Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


maanantai 13. helmikuuta 2023

Tontinvaltaajia ja mysteerihedelmiä

Jatkoimme Bangaloresta siis matkaa Hyderabadiin ja tilasimme hotellista kuljetuksen lentokentälle. Matkalla ohitimme Bangaloren vanhan lentokentän, jossa näytti tapahtuvan jotain, sillä ihmisiä seisoskeli lentokentän reunamilla tuijottelemassa yläilmoihin. Kuljettaja kertoi, että lentokentällä oli meneillään lentonäytös, ja minä yritin tiirailla kaula kenossa lentokentän suuntaan. Kun kuljettaja huomasi kiinnostukseni, hän ajoi tiensivuun ja pysähtyi, jotta saisin otettua kuvan auton ikkunasta. 

Jotain tuolla tapahtuu!

Mieleeni tuli, että kun nyt kerran olemme jo pysähtyneet, voisin mennä saman tien uloskin, ja kysäisin kuskilta, voisinko piipahtaa pikaisesti ulkona. Kuski ei näyttänyt erityisemmin riemastuvan ajatuksesta, mutta en jäänyt kuuntelemaan vastalauseita vaan hyppäsin autosta ulos ja pinkaisin vallin päälle muiden töllistelijöiden joukkoon, ennen kuin kuski ehti sanomaan mitään.

Otin pikaisen videon yhdestä koneesta, mutta sitten oli pakko luikkia takaisin autoon. Harmitti aivan vietävästi, että minulta jäi lentonäytös näkemättä, koska piti mennä lentokentälle. 


Lähtöselvityksessä oli pieniä haasteita, sillä meillä oli virkailijan mukaan liikaa matkatavaroita. Tavaraa sai olla 20 kilon edestä per henkilö, mutta ukkeli oli maksanut mukaan yhden ylimääräisen laukun sen mukaan, mitä tavaramme olivat painaneet Helsinki-Vantaalla (55 kiloa). Nyt Vistara-lentoyhtiön vaaka näyttikin 57 kiloa, ja virkailija vaati maksua kahden kilon ylityksestä.

Ukkeli suuttuu todella harvoin, mutta nyt häneltä paloi käämit totaalisesti, kun Vistaran vaaka näytti omiaan, ja kaiken lisäksi vaa'an lukema vaihteli koko ajan. Mikä se sellainen vaaka on, jossa lukema ei pysy edes samana? Minua lähinnä vain nauratti, sillä ukkelia on hauska katsella suuttuneena (jos hän siis on suuttunut jollekulle muulle kuin minulle! 😆). Lopulta ei auttanut muu kuin mennä viereiselle tiskille maksamaan lisämaksu niistä kahdesta ylimenevästä kilosta, ja ukkeli jäi jatkamaan "asiointia" virkailijan kanssa.

Sillä aikaa kun olin maksamassa ylipainomaksua, virkailija oli ehtinyt punnita käsimatkatavarammekin. Oli käynyt ilmi, että minun koneeseen menevä laukkuni painoi yhdeksän kiloa, kun se olisi saanut painaa vain seitsemän kiloa. Virkailija rupesi vaatimaan, että minun tuli laittaa käsimatkatavaranikin ruumaan, mutta nyt minulta vuorostaan paloi hihat. En todellakaan laittaisi sitä laukkua ruumaan, sillä siinä oli läppärini ja lääkkeeni! Ukkeli haukkui koko Vistaran pystyyn, mutta lopulta asia ratkesi sillä, että sain viedä laukkuni koneeseen, kun maksoin siitäkin lisämaksua. Ukkeli oli niin tuohtunut muutaman kilon takia nillittämisestä, että hän päätti ruveta boikotoimaan Vistaraa. 😆

Tämä matkalaukkuepisodi oli kuitenkin pientä verrattuna siihen, mitä kaikkea muuta meille on lentokentillä sattunut (postaus yhdestäkin episodista Mumbain kentällä löytyy täältä.)

Päätimme ottaa loungessa gin tonicit, ja muistin edellispäiväiset keskustelumme yhden hotellin työntekijän kanssa. Mies oli kertoillut intialaisista viineistä ja gineistä, ja päätinkin kysäistä nyt loungen baarimikolta, oliko heillä tarjolla intialaisia ginejä. Löytyi kolmea eri laatua.

