Kahvin pimeä puoli

Viime päivinä lehdissä on taas ollut puhetta kahvin myönteisistä terveysvaikutuksista ja siitä, kuinka kahvi voi ehkäistä monia sairauksia. Itselläni on kahvista kuitenkin myös päinvastaisia kokemuksia, ja niistä ajattelinkin nyt kirjoitella.

Tein joulukuun alussa elämäni ensimmäisen yövuoron, ja koska en osaa nukkua päivällä, en ollut nukkunut yövuoroa edeltävänä päivänä ollenkaan. Olin nukkunut selkäkivun takia myös kaksi edeltävää yötä äärimmäisen huonosti, nelisen tuntia per yö, joten yöunet olivat jääneet todella vähiin. Yövuoron jälkeen aamulla kotiin palattuanikaan en nukkunut kuin kolmisen tuntia, kun enempää ei tuntunut nukuttavan. 

Lyhyiden unien jälkeen herättyäni rinnassani alkoi kiusallinen muljahtelu, joka vaivasi pitkin päivää. Tunnistin muljahtelun sydämen lisälyönneiksi, sillä minulla oli ollut samaa vaivaa joskus parikymppisenäkin. Lisälyönnit ovat yleensä vaarattomia, vaikkakin ikäviä tuntemuksia, ja ne tuntuvat sydämenlyönnin väliin jäämisenä tai muljahduksena rinnassa. Ne johtuvat tavallisesti muista kuin sydänperäisistä syistä, esimerkiksi valvomisesta, alkoholista, tupakasta, kahvista tai stressistä, ja minulla lisälyöntien aiheuttaja tuntui olevan se valvominen. En osannut huolestua asiasta, vaikka lisälyöntejä tulikin ehkä viitisenkymmentä päivässä, ja osa niistä oli niin voimakkaita, että niihin liittyi myös hetkellistä tajunnan menetyksen tunnetta.

Yövuoro aiheutti minulle vielä toisenkin ongelman, nimittäin jalkojen turpoamisen. Jalkani turposivat yön aikana niin valtavasti, että kävelin lopulta kuin ankka, vaappuen puolelta toiselle, kun jalkani olivat niin paksut ja kipeät. Turvotus onneksi hieman helpotti, kun nostin jalat tuolin päälle, mutta enhän minä voinut koko yötä jalat tuolilla viettää, kun töitäkin piti tehdä! En tiedä, onko jalkojen turvotus yövuorossa tavallistakin, mutta minulle jäi turvotuksesta ja lisälyönneistä sen verran paha trauma, etten tulevaisuudessa halua tehdä yövuoroja, ellei ole aivan pakko.

Lisälyönnit jatkuivat päivätolkulla, eikä auttanut, vaikka kuinka yritin nukkua univelkojani pois. Lisälyönnit tosin vähenivät niin, että muutaman viikon päästä niitä tuli enää muutama päivässä, kunnes sitten joulun jälkeen vaiva taas paheni. Olin aivan epätoivoinen, kun ajattelin, että joutuisin kärsimään vaivasta lopun elämääni. Ei yhtään ilahduttanut, että tiesin lisälyöntien olevan vaarattomia, kun välillä meinasi vintti pimetä.  

Kun olin eliminoinut kaikki muut mahdolliset lisälyöntien aiheuttajat, päätin viimeisenä oljenkortenani kokeilla, auttaisiko kahvin poisjättäminen. (Onko kukaan muu muuten kärsinyt lisälyönneistä? Oletteko saaneet selville lisälyöntien aiheuttajaa ja/tai päässeet niistä eroon?) Kahvista luopuminen tuntui aivan kamalalta: millaisia aamuiset lehdenlukuhetkenikin olisivat, jos ei olisi kahvimukia vieressä? 

