoina, mutta en kyllä sellaista huomannut. Tosin en muista sitäkään, millaiselta Charminar ennen näytti. Pitäisi etsiä oma vanha postaus, mutta en jaksa. :-D

      Ulkomaalaisten piti maksaa Chowmahalla Palaceen päästäkseen vieläkin enemmän, 400 rupiaa. En muista, paljonko maksu oli paikallisilta, mutta varmaan samaa luokkaa kuin Charminariinkin.

      Ei ollut kovin mukava istuttava tosiaan tuo ravintola, mutta selvisin. :-D Jännä kuulla, että siellä teilläkin on intialainen ravintola, jossa istutaan tyynyjen päällä.

      Kivaa loppuviikkoa, Jael! <3

      Poista
    2. Piti ihan katsoa onko se mainitsemani ravintola vielä olemassa, ja onhan se, ja tekstin mukaan voi tuolleillakin istua, eikä vain tyynyjen päällä. Pitääkin mennä sinne joskus https://24rupee.com/eng/

      Poista
    3. Voihan harmi, se ei enää olekaan auki. Sinne piti aina mennä, mutta se jäi jotenkin, sääli, sillä se oli kuulemma tosi autenttinen intialainen paikka, joka joutui koronan uhriksi.

      Poista
    4. Tosi harmi, että tuota mainitsemaasi ravintolaa ei enää ole olemassa. Kävin uteliaisuuksissani kurkkimassa menuakin, ja siellä näytti olevan runsaasti erilaisia thaleja tarjolla. 😊

      Poista
  6. Taas niin kiva postaus ja videoitakin, kiitos! Mutta pelottavaa kyllä toi liikenteen seassa käveleminen. Nää sun tekstit on aina niin mielenkiintoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, ja kiva jos tykkäsit! Ja muutenkin ihana kuulla, että joku pitää tekstejäni mielenkiintoisina. Se kannustaa kirjoittelemaan lisää. 😊 Kiitos kommentistasi! <3

      Poista
  7. Ulrika50v.blogspot.com26.2.2023 klo 9.24

    Videot oli kivoja. Toisilla kypärä ja toisilla ei , näin muutaman mopoilijan jossa miehellä kypärä mutta takanaistuvalla naisella ei .🤭
    Jos oisit sanonu vartialle että olet yksin niin oisko se pyytäny sut deitille ? Kuva missä on portaat ,tosi hieno ,luulin sitä ekaks tauluksi . 💜💜

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä juttu, miten erilaisiin asioihin ihmiset kiinnittävät huomiota videoita katsoessaan. 😊 Mä en nähtävästi koskaan kiinnitä huomiota yksityiskohtiin, kun en ollut huomannut mainitsemiasi kypäriä, kuten en aiemman kommentoijan mainitsemia kenkiäkään. :-D

      En tiedä, oisko vartija pyytänyt deiteille, tuskin sentään! Mutta ihmetytti tuo kysymys, olenko sinkku. :-D Ja hauska kuulla, että tykkäsit porraskuvasta!

      Poista
  8. Huikea maa!! Älyttömän kiinnostava kulttuuri. Harmi, että sain niin huonon kokemuksen Goasta (mikä toki on turistirysä eikä ns. oikeaa Intiaa...)

    Hei, ymmärsinkö oikein, puhutko jotain paikallista murretta itse? Eli pärjäätkö päivittäisissä asioissa omalla kielellä? Super hienoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intiassa on kyllä ihan uskomattoman rikas kulttuuri. Kun oppisi tuntemaan siitä edes murto-osan tämän yhden elämän aikana!

