Hemmetin kirjoneule

Kerroin jokin aika sitten, että olin vihdoinkin oppinut neulomaan villasukan kantapään ja saanut aikaiseksi useammankin parin sukkia. Juhuu! Perussukkien neulominen on minusta kivaa puuhaa, sillä kun malli on tarpeeksi yksinkertainen, television katselukin onnistuu neuloessa vaivattomasti. En nimittäin halua neuloa sellaisia sukkia, jotka vaativat kaiken huomion, eikä samanaikainen telkkarin katselu siis onnistu. Kyllä samalla iskulla pitää saada vähintään kaksi kärpästä! Kovin kauan perussukat eivät kuitenkaan jaksaneet minua innostaa, vaan halusin lähteä uusia haasteita kohti: päätin opetella neulomaan palmikkoneulesukat, pitsineulesukat ja kirjoneulesukat.

Sitä ennen pitää kuitenkin palata hieman ajassa taaksepäin. Innostuin nimittäin joulun jälkeen tilailemaan Novitan alennusmyynnistä vähän neulelankoja. Kun jättimäinen paketti sitten saapui, tajusin, että homma oli tainnut lähteä vähän hanskasta. En todellakaan tarvinnut sellaista kasaa lankoja, varsinkin kun suurin osa langoista oli aivan muita kuin sukkalankoja. Olin suunnitellut neulovani esimerkiksi huivin, pari pipoa, keepin ja mitä vielä, mutta nyt näiden muiden juttujen neulominen ei enää innostanutkaan. Minun piti laittaa villalangat äkkiä piiloon, ettei ukkeli vain näkisi, millaisen lankavuoren omistajaksi olin yhtäkkiä tullut. Jotkut naiset piilottelevat miehiltään ostamiaan vaatteita, mutta meillä piilotellaan villalankoja. 😎 Kaiken lisäksi en enää edes pitänyt suuresta osasta tilaamiani lankoja, sillä langat olivat aika synkeän värisiä, enkä vain jotenkin pysty tuijottamaan tunnista toiseen tummanpuhuvaa neuletyötä. Ajatuskin ahdistaa.

Mitä tästä taas opimme? Ööh... Että ei kannata tilata lankoja netistä?

Ensimmäiset palmikkoneulesukat menivät ystävälle, joten niistä ei ole kuvaa, mutta tässä on toinen neulomani palmikkosukkapari.

Malli täältä (sovellettuna).

Tosin olihan sitä palmikkoa näissäkin:

Malli: Novitan sukkalehti 2015 (Saimaa-sukat).

Nämä olivatkin vähän haasteellisemmat sukat, sillä ne neulottiin toistensa peilikuvana. Olin varma, että peilikuvana neulominen ei minulta onnistuisi, mutta kun vain seurasin ohjetta tarkasti, niin onnistuihan se kumminkin.

Pitkävartisten sukkien neulominen oli tuntunut etukäteen ajateltuna pelottavalta ajatukselta: mitä jos en saisikaan työtä loppuun, vaan innostukseni lopahtaisi kesken sukan! Kokemus on kuitenkin osoittanut, että pitkävartisia sukkia on minusta itse asiassa mukavampi neuloa kuin lyhytvartisia - juuri siitä syystä, että neulomista riittää pidemmäksi aikaa.

Malli täältä.

Nämä ovat oikeastaan lempisukkani: mukavat tehdä, mukavat käyttää, ja värikin miellyttää!

Minulla on tosin näiden hieman työläämpien, pitkävartisten sukkien kanssa semmoinen ongelma, että en raaski käyttää niitä! Pelkään kai, että sukat kuluvat, ja niinhän ne tietysti ajan myötä kuluvatkin, mutta ainahan voin neuloa uudet. En vain kerta kaikkiaan saa otettua sukkia käyttöön.

Jo aiemmassa sukkapostauksessani kerroin, että olen tehnyt neuloessani varmasti kaikki virheet, jotka ihminen vain voi tehdä. Uusien mokien mahdollisuus tuntuu kuitenkin rajattomalta.

