Miksi sitten en ole hankkinut pyörää, vaan olen aina vain tyytynyt haaveilemaan asiasta? Tähän on montakin syytä, eikä pienin ole suinkaan se, että kaksi edellistä pyörääni varastettiin. Ei tunnu kivalta ajatukselta elää jatkuvassa pelossa, milloin tämäkin pyörä taas vohkittaisiin. Talossamme on erittäin kehno pyörävarasto, jossa ei juurikaan ole tilaa ylimääräisille pyörille. Joutuisin luultavasti jättämään pyörän ulos, ja ulkoa pyörä varastettaisiin varmasti ennemmin tai myöhemmin.
 |
| Masentava pyörävarasto. |
Minua myös hieman epäilyttää, että pyöräilyinnostukseni saattaisi lopahtaa alkuunsa, ja pyörä jäisi käyttämättä. Muistelen, että pyöräily ei ole koskaan ollut - silloinkaan, kun minulla oikeasti oli pyörä! - mikään lempiharrastukseni, enkä osaa sanoa, onko asiassa tapahtunut vuosien saatossa muutosta. Viimeisin, eikä vähäisin, syy kariutuneisiin pyöräunelmiini on nykyinen polkupyörätarjonta. Minun ei tarvitse kuin mennä jonkin pyöräliikkeen sivuille tai selata urheilukaupan mainoslehtisen pyörätarjontaa, kun jo tuskastun: milloin pyöräilystä tuli tällaista tiedettä?
Tavallista polkupyörää ei tunnu enää olevan olemassakaan; on vain hybridipyöriä, citypyöriä, maastopyöriä, cyclocross- ja maantiepyöriä. Jo itselleni sopivan pyörätyypin valinta tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Pyörämerkkejäkin on valtava määrä, ja joka merkillä tuntuu olevan kiihkeät kannattajansa.
Pyöräkuume on tänä vuonna kuitenkin sen verran kova, että innostuin hieman googlettelemaan eri pyörätyyppejä ja etsimään neuvoja polkupyörän hankintaan. En tiedä, oliko siitä tosin mitään hyötyä, sillä ohjeet saivat pääni entistä enemmän sekaisin. Pyörän ostossa näyttää olevan niin monta asiaa, jotka pitäisi ottaa huomioon, kuten esimerkiksi:
Rungon koko
"Väärän kokoinen runko saa tekemisen maistumaan puulta eikä voima välity parhaalla mahdollisella tavalla, jos runko on täysin väärän kokoinen. Rungon mitoitukseen on olemassa monta kaavaa. Netti on valitettavasti pullollaan erilaisia laskureita ja kaavoja, miten pyörän oikea koko määritellään. Kokenut harrastaja osaa kasata pyörän paperillakin, verraten geometriaa vanhoihin pyöriin käyttäen omaa kokemustaan." (Lähde.)
Kiitos. Tämä selvensikin paljon.
Jarrut
Ensin pitäisi tietää, haluaako jalkajarruja ensinkään, vai riittävätkö pelkät käsijarrut.
"Jalkajarrullisella pyörällä ei hätäjarrutukseen pysty. Hurja väite, joka vaatinee muutaman perustelun. Jalkajarrulla on kaksi tehokasta jarrutusasentoa (=polkimet vaakasuorassa). Takapyörä vastaa vain kolmannesta jarrutustehosta (verrattuna etu-+ takapyörä). Etukäsijarrun käyttö jalkajarrun kanssa on vaikeaa ja paniikkitilanteessa lähes mahdotonta." (Lähde.)
Kuulostaa lupaavalta.
Sitten pitäisi vielä tietää, haluaako rumpu-, rulla-, vanne- vai levyjarrut. Huoh.
Varusteet
"Mieti mitä varusteita tarvitset. Enemmän pyöräilevä saattaa tarvita esimerkiksi lukkopolkimia, ketjusuojaa tai pyörälaukkuja. Pyöräilyhousut, hanskat sekä ajolasit lisäävät käyttömukavuutta." (Lähde.)
Miten olisi ihan vain se polkupyörä näin alkuun?