      Eipä mullakaan ole Goasta mitään hyvää sanottavaa. Jos joku kysyy (kuten ukkelin hondurasilainen kollega viime viikolla), että kannattaisiko mennä Goaan, niin vastaan, että ei todellakaan. Mene melkein minne muualle tahansa. :-D

      Osaan siis ukkelin äidinkieltä telugua jonkin verran, en mitenkään täydellisesti, mutta pärjään päivittäisessä elämässä ihan hyvin. Paikallisen kielen osaaminen on kyllä tosi iso etu, kun ihmiset suhtautuvat ulkomaalaiseen jotenkin ihan eri tavalla kuin jos paikallista kieltä ei osaa. Hindin perusteetkin opiskelin joskus yliopistossa, mutta en muista kielestä enää muuta kuin muutaman sanan, koska ei ole koskaan tarvinnut juurikaan käyttää sitä.

      Poista
  9. Palatsikompleksi on ihana!

    Minua Intia on kiinnostanut aina. Olisi pitänyt nuorena reissata siellä, kun olin vielä hyvä vatsainen. Tällä hetkellä Intiaan menon jarruna on heikko vatsa. En tiedä, että missä uskaltaisin syödä. Jossain hyvässä hotellissa ehkä.

    Mutta kiva päästä näin virtuaalisesti vierailemaan Intiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuo palatsi oli ihan mykistävä!

      Tosi harmillinen tuo vatsajuttusi. Ei tosiaankaan viitsi ottaa sitä riskiä, että lähtee tänne kauas ja toteaa sitten, että vatsa ei kestäkään mitään. :-(

      Kivaa alkavaa viikkoa!

      Poista
  10. Siis kirjoitin jo äsken, mutta se hävisi jonnekin. Miten se puhumasi telugu (?) eroaa muista sielläpäin Intiaa puhuttavista kielistä? Muuten ei tuo postaus ollut mitenkään pitkä, oli oikein kiinnostava. Uskomaton oli se palatsi kaikkine aarteineen. En kyllä oikein osaa/jaksa kommentoida mitään, paitsi että meillä on kotona ihan samanlainen ompelukone, ei vaan toimi enää, mutta on koristeena. Ja uskomattomia oli monet muutkin kuvat, kuten se missä naiset nukkuivat tai se miten kuumuus hehkui siitä moskeijan pihalta.

    Tsemppiä sinne myös turistina olemiseen ja toivottavasti vatsasi kestää kaikki ne lisäkkeetkin! Myös tuolla itänaapurissa on usein museoissa eri hinnat turisteille kuin paikallisille! Ennen oli myös lennoilla niin... Kerran piti lentää tuolla Kuolassa ja venäläiset kanssatutkijat käskivät minun olla hiljaa, jotta ei tule esille minun ulkomaalaisuus. Kukaan muka ei "tiennyt" sitä, siis lipun myyjät, vaikka se suorastaan paistoi minun habituksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnen huonosti muita Intian kieliä, joten en oikein osaa vertailla telugua niihin. Kannada, jota puhutaan Karnatakan osavaltiossa (johon kuuluu mm. Bangalore), näyttää minusta ainakin kirjoitettuna hyvin samanlaiselta kuin telugu. Melkein pystyy lukemaan kannadaa, jos osaa telugua. Mutta muuten Intian kielet ovat käsittääkseni täysin erilaisia.

      Minusta tuollaiset vanhat ompelukoneet ovat ihania! Varmaan täältä saa uudemman mallisia koneitakin, mutta tuo vanha keskusta on sellaista aluetta, että se ei ihan kulke kehityksen etunenenässä. :-D

      Enpä ole tiennyt, että itänaapurissakin on eri hinnat eri turisteille, mutta en ole hirveän yllättynyt asiasta. Nauratti tuo lennolla hiljaa istuminen. :-D Kaikkea sitä!

