Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


maanantai 20. helmikuuta 2023

Lääkärissä ja salilla

Lauantaina oli vähän jännittävä päivä, sillä minulla oli lääkäriaika niiden persekipujen takia. Suurin pelkoni oli se, että lääkäri takertuisi heti treenaamiseen, syyttäisi sitä kivuistani ja "ratkaisisi" ongelmani sillä, että hän käskisi minun lopettaa treenaamisen ja harrastaa vain joogaa ja kävelyä. Sellaisiakin tapauksia olen Intiassa nähnyt.

Olin kuitenkin kuullut tästä ortopedista paljon hyvää, joten ajattelin, että tämä kortti kannattaa ehdottomasti katsoa. Lääkäri oli sama, joka oli operoinut autonkuljettajan käden toissa vuonna, ja anoppikin oli saanut samalta lääkäriltä avun olkapäävaivoihinsa. En ehtinyt edes hermoilemaan lauantaina ennen lääkärikäyntiä, sillä koko aamupäivä oli täynnä ohjelmaa, kun kiersimme katselemassa tontteja yhden perhetutun ja muutaman muun kanssa. Kyseinen perhetuttu tuntee ortopedin todella hyvin, ja hän oli se, joka oli alun perin järjestänytkin minulle lääkäriajan. Täällähän on varminta mennä sellaiselle lääkärille, joka on jonkun tuttu ja josta ihmisillä on hyviä kokemuksia. 

Minua jännitti senkin takia, koska vaivani oli takapuolessa. Hanuri kun on sellainen alue, jota ei mielellään esittelisi kenellekään. Mietin, mahtaako perhetuttukin tulla mukana vastaanotolle, mutta tulin siihen tulokseen, että ei kai nyt sentään. Hän jäisi varmasti odottelemaan odotushuoneeseen. Sitäkin mietin, miten selittäisin lääkärille kivun paikan (=peräaukon ympärillä) hienostuneesti, kun itselleni tulivat mieleen vain vähemmän sivistyneet sanat 'asshole' ja 'bunghole'. Minun oli ollut tarkoitus kysyä asiaa ukkelilta ennen lääkärille menoa, mutta koska tonttikierros venyi ja perhetuttava istui koko ajan kanssamme autossa, en kehdannut yhtäkkiä ehdottaa, että puhuttaisiinko vähän perserei'istä.

Lääkärin vastaanotolla. Ja kengät piti jättää ovensuuhun...

Lääkäri on ns. epäkaupallinen lääkäri, joka hoiti aiemmin potilaansa ilmaiseksi, ihan hyväntekeväisyysmielessä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että lääkäri ei määrää turhia lääkkeitä eikä turhia operaatioita, vaan ensin kokeillaan muut keinot. Koronan jälkeen lääkärin täytyi kuitenkin ruveta perimään käynneistä pientä maksua, koska vastaanottotiloista pitää maksaa vuokraa, ja muitakin kuluja tietysti on. Minunkin käyntini kustansi saman kuin muidenkin, eli 300 rupiaa (noin 3,4 euroa).

Kävi niin onnekkaasti, että odotushuone oli typötyhjä, ja pääsin kävelemään ilmoittautumisen jälkeen suoraan vastaanotolle. 

Odotushuone.

Ukkeli käveli perässäni vastaanottohuoneeseen – ja niin teki myös se perhetuttu. Totesin mielessäni, että eipä tässä mitään; nyt meitä olisikin oikein monta kuulemassa, kuinka raportoin takapuoliongelmistani. Koska mitään ei ollut enää tehtävissä, ei auttanut muu kuin unohtaa häveliäisyys.

Vastassa oli lempeän ja ystävällisen näköinen lääkäri, jonka seurassa oli heti miellyttävä olla. Lääkäri kuunteli oireeni (keksinpä hätäpäissäni sellaisen sanan kuin 'anus' kuvaamaan kivun paikkaa, ja sana taisi olla tilanteeseen ihan sopivakin ukkelin nyökyttelystä päätellen). Lääkäri teki muutaman lisäkysymyksen, kuten että tuleeko uloste ulos kunnolla, ja pyysi minua näyttämään kivun paikan (oikein miellyttävä tilanne 😆). Sen jälkeen minun piti kääntyä selkä lääkäriin päin, ja lääkäri painoi sormellaan häntäluutani ja kysyi, sattuiko siihen. Painaminen tuntui hieman epämukavalta, mutta en tuntenut mitään suurta kipua. Seuraavaksi minun piti taivuttaa itseäni sormet kohti maata, ja lääkäri painoi taas samasta kohdasta, jolloin sattuikin jo hieman enemmän. 

Kaikkeen tähän meni ehkä viisi tai kymmenen minuuttia, ja sitten diagnoosi oli valmis: coccygodynia eli häntäluun pitkäaikainen kiputila. Häntäluusta kipu säteilee peräaukon tienoille, ja koska häntäluun kautta kulkee hermoja alas jalkoihin ja häntäluun alueen turvotus painaa kyseisiä hermoja, kipu tuntuu joskus myös takareisissä. Takareisikipunihan on tosi pinnallista (ei siis mitään lihaskipua), ja tilanteen ollessa pahimmillaan jopa housukangas aiheuttaa polttelua ja pistelyä. Lääkärin mukaan mitään lisätutkimuksia tuskin tarvittaisiin, eikä Suomessa otettuja magneettikuviakaan ollut tarvetta katsoa.

