Aikuisten huvipuisto

Kello on nyt täkäläistä aikaa viisi aamulla (Suomessa yksi iltapäivällä), ja minua vaivaa taas näköjään jet lag, kun olen ollut hereillä kolmesta asti. Kävin hieman ennen kolmea vessassa, ja kun tuli pimeässä sänkyyn, sänky ei ollutkaan siinä, missä olin kuvitellut, ja putosin suoraan selälleni lattialle. Selkä on nyt hieman arka, mutta onneksi ei sentään käynyt pahemmin!

Istun parvekkeella pimeässä ja ihmettelen hirveän kovaa tuulta (voisi kai myös sanoa kliseisesti, että palmut huojuvat tuulessa). Saavuimme eilen tänne hotellille, ja ajattelin nyt antaa hieman elonmerkkiä ja kirjoitella varmaan aika pikaisesti kuulumisia. Elättelen nimittäin toiveita, että ukkelikin heräisi aikaisin ja voisimme mennä jo kuuden maissa aamiaiselle ja sitten ehkä salille.

Matka tänne Cancunin eteläpuolelle oli pitkä mutta ei onneksi kovin tuskainen. 

Onnea on hyvä kampaus! Tässä matkaa on takana 13 tuntia, josta suurin osa on möyritty tukka tyynyä vasten. Silti hiukset näyttävät siltä kuin olisin ne juuri laittanut. Eikä tukkaa ole edes kammattu. 😀

Mexico Cityn lentoaseman katto vuotaa ilmeisesti vähän sieltä sun täältä, mutta vuotamisongelmat on ratkaistu näppärästi erivärisin ämpärein.

Vielä viimeinen rutistus!

 
Kului kaikkiaan 26 tuntia, että pääsimme kotiovelta tänne hotellille. Hotelli (Hard Rock Hotel Riviera Maya) on ukkelin serkun valitsema, tietenkin, kun hänhän se päivänsankari on. Itse en kuuna päivänä tällaista all inclusive -lomaresorttia valitsisi, mutta tuleepahan nyt koettua tällainenkin lomailumuoto.

Hotellille on matkaa Cancunista yli 80 kilometriä, ja mitä kauemmas kaupunkiasutus jäi ja mitä enemmän tien varrella alkoi olla ainoastaan erilaisia hotellikomplekseja, sitä enemmän minua alkoi ahdistaa. Nyt olisin sitten jumissa jossakin kaameassa lomakylässä, enkä pääsisi sieltä mihinkään!

Paikan nähdessäni hieman tosin lämpenin paikalle, varsinkin kun näin melkein heti ensimmäiseksi vesiaerobictunnin, joka järjestetään joka päivä.

Tuonne olisi toiveissa tänään päästä!

En ymmärrä, mitä minulle oikeastaan on tapahtunut, sillä olin ennen sellainen jähmeä tyyppi, joka ei voinut osallistua mihinkään, kun "enhän minä nyt voi". Nykyään en suostu edes miettimään mahdollisia syitä, miksi en voisi tehdä jotakin, vaan jos haluan osallistua johonkin, minähän myös teen sen. Elämä on aivan liian lyhyt itse keksityille rajoituksille.

Olen myös vapautunut pukeutumisen suhteen. En ole koskaan eläessäni voinut käyttää shortseja, koska minulla on niin paksut sääret ja rumat polvet. Mutta nyt en jaksa välittää enää siitäkään, vaan minähän käytän shortseja, jos minua kerran sattuu huvittamaan (löysin kaiken lisäksi H&M:n alennusmyynnistä mieluisat shortsit neljällä eurolla!). Jos se nyt jonkun esteettistä silmää häiritsee, niin voi voi.

Suomessa tuskin tulee shortseja hirveästi käytettyä siitä syystä, että siellä ei ole koskaan tarpeeksi lämmin. Täällä tuota lämpöä tuntuu sen sijaan piisavan, ja ihmisten pääasiallinen ajanviettomuoto näyttääkin olevan altaalla tai rannalla oleilu.

Koko aluetta kiertää mukavan näköinen lenkkipolku, joka pitäisi käydä jossakin vaiheessa testaamassa. Kaiken uhalla.

Tämännäköisiä kavereita näkyy tuolla rantapolun varrella paljon. Kääk!

Tämä on siis sellainen all inclusive -hotelli, jossa kaikki ruoat ja juomat kuuluvat huoneen hintaan. On todella omituista mennä esimerkiksi kahvilaan, jossa ei ole mitään hintoja näkyvillä, kun mikään ei maksa mitään. Sen kun vain menee ja ilmoittaa, mitä haluaa. Ruokaa on tarjolla joka paikassa ja kaikkialla, joten laihtumaan täällä tuskin pääsee.

Yksi rantabuffeteista.

Ekat drinksut rannalla. Ilmaiset. 😯

Hotelliin tullessa käteen laitetaan ranneke, joka pitää olla siinä koko ajan. Ranneke toimii samalla huoneen avaimena ja kai jonkinlaisena tunnistimena. Minua ärsyttää pitää tällaista ranneketta ranteessa, kun siitä tulee ihan huvipuistotunnelma, mutta ei auta itku markkinoilla.

Kaiken lisäksi huoneissa on "liquor dispenser", josta saa juoda alkoholijuomia mielin määrin. En ole koskaan tämmöistä nähnyt, ja tämän kanssa pitää olla kyllä varovainen. 😅

Hieman erikoinen sisustusratkaisu: poreamme huoneen puolella. Sänky on siis tuossa vasemmalla puolella.

Parvekkeemme. T'ässä minä siis paraikaa istun.

Ukkeli ei ollut oikein tyytyväinen huoneeseemme, kun parvekkeelta ei ole merinäköalaa, mutta saa nyt nähdä, tyytykö ukkeli tähän (minä kyllä tyytyisin), vai haluaako hän vaihtaa kalliimpaan merinäköalalliseen huoneeseen.

Me olimme eilen synttäriporukan ensimmäiset paikalle saapuneet, ja ukkelin Ruotsin-serkku perheineen saapui paikalle illalla. Heitä emme kuitenkaan vielä tavanneet, sillä kävimme ukkelin kanssa kahdeksan aikaan nukkumaan. Muu porukka tuleekin tänne sitten tänään, ja luvassa on varmasti melkoista säpinää. Saa nähdä, meneekö hermo jo ensimmäisenä päivänä. Jos näyttää uhkaavalta, niin ainahan voi kääntyä liquor dispenserin puoleen!

En ole varmaan koskaan kirjoittanut postausta näin nopeasti, enkä oikein edes tiedä, mitä tuli kirjoitettua, mutta nyt kello on kuusi, ja lähden katsomaan, joka se ukkeli heräisi. Keitin ennen viittä kahvia kylpyhuoneessa, ja kahvinkeittimeen jäi vielä toinen kupillinen. Täytyy käydä pelastamassa se, ennen kuin kahvi on ihan juomakelvotonta.