Ensimmäinen kahviton päivä olikin kaikin puolin aivan kauhea. Onneksi minulla oli silloin vielä lomaa ja sain olla kotona, sillä olisin tuskin jaksanut raahautua mihinkään. Haahuilin koko päivän ympäriinsä kuin mikäkin zombie, kun väsytti niin kovasti. Iltapäivällä piti nukkua tunnin päikkärit, vaikka normaalisti uni ei päivällä tule, vaikka kuinka väsyttäisi. Päätäni särki, eivätkä mitkään särkylääkkeet auttaneet. Kahvia ei varsinaisesti tehnyt mieli, vaikka katselinkin kaihoisin mielin kahvivalikoimaamme, joka sattui - mitä kohtalon ivaa! - olemaan juuri tuolloin poikkeuksellisen suuri: tarjolla olisi ollut esimerkiksi kahta lajia bolivialaista kahvia sekä joulukahvia. Olin päättänyt olla myös ilman mustaa teetä, joten juomavaihtoehdoiksi jäivät enää valkoinen ja vihreä tee sekä rooibos. Nämä kaikki olivat sellaisia teelaatuja, joihin en normaalisti koskenut pitkällä tikullakaan, ja varsinkin rooibosta välttelin kuin ruttoa.

Toinen kahviton päivä oli sekin kauhea, mutta ei aivan yhtä kauhea kuin ensimmäinen. Mietin, millaista myrkkyä kahvi oikein onkaan. En ollut edes tiennyt olleeni kahviin niin koukussa, että saisin kahvinjuonnin lopettamisesta oikein vieroitusoireita. On se kumma, että tupakanpolton lopettaminen onnistuu tuosta vain (sen kuin vain päättää olla polttamatta; koettu on), mutta kahvinjuonnin lopettamisesta tulee kamalat vieroitusoireet!

Join siis kahvin sijasta joko vihreää, valkoista tai rooibosteetä. Kirjoittelin teelaatuja maistelessani ylös analyysejä eri teelaaduista, kun ajattelin tulla oikein teeasiantuntijaksi. Tässä kommentteja muutamasta juomasta.

White tea with raspberry: Voimakas vadelman tuoksu. Maku on pettymys: tee maistuu pahville, ei vadelmalle. Toisaalta hyväkin, koska nyt vadelman maku ei ala ainakaan tökkiä.

White tea with orange: Mieto mutta kuitenkin hyvin tunnistettava appelsiinin aromi. Kiva tee, jossa mikään ei ärsytä. Aika neutraali juoma.

Ginger-Lemon: Todella kipakka inkiväärin maku. Pussia ei parane liotella liian kauan, ettei tajunta räjähdä. Mausteinen, polttelee kitalaella. Pussi painaa ihan helvetisti, ja sisällä näyttää olevan kauheasti tavaraa - mitähän siellä on? Pussi on ihan saksalaisen näköinen, ja saksalaistahan tee näyttää olevankin. Epäilyttävää. Jos flunssa ei pysy tällä loitolla, niin sitten on jo kuollut.

Pukka detox: Vahva sitruunan tuoksu ja melko vahva aniksen/fenkolin maku. Vaatii kyllä totuttelua, kun olen tottunut näihin makuihin vain intialaisessa ruoassa. Sitruunaruoho maistuu myös. Kardemummaakin tässä pitäisi olla ja korianteria, mutten saa niitä itse kiinni. OMG.

Liptonin teet osoittautuivat poikkeuksetta kamaliksi.

Lipton citrus: Ensivaikutelma: haisee ja maistuu kainalohielle. Kun pussin antaa liota tarpeeksi kauan, kainalohiki katoaa, mutta niin katoaa sitruunakin. Kainalohiki tuntuu kuitenkin jälkimakuna, joka jää elämään suuhun pitkäksi aikaa. Melko mitäänsanomaton juoma.

Lipton mint: Hyvin mieto mintun tuoksu. Mintun maku tuntuu vasta jälkimakuna, joka jää taas pitkäksi aikaa kielen päälle ja kitalakeen pyörimään. En tykkää.