Vaihteet
Olen ajanut vanhempieni luona äidin kolmivaihteisella pyörällä, ja olen pärjännyt mielestäni ihan hyvin, vaikka maasto onkin aika mäkistä. Miksi nykyajan pyörissä näyttää olevan järjestään 27 tai 30 vaihdetta? Mitä ihmettä ihminen tekee niin monella vaihteella?
Koeajo
Polkupyörä pitäisi ilmeisesti ensin koeajaa ennen ostamista, mikä kuulostaakin hyvin järkeenkäyvältä. Jotenkin tuommoisen koeajon toteuttaminen käytännössä kuitenkin epäilyttää. Annetaanko kaupasta pyöriä muka noin vain ulos koeajettavaksi?
 |
| Sopiva paikka evästauolle. |
Monella sivulla kehotettiin ensin kartoittamaan, millaiseen tarkoitukseen hakee pyörää, siis millaisessa maastossa tavallisesti pyöräilee, miten pitkiä lenkkejä tekee, kuinka usein pyöräilee, kuinka kovaa pyöräilee, millaisen ajoasennon haluaa jne. Tämä onkin ainoa asia, joka on minulle täysin selvä: Haluan mahdollisimman kevyen ja rullaavan pyörän, jonka ajoasento saisi olla suhteellisen kumara. Tulen ajamaan yksinomaan asfaltilla ja luultavasti myös kohtuullisen vauhdikkaasti, luultavasti korkeintaan 30-40 kilometrin lenkkejä pari kertaa viikossa. En ehdottomasti halua paksuja renkaita (en tosin mitään euron kolikon paksuisiakaan) enkä mitään toripyörää, jonka satulassa törötetään kuin kirkossa.
Eri pyörämalleista lueskeltuani päädyin sellaiseen hataraan lopputulokseen, että minulle saattaisi sopia maantiepyörä tai jonkinlainen hybdiripyörä. Maantiepyöristä tuli tosin sellainen mielikuva, että ne on tarkoitettu tosipyöräilijöille, siis sellaisille, jotka treenaavat ihan tosissaan. Maantiepyörä olisi minulle ehkä liian "edistynyt", onhan minun tarkoitus pyöräillä lähinnä peruskuntoilu- ja hupimielessä. Sitäkin rupesin miettimään, että pääsisiköhän maantiepyörällä edes niille rantakallioille? Mitä jos kuitenkin haluaisin ajaa muuallakin kuin asfaltilla, esimerkiksi Espoon ihanalla rantaraitilla?
Voisin tietysti hankkia kokeeksi käytetyn pyörän, mutta käytetyn pyörän ostaminen tuntuu aivan liian monimutkaiselta ja jännittävältä tapahtumalta. Käytetty pyörähän saattaisi olla vaikka varastettu! Kun en muutenkaan tiedä pyöristä mitään, on parempi ostaa uusi, ettei kukaan vain viilaa minua linssiin. (Sivuhuomautuksena sanottakoon, että entinen hulttiopoikaystäväni varasti kerran pyörän, jolla hän sitten tyytyväisenä ajeli. Sitä ennen hän kuitenkin maalasi pyörän mustaksi, ettei pyörää vain tunnistettaisi. Minä en pystynyt edes koskemaan pyörään, kun omatuntoni kolkutti niin paljon - saati sitten ajamaan pyörällä! Naamastani olisi varmasti paistanut kilometrin päähän, että tässä sitä ajellaan varastetulla pyörällä.)
 |
| Yhden pysähdyksen taktiikka. |
Ei kai tässä auta muu kuin mennä johonkin pyöräliikkeeseen, esittää toiveeni myyjälle ja luottaa siihen, että asiantuntija osaa auttaa minua. Epäluulo ei kuitenkaan jätä rauhaan: kun myyjä tajuaa, että olen ihan pihalla pyörien kanssa, hän yrittää taatusti myydä minulle jonkin ylikalliin härpäkkeen, vaikka saisin ehkä halvemmallakin tarpeisiini riittävän pyörän. Käyköhän tässä kuitenkin taas niin, että polkupyörä jää hankkimatta, ja haaveilu jatkuu jälleen ensi keväänä?
Tykkäätkö sinä pyöräillä? Millainen pyörä sinulla on?