      Poista
  11. Ei lainkaan liian pitkä postaus, vaan ahmittavan ihana ruoka-annoksia myöten ja pakostikin Kapuajan silmät osui portaisiin - niihinhän me omalla reisullakin "sorruttiin" tuon tuosta!! Hih.. aika avonaisesti on yhä lainadupatasi... vai onko sitä lainkaan tuossa selfiessä? Minut ainakin syksyisellä Intian matkalla kiedottiin korvia myöten "piiloon" ja niin liukas huivikangas, että valahteli tuon tuosta... hih!! Aivan ihana kattaus NÄKEMÄTÖNTÄ osaa Intiaa - mutta jotenkin silti niin tuttua, ihmisiä riittää kyllä joka kojuihin ja kolmipyöräisiin - se ihana vilinä, mausteiden tuoksut... ja heh heh... katuruokaa rohkeasti söimme, maistelimme katumyyjien tummahkoista käsistä, mutta vesipusseihin emme sentään tarttuneet....
    Upeat kohteet turistikierroksellasi - ja mikä MEILLE lukijoille parasta, niissä sai kuvata. Muistelen, ettei pohjoisen seikkailullamme kaikkialla saanut kuvata... mutta voin olla väärässäkin. Iloista Intian seikkailun jatkoa... yhä ehommalla pepulla! Olen kateellinen, kun saat olla siellä niin kauan!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hyvä havainto! Itsekin mietin, että mitähän tuommoisella huivilla tekee, kun ei se peitä yhtään sen enempää kuin omat vaatteeni. Se lainavaatepisteen nainen vielä kaiken lisäksi asetteli huivin minulle tuolla lailla, ja tuntuikin, että huivi tuli päälle vain näön vuoksi. Ei sentään tarvinnut maksaa huivin lainasta mitään. ;-D

      Nuo portaat tuntuivat olevan haasteelliset monelle siitä syystä, että portaiden korkeus oli paikoitellen aika suuri. Varsinkin alastulo näytti pelottavan monia. Mutta te Kapuajat olisitte varmaan lentäneet portaat sekä ylös että alas. :-)

      Uskonnolliset paikat ovatkin monesti sellaisia, että niissä ei saa kuvata, ja tuota moskeijaa varsinkin epäilin... Otinkin tuon sisäkuvan siltä sihisevältä vanhalta ukolta salaa, ja suunnittelin rikokseni taktisesti. Ensin kaivoin kangaskassistani harhautuksen vuoksi vesipullon, ja kun ukko oli menettänyt kiinnostuksensa kassini kaivamiseen ja kääntänyt päänsä muualle, kaivoin esiin kameran...

      Kiitos, tässä on ollut jo vähän haasteitakin matkassa, mutta niistä ehkä lisää seuraavalla kerralla. Mitä pidemmän aikaa Intiassa viettää, sitä varmemmin tulee myös mutkia matkaan, eli mikään helppo maa tämä ei ole.

      Kivaa helmikuun loppua! Ajatella, ylihuomenna alkaa jo maaliskuu!

      Poista
  12. Huh huh! Olet sinä varsinaisen rohkea mimmi! Minua ahdistaa tuo väenpaljous jo ihan ruudunkin läpi. Ihme, että selvisit ehjin nahoin takaisin. Taisit kuulua siihen vähemmistöön naisia, jotka kulkivat yksikseen kaduilla...
    Ostit varmaan tuon yhdessä videossa näkyvän vaaleanpunaisen prinsessamekon?
    Kertakaikkiaan upeita ovat nuo kaikki vanhat rakennukset.
    Selasin useamman kerran tuon aika ylhäällä olevan rappukuvan ohi ja vasta tekstejä lukiessa ymmärsin, että kyse ei ollutkaan taideteoksesta! Siis ihan oikeat rapua, vaikka näyttääkin taululta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen jotenkin oppinut ajattelemaan, että väenpaljoudessa on turvallisempaa kuin hiljaisella kadulla. Vaikka kyllä kieltämättä itsellenikin tulee välillä tunne, että omaa tlaa saisi olla vähän enemmän!

      Hih, toki ostin vaaleanpunaisen prinsessamekon. On just mun tyyliäkin. :-D

      Minä en itse osannut ollenkaan ajatella tuota rappukuvaa maalauksena, joten oli hauska kuulla, että muutama teistä lukijoista näki kuvan niin.

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3