Maistoimme tuota vasemmanpuoleista, joka oli ihan ok, mutta ei se vetänyt vertoja esim. Tanqueraylle. 

Loungen ruoka oli yllättävän hyvää, ja tarjolla oli muun muassa dal lasoonia, upmaa ja pepper chicken masalaa. Kana oli niin koukuttavaa, että sitä piti jopa santsata!

Vistaran koneessa.

Lento Hyderabadiin kesti kokonaiset 50 minuuttia, ja autonkuljettaja oli Hyderabadin kentällä meitä vastassa. Saavuimme anoppilaan joskus puoli yhdeksän aikaan illalla.

Perillä anoppilassa.

Makuuhuoneemme vaatekaappeihin oli tullut viime vierailuni jälkeen ovetkin, joten kaapit olivat vihdoin valmiit! Viimeksihän kaappien kanssa oli ihan hirveä säätäminen (joku ehkä muistaakin).

Sunnuntaiaamuna en pitänyt kiirettä sängystä nousemisen kanssa, sillä minulla oli vähän sopeutumisvaikeuksia. Suihkusta oli tullut edellisenä iltana vain kylmää vettä, vaikka vedenlämmitin oli ollut päällä (lämmittimessä oli kai jotain vikaa), joten odotettavissa oli kylmä suihku nyt aamullakin, ja sekös vitutti. Lisäksi olohuoneesta kuului vieraiden ääniä, ja vaikka tiedän, että Intiassa vieraita tulee ja menee jatkuvalla syötöllä, en jaksaisi olla sosiaalinen ja hymyillä kuin Hangon keksi heti aamusta, ennen kuin olen saanut edes kahvikupposellista. 

Lopulta päätin, että nyt tämä murjottaminen saa riittää, tempaisin itseni ylös sängystä ja menin sinne kylmään suihkuun. Itse asiassa kylmä suihku tuntuikin aamusta aika hyvältä, ja rupesin miettimään, että siihen voisi vaikka tottuakin. Eikös kylmällä suihkulla ole jotain myönteisiä terveysvaikutuksiakin? Suihkun jälkeen astuin ulos makuuhuoneesta ja kohtasin olohuoneessa kaksi perhetuttua. Hymyilin niin leveästi kuin pystyin ja vaihdoin kuulumiset, minkä jälkeen liukenin keittiöön kahvinkeittoon. 

Keittiössä olikin jo anoppi täydessä työn touhussa (hän oli aloittanut varmaankin jo kuudelta), ja anopin apulaisena toimi autonkuljettajan äiti, joka hänkin on nyt palkattu anoppilaan, kun edellinen kotiapulainen oli ottanut lopputilin. Sain kuulla, että muut olivat syöneet aamiaisen vasta äskettäin, sillä he olivat odottaneet minua kanssaan aamiaiselle. Tunsin itseni ihan idiootiksi, ja vielä suuremmaksi idiootiksi tunsin itseni sen jälkeen, kun kävi ilmi, että olin kääntänyt illalla itse suihkusta lämpimän veden pois päältä, kun olin väännellyt suihkun nappuloita voimallisesti joka suuntaan. Intialaisia nappuloita pitää käsitellä hellävaroen, ja jos suihkussa on jokin asetus päällä, on paras olla koskematta mihinkään. 😆 

Jätin aamiaisen kokonaan väliin, mutta sain eteeni kumminkin pienen kipon kookoksen hedelmälihaa, joka oli raaputettu kookoksesta sen jälkeen, kun kookosvesi oli otettu talteen. 

Kookos ei ole missään muodossa mitään suurta herkkuani, mutta kyllä tämä alas meni.

Iltapäivällä päätimme lähteä ukkelin ja autonkuljettajan kanssa käymään appivanhempien tontilla, joka sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Hyderabadista. Appivanhemmathan hankkivat tontin joskus reilut kymmenen vuotta sitten, sillä heillä oli tarkoitus rakennuttaa tontille talo ja muuttaa sinne. Appivanhemmat ovat kuitenkin niin sosiaalisia ihmisiä, että he kaipaavat ihmisiä ympärilleen, eivätkä he voi asua missään korvessa. Varsinkin appiukko tulisi hulluksi keskellä ei mitään, sillä appiukko on ehkä sosiaalisin ihminen, jonka tiedän. 