En tykkää. Minulla on noin 30 vuotta vanha kitisevä Nopsa, joka saa seistä pihalla iankaikkisesti, ellei joku nuorisosta lainaa sitä pakon edessä, kun omasta pyörästä on kumi puhki. En polje näköjään edes pakon edessä. Säästyy nekin pähkäilyt ja rahat:).
VastaaPoistaMitenköhän en ole asiasta yhtään yllättynyt. :-D Onneksi ei ole mikään pakko pyöräilläkään. :-)
PoistaKyllä tykkään kovasti pyöräilemisestä -tosin vain Suomessa. Täällä Barcelonassa itse asiassa en ole koskaan pyöräillyt -ei kiinnosta mennä liikenteeen sekaan vaikka rannassa onkin kivasti polkupyöräreittejä. No kuitenkin. Ostin pyöräni käytettynä monta vuotta sitten ja se kulkee vieläkin -tosin saattaa olla että joudun tänä kesänä vaihtamaan. Minulla on sellainen kivannäköinen perus-maastopyörä, jollaista kaikki pikkupojat katselevat ihaillen :D. Voin suositella sellaista, tosi näppärä kaupunkiajeluun, pääsee hyvin puikkelehtimaan pikku kujillakin eivätkä töyssyt ja mäet haittaile. Kovin kovaahan sillä ei pääse maanteillä, mutta enempi ajelenkin kaupungilla vaan asioita hoitaessa yms...minähän en autolla nääs aja.
VastaaPoistaBarcelonan liikenne näytti kyllä sellaiselta, että en minäkään välttämättä haluaisi siellä pyöräillä.
PoistaVau! Sinulla on sitten varmasti hienon näköinen pyörä. :-) Itse haluaisin mahdollisimman huomaamattoman näköisen pyörän, ettei kukaan voro vain katsoisi, että tuossapa on kivan näköinen menopeli. Maastopyörä tuntuu ajatuksena minusta vähän vieraalta, kun minun mielessäni maastopyörä on juuri sellainen paksuhkorenkainen, jota polkiessa joutuu tekemään oikein töitä. :-) Mutta mielikuvani maastopyörästä on varmasti väärä, kun en ole (vielä) käynyt pyöriin kaupassa tutustumassa.
Hybridi kuulostaisi noihin tarpeisiin hyvältä valinnalta. Jos pyöräilyinnostus kuntoilumielessä kasvaa, niin sitten cyclocross. Maantiepyörällä ei kannata paljon sileältä asfaltilta poiketa eli rantaraitti ei ole sen paikka. Runkokooltaan ja geometrialtaan sopiva pyörä pitäisi löytyä asiantuntevan pyöräkauppiaan avustuksella (iso osa suomalaisista varsinkin naisista ajaa ihan liian isolla pyörällä). Lisäksi kannattaa panostaa omaan peppuun sopivaan satulaan (pehmeä soffapenkki ei sovellu kauppamatkoja pidempään ajamiseen). Mä tykkään levyjarruista. Napavaihteiset, joita 3-vaihteiset ja yleensä 5- ja 7-vaihteiset ovat, ovat huollon kannalta helpompia mutta monesti raskaampia polkea. Mulla ei työmatkapyörässä ole vaihteita lainkaan ja talvella siinä on nastarenkaat, maastopyörässä on sitten vaihde jos toinenkin ja nippeli ja nappeli sinne ja tänne.
VastaaPoistaItsekin rupesin miettimään, että se maantiepyörä ei taitaisi sittenkään olla minulle paras valinta, koska aivan varmasti haluaisin siellä rantaraitillakin ajella. Pyörä saisi ehkä kuitenkin olla vähän monikäyttöisempi, ja hybridi voisi tosiaan olla paras valinta.
PoistaTuo satulajuttu on ihan totta! Sen harvan kerran kun olen jollakin lainapyörällä ajellut, haarut ovat olleet ajamisen jälkeen monta päivää järkyttävän kipeät. Olen ajatellut, että vika on ollut siinä, että pyöräilen niin harvoin, ja takapuoli on kipeytynyt siitä syystä, mutta satulalla on varmasti ollut paljon tekemistä asian kanssa.