Lääkäri rauhoitteli, että ongelmani ei ole mikään vakava, vaikka se kiusallinen onkin, eikä se vaadi esimerkiksi leikkaushoitoa. Hoidoksi lääkäri määräsi fysioterapiaa, johon sisältyy muun muassa ultraäänihoitoa, sekä joitakin lääkkeitä, joista en kuitenkaan usko olevan apua (gabapentiiniä sain jo Suomessa, eikä siitä ollut mitään hyötyä). Istumista tulisi helpottaa rengastyynyllä, ja kipuun voisi kokeilla kylmägeeliä (😆). Kahden viikon päästä tilannetta katsotaan uudestaan, ja jos edellä mainituista keinoista ei ole ollut apua, kokeiltaisiin kortisonipiikkiä, joka auttaisi kuulemma varmasti.

Diagnoosi ja hoito.

Diagnoosi voi toki olla vääräkin, mutta minä olen satavarma siitä, että se on aivan oikea. Tajusin nimittäin nyt senkin, miksi kaikki polvennoston tyyppiset jutut, joissa polvia nostetaan kohti rintaa (esimerkiksi polvennostot seisoen tai vuorikiipeilijän tyyppiset vatsalihasliikkeet) ovat kaikkein pahimpia: ne aiheuttavat alaselän pyöristymisen, mikä lisää painetta häntäluun alueelle, ja se puolestaan aiheuttaa kipua takapuoleen ja takareisiin. 

Tuntuu käsittämättömältä, että olen juossut Suomessa lääkäriltä toiselle ja käynyt ties missä kuvauksissa, mutta kivun syytä ei ole siitä huolimatta saatu selville – ja täällä asia selvisi (jos siis diagnoosi on oikea) viidessä minuutissa parilla sormen painalluksella! Yksikään lääkäri Suomessa ei edes koskenut kertaakaan takapuoleeni ja yrittänyt etsiä tunnustelemalla kivun alkuperää, vaan kaikki vain määräsivät uusia kuvauksia, tutkimuksia ja kokeita. Edes fysioterapeutti (joka oli kaiken lisäksi olevinaan hyväkin fysioterapeutti) ei tajunnut, mistä kipu on lähtöisin. Voisin siis sanoa, että tällä hetkellä luottoni suomalaisiin lääkäreihin ja fysioterapeutteihin on pyöreä nolla. Toki intialaisilla lääkäreillä on puolellaan se etu, että täällä on valtava määrä ihmisiä, ja lääkärit näkevät jatkuvalla syötöllä kaikenlaisia tapauksia, joten kokemusta kertyy ihan toisella tapaa kuin suomalaisille lääkäreille. Mutta silti!

Nyt on siis haussa fysioterapeutti, joka saisi olla mieluusti nainen, sillä kaikki olivat sitä mieltä, että ei ole kovin hyvä ajatus, jos vieras ukko tulee hieroskelemaan takapuoltani. Toki jos sopivaa naispuolista fysioterapeuttia ei löydy, niin kyllä se mieskin sitten kai käy. Pääasia on, että saan hoidon alulle.

Kokeilin viime viikolla pitkästä aikaa salitreeniäkin, ja se tuntui ärsyttävän takapuolen aluetta paljon vähemmän kuin kehonpainotreenit, joita olin viime aikoina harrastanut. Nyt tajusin, että kehonpainotreenien ärsyttävyys johtuu varmasti nimenomaan noista polvennostoja sisältävistä liikkeistä, joita olin tehnyt ja joita tulee nyt varmaankin välttää jonkin aikaa. Nyt kun tiedän, mistä kipu johtuu, pystyn suunnittelemaan treenitkin paremmin. 

Tällä asuinalueella on kuntosali, ja kävin katsastamassa sen yhtenä päivänä. Ajatuksena oli, että jos sali olisi kelvollinen, minun ei tarvitsisi mennä minnekään ulkopuoliselle salille, vaan voisin treenata ihan ilmaiseksi. Sali oli – mitenköhän tämän nyt kauniisti sanoisi – mielenkiintoinen. 

Erityisesti nuo tangon päällä roikkuvat treenimatot näyttivät hyvin houkuttelevilta. 😆

Toki tälläkin salilla olisi voinut tehdä jotakin, mutta kun katselin laitteita ja painoja tarkemmin, minusta tuntui, että todennäköisemmin loukkaisin tuolla itseni kuin tekisin itselleni mitään hyvää. 