Rooibos metsämarja: Tuoksuu... metsämarjoille? Mieto (metsämarjojen?) maku.

Rooibos kermakaramelli: Ehkä tämä maku on lähinnä kermakaramellia? Kun kerran pussissa niin lukee...

Rooibos appelsiini: Mitä tästäkin nyt sanoisi. Maistuu appelsiinille? Pistävä, hieman epämiellyttävä tuoksu, josta tulee epämiellyttäviä mielleyhtymiä. En vaan keksi mitä. Miten nämä rooibokset maistuvat kaikki jotenkin samanlaiselle?

Olikohan se neljäs vai viides kahviton päivä, kun olin tulossa kaupan kautta kotiin, ja yhtäkkiä minulle tuli kauppakeskuksessa mieli mennä kahvilaan juomaan teetä! Siis sitä rooibos-hirvitystä, mitä olin kammonnut ja kartellut koko elämäni! Niin kauan siis kesti, että pääsin kahvista henkisesti eroon ja opin pitämään teestä. Kävin sen jälkeen useamminkin kahvilassa teellä, sillä minulle oli avautunut kahvilassa teiden myötä aivan uusi maailma. Oli jännittävää tutkailla, millaisia erikoisia teitä missäkin kahvilassa oli ja kokea uusia makuelämyksiä. Sitäkään en ollut tiennyt, miten monella eri tavalla teetäkin voi tarjoilla. Hyvästi tylsät teepussit! Yhdessäkin kahvilassa teen haudutuspussiksi laitettiin villasukan kokoinen pussukka, joka sai roikkua lasissa koko teen juomisen ajan.

Onneksi sain tähän kuppiin opastusta myyjältä. Muuten olisi käynyt niin sanotusti köpelösti.

Eniten tykästyin valkoiseen teehen, ja myös monet kahviloiden rooibokset ovat olleet oikein kivoja juomia. Vihreästä teestä en oikein pidä vieläkään.

Erilaisten teemakujen myötä olin havahtunut myös siihen tosiasiaan, että kahvi on itse asiassa aika pahan makuista. Miksi ihmeessä siis join sitä? Kahvin juomisesta oli kai vain tullut tapa - kahvilla ja Hesarilla päivä käynnistyi mukavasti, ja kahviin liittyi myös sosiaalinen aspekti, kun muiden seurassa kahvittelu oli niin kivaa. Nyt huomasin, että kyllä se päivä käynnistyy teelläkin ja että kahvilassakin voi ihan yhtä hyvin juoda teetä.

Parissa kahvittomassa viikossa lisälyönnit ensin vähenivät, ja sitten yksi kaunis päivä havahduin siihen, että lisälyöntejä ei enää tullutkaan. Kahvittomuus oli siis auttanut! Voi sitä riemun päivää! Kyllä oli kannattanut kärvistellä ilman kahvia. Juhuu!

En muista tarkalleen, kuinka kauan olin loppujen lopuksi ilman kahvia, mutta yhtenä päivänä olin niin kertakaikkisen väsynyt, että jotain piristystä piti saada, ja päätin kokeilla kahvikupposellista. Jos lisälyönnit taas alkaisivat, niin tietäisinpähän ainakin, millä ne myös loppuisivat. Lisälyöntejä ei kuitenkaan tullut, ja niin olen taas juonut kahvia päivittäin - vaikka se niin pahaa muka onkin! Lisälyöntejä tulee edelleen joskus, mutta olen huomannut, että kahvi tuskin on yksistään niiden syynä, vaan useimmiten taustalla on myös valvomista tai muita lisälyönteihin altistavia tekijöitä. Tosiasia on kuitenkin se, että kahvin juomisen lopettaminen lopetti myös lisälyönnit, mikä herätti minut ajattelemaan, että kahvi ei välttämättä ole kuitenkaan mikään terveysjuoma.