Suuri kiitos hyvistä vinkeistäsi! Tuota talviajoakin mietin, että mitä jos haluaisin ajaa talvellakin. Jään miettimään asiaa.
Mukavia pyöräilyjä sinulle!
Onneksi en tiennyt, että pyörän hankkiminen on noin vaikeaa, menin vain kauppaan ja ostin mielestäni sopivan sopivalla hinnalla. Jos olisin tuon kaiken tiennyt, olisin varmaan ilman pyörää edelleen... minä tykkään pyöräilystä, kesäisin pyöräilen työmatkat oikeastaan aina, viime kesänä suunnittelin pyöräretkeä lasten kanssa, mutta jäi vielä tekemättäm ehkä me jo tänä kesänä poljetaan johonkin kivaan paikkaan syömään eväät ja ehkä pulahdetaan uimaankin...
VastaaPoistaNoin se olisi varmaan parasta tehdäkin, että menisi vain kauppaan ja ostaisi jonkin pyörän. :-D
PoistaPyöräretkenne kuulostaa ihanalta. Toivottavasti se tänä kesänä toteutuu!
Toivottavasti löytyy hyvä pyörä:) Tykkään pyöräilystä mutta pyöräni on rikki,ja hieman vaikeaa viedä se korjattavaksi ilman autoa. Tel Avivissa on joka parin sadan metrin päässä vuokrapyöräasema,aina sanon itselleni että kokeilen mutta en ole vieläkään kokeillut.Täällä näkee todella paljon sähköpyöriä,niitä saa varoakin,mutta ovat kyllä käteviä kulkuvälineitä. Jätin hyvän citypyöräni pojan pyöräkellariin Helsingissä kun tulin tänne takaisin,ehdin käyttääkin sitä muutaman kesän,ja sitten joku oli mennyt ja hajottanut sen ,törkeää!
VastaaPoistaToivotaan. :-)
PoistaHelsingissäkin on nykyään hyvä polkupyörävuokraussysteemi, mutta en ole koskaan kokeillut sitä. Ne pyörät eivät oikein vastaa mun tarvettani, ja vähän väärällä suunnallakin ne ovat. Sähköpyörät ovat lisääntyneet käsittääkseni Suomessakin.
Saipa pyöräsi törkeää kohtelua! Meidänkin talossa on esiintynyt ilkivaltaa polkupyöriä kohtaan, eikä sekään ainakaan kannusta hankkimaan pyörää.
Olen koko talven haaveillu sähköpyörästä ! Heti kun lompakko sallii niin ostan . Täälä Tukholmas se tosi yleistä . Tädit ajaa tosi näppärästi ja sujuvasti esim mäet ylös ja pian tämäkin täti ajaa tukka hulmuten ......
VastaaPoistaToivottavasti lompakko sallii sähköpyörän hankkimisen pian! Parempi, että minä en mene edes katselemaan sähköpyöriä, etten vain saa kohta päähäni, että munkin on saatava sellainen. :-D
Poista:) joo, ne on niin käteviä että jos pääset vaikka koeajamaan niin irti ett enää päästäis pyörästä :)
PoistaKiitos kun varoitit! ;-D
PoistaOltiin viime viikko lomalla hiihtelemässä ja sillä välin täältä oli sulaneet lumet ihan kokonaan, joten uskalsin taas kaivaa pyörän tallista ja polkea ekan kerran töihin. Talvella en pyöräile, jos on vähänkään liukasta. Siitä ei kumminkaan hyvää seuraa.