Oli siis etsittävä sali muualta. Suuntasimme ukkelin ja autonkuljettajan kanssa samalle salille, jolla kävin toissa vuonnakin. Sali oli siitä kiva, että se oli kävelymatkan päässä, joten en tarvinnut salikäyntiin autoa. Sali oli kolmannessa kerroksessa, ja ihmettelimme alaovella, miksi hissin vieressä ei ollut enää salin mainoksia. Heräsi epäilys, onko salia enää olemassakaan. Hissiä odotellessamme katse osui kellarikerrokseen ja siellä lappeellaan oleviin kaappeihin.

Jos salin kaapit on dumpattu kellariin, se on melko varma merkki siitä, että sali ei ole enää toiminnassa.

Tämäkin sali piti siis unohtaa. Pieni googlettaminen tuotti tulosta, ja kävi ilmi, että aivan tuon lakkautetun salin naapurissa on myös kuntosali, emmekä olleet edes huomanneet sitä. Seuraavaksi lähdimme katsomaan sitä. 

Siellä se on!

Saimme tutkiskella salia vapaasti, ja kun se osoittautui mukiinmeneväksi, otimme kuukauden jäsenyydet, jotka kustansivat 4000 rupiaa eli n. 45 euroa per henkilö. Sisäänpääsyyn ei tarvittaisi mitään kortteja tai appseja, vaan sisäänkirjautuminen suoritettaisiin sormenjälkitunnistimella. Boliviassa ja Kolumbiassa oli myös samanlainen sormenjälkisysteemi, joten se oli entuudestaan tuttu. Epäilykseni heräsivät kuitenkin siinä vaiheessa, kun meidän piti antaa laitteelle sormenjälkemme. Laite ei ollut nimittäin edes päällä, vaikka sali oli auki, ja vastaanoton miehellä kesti hyvä tovi käynnistää laite. 

Ukkeli antaa sormenjälkinäytettä.

Epäilykseni osoittautuivat oikeiksi, sillä tuo laite ei ole koskaan päällä, vaan sisään mennään vain ovi avaamalla. 😆

Kun muodollisuudet oli hoidettu, pääsin treenaamaan. Salilla on kaksi kerrosta: ykköskerroksessa on toiminnallisempi tila, ja kakkoskerroksessa on painoharjoittelu- ja laitealue. 

Ykköskerrosta.

Kakkoskerrosta.

Sali on kuulemma avattu vasta viime vuoden tammikuussa, eikä sitä ollut siis edes olemassa toissavuotisella käynnilläni. Salilla ei ole ajateltu ihan kaikkea loppuun asti, mutta aika harvalla salilla on. Esimerkiksi kelkka on ykköskerroksessa, mutta kaikki levypainot ovat kakkoskerroksessa. Kuinkakohan moni viitsii työnnellä tyhjää kelkkaa – tai vaihtoehtoisesti hakea kelkkaan painoja yläkerrasta? Toisaalta salilla on sellaisia juttuja, joita harvemmin näkee, ainakaan täkäläisillä saleilla. 

Tällaista traktorinrengassysteemiä en ole tainnut nähdä aiemmin missään.

Ykköskerroksessa ei ole ilmastointi koskaan päällä, mikä tarkoittaa aika tukalia treeniolosuhteita, mutta kakkoskerroksessa ilmastointi on, koska kaikki suurella pieteetillä painoja pumppaavat ja itseään peilistä ihailevat intialaiset salipellet treenaavat siellä. Yläkerrassa on siis ihanan viileää, mikä on iso plussa edelliseen saliin verrattuna (siellähän ei ollut ilmastointia lainkaan, tai ainakaan se ei ollut koskaan päällä). 

Sali ei ole mikään täydellinen, mutta se on ihan riittävä minun tämänhetkiseen tarpeeseeni. Tykkään käydä treenaamassa iltapäivällä, ja silloin salilla saa olla aika rauhassa – mitä nyt yksi salityöntekijä kulkee koko ajan perässäni ja vahtii, mitä teen. Todella ärsyttävää. 

Tämä oli nyt tällainen terveys- ja treenauspostaus, mutta loppuun vielä loppukevennyksenä kotihoito-ohje korvakipuun. En tiedä, suosittelenko kokeilemaan vai en! 

Ukkelilla on ollut pientä flunssanpoikasta ja korvakipua, mutta ei hätää: anopilta löytyy hoitokeino joka vaivaan.

Ensin kuumennetaan hieman seesaminsiemenöljyä.

Sitten öljyyn lisätään muutama valkosipulinkynsi, joiden annetaan tiristä öljyssä.

Öljy jäähdytetään ja valkosipulit poistetaan, minkä jälkeen öljy kaadetaan korvaan. Pumpulia korvaan tupoksi, ja siinä se!

