Helatorstai, hela dagen

Niin se vain tämäkin torstai saapui, vaikka melkein muuta toivoin. Illalla koittaa taas lähtö Boliviaan, ja tuntuu harmilliselta lähteä Suomesta nyt, kun kesäkin on alkamassa. Mutta toivon oikein kaunista ja lämmintä kesää tänne Suomeen! Ehkä minäkin ehdin vielä siitä nauttimaan.

Joku voisi ajatella meikäläisen elämän olevan kovinkin hohdokasta, kun saan matkustella niin paljon. Matkustaminen onkin ihanaa, ja olen kiitollinen kaikesta, mitä olen saanut nähdä. Matkustamisessa on kuitenkin varjopuolensa, ja yksi vaikeimmista asioista minulle on jatkuva syyllisyydentunteen kanssa eläminen.

Suomessa on ihmisiä, jotka toivoisivat minun olevan täällä eikä jossakin kaukana toisella puolella maailmaa. Tuntuu pahalta tuottaa heille kerta toisensa jälkeen pettymys ja sanoa, etten ole jäämässä vieläkään Suomeen, vaan lähden pian uudestaan.

Kukaan ei tietenkään pakota minua lähtemään mihinkään, vaan voisin pysyä Suomessakin. Tämän vaihtoehdon huono puoli on se, että silloin ukkeli olisi maailmalla yksinään, mikä tuntuu aika ahdistavalta ajatukselta. Ukkelin työ on laadultaan sellaista, että hän joutuu matkustamaan joka tapauksessa paljon, ja se, olenko minä hänen kanssaan vai en, ei sitä tosiasiaa muuta. Jos siis haluan olla ukkelin kanssa, minun on lähdettävä hänen mukaansa. Maailmalla voi sattua mitä vain, ja vaikka minä en voisi tapahtumia millään lailla estääkään, on kuitenkin parempi olla lähellä ukkelia kuin tuhansien kilometrien päässä. Ukkeli on tullut niin herkkävatsaiseksikin, että ravintolaruoka aiheuttaa hänelle herkästi ongelmia. Kun ukkeli jäi maaliskuun lopussa yksin Boliviaan, hän sai niin kovan vatsapöpön, ettei ole tainnut toipua siitä vieläkään. Vaikka meikäläisen kokkailut eivät aina niin herkullisia olisikaan, niin niistä ei sentään sairastu. 😆

Olisikin kiva, jos voisin olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, koska silloin ei tarvitsisi tuottaa pettymystä kenellekään. Sellainen ei kuitenkaan tietääkseni ole mahdollista, joten on ollut tehtävä valintoja ja opittava elämään syyllisyydentunteen kanssa. Helppoa se ei ole ollut, vaikka tiedänkin, että jokainen elää omaa elämäänsä ja tekee omat päätöksensä. Tunteet on pakko sysätä joskus syrjään ja "unohtaa" esimerkiksi vanhempiani hyvästellessä se tosiasia, että he ovat jo varsin iäkkäitä. Jos rupeaisin joka kerta hyvästellessäni miettimään sitä, että nämä hyvästit voivat olla viimeiset, itkulle ei tulisi ikinä loppua.  

Toki jatkuva matkusteleminen tuottaa haasteita jo ihan käytännön kannaltakin. Ärsyttävintä on se, että tavaroitamme on levällään siellä sun täällä. Osa kamppeistani on Boliviassa ja osa täällä Suomessa. Koska tavaroita on kuljeteltu Suomen ja Bolivian väliä, sitten Suomesta Boliviaan ja edelleen Intiaan, ja kohta taas takaisin Boliviaan, toisesta makuuhuoneestamme on muodostunut eräänlainen keskusvarasto. Huone on täynnä matkalaukkuja ja tavaroita, jotka ovat tulossa tai menossa tai muuten vain olemassa. Huone on kuin pommin jäljiltä, ja se on ollut sitä jo monta viikkoa. Olen ollut aina järjestyksen ystävä ja tykännyt siitä, että tavarat ovat paikoillaan, mutta kummasti se näköjään meikäläisen pinnakin venyy. Turhaa työtä kannattaa vältellä aina mahdollisuuksien mukaan. 😜

Suomenojan lintulammella näkee toisinaan myös kalastajia. Nämä olivatkin hyvin naamioituneita.

Lennämme tällä kertaa Santa Cruziin Buenos Airesin kautta, eli tulee piipahdettua Argentiinan maaperälläkin. Päädyimme tähän ratkaisuun sen takia, että olemme saaneet ukkelin kanssa tarpeeksemme Sao Paulon kentästä. Siellä kun on nähty milloin minkäkinlaista shownumeroa. Siitä hyvästä saamme istua lentokoneessa kaksi tuntia pidempään, sillä lento Frankfurtista Buenos Airesiin kestää melkein 14 tuntia. Olisikohan tuo pisin yhtämittainen lento, jonka olen lentänyt?

Kuinkakohan pitkälle punasotka jaksaisi lentää?

Tai kalatiira?

Näin eilen Lahdenväylää ajessani tien vieressä mainoksen, jossa sanottiin: Juureton puu ei pystyssä pysy. Jäin oikein miettimään asiaa ja totesin, että voihan se olla niinkin. Mutta toisaalta: juureton puu taipuu mihin suuntaan vain.

P.S. Asiasta viidenteen: Australian MasterChefin uusi kausi on alkanut Australiassa! Jos haluat seurata sarjaa heti tuoreeltaan, eikä suomenkielisten tekstitysten puuttuminen haittaa, voit seurata ohjelmaa esimerkiksi täältä. Ohjelma alkoi 7. toukokuuta, joten hyvin ehdit vielä mukaan! Sarjassa nähdään tällä kaudella ensimmäistä kertaa Gordon Ramsay, ja myös prinssi Charles tulee vierailemaan ohjelmassa. Meinaakohan hän kokata jotakin? 😅

Lautasmalli. Suomalaiset ravitsemussuositukset vuonna 2018.