Suklaapatukka viuhahtaa

Intiassa tuli käytyä ja sieltä palattua. Tässä vielä kooste viimeisistä Intian kuvista ja tunnelmista. Kuvat jäivät tälläkin kertaa liian vähiin, mistä on suureksi osaksi syyttäminen kuumuutta. Olin suunnitellut käyväni vaikka missä, mutta en sitten käynytkään, kun en oikein viitsinyt lähteä iltapäivällä ulos. Anoppi olisi kuitenkin asettunut vastahankaan, kun olisin hänen mielestään voinut saada auringonpistoksen tai jotain. Minua kuumuus ei sinänsä haittaa (sen jälkeen kun olin selvinnyt ensimmäisistä kuumemmista päivistä), ja yhtenäkin iltana, kun läksin puoli kuuden aikaan lenkille, oli vielä 40,5 astetta lämmintä. Kun oli kaiken lisäksi tavallista kosteampaa, niin kahdeksassa kilometrissä oli tekemistä. Naama oli lenkin jälkeen niin punainen, että oikein itsekin pelästyin. Mieluummin tietysti lenkkeilisin vähän viileämmässä, mutta meneehän se noinkin, jos ei muuta vaihtoehtoa ole.

Kirjoittelin kuusi vuotta sitten Intian Ikeasta, joka oli tullut Hyderabadiin. Kauppa piti tietysti käydä heti katsastamassa, sillä en voinut uskoa, että Hyderabadiin oli tullut Ikea. No eihän se sitten mikään oikea Ikea ollutkaan vaan intialainen kopio-Ikea. 😀

Mutta nyt Hyderabadiin oli tullut aivan oikea, ruotsalainen Ikea! Ruotsi valloittaa Intiaa näköjään ihan kunnolla, kun H&M:kin on Hyderabadissa jo kahdessa paikassa.

Ikean mainoksia näkyi katukuvassa aika paljon.

Minun oli tietysti taas mentävä uteliaana katsomaan, miltä Ikea näytti.

Nyt Ikea oli ihan oikea Ikea, ja huonekalutkin olivat selvästi aitoa Ikea-kamaa. En viitsinyt kuvata kaupassa, kun siellä oli enemmän myyjiä kuin asiakkaita, ja arvelin, että kuvaamisesta saattaisi tulla sanomista. Kauppa oli niin minimaalisen pienikin, etten siellä kovin kauan viihtynyt, kun myyjäpaljous alkoi ahdistaa.

Kauppa oli kokonsa ja valikoimansa puolesta kaukana täyden valikoiman Ikeasta, ja selvisikin, että kyseessä oli Hej Home -niminen pop-up-Ikea, jollaisia on noussut Intiaan isojen kauppakeskusten sisälle. Näiden pikku-Ikeoiden tarkoituksena on esitellä Ikea-brändi intialaisille kuluttajille. Hyderabad oli muuten ensimmäinen intialainen kaupunki, joka sai tuommoisen pop-up-kaupan, ja Hyderabad tulee olemaan myös ensimmäinen kaupunki, johon avataan - ilmeisesti ihan lähiaikoina - täysimittainen Ikea.

Näkymiä tien päältä.

Appivanhempien uusi asunto jäi etsimättä ja löytämättä, sillä ukkeli oli niin valtavan kiireinen, että hänellä ei ollut yksinkertaisesti aikaa paneutua asuntoasiaan. Harmillista. Mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla?

Appivanhemmat ovat lähdössä ylihuomenna Amerikkaan, ja kyseessä on sama reissu, joka heidän piti tehdä jo maaliskuun alussa (niihin häihin). Kumpikaan appivanhemmista ei vaikuttanut kovin innostuneelta lähtemään, ja anoppi sanoikin ihan suoraan, että häntä ei haluttaisi ollenkaan lähteä. Häissä olisi tavannut kaikki läheisimmät sukulaiset kerralla, mutta nyt Amerikassa ei olisi enää kuin anopin vanhempi sisar ja tämän mies sekä tytär ja nuorempi poika perheineen (sekä anopin nuoremman sisaren lapset). Amerikkaan meno tuottaa myös työtä, sillä lapset ovat toivoneet Intiasta kaikenlaista, lähinnä ruokatavaraa. Esimerkiksi kanssaminiälle pitää viedä jo pelkästään erilaisia linssejä yhteensä seitsemän kiloa! Tyttärelle taas pitää valmistaa muun muassa suolaisia riisilastuja, tomaattipikkelssiä ja pikkelssiä gongura-puun lehdistä. Niin ovat Intian antimet tärkeitä. Itse en ikinä pyytäisi vanhoja ihmisiä raahaamaan toiselta puolelta maapalloa yhtään mitään, ja jo ajatuskin siitä, että appivanhempien pitäisi raahata painavia matkalaukkuja minun takiani, tuntuu karmivalta.