P.S. Jos intialaiset lääkäriasiat kiinnostavat, kannattaa lukea ihan ensimmäisestä käynnistäni intialaisella lääkärillä (täältä). Sinä päivänä ei mennyt kaikki ihan putkeen. 😁

29 kommenttia:

  1. Ihan mahtavaa, jos diagnoosi osui oikeaan ja saat sen myötä helpotusta kipuihisi! Hmm, en osaa sanoa intialaisesta salista mitään, kun en tunne suomalaisiakaan versioita. ;)
    Hyvää alkanutta viikkoa - täällä aamu on ollut valtavan kaunis tänään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että diagnoosi osui oikeaan ja olo alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Luin jostain, että häntäluun voi poistaa kokonaankin, mutta toivottavasti ei sentään tarvitse mennä siihen. :-D

      Hyvää alkanutta viikkoa sinullekin, ja kiva kuulla, että saitte nauttia kauniista aamusta! Täällä on aamuisin tosi kosteaa, ja vaikka lämpöä ei ole aamulla kuin vähän päälle 20 astetta, niin olo tuntuu kosteuden takia jotenkin tukalalta. Onneksi auringon noustessa korkeammalle ilma kuivuu.

      Poista
  2. Hienoa, jos tuo diagnoosi on oikea ja kyllähän se vaikuttaa ihan järkeenkäyvältä. Vaikuttaa kyllä aika seikkailulta nuo lääkärit ja fysioterapeutit ja ennen kaikkea nuo salit, mutta onneksi sinulla on ystäviä mukana ja kaikki hoituu sitten - tai sitten ei. Aikamoinen seikkailija kyllä olet, kun katson noita salikuvia. Minkälaiset peseytymismahdollisuudet niissä ovat vai pitääkö mennä suihkuun ym. kotiin?

    Hyvää treenausta ja pidän peukkuja, että tuo kipu häviää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin diagnoosi tuntuu oikealta, mutta katsotaan nyt, mitä tuleman pitää...

      Voi hitsi, mulla olisi ollut kuvia salin pukuhuoneestakin, mutta en älynnyt laittaa niitä postaukseen. 😊 En ole katsonut suihkukoppiin sisälle, mutta ainakin pukkari on ihan ok. En kuitenkaan viitsi käydä täällä salilla suihkussa (Suomessa sen sijaan käyn aina), koska en jaksa kantaa mukanani vaihtovaatteita, ja suihkussa käyminen on aina sellaista taiteilua, kun pitäisi myös pukeutua siellä kopissa. Pukuhuoneessa majailee yleensä yksi siivooja, jonka taukopaikka on siellä, eikä huvita hyppiä alasti siinä hänen edessään. Tänäänkin hän tarkkaili pukuhuoneessa jokaista liikettäni – mitä otin kassista ja mitä laitoin takaisin sinne. :-D Kolumbiassa oli pukuhuoneessa jopa valvontakamera, mikä oli minusta ihan käsittämätöntä. Onneksi huomasin sen ajoissa.

      Kiitos, Helena, ja kivaa viikon jatkoa sinulle!

      Poista
  3. Toivotaan etta diagnoosi on vihdoin oikea ja saat helpotusta vaivaasi. Joskus second (Indian) opinion auttaa.
    Kayko saleilla myos paljon naisia vai oletko siella ihan vaan machojen joukossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan näin! Mulla on kyllä täysi luotto intialaisiin lääkäreihin ja varsinkin tähän lääkäriin. Mutta toki aina on mahdollista, että hän on väärässäkin, ja kyse on jostain muusta.

      Olen toistaiseksi nähnyt salilla yhden naisen. Hän istui treenipenkillä hieno asu päällään ja käsilaukku sylissään odottamassa, kun mies/poikaystävä treenasi. :-D Eli machojen joukossa olen…

      Poista
  4. Minulla oli 4 vuotta häntäluu erittäin kipeä, mutta sitten kipu yhtäkkiä katosi ja sain keskiselkäkivun sen sijasta. Häntäluukipu johtui selkärangan nivelten nivelrikosta alun perin. Selkäkipua on ollut enempi ja vähempi reilut 10 vuotta, ekä se ole helittääkseen. Artroosi on lääkärin diagnoosi, mikä tulee iän myötä jokaiselle. Jotkut saa kipuja ja jotkut eivät.
    Täällä Ruotsissa ei suositella liikaa kropan rääkkäystä. Puolen tunnin reipas kävely päivässä riittää kuulema. Liika on likaa treenauksessakin, kropan on saatava levätä kunnolla välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi ikävä kuulla, että sinulla on ollut häntäluu ja selkäkipuja noin pitkään. :-( Mullakin on selkä oireillut monen monta vuotta, lähinnä toisen SI-nivelen kohdalla, mutta magneettikuvissa ei kuitenkaan näkynyt mitään vikaa. Kyseessä onkin varmaan jonkinlainen toiminnallinen vaiva, joka pahenee erityisesti esim. huonossa asennossa sohvalla röhnöttäessä.

      Olen ehdottomasti samaa mieltä, että treenaamisen kanssa ei kannata liioitella, tai muuten ei hyvä heilu. Itse treenasin nuorempana ihan hulluna, ilman mitään ymmärrystä siitä, mitä edes tein, mutta kun ylikunto iski ja omat rajat tulivat vastaan, viimeistään siinä vaiheessa oli otettava opiksi.