Alkumatka sujui pitkin kehätietä eli ORR:ää (Outer Ring Road), jota pitkin pääsee myös lentokentälle – ja Bangaloreen (Bengaluru). 

Kolossaalisia kerrostaloja kehätien varrella.

Sitten poikkesimme kehätieltä ja ajoimme läpi pikkukylien. 

Tontti näytti hyvin samanlaiselta kuin silloin, kun kävin siellä edellisen kerran (monta vuotta sitten). Sellainen pieni muutos tontilla oli kuitenkin tapahtunut, että mäen päälle oli rakennettu pieni mökki tonttivahtia varten.

Intiassahan tyhjiä tonttejakin pitää vartioida, koska muuten joku voi tulla ja omia käyttämättömän maapalan itselleen ja rakennuttaa sille vaikkapa talon. Ukkelin siskolla oli Bangaloressa tontti, joka sijaitsi arvostetulla alueella, mikä tarkoitti tietysti myös sitä, että tontti oli arvokas. Nyt tonttia ei kuitenkaan enää ole, sillä joku päätti omia tontin itselleen ja rakennuttaa sille ostoskeskuksen! Tonttien omistuksesta voi käydä oikeutta, mutta oikeusprosessit ovat Intiassa pitkiä ja turhauttavia, ja myös korruptio on hyvin vahvasti mukana kuvioissa.

Näkymiä tontilta. Taustalla näkyy Himayat Sagar -järvi.

Tontin alapuolelle oli tullut krikettikenttä, jossa oli nytkin peli käynnissä.

Tonttivahti ilmestyi pian talonsa takaa, ja koska hän huomasi, että valokuvasin aidan takana olevia mangopuita innokkaasti, hän kysäisi, tahtoisinko mukaani muutaman guavan, kun niitä olisi kuulemma puutarhassa runsaasti. Epäröin ensin hieman, mutta sanoin sitten, että voisinhan minä ottaakin muutaman. Mies nappasi talostaan pussin käteensä ja pyysi meitä seuraamaan perässään viljelyksille.

Puutarhaan tiemme käy!

Seuratkaamme johtajaa.

Täällä niitä guavoja on!

Guava.

Mangokausi ei ole vielä lähelläkään alkamista, joten mangot olivat ihan pikkuruisia.

Pian kävi ilmi, että puutarhassa oli paljon muitakin hedelmiä kuin mangoja ja guavoja ja että sainkin täydellisen opaskierroksen intialaiselle hedelmäviljelmälle. Olin luonnollisesti aivan täpinöissäni. Uteliaisuus on helmasyntini, ja Intiassa ongelma vain pahenee ja saa aivan uudet mittasuhteet. 😆 Tulipa tässä yhteydessä mieleeni sekin kerta, kun päädyin kerran Tirupatin kesämökin naapureiden terassille maistelemaan heidän mangojaan ja kahvittelemaan, vaikka en ollut koskaan edes nähnyt naapureita. Ja kaikki lähti siitä, että valokuvasin talon pihassa ollutta lehmää.

Kasteluvesi tulee tämmöisestä altaasta, ja se johdetaan letkuja pitkin hedelmäpuille. 

Kanit ovat viljelyksillä iso ongelma, mutta niitä varten oli pyydystysverkot. 

Verkkoja oli tosi vaikea nähdä, jos ei katsonut koko ajan jalkoihinsa, ja minäkin meinasin pari kertaa pyydystää verkolla itseni. Kun kysyin, kuolevatko kanit tuohon verkkoon, autonkuljettaja vastasi, että eivät. Ne vain jäisivät siihen kiinni ja sitten ne tapettaisiin, autonkuljettaja selitti näyttäen kaulan katkaisemista esittävän eleen. 

Karambola.

Kermaomena eli annoona eli cherimoya. Tämä on kuulemma jokin erityinen lajike, joka tekee tavallista suurempia hedelmiä.

Banaaninkukkia ja banaaneja.

Papaijapuu.

Autonkuljettaja irrottelee hedelmiä.

Tarhassa kasvoi myös hedelmä, jonka nimeä kukaan ei tiennyt, ei edes anoppi. 

Mysteerihedelmiä.

Guava ja mysteerihedelmä.

Maistelimme tätä mysteerihedelmää suoraan puusta, ja maku ja koostumus olivat ehkä jotain omenan ja päärynän väliltä. Maku ei ollut kummoinen, ja kun anoppi maistoi hedelmää myöhemmin kotona, hän irvisti ja tokaisi, että "cappagaa" (mautonta).

