Ovista ja ikkunoista

Autiotalorintamalla on ollut viime aikoina kovin hiljaista, joten asialle piti tehdä pikaisesti jotain. Olen tällä hetkellä taas Itä-Suomessa, ja täällä ei onneksi tarvitse kovin kummoisia etsintöjä suorittaa, jotta autiotalon löytää. Kaiken lisäksi sain mukaan kaverinkin - ainoan ihmisen minun lähipiiristäni, joka lähtee mielellään mukaani päämäärättömille ajeluille ja autiotalokeikoille: äidin.

Tohmajärven aseman baari myynnissä.

Olin haaveillut löytäväni sellaisen autiotalon, jota pääsisi tutkimaan sisältäkin, eikä aikaakaan, kun sellainen löytyikin.

Auto vain parkkiin ja taloa tutkimaan!

En löytänyt ovea, ja hetken aikaa luulin, että sisätilat jäisivät näkemättä. Onneksi talon vieressä oli niin korkeat lumikinokset, että sain kammettua itseni ikkunasta sisään. 😀

Nyt kun katson tätä kuvaa, niin tuossahan on ihan selkeästi oviaukko. Miten en sitä huomannut? No, tulipahan kiipeiltyä!

Yläkertaan meni suhteellisen hyväkuntoisen näköiset portaat, joten ensimmäiseksi piti käydä yläkerrassa. Äiti oli jäänyt autoon odottamaan ja miettinyt siellä, etten vain olisi mennyt talon yläkertaankin. Äiti kertoi kuitenkin arvelleensa kaiken olevan hyvin, kun mitään romahduksen ääntä ei kerran kuulunut. 😀

Talo oli aika huonossa kunnossa, mutta komea uuni yläkerrassa oli!

Vintillekin meni portaat, mutta vintillä näkyi olevan niin pimeää, että päätin jättää siellä käymisen välistä.

Talossa ei ollut jäljellä enää mitään irtaimistoa. Sisältä löytyi ainoastaan muutama vanha kenkä ja lehti.

Tämä oli lapsen pieni kenkä, vaikka kenkä näyttääkin kuvassa paljon isommalta.

Autiotalolta matkamme jatkui kohti Kiihtelysvaaraa. Hämmästelimme sitä, kuinka lumisia maisemat täällä vielä olivat. Päätiet olivat olleet sulat ja kuivat, mutta sivuteillä oli vielä ihan täysi talvi.

Ihmettelimme myös sähkölankoihin ripustettuja heijastinläpysköjä, jotka heiluivat tuulessa.

Heijastinläpysköjä oli aina peltoaukeamien laidassa, ja miettimme, mahtoiko niillä olla jotain tekemistä lintujen kanssa. Varmaa selitystä emme kuitenkaan asialle keksineet. 

Löysimme myös joen, joka osoittautui Jänisjoeksi. Joen varrella kuohui koski.

Tien varrella oli myös seimi, ja ihmettelimme, ettei seimeä ollut korjattu joulun jäljiltä pois. Kiteen tien varressahan on myös aina jouluisin seimi, mutta se korjataan joulun jälkeen pois.

Mukavaa sunnuntain jatkoa!