      Mutta siitä olen eri mieltä, että kävely riittää ihmiselle liikunnaksi. Lihaskunnon ylläpitäminen on tosi tärkeää varsinkin kun ikää tulee lisää ja lihasmassa muutenkin vähenee. Tietysti jokainen liikkuu niin kuin parhaakseen katsoo, mutta itse ajattelen, että hyvällä lihaskunnolla pystyy hidastamaan kropan vanhenemista ja surkastumista, ja mielikin pysyy virkeänä pidempään.

      Kiitos kommentistasi, Donna Roomassa, ja kivaa viikon jatkoa! 😊

      Poista
  5. Hmm - onkohan blogin nimi piankin Satu Töpöhäntä? Toivottavasti ei tarvitse häntää poistaa sentään. Miten sen sitten saisi nostettua, edes itse.
    Joku kollega tippui istuvilteen ammoin, oli muuten hieman haasteellista työskennellä, kun ei voinut murtuneen häntänsä kanssa istua, eikä hieman parantuneenkaan kanssa voinut kauaa istuskella. Aja autoa istumatta...

    Onkohan suomessa lääkärit liian koneuskovaisia, vai miksei aiemmn löytynyt syytä.

    ICT-ukkeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, tämä oli päivän paras. :-D Toivon, että ei koskaan tarvitse mennä tuohon töpähäntä-vaiheeseen..

      Minäkin yritin muistella, olenko joskus mahtanut lentää perseelleni ja loukata häntäluuni (sehän saattaa alkaa oireilla vasta jälkeenpäin), mutta en kyllä mitenkään muista. Autolla on tosiaan hankala ajaa, jos ei voi istua! Ellei sitten omista automaattivaihteista autoa, jossa on kattoikkuna...

      Minä olen miettinyt, että osaltaan tuo lääkärien urpous saattaa johtua siitä, että olen käynyt yksityisellä puolella. Ehkä siellä määrätään helpommin kaiken maailman kokeita, turhiakin, kun maksu menee ihmisen omasta pussista tai vakuutuksesta.

      Poista
  6. Unohdin kertoa että minä menetiin kuuloni melkein kokonaan. Aapteekissa täällä Tukholmassa myytiin korvatippoja Revaxör olja, mikä sisältää ruokaöljyä. Purkkia pitää ensin pitää kädessä ja lämmitellä öljyä. Kolmen vuorokauden päästä sain kuuloni takaisin, kun ensin huuhtelin korvat ruumiinlämpimällä vedellä. Nyt käytän öljyä säännöllisesti ennalta-ehkäisevästi. Korvia ei tarvitse huuhdella vedellä jos käyttää öljyä ennalta ehkäisevästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huikea juttu! Mahtavaa, että sait kuulosi takaisin ja vieläpä noin yksinkertaisella keinolla!

      Useimmiten suhtaudun noihin anopin konsteihin huumorilla, mutta pakko niissä on olla jotain perääkin, kun konstit ovat kulkeneet mukana ties kuinka pitkään. En tiedä, ovatko anopin opit jotain perinnetietoa vai onko hän opiskellut ne jostain (pitää huomenna kysyä), mutta veikkaisin ensimmäistä. Varmasti nämäkin ovat osa ayurveda-tietoutta…

      Poista
  7. No jopas, häntäluu kuulostaa tosiaan loogiselta syylliseltä. Nyt ainakin osaat paremmin vältellä peppua ärsyttäviä liikkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin häntäluu kuulostaa ihan loogiselta syyltä, mutta toivoisin ymmärtäväni vähän paremmin ihmisen hermostoa, jotta tajuaisin, miten ne hermot menevät häntäluun kautta sinne takareisiin...

      Poista
  8. Oispa mahtava homma jos vaivan nimi olisi nyt selvinnyt ja olo lähtisi siitä helpottamaan. Pitäisköhän munkin piipahtaa Intiassa, kun eivät nämä Suomi-tohtorit ole löytäneet mulle diagnoosia 15 vuotta kestäneen yrityksen jälkeenkään? Ja jos siihen kortisoniin joutuisit turvautumaan, niin eipä hätää, sillä myös mua hoitaneen neurologin mukaan kortisoni auttaa kaikkeen paitsi kuolemaan! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 15 vuotta on kyllä ihan järkyttävän pitkä aika! En osaa edes kuvitella, miten turhauttavalta sinusta on mahtanut tuntua. Piipahdus Intialaiselle lääkärille ei ole huono vaihtehto lainkaan. 😊 Mutta ensin pitäisi kyllä löytää sopiva ja luotettava lääkäri, mikä ei ole ihan maailman helpoin tehtävä täällä. Toki hoitoa saa aina, mutta moni on liikkeellä rahastusmielessä...

      Mulla itselläni on jotenkin sellainen tunne, että joudun ottamaan sen kortisonipiikin, mutta hyvä kuulla, että se ainakin auttaa varmasti! :-D Kiitos rohkaisusta, ja mukavaa viikon jatkoa! <3

      Poista
    2. En kiellä, enkä käske, mutta suosittelen yritää olla ottamatta kortisonipiikkiä tai -tabletteja, sillä ne nostaa huomattavasti verensokeria. Jokainen päättäköön itse.
      Niitä piikkejäkin tarvitsisi ottaa muutaman kuukauden välein. Voi olla että joutuu ottamaan myös insuliiniä alentamaan verensokeria, ja pahimmassa tapauksessa kortisoni laukaisee lopunikäisen diabeteksen, mikä on helevetillinen sairaus. On komemusta. Kortisonia käytetään usein miten vain salvan muodossa ja vakavasti sairaille kortisonia annetaan viimeisenä apuna.