VastaaPoistaSikälimikäli olen oikein ymmärtänyt, maantiepyörissä on hirmu kapeat renkaat, jotka ei tosiaan sovellu muualle kuin asvaltille. Ja on kuulemma melkoisen kiikkerä peli tottumattomalle, joten ainakin mun ukkeli valitsi sellaisen kevyen kilpapyörän tapaisen, jossa on vähän leveämmät renkaat kuin maantiepyörässä. Enimmäkseen pyörä tosin on ollut tallissa, mikä oli odotettavissa, koska heti kun kelit sallii pyöräilyn, aukeaa myös ensimmäiset golfkentät ja sen jälkeen ukkelia ei näy muutamaan kuukauteen :). Mutta kun se pyöräkuume oli vähintään samaa luokkaa kuin sulla, niin se pyörä oli saatava, vaikkei halunnutkaan vastata mun kysymykseen siitä, että milloin (ja minne) sillä ajatteli ajaa. Yhtä tyhmä hankinta (mun mielestä) kuin lumilautansa aikanaan. On kato niin kallista se lautavuokraus rinteillä, että on parempi ostaa oma. Taisi tulla muutaman sata euroa hinnaksi sille ainoalle päivälle, jona sillä laski.
Mutta ettei nyt menis ihan ukkelin mollaamiseksi, niin mulla on sellainen oikein paksurunkoinen, ihana, tukeva pyörä, jossa on etukori ja jolla ajetaan ihan pystyssä. Helkkarin raskas polkea, mutta tuntuupahan, että on pyöräillyt :D. (Ukkeli olis halunnut mulle ostaa sellasen hybridipyörän, mutta tein selväksi, että mulla ei ole mitään hinkua lähteä pers pystyssä polkemaan maanteille, vaan ainoastaan mennä sillä pyörällä sinne minne talvella menisin kävellen. Onneksi uskoi, eikä järkännyt mitään ylläripylläriä ja tuonut mullekin jotain kiituria pihaan).
Asiantunteva liike on paras valinta. Ei tarvi kuin itse tietää, mitä sillä pyörällä haluaa tehdä. Ja sehän se varmaan onkin se vaikein osuus :D.
Tsemppiä valintaan! Yhtä haastavaa kuin puhelimen osto nykyään.
Kiva, että olet ollut lomalla! Toivottavasti oli rentouttava loma. <3
PoistaMinä en ole edes nähnyt maantiepyörää vielä livenä, mutta en tajunnut, että niissä olisi noin ohuet renkaat. Ei todellakaan kuulosta sopivalta kulkupeliltä soraiselle rantaraitille! Ja muutenkin kuulostaa aika vaaralliselta mulle, kun on näitä törmäilykokemuksia jo ennestäänkin.
Naurattivat nuo sinun ukkelisi hankinnat ja niiden perustelut. Kuulostaa vähän samanlaiselta tapaukselta kuin minun ukkelini. :-) Minä en ole vielä tähän mennessä ollut kovin hanakasti estelemässä, että et nyt osta sitä tai tätä, kun ne kumminkin jää käyttämättä, mutta olen päättänyt muuttaa taktiikkaa. Pitäähän jonkun sentään toimia järjen äänenä. :-) Tosin nyt kun tarkemmin ajattelen, niin eipä ukkelikaan ole estellyt minun hankintojani, jotka eivät aina ole olleet ihan napakymppejä nekään. Paraikaakin mietin, että mitä ihmettä tekisin kosketinsoittimelle, joka on vierashuoneen sängyn alla, kun ei sille muutakaan säilytyspaikkaa ole. Soittajaa ei nimittäin tästä taloudesta taida löytyä, vaikka niin kuvittelin. :-D
Asiantunteva liike on varmasti paras valinta, mutta ensin pitäisi vain saada itsensä semmoiseen. Eivät ne näköjään kotiinkaan tule.
Puhelimen osto on mulle onneksi kovin helppoa, kun on tuo kotinörtti, joka hankkii aina samaa merkkiä ja viimeisintä mallia. Mun tehtäväksi jää vain estellä, että en mä sellaista halua enkä tarvitse, vaikka kumminkin tekee salaa mieli. :-)
Kosketinsoitin sängyn alla :D :D. Vielä parempi kuin soutulaite :D.
PoistaNauran harvoin ääneen, mutta nyt oli pakko.