Intianleipäpuu eli jakkipuu.

Jakkipuussa ei ollut enää hedelmiä, mutta tonttivahti antoi meille mukaan edellispäivänä irrottamansa jakkihedelmän, ja niin meillä oli kotiinviemisinä iso pussillinen hedelmiä sekä yksi jakkihedelmä.

Taas kehätiellä, mutta nyt menossa luonnollisesti toiseen suuntaan.

Hyderabad näkyy jo.

Tietullipiste edessä.

Tontilla oli tuntunut aika paahteiselta, joten katsoin kännykästä, mikä mahtoi olla ulkolämpötila.

Vaikka Hyderabadissa onkin lämmintä, ilma on täällä tosi kuivaa, joten lämpö ei tunnu läheskään yhtä epämiellyttävältä kuin esimerkiksi Nelloressa, joka sijaitsee rannikolla. (Nellore on siis appivanhempien ja ukkelin kotikaupunki.)

Eipä ole lähipäivinä hirveästi pilviä näkyvissä. 😅

Guavaa maistoin vasta kotona, sillä olen tottunut syömään guavani chilijauheen ja suolan kanssa. ('Kotona' tarkoittaa siis anoppilassa... Minä kun olen siitä omituinen tyyppi, että kotiudun melkein minne tahansa alle vuorokaudessa niin, että alan kutsua paikkaa kodikseni.)

Ainoa oikea tapa syödä guavaa!

Juttua olisi vielä, mutta laitan tälle nyt stopin, ja palailen kirjoittelemaan taas joskus toiste.

😘

32 kommenttia:

  1. Sinahan olet paassyt jo hienosti vauhtiin pitkasta matkasta huolimatta!!! Mukavasti saat tunnelmat kuviin ja tekstiin, kiitos niiden jakamisesta. Piristavat tallaista pyjamassa olevaa etätyöläistä kivasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anu, ja ihanaa, että jaksat lukea ja kommentoida. <3

      Poista
  2. Mielenkiintoisia kuvia ja juttuja. Parasta ilmeisesti pitää tonttivahtia, että kukaan ei pääse omimaan tonttia.

    Minulla pahin laukkuepisodi oli kun tsekkasimme Dubaissa kahta matkalaukkua sisään ja yksittäinen laukku oli saanut painaa vain 23kg. Toinen laukku oli ylitse ja toinen selvästi alitse. Virkailija vaati, että alamme siinä tiskin vieressä tasaamaan matkalaukkujen painoa. Meinasi loppua huumorintaju aivan täysin. Kuopus oli saanut jonkin ruokaperäisen vatsataudin ja alkoi siinä kesken tasapainotusoperaation oksentamaan pussiin. Sen jälkeen virkailijaa ei enää kiinnostanutkaan painon tasaaminen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen törmännyt jossakin tuohon, että olisi pitänyt alkaa repiä lähtöselvitystiskillä kamoja ulos laukusta, mutta en muista, missä se oli ja miten tilanne päättyi. Luultavasti jonkinlaiseen suukopuun. :-D

      Yllättävästi noilta virkailijoiltakin löytyy joustonvaraa, jos joku rupeaa esimerkiksi oksentamaan. :-D

      Poista
  3. No huh, itsekin olisin suuttunut jos vaa'an väärän lukeman vuoksi pitää maksaa lisämaksua. Teillä taisi olla paljon tuliaisia mukana😁Tuleeko tontille jossain vaiheessa käyttöä? Ihanaa kun pääsit hedelmätarhaan🥭🥭Gujavoista en niin tykkää sellaisenaan, mutta niistä voi tehdä ö hyvää hilloa. Papaijoja, mangoja ym. täälläkin, mutta eo seklaista a tuttua että pääsis itse poimimaan , joten oli kiva kulkea virtuaalisesti mukana tuolla hedelmätarhassa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli meillä tuliaisiakin, mutta enimmäkseen kyllä ihan omia kamoja. ;-D Mulla on äärimmäisen paha tapa kuljetella kaikenlaista tarpeetonta ympäri maailman, joten ihan itseäni saan kyllä syyttää näistä tilanteista.

      Tuskin tuolle tontille tulee ikinä mitään käyttöä, ainakaan appivanhempien toimesta. Luultavasti varmaan myyvät sen jossain vaiheessa.