Kävin pällistelemässä Hyderabadin Jagannath-temppeliä, joka on kopio Odishassa sijaitsevasta Puri Jagannath -temppelistä. Temppelin ulkokuori on valmistettu hiekkakivestä, ja kaiverrukset ovat varsin taidokkaita.

Olin liikkeellä taas väärään aikaan eli iltapäivällä, joten temppeli oli kiinni.

Vartija istui varmuuden vuoksi oven välissä, ettei kukaan vain päässyt livahtamaan temppeliin.

Kenkäsäilytys. (Temppeleihin ei saa mennä kengät jalassa.)

Temppeliä ympäröivän muurin maalaukset olivat minusta kaikessa värikkyydessään todella hienoja (mutta Blogger latistaa taas värit). Maalaukset ovat peräisin Ramayanasta.

Intia on minulle kuin toinen kotimaa, ja vaikka Intia joskus koetteleekin kärsivällisyyttä ja hermoja, olen Intiassa henkisesti melkein paremmin kotonani kuin Suomessa. Minulla on ollut aina vaikeuksia sulattaa autoritaarisia käskyjä, sääntöjä ja nipottamista, ja näitä kaikkiahan Suomessa riittää. Intiassa saa sen sijaan tulkita ja soveltaa, ja siitä minä pidän. Esimerkkinä mainittakoon nyt vaikka sellainen, että autolla ajaessa ei ole niin väliä, ajaako jollakin kaistalla vai kaistojen välissä. Kaistojen välissä on nimittäin paljon näppärämpi ajaa, koska siitä voi siirtyä tarvittaessa nopeasti kummalle tahansa kaistalle. Tosin täytyy sanoa, että hyderabadilaiset ovat alkaneet noudattaa kaistaviivoja varsin hyvin, ja minä taidan olla jumittunut jonnekin menneisyyteen, kun ajelen edelleen keskellä tietä.

Suomi on monella tapaa hyvä paikka asua, mutta täällä on myös paljon sellaista, mistä en pidä. Yksi ärsyttävimmästä asioista omasta mielestäni on sellainen kielteinen perusvire ja toisten ihmisen lyttääminen, ikään kuin toisen onnistuminen tai ilo olisivat jotenkin itseltä pois. Toinen pitää palauttaa maan pinnalle keinolla millä hyvänsä, ettei hän vain kuvittelisi olevansa millään lailla erityinen. Toivoisin, että ihmiset keskittyisivät omassa elämässään, toisissa ihmisissä ja koko yhteiskunnassa enemmän siihen, mikä niissä on hyvää, eivätkä tuijottaisi jatkuvasti vain puutteita. Minusta on käsittämätöntä, että niin moni haluaa tieten tahtoen pyöriskellä jatkuvassa kielteisyydessä päivästä toiseen, kun muitakin vaihtoehtoja olisi.

Aurinko on laskenut, ja viimeinen iltalenkki Hyderabadissa on päättynyt.

Inorbit-ostoskeskusta.

Legginsejä ja muita housuja kaikissa väreissä!

Viivyimme Delhissä yhden yön ennen Suomen-lentoa, ja ukkeli oli varannut meille sviitin JW Marriot Aerocitystä. Ukkeli oli käyttänyt samaista hotellia ennenkin, joten hän tiesi hotellin palvelun erinomaiseksi. Itsekin tykkään siitä, että silloin kun on tarkoitus saada palvelua, palvelu myös pelaa saumattomasti.