Ja mitä tohon toisen estelyyn tulee, niin mun mies taitaa olla psykologisesti käänteislahjakas. Tuputtaa mulle aina rahaa ja käskee ostaa itselleni jotain kivaa, josta seuraa aina se, että en varsinkaan osta, vaan alan inttämään, että en tarvi mitään. Ja samaan aikaan muut naiset, joiden miehet on sanoneet, että "et sitten törsää tai osta mitään turhaa", ostelee kassit täyteen kaikenlaista :)
Pitää vielä lisätä tähän, että kosketinsoitin on vierashuoneen sängyn alla siksi, että meidän oman sängyn alla on jo ukkelin vatsalihaspenkki - jota ukkeli ei ole kertaakaan käyttänyt. :-D
PoistaSama juttu meillä, että minäkään en koskaan muka tarvitse mitään. Ukkeli tykkää käydä myös yhdessä ostoksilla, ja minua hieman ahdistaa, kun hän sitten odottaa jossakin kaupan tuolissa tai kahvilassa, että minä teen valintani. Kiireessä kun tulee tehtyä kaikkein pahimmat virheostokset. Olen tosin vihdoin ja viimein oppinut ymmärtämään, että ukkeli voi oikeasti odottaa vaikka kuinka kauan, ilman että häneltä menee hermo. Kunhan vain puhelimessa tai läppärissä on tarpeeksi virtaa. ;-)
En muista, että minunkaan ukkelini olisi koskaan kieltänyt minua törsäämästä tai ostamasta jotakin. Aika ovelia nämä meidän ukkelit!
:D. Vatsalihaspenkki :D.
PoistaTäytyy vain sanoa, että onneksi meillä ei ole enempää sänkyjä. :-)
PoistaTykkään pyöräillä ja omistan Nopsan. Ainakin muistaakseni. Se sijaitsee luultavasti suvun mökillä ja pyöräilin sillä juuri ihan vasta, korkeintaan 15 vuotta sitten... Nykyisestä asunnostani on ihan liian helppo kävellä joka paikkaan, mutta muuton takia olen nyt myöskin varovasti vilkuillut uudenaikaista pyörätarjontaa. Tulevasta asunnosta olisi juuri sopiva pyörämatka töihin ja kauppaan. Ehkäpä pitäisi kokeilla? Jos vaikka ensin harjoittelee varovasti kuntosalin pyörällä, jolla on vaikea ainakaan törmäillä.
VastaaPoista-Outi
Kuntosalin pyörällä on tosiaan vaikea törmäillä. :-) Minulla on kotona kuntopyörä, joka tosin on nyt alakerran varastossa, kun olen kyllästynyt polkemaan sillä. Kuntopyörällä polkeminen on niin tolkuttoman tylsää puuhaa!
PoistaTörmäilystä tuli muuten mieleen, että pitäisi varmaan perehtyä ennen pyöräilyn aloittamista nykyisiin liikennesääntöihin. Minusta tuntuu, että säännöt ovat muuttuneet hirveästi siitä, kun olen viimeksi pyöräillyt. Autolla ajaessakaan en koskaan tiedä, milloin pitää antaa tietä, ja kenellä on etuajo-oikeus. Vai meneekö se niin, että pyöräilijällä on aina etuajo-oikeus...
Mökkipyöräily kuulostaa kivalta. :-)
Hurjaa, sama kuin ostaisi sukset tai läppärin, pitää jo mennä kuluttajakurssille, että osaisi jotain ostaa. Minä kävelin liikkeeseen, jossa oli iso piha, kokeilin useampaa pyörää ja otin sen, jolla oli mukavin ajaa. Ainoo vaatimus jalkajarru ja matala runko,että pääsen siltä poiskin. Kyllä sillä ajelee sen kun minä kesäisin tarvitsen.
VastaaPoistaSinä olet sellainen suorittaja, että hyvä ja rehellinen asiakaspalvelija on tarpeen :)
Sinun ostokokemuksesi kuulostaa jotenkin niin seesteiseltä. Minä taidan joutua menemään johonkin urheilu- tai pyöräliikkeeseen, joka ei ole pihaa nähnytkään ja jossa saa haeskella asiakaspalvelijaa niin kauan, että hermo meinaa mennä. Sitten paikalle ilmaantuu nuori ja lipevä heppu, jonka ainoa tarkoitus on myydä mahdollisimman paljon pyöriä tunnissa ja joka ei ole yhtään kiinnostunut minun tarpeistani. Ai miten niin pessimisti? :-D
PoistaHyvä pointti tuo viimeinen. :-)