      Me mietittiin anopin kanssa, mitä noista mauttomista hedelmistä voisi tehdä, ja mieleen tuli lähinnä jokin payasam tai halva. Paljon sokeria vain mukaan, niin eivätköhän mene alas. :-D Guavahilloa en ole koskaan maistanut, mutta kuulostaa hyvältä!

      Poista
  4. Ihan hitsin mielenkiintoista ja niin erilaista kaikinpuolin kuin täällä. Jos menee kuvaamaan jonkun lehmää tai hedelmäpuita, todennäköisemmin löytää itsensä jostain käräjiltä kuin kahvittelemasta omistajien kanssa :D.

    Voisikohan tuo mysteerihedelmä olla Pepino? Ihan mielenkiinnosta googlailin ja jotenkin tuntui sopivan kuvaan, mutten toki tiedä varmaksi.

    On tosi kiva päästä seuraamaan tätä kautta intialaista arkielämää. Turistimatkat on kuitenkin niin toisenlaisia.

    Tähän sopisi (no oikeasti ei sovi, mutta tuli mieleen :)) jostain joskus lukemani vanha vitsintapainen "Saako naapuritontille rakentaa vai paalutinko turhaan? Kyselee nimim. Epätietoinen Espoosta" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut, että Suomessa on ehkä turha odottaa kyläkutsua, jos kuvaa jonkun pihaa tai omaisuutta. :-D

      Googletin pepinon, mutta ei tuo hedelmä oikein vaikuttanut siltä. Sitten laitoin Googlen kuvahakuun mysteerihedelmän kuvan, ja mysteeri ehkä selvisi. Hedelmä saattaa olla valkoinen jamun, mutta saattaa olla, että se on jokin muukin.

      Kiva, jos jaksat lueskella. <3 Jos tulee jotain kysyttävää (sinulle tai kenelle tahansa muullekin), niin aina saa kysyä. Vastaan parhaani mukaan. :-)

      Nauratti tuo viimeinen. :-D Täällä ei paljon kysellä, vaan talo vain rakennetaan, jos joku on kerran jättänyt hyvän maapalan tyhjilleen.

      Poista
  5. Ulrika50v.blogspot.com13.2.2023 klo 17.00

    Ihanaa kun oma huone anopin luona. Zoomasin ja katoin tarkkaan noita asuinkerrostaloja ,mielenkiintoiset.
    Kivaa lomaa 🩵

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma huone on kyllä ihana, kun siinä on kaiken lisäksi oma kylpyhuonekin. Täällä on tapana tehdä makuuhuoneiden yhteyteen omat kylpyhuoneet, ja tämän tavan soisin yleistyvän Suomessakin.

      Kiitos, ja kivaa viikon jatkoa sinulle! <3

      Poista
  6. Onpas kiva nojatuolimatkailla Intiassa! Valkoinen jamon ois ollut munkin arvaus hedelmävisassa. Yritin muistella, mitä on tullut reissussa maistelua, mutta ei oikein nimet ole jääneet mieleen, kun ei ole ollut sanoja hedelmille suomeksi/englanniksi. Guavat eivät muistaakseni kovin maukkaita mielestäni sellaisenaan olleet. Ei kyllä aavistustakaan, oliko kypsyysaste oikea tai olisiko niitä kannattanut syödä muuten kuin ihan sellaisenaan. Mukavaa reissun jatkoa! Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa se sitten on se valkoinen jamon, kun sinäkin olisit veikannut samaa? En ollut aiemmin edes tiennyt moista hedelmää olevan olemassakaan!

      Guavat eivät ole minustakaan mitään kovin suurta herkkua sellaisenaan, ja kaiken lisäksi nämä guavat olivat vielä hieman liian kovia, ja pelkäsin, että niistä tulee vatsa kipeäksi. Chilijauheen ja suolan kanssa ovat ihan jees, vaikka tänään lipsahti vähän liikaa chilijauhetta. Kun valitin asiasta anopille, anoppi tuli ja pyyhki sormellaan ylimääräiset chilijauheet guavani päältä. :-D

      Kiitos, Outi! Kivaa helmikuun jatkoa sinulle!

      Poista
  7. No jopas oot ehtinyt seikkailla! Mietin, että mitähän semmonen tonttivahti tekis, jos joku iso kiho tulis puskutraktoreineen rakentamaan ostaria tyhjälle tontille...