Kuljetus lentokentältä hotellille oli varsin miellyttävä, ja takapenkillä oli tarjolla vesipullot, pyyhkeet sekä minttupastilleja (tuossa ruskeassa laatikossa). Onnistun usein sähläämään jotenkin, ja nytkin kun otin pastillia paperista, pastilli lensi auton kattoon kuin raketti. 😃

Sviitin olohuone.

Makuuhuone.

Pukeutumis- ja kylpyhuonetilat.

Sviitti oli ihana, ja aivan erityisesti arvostin kahta vessaa. Iso peukku sille!

Huone on käyty laittamassa yökuntoon.

Ukkeli oli toivonut lentokenttänäkymää, ja sellaisen myös saimme. Nousevia lentokoneita oli hauska katsella.

Tykkäsin JW Marriottista paljon, ja se olikin kokemistani Delhin hotelleista (ainakin toistaiseksi) kaikkein mieluisin. Myös Finnairin lentohenkilökunta käyttää JW Marriottia, ja muitakin suomalaisia hotellissa näkyi. Vaikka Lodhi oli JW Marriottia hulppeampi - perushuoneiden kokokin oli 125 neliötä, ja huoneissa oli oma pulahdusallas - niin jollakin tavalla Marriott viehätti silti enemmän. Hotellissa oli minusta sellaista tyylikästä kodikkuutta, joka Lodhista puuttui. Lodhi oli jotenkin kolkko ja kliininen (ja aamiainenkin piti tilata listalta, eli ISO miinus).

JW Marriottin aulan oleskelutiloja.

Sisäpihaa.

Uima-allasaluetta.

Marriottin kuntosali oli todella hyvä, ja siellä oli sellaisiakin laitteita, joita en ole minkään muun hotellin kuntosalissa nähnyt (esimerkiksi avustettu dippi-/leuanvetolaite). Loungessa oli tarjolla illalla pientä syötävää ja juotavaa (myös lounge-tarjoamukset taisivat olla parhaat näkemäni), mutta me olimme valitettavasti ukkelin kanssa niin täynnä myöhäisestä lounaasta (ja kahdesta palauttavasta ohrapirtelöstä), että emme jaksaneet kuin kupilliset kahvia. Virhe. Hotellin aamiainen oli kattava mutta ei minusta mitenkään poikkeuksellisen hyvä.

Lammasvartaita.

Cuban sandwich.

Signature baby back ribs.

Hotellissa oli semmoinenkin erikoisuus kuin ympäri vuorokauden auki oleva kylpylä, josta sai kylpylähoitoja vaikka keskellä yötä. En ole vielä eläessäni nähnyt ympäri vuorokauden auki olevaa kylpylää, joten sehän piti käydä testaamassa - ei tosin keskellä yötä vaan yhdeksän aikaan illalla.

Olin suunnitellut ottavani Detoxifying Body Wrapin, kun en ollut koskaan sellaista kokeillut, mutta sitten sain kuulla, että kyseinen hoito olisi viileänpuoleinen. Minua oli viluttanut koko päivän, ja siksi minulle suositeltiinkin lämpimämpää Chocolate Body Bliss Scrubia, joka olikin ihan täydellinen! Ensiksi iho kuorittiin sellaisella karkealla suklaa-merisuolaseoksella, ja oikein tunsin, kuinka kaikki Intian kuonat lähtivät iholta. Kuorinnan jälkeen piti käydä suihkussa, ja sitten koko vartalolle levitettiin lämmintä suklaa"kastiketta". Lopuksi minut käärittiin tiukasti pyyhkeisiin, ja sain maata hoitopöydällä yksinäni hyvän tovin. Yritin keskittyä taustamusiikkiin, hengitykseen ja läsnäoloon, mutta mieleen pyrki taas kaikenlaisia ajatuksia. Kuten esimerkiksi sellainen, että mitä jos nyt tulisi palohälytys: palohälytys pärähtäisi soimaan, ja minä olisin siinä pöydällä tiukasti pyyhkeisiin käärittynä. Oikein näin jo mielessäni, kuinka yrittäisin päästä pyyhkeistä irti ja sitten juoksisin suklaakuorrutettuna kokoontumispaikalle.   

Nähdään taas, Intia!

Finnairin bisnesluokassa matka sujuu hyvin, kun jalkaan saa Marimekko-tohvelit.

Varmuuden vuoksi on kuitenkin hyvä istua kädet ristissä.