      Poista
    3. Jokainen tosiaan päättää itse, mitä hoitoja haluaa. Jokaisessa hoidossa on varmasti omat riskinsä, mutta jos kivut ovat kovat, ja kortisoni auttaa niihin, niin uskon, että aika moni valitsee kortisonin.

      Poista
  9. Non onpa hyvä että löytyi diagnoosi, joka toivottavasti se oikea, ja vielä noin helposti ja nopeasti, eli taitaa olla hyvä lääkäri. Nauratti kyllå ajatus että se tuttukin oli mukana kuuntelemassa vähän arkaluontoista tapausta😁Toivottavasti löytyy fysioterapeutti jonka avulla pääset eroon kivuista. Tuollaiset kivut kyllä tosi ikäviä, minulla ei samaa kuin sinulla, mutta iskias yllättää joskus, ja ne alaraajoihin säteilevät kivut tosi rajoittavia. Harmi sitä entistä kuntosalia, mutta hyvä että löytyi toinen . Aika outoa kyllä että vaikka se tunnistin siellä niin se ei toimi, ja eihän se ole hyvä juttu jos joku voi vaan kävellä tuonne vaikkei ole kuntosalikorttia. Hih, tuota valkosipulimetodia korvakipuun on mullekin ehdotettu täällä joskus, en kyllä ottanut neuvoa vastaan 🧄Kivaa ja toivottavasti kivutonta viikkoa Satu❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkäri on todella kokenut, joten siinä mielessä kyllä uskon, että hän osaa asiansa. Mietin, että mitenköhän olisi ollut, jos minulla olisi ollut jokin gynekologinen vaiva. Olisikohan tuttava ollut kuuntelemassa sitäkin. :-D Fysioterapia alkoi jo tänään, ja siitä tulee varmasti juttua myöhemmin. 😊 Todella harmillisia sinun iskiaskipusi! Ovat varmasti todella rajoittavia... :-(

      Täällä on ihan tavallista, että on olemassa jokin uusi ja moderni systeemi, mutta ihmiset eivät kuitenkaan käytä sitä (vanhassa vara parempi!). Ei tullut siis mitenkään yllätyksenä, että tuo sormenjälkitunnistin ei ole käytössä. Yllättyneempi olisi ollut, jos se olisi ollut. ;-D

      Kiitos Jael, ja samaa sinulle! <3

      Poista
  10. Toivottavasti kipu helpottaa. Mun on pakko tunnustaa, että olen nauranut ääneen sitä, että tuttavakin tuli mukaan vastaanotolle.

    Hyvä fysioterapeutti on kyllä lihas/nivelvaivoista kärsivälle pelastus. Minulla on sellainen Espoossa. Silloin kun polvi tuli ensimmäisen kerran niin kipeäksi, että sillä ei pystynyt kävelemään sain lääkäreiltä paljon kipulääkereseptejä sekä myös neuvon kävellä mahdollisimman paljon ja laskettelukiellon. Kun polvi alkoi jälkeen toimimaan, aloitin kävelyn ja olin entistä kipeämpi. Fyssari tajusi, että polvessa on niin iso kulma, että se vaikuttaa kävelyasentoon. Saan runsaasta kävelystä koko alakropan kipeäksi, sellaisia pikkulihaksia myöten, jotka on vaikea venytellä. Kävely oli kaikkea muuta kuin hyvä neuvo. Laskettelussa loppuu ensin reisistä kunto ja isot reisilihakset on suht helppo venytelläkin, eikä polvia ole tarkoituskaan suoristaa. Oon laskettelupäivän jälkeen parempi vointinen kuin kävelypäivän. Kaupunkiloman hintaan pitää nykyisin laskea aina 2-5 kertaa fyssarilla käyntiä, jotta palaudun kivuttomaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ihmettele, että tuttavan mukaantulo nauratti. 😊 Tosin mulla oli sellainen aavistus, että näin saattaa käydä, että hän tunkee itsensä mukaan vastaanotolle. Kerrankin mulla oli ollut pitkään ripuli, ja appiukko änkesi itsensä mukaan kuuntelemaan kaikki yksityskohdat mun vatsan toiminnasta. :-D

      Ihan loistavaa, että olet löytänyt itsellesi hyvän fysioterapeutin. Ehkä minäkin osaan paremmin etsiä sopivan sitten Suomesta, kun nyt tiedän edes vaivan nimen (jos se siis on se, mitä lääkäri epäili).