    Ja nyt heräs mielenkiinto sitä suihkua kohtaan, että mitä nappuloita siinä on? Onko se erilainen kuin meilläpäin suihkut? Nimim. Kuva ois kiva.

    Mukavaa loman jatkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin ihan samaa, että mitä yksi ukko voi tehdä, jos paikalle saapuu koko komppania. Mutta ehkä sen yhden ukon läsnäolo toimii pelotteena, kun hän voi tarvittaessa ilmoittaa tontin omistajalle...

      Ei siinä suihkussa ole kuin kaksi nappulaa. Ylhäällä on nuppi, josta säädetään, tuleeko vesi suihkusta vai alhaalta hanasta, ja alhaalla on nuppi, jota kääntämällä säädetään lämpötilaa. Mutta se lämpötilan säätönuppi on tosi herkkä, ja jos käännät yhtään sopivan lämpötilan ohi, vesi on joko liian kylmää tai kuumaa. Eipä siinä suihkussa taida olla mitään kuvattavaa... nyt harmittaa, että en kuvannut sitä hotellin suihkusysteemiä, koska se oli tosi utopistinen!

      Kiitos! Sinulla taitaa alkaa kohta loma, joten mukavia viimeisiä työpäiviä ennen lomaa!

      Poista
  8. Nam nam nam! 😋 Mikä ihana hedelmäpäivitys!! Joskus olen kyllä kateellinen niille, joiden kotipihoissa kasvaa eksoottisia hedelmiä.
    Sää syöt guavaa tutulla tavalla! Mä syön joskus appelsiineja viipaleina ja siihen päälle chilijauhetta ja suolaa. Kuulemma Meksikossa on tapana syödä niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! Minustakin tuntuu ihan uskomattomalta, että jollakulla kasvaa pihalla mangoja tai jotain karamboloita. :-D

      Appelsiinia en ole kokeillutkaan chilijauheen ja suolan kanssa, mutta laitan tämän korvan taakse. Kuulostaa hyvältä! Kiitos vinkistä. :-)

      Poista
  9. Kiitos taas näistä Intia-kirjoituksista. Helpottaa edes vähän omaa kaukokaipuuta. :D

    Oletko huomannut mitään suurempia muutoksia Intiassa sitten viime käyntisi? Olen seuraillut yhtä Intiassa pyöräilevää bloggaajaa ja mietiskellyt, että hänen maksamansa hinnat majoituksista ovat lähes tuplat niihin verrattuna, mitä itse maksoin (toki 10v sitten!). Onko kaikki kallistunut silläkin puolella palloa vai porskuttaako maan talous kuin juna halvalla fossiilienergialla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että kaukokaipuuseen tulee helpotusta näin. :-) Meillä on Intiaan tuleminen siirtyminen aina vain, ja tuntuu uskomattomalta, että vihdoin ollaan täällä.

      En ole hirveästi vielä ehtinyt katselemaan ympärilleni, joten en osaa sanoa ihan fyysisistä muutoksista. Mutta taloja on ainakin rakennettu tosin paljon lisää (ja koko ajan rakennetaan), ja liikenne on lisääntynyt todella paljon. Ja kun juttelin anopin kanssa hinnoista, niin kyllä täälläkin ovat hinnat nousseet, niin sähkö, vihannekset kuin hotellitkin. Bangaloren lentokentän vieressä olevasta Taj-hotellista sai huoneen aiemmin alle sadalla eurolla, mutta nyt hinnat olivat päälle kolmensadan per yö.

      Poista
  10. Oi ihanaa lukea näitä! Mukavaa jatkoa sinne ja kirjoita taas näitä arkijuttuja- ja toki pyhäjuttujakin luen mielelläni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että tykkäät! <3 Ja arkijuttujahan nämä mun jutut enimmäkseen ovat, kun en ole perinteisellä lomamatkalla ainakaan koko aikaa. ;-D

      Poista
  11. Voi miten mielenkiintoista! Tosi kiva kun jaksat kirjoitella ja aina vielä niin hauskasti, ja kuvata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommenttisi ilahdutti kovasti, kiitos! <3 Tosi kiva kuulla, että intialainen elämä kiinnostaa. :-)

