Katu täyttyy askelista

Tykkään tehdä pitkiä kävelylenkkejä tuntemattomissa paikoissa, ja viime aikoina on tullut käppäiltyä pitkin Santa Cruzin katuja useampanakin päivänä. On niin mukava ikään kuin eksyttäytyä vieraassa paikassa ja kuljeskella ilman minkäänlaista etukäteissuunnitelmaa. Tässä tulisi nyt sitten taas "pienimuotoinen" kuvakooste kävelyretkistäni.

Erikoisliikkeet ovat täällä keskittyneet paljolti samalle alueelle, ja yhtenä päivänä löysin itseni alueelta, jossa myytiin lähes pelkästään kankaita.

Tuosta kuvasta näkyy muuten hyvin se, millaisia korkoja bolivialaiset usein kengissään käyttävät. Bolivialaiset naisethan ovat yleensä varsin lyhyitä, joten pituutta täytyy tuoda lisää sitten koroilla.

Kaupoissa oli ihan uskomattomat valikoimat kaikenvärisiä ja -kuvioisia kankaita. Mitä tuolta ei saa, sitä ei tarvitsekaan!

Herrain pukukankaita.

En oikein ymmärtänyt, mitä essuja nuo olivat, mutta sitten näin yhden kanakauppiaan päällä tuollaisen essun. Jospa nuo ovatkin työessuja?

Pienet ja autiot kujat joskus hieman arveluttavat tällaista yksin tallustelevaa naisihmistä, mutta toisaalta ne voivat olla joskus hyvinkin idyllisiä.

Tästä on kyllä idylli kaukana. Ei ole roskis ihan riittänyt!

Joskus kannattaa vilkaista myös yläilmoihin, koska sielläkin voi olla myös jotain mielenkiintoista katsottavaa - esimerkiksi pyykkinarulla kuivumassa olevia lihanpaloja.

Kun ukkeli laittoi eilen viestiä, että mentäisiinkö illalla ulos syömään, laitoin hänelle tämän "lihat pyykkinarulla" -kuvan ja vastasin, että mulla olisi kyllä täällä päivällinen odottamassa.😋

Näin yhdellä alueella Santa Cruzin keskustassa tämän varoituskyltin, jossa varoitettiin alueella olevista palomilloseista. En kuitenkaan ymmärtänyt, mitä kyseinen sana tarkoitti. Tarkoittikohan palomillos puluja?

Myöhemmin selvisi, että palomillos tarkoittaa taskuvarkaita, eli porukoita, jotka parveilevat kyseisellä alueella ja pöllivät ihmisiltä erityisesti kännyköitä ja lompakoita.

(Pulu on muuten espanjaksi paloma. Niin lähellä, ja kuitenkin niin kaukana!)

Mie en ole mikään pulu.

Näitä pystytukkaisia lintuja on täällä tosi paljon, mutta en ole saanut selville, mitä nuo mahtavat olla nimeltään.

Kerran menin apteekkiin ostamaan laastareita, ja muistin matkalla apteekkiin ihan hyvin, että laastari on espanjaksi tirita. Kun astuin apteekin kynnyksen yli, sana kuitenkin katosi mielestäni, ja mieleeni tuli vain tijeras (=sakset). Yritin selittää myyjille kiertoteitse, mitä halusin: "jos tulee vaikka haava sormeen, niin sitten päälle laitetaan niitä". Myyjät toivat minulle vaikka mitä sidetarpeita ja teippejä, mutta laastareita ei vain näkynyt. Sitten laitoin kännykkääni googlen kuvahakuun suomen kielellä sanan laastari, ja näytin kuvan myyjille, ja johan rupesi lentämään laastareita pöytään. Silloin selvisi myös, että täällä laastari ei olekaan tirita vaan curita. (Kuten taksikaan ei ole taxi vaan móvil eikä peruna ole patata vaan papa.) Luulisin, että muistan tämän nyt lopun ikääni.

Siellä takana bodaa joku upea mies.

Näin yhdellä kadulla valtavan kauniin rakennuksen, ja kun rakennuksen ovi oli auki, oli mentävä kurkkimaan, mitä sisällä oli.

Kävi ilmi, että rakennus oli myymälä, jossa myydään alkuperäiskansoihin kuuluvien naisten ja mestitsiyhteisöjen tekemiä käsitöitä. Käsityöt ovat peräisin 14 eri yhdistykseltä Santa Cruzin lähistöltä.

Myymälä oli aivan ihana ja idea myymälän takana enemmän kuin kannatettava.

Yksi Santa Cruzin monista puistoista.

Pullokapokki kukassaan.

Olisipa mielenkiintoista nähdä, miltä tämä kuntosali näyttää sisältäpäin!

Kouluja on tullut nähtyä kävelykierroksilla paljonkin. Useimmiten ne näyttävät aika kivoilta paikoilta.

Ope ja oppilaat.

Koulujen liepeillä on yleensä kaupustelijoita, jotka myyvät koululaisille ja opiskelijoille välipalaa.

Eläimiä tapaa täällä joskus varsin yllättävissä paikoissa. Tämäkin hevonen (ja monta muutakin hevosta!) käyskenteli urheilukentällä.

Kun taas katselin hieman yläilmoihin, näin yhdessä puistossa mielenkiintoisen näköisiä lintuja, jotka piileskelivät puiden oksien suojassa.

Google tiesi taas kertoa, että nämä linnut olivat keltasilmätikkoja. Harmitti, kun ei ollut mukana parempizoomista kameraa, koska näitä olisi ollut kiva kuvata. Mutta ehkä palaan rikospaikalle vielä myöhemmin. 😀

Kilautetaanko kaverille?

Joidenkin kampaamojen edustalla oli erikoisia kuivaustelineitä.

Hygieenisen näköisiä pyyhkeitä.

Sellaista se on: joidenkuiden leipä on kiinni siitä, että saa pyydystettyä edes yhden asiakkaan, ja joillakuilla on vara valita ja jopa valittaa.

Kiitos, anteeksi ja näkemiin.

❤