Kun olin todennut, että pitsisukkien neulominen onnistuu, päätin kokeilla, miten minulta onnistuisi haasteelliseksi luokiteltujen pitsisukkien neulominen. Kävi ilmi, että sukkien neulominen itsessään ei ollut vaikeaa, vaan vaikeaa oli se, että pitsineulekaaviot (joita oli sukissa neljä erilaista) oli printattu lehteen hirveän pieninä. Vaikka kuinka yritin tihrustaa kaaviota, menin koko ajan sekaisin siitä, millä rivillä ja missä kohdassa kulloinkin olin. Samanaikainen television katselu oli lähestulkoon mahdotonta, mutta purkamiseksi homma meni vasta siinä vaiheessa, kun piti vielä yrittää whatsappaillakin samalla.

Vasta kun keksin tulostaa kaaviot isompina ja laittaa kaavion päälle pahvisen läpyskän, jota siirsin aina sen mukaan, millä rivillä olin, homma rupesi onnistumaan. Sain kuin sainkin sukat valmiiksi, ja sovittelin niitä ylpeänä. Vasta silloin tekemäni kaamea moka paljastui.

Huomaatteko sukissa mitään eroa?

Malli: Novita Kevät 2017 -lehti.

Oikean puolen sukka on paljon vaaleampi kuin vasemman puolen sukka. Väriraja kulkee noin 15 senttiä oikean sukan suusta alaspäin.

Olin toki tiennyt, että lankakerien väreissä saattaa olla pieniä eroja ja että lankakerän eränumero tulisi aina tarkistaa ennen ostamista, jotta langat olisivat varmasti samanväriset. En ollut kuitenkaan tajunnut, että samasta kaupasta, samaan aikaan ostetut, vierekkäiset lankakerätkin voivat kuulua eri eriin!

Tämä paljastui vasta, kun tutustuin (sukkien jo valmistuttua tietenkin) lankojen vyötteisiin.

Vyötteet ovat muuten täysin samanlaiset; vain eränumero on eri.

Arvatkaapa, ottiko hieman päähän?

Ei auttanut kiroilu eikä itku markkinoilla. Niin paljon kuitenkin harmittaa, että melkein tekisi mieli neuloa samat sukat erivärisinä uudestaan. Kyllä minä teille vielä näytän! Se hyvä puoli tässä on, että en todennäköisesti koskaan enää unohda syynätä eränumeroa ja pidä itsestäänselvyytenä sitä, että vierekkäiset lankakerät kuuluisivat - totta kai! - samaan erään.

Muutoin tunnen itseni sukkamarkkinoilla jopa jonkinlaiseksi konkariksi, sillä osaan jo soveltaa ohjeita, jos jokin niissä ei miellytä. Tykkään esimerkiksi tästä hieman koristeellisemmasta kantapäästä (onko tämä ranskalainen kantapää nimeltään?), ja olen tunkemassa sitä nykyään joka sukkaan.

Värisilmäni vaatii vielä kehittämistä, paljonkin, ja pitäisi kai vain kokeilla erilaisia väriyhdistelmiä rohkeasti.

Entä sitten se kirjoneule?

Olen sitäkin sinnikkäästi yrittänyt, mutta kun ei perkele onnistu, niin ei onnistu. Vaikka olen valinnut ns. helppoja malleja, joissa ei ole pitkiä lankajuoksuja (=nurjalla puolella kulkevia lankoja), sukista ei ole tullut siltikään mitään. Onnistun vetämään langan aina liian kireälle, jolloin sukka ei jousta leveyssuunnassa yhtään, ja myös lankojen kuljettaminen sormen päällä tuntuu minusta hirveän vaikealta ja kömpelöltä. Kaikkein eniten minua turhauttaa kuitenkin se, että kirjoneule etenee minulta niin hitaasti, että sukkien valmistumiseen menisi varmasti kuukausi, ja sen samanaikaisen telkkarin katselun kanssakin on vähän niin ja näin. Olen siis luopunut toivosta, että pystyisin joskus neulomaan kirjoneulesukkia, ja tyydyn vain nostamaan hattua niille, jotka sen homman osaavat.

 
Neulomisiin!