      Mulla on ihan sama juttu, että liika kävely ei ole hyväksi. Kävelylenkki kaksi kertaa viikossa on ehdoton maksimi tai muuten kroppa alkaa oireilla (lantio ja polvet). Olen ajatellut kävelyn olevan pahasta siksi, että kävely on niin monotonista puuhaa, ja kroppa tekee koko ajan samaa liikettä ja usein pitkän aikaa, jos kävelee yhtään pidemmän lenkin. Kävely on minun kropalleni pelkästään kuluttavaa liikuntaa, josta ei saa mitään hyötyä (muuta kuin ehkä raitista ilmaa – paitsi jos on Intiassa, jolloin ilma ei ole kovin raitista :-D). Voimaharjoittelu sopii minulle paljon paremmin.

      Poista
  11. Hieno homma! Kerroin miehelleni ja hänkin sanoi että pitäisiköhän lähteä meidänkin Intiaan jos jotain tässä ilmaantuu.
    Meillä on täällä intialainen pariskunta ja molemmat ovat lääkäreitä ns. primary care providers. Jotkut potilaat pitävät heistä ja sitten on heitäkin jotka valittavat. Kansalaisuus ei kuitenkaan tee lääkäristä huonoa tai hyvää. Tosi väärä ajatus. Miten sen voi määritellä... vaikea juttu. Ehkäpä lukea reviews (ei taida sellaista olla Suomessa). Kokemus on tärkeä asia, mutta toisaalta nuori "vihreä" lääkäri voi käyttää uutta lääketietellistä tietoa ja tutkimuksia hyväkseen.

    Mutta tuosta kortisonistahan minun pitikin kirjoittaa eikä lääkäreistä. Sivuvaikutuksista voi lukea netistä joten enpä kirjoita niistä.
    Veljeni kohdalla se on toiminut hyvin koska hänen oikea olkapää on ollut jo pitemmän ajan todella kipeä. Se on mennyt melkeinpä käyttökelvottomaksi hänen kitaransoittonsa vuoksi. Vuosia kestäneet väärät liikeradat ovat tehneet temppunsa elikä tuonut degeneroitumisen olkapään niveleen. Onnistunut leikkaushoito voisi pelastaa.

    Sitten toinen juttu kun miehelläni oli vuosia sitten tosi paha poison ivy ihottuma (superallergia vai miksi sitä kutsuisi, ei kuitenkaan anaphylaxis) ja sai siihen lääkäriltä kortisonikuurin. Niinpä hän verensokerit kohosivat kattoon lääkkeen sivuvaikutuksesta ja dx: kakkostyypin diabetes. Hän on kuitenkin pystynyt hallitsemaan sairauden todella hyvin eikä tarvitse insulinia. Hänen tapauksessaan diabetes olisi tullut ilman kortisoniakin sillä se on perinnöllinen hänen suvussa. Itsekin olen käyttänyt kortisonia melko useita kertoja enkä olisi halunnut sitä, mutta se on ollut ainoa mahdollinen hoitomuoto. Useihan lääkäri analysoi niin jotta the benefits outweigh the risks.
    Terkut hoituri Lissalta Teksasista

    VastaaPoista
  12. Muuten velipoika asuu Suomessa ja siellä hänelle on sanottu jotta kortisonia vain 3-4 kertaa vuodessa. Mietin että miksi ei enempää... joten kuukkeli esiin ja luin kortisonipiikki voi aiheuttaa ongelmia esim. viereiseen luuhun tai rustoon, hermovauriota etc. tätä tietoa löytyy. Veljelleni kortisoni on ainoa hoitomuoto tällä hetkellä. Elämänlaatu paranee kun kipu hellittää ja voi jotenkin liikutella kättään. Hän kylläkin on menossa magneettikuvaukseen joten ehkäpä myöhemmin leikkaukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansalaisuus yksin ei tosiaan tee kenestäkään hyvää tai huonoa... Mutta pakko myöntää, että Suomessa ollessani menen kyllä mieluiten suomalaiselle lääkärille. Sen verran mitä mulla on kokemuksia ulkomaalaisista lääkäreistä, niin heidän kielitaitonsa ei ole aina ihan täydellinen, ja terveysasioissa ymmärtäisi ja tulisi ymmärretyksi mieluusti sataprosenttisesti.

      Nuorilla on ehkä puolellaan myös se etu, että he eivät ole vielä niin ”leipääntyneitä” työhönsä kuin vanhemmat lääkärit joskus, ja heillä riittää enemmän innostusta, vaikkei kokemusta niin paljon olisikaan. Ja yksityisellä puolella (ainakin Mehiläisellä) voi Suomessakin lukea lääkäreiden saamia arvosteluja ja valita lääkärin niiden perusteella. Julkisellahan se on mentävä sille, kenelle ajan sattuu saamaan.