      Poista
  12. Moi,
    Hauska nähdä, että olet taas täällä päin käymässä! Tuon mysteerihedelmän nimi on muuten water apple, meilläkin on niitä puutarhassa. Kuvista päätellen ne eivät olleet vielä aivan kypsiä, koska niiden väri vaalenee huomattavasti kypsyessä - ja kypsinä ne ovat tosi hyviä ja mehukkaita. Ennen kypsymistä ehkä vähän puisevan makuisia. Jos aikatauluun vaan mahtuu, niin tule ihmeessä kylään jonain päivänä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuhannesti tiedosta, Raita! Tämä on ainakin satavarmaa tietoa, jos teillä kerran on samoja hedelmiä puutarhassa. :-) Mietinkin, että nuo eivät kyllä olleet mikään kulinaristinen makuelämys, mutta ne olivat varmasti vielä raakoja, ja asia johtui siitä.

      Vitsit, ois kyllä tosi kiva nähdä, mutta ensimmäiseksi rupesin miettimään, kuinka paljon matkaa sinne teille oli. Auto ei ole ongelma, koska meillä on käytössä toinenkin auto (yksien naapureiden, jotka ovat Amerikassa), ja autonkuljettaja voi käyttää sitä, ja minä voisin ottaa tuon oman auton. Mutta lähinnä sitä matkaa ajattelin (että miten toi mun hanuriosasto kestää, kun se on taas vähän ärhennellyt)... Lisäksi mulla on alkamassa pieni fysioterapiaprojekti (toivottavasti löytyy pian sopiva fyssari!), mutta tuskin sitä fysioterapiaa kuitenkaan joka päivä on.

      Poista
    2. Joo, eihän tää tosiaan ole ihan teidän naapurissa - suunnilleen tunti pitäisi pystyä istumaan autossa per suunta. Eli mikäli semmoinen tuntuu ok:lta, niin oikein lämpimästi tervetuloa minä päivänä ja mihin aikaan tahansa! :) Ja voit toki ottaa miehen, anopin ja appiukonkin mukaan, jos haluat. Tuutte vaikka lounaalle jonain päivänä. Aikataulut meidän puolelta täysin joustavat, koska mä oon tällä hetkellä lähes aina tässä kotosalla meidän pienen iltatähden kanssa. Mutta katsele voinnin mukaan, ja toivotan joka tapauksessa oikein mukavaa Hyderabadin-lomaa! Toivottavasti tosiaan löydät hyvän fysioterapeutin!

      Poista
    3. Kiitos kutsusta, kuulostaa kivalta! Onko sulla vielä se sama puhelinnumero, 703-loppuinen? Laittelen vaikka whatsapilla viestiä, jos pääsen tulemaan. Pukkaa vielä pientä Vietnamin- ja Thaimaan- reissuakin ensi viikon lopulla, eli aika on vähän kortilla, mutta olisi kyllä kiva treffata. :-)

      Poista
    4. Joo, sama numero yhä käytössä, sopii laittaa viestiä. :)

      Poista
    5. Ok, laittelen viestiä, jos kerkeän käymään! Kivaa viikon jatkoa! :-)

      Poista
  13. Ihana postaus tämäkin. Mä olen nyt lomalla ja lueskelen innolla näitä sun tapahtumia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää lomaa! <3 Ja kiva jos olet reissulla mukana! :-)

      Poista
  14. Kaikenlaisia eksoottisia hedelmiä. Kermaomena saa veden kielelle (maistuu varmaan kamalalta ;D ).
    Onko aikeita alkaa tontille rakentelemaan?
    Kiinnitin heti huomion teidän uusiin vaatekaappeihin :) nyt on tilaa levitellä ja ovetkin saa eteen.
    Ihan mukava lämpökin siellä. Täällä liki 20 pakkasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kermaomena ei maistu yhtään kamalalta, ainakaan minun mielestäni, mutta on kyllä tosi makea.

      Ei ole aikeita alkaa tontille rakentamaan. Luulisi, että jos olisi aikeita rakentaa, niitä olisi alettu jo tässä reilun kymmenen vuoden aikana toteuttamaan. ;-D

      Vaatekaapit on kyllä ihanat! Silloin toissa vuonnahan vaatteemmehan olivat koko reilun kuukauden ajan matkalaukuissa, kun vaatekaapit eivät valmistuneet ikinä.

      Onpas siellä kylmä. Mä laitan täältä lämpimän puhurin tulemaan. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3