      Kiitos kun kirjoittelit kortisonikokeumuksistasi! Minä olen hirveän huono spekuloimaan mitään etukäteen tai etsimään netistä mahdollisia haittavaikutuksia tai muuta vastaavaa. Olen enempi sellainen tyyppi, että ensin tehdään ja sitten mahdollisesti kadutaan, mikä on tietenkin maailman huonoin asenne. Mutta en vain jaksa uskoa, että yksi piikki voisi tehdä mitään kamalan dramaattista vahinkoa. Diabeteksen ja kortisonin yhteydestä sentään lueskelin, ja minäkin ymmärsin niin, että usein diabetes puhkeaa kortisonin takia lähinnä sellaisille, joille se olisi muutenkin puhjennut ennemmin tai myöhemmin. Ja ehkä en tule edes tarvitsemaan kortisonia, vaan pelkkä fysioterapia riittää, joten en jaksa vaivata tällä päätäni tällä hetkellä sen enempää.

      Kiitos kommentistasi ja kivaa päivää sinulle sinne Teksasiin! <3

      Poista
  13. Olispa ihanaa, jos ja kun diagnoosi on oikea. Ainakin omat ajatuksesi ja kokemuksesi tuntuvat vahvistavan diagnoosin paikkansa pitävyyttä.
    Oman kokemuksen perusteella, pahinta on kivun jatkuva kuunteleminen ja se, että se vaikuttaa päänuppiin. Ärsyynnyin oli kulkea erilaisilta lääkäreiltä ja fyssareilta toiselle ja miettiä kuka on oikeassa, kun yksi sanoi yhtä ja toinen aivan päinvastaista. Onneksi löysin vuonna 2015 todella hyvän fyssarin, joka sai mun yläraajakivut pois. Iskiaskipuihinkin löysin fyssarilta ohjeet, joilla hermokivusta pääsen eroon. No muita vaivoja jää vielä ihan riittävästi jäljelle, hehee.

    Muakin nauratti täällä perhetutun mukaantulo lääkärin vastaanotolle. Mutta toisaalta mietin, että joskus olisi hyvä olla toinenkin kuuntelemassa tai ehkä jopa kyselemässä mistä oikein on kyse ja miten asiassa pääsee eteenpäin. Varsinkin jos kyseessä olisi todella vakava sairaus.

    Kuntosali näyttää mun silmissä tosi hienolta. En osaisi tai pystyisi tehdä tuolle traktorinrenkaalle mitään ;-) Sormenjälkitunnistus on kyllä kätevä laite, varsinkin kun se ei ole päällä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin toivon, että lääkäri olisi osunut diagnoosissa oikeaan, mutta katsellaan nyt...

      Onpa ihanaa, että olet saanut avun ainakin osaan kivuistasi! <3 Kipujen kanssa eläminen on niin ikävää, varsinkin jos kivut alkavat hallita ja rajoittaa elämään, ja pitää miettiä, mitä pystyy tekemään ja mitä ei. Mä olin jo niin tottunut kipuihini, että en osannut enää edes toivoa, että niistä voisi päästä mahdollisesti eroonkin, enkä osaa oikein vieläkään.

      Minusta on ihanaa, jos ukkeli tulee kanssani lääkärille, sillä mulla on tapana jostain syystä hermoilla lääkärillä käyntiä, ja asiat tulevat suustani ulos miten tulevat, ja unohdan asioista puolet. Mutta puolituttavuuksia en vastaanotolle mukaani kaipaa, varsinkin kun on ns. arkaluontoisista asioista kyse. :-D

      Olen samaa mieltä, että tuo sormenjälkitunnistus on ihan hitsin kätevä ja nopea. ;-DD

      Poista
  14. Jouduin samantien pistämään sormet korvilleni ;) Olen kyllä itse joskus kokeillut valkosipulia sukkiin yöksi. Silloin on varmistettava, että valkosipulia on tullut myös syötyä, tai aamuyöstä alkaa hengitysilma olla jo aika paksua.
    Toivottavasti saat avun, oli se sitten millä tahansa tavalla hankittua. Lopputulos on tärkein. Ihan pikkuahdistus olisi iskenyt, jos olisin lähtenyt mieheni ja naapurin Pekan kanssa lääkäriin kertomaan pehvaongelmistani ;D
    Aika hiljaisen näköistä on tuolla salilla. Salihinta on yllättävän korkea, kun vertaa vaikka tuohon lääkärimaksuun. Itse maksan kuukausimaksua n.35e/kk.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole kokeillut valkosipulia sukissa, enkä taida kokeillakaan. :-D

      Hih, eihän sitä tiedä, millainen apu siitä Pekasta olisi vastaanotolla. :-D Mulle kävi jostain syystä niin, että nyt kun oli vähän vieraampaa porukkaa mukana kuuntelemassa oireitani, sain ajatukseni jäsenneltyä paremmin puheeksi, eikä ulos tullut sellainen epämääräinen tieto-oksennus, kuten yleensä.

      Täällä on kyllä ihmeen korkeat salimaksut. Jopa tuo kaikkien läheisin rupusali, jolla kävin kyselemässä toissa vuonna, maksoi muistaakseni suunnilleen tuon saman. Eivät täkäläiset hinnat vedä kuitenkaan vertoja pääkaupunkiseudun salihinnoille, tai toki asia riippuu siellä vähän siitä, millä salilla käy. Mutta normihinnat taitavat liikkua siinä viidenkympin tienoilla kuukaudessa.

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3