Lenkkipolun varrelta

Yksi ensimmäisistä paikoista, jonne Hyderabadissa hinguin, oli KBR-kansallispuiston ympärillä kulkeva lenkkipolku. Lenkkeily on Intiassa (tai ainakin Hyderabadissa) hieman haasteellista, sillä jalkakäytäviä ei juurikaan ole, tai jos onkin, ne saattavat olla ihan muussa kuin jalankulkijoiden käytössä. Liikenteen seassakaan ei oikein huvita lenkkeillä, kun minulta ainakin menee lenkkeilystä maku ihan täysin, jos pitää koko ajan varoa, ettei jää autojen ja muiden vastaavien alle. Lisähaastetta kadunvarsilenkkeilyyn tuovat vielä kulkukoirat, jotka voivat olla joskus arvaamattomia, ja kerjäläiset, jotka saattavat roikkua ulkomaalaisen perässä pitkäänkin.

KBR-puiston lenkkipolku on ollut alusta lähtien yksi lempipaikoistani Hyderabadissa. Siellä on kaunista ja sadekautena myös vehreää, ja kaikki ovat liikkeellä samalla asialla eli lenkkeilemässä, kukin omalla tyylillään. Asuimme aiemmin vain muutaman minuutin ajomatkan päässä puistosta, eikä täältä anoppilastakaan ole puistoon onneksi mikään pitkä matka. Vaikka ilma tuntuikin aluksi tukalan kuumalta lenkkeilyyn, kuumuus ei kuitenkaan haitannut, sillä oli niin kiva olla taas näissä tutuissa maisemissa. Polku on kivan vaihtelevakin, sillä se sisältää nousuja ja laskuja, portaita ja tasamaata, ja polun sisäpuolelle olevaan kansallispuistoonkin pääsee tirkistelemään aidan raosta muutamasta kohdin.

Puiston takapuolella on hiljaisempaa, ja siellä näkee ihmisiä harvakseltaan, kun taas puiston etupuoli eli pääportin ympäristö on yleensä täynnä ihmisiä, ja parkkipaikoilla vallitsee villin lännen meininki. Totuin puiston lähellä asuessamme aloittamaan kierroksen aina siitä nurkasta, joka oli lähinnä meitä, eli sieltä hiljaisemmalta puolelta, ja sieltä aloitin nytkin, vanhasta muistista.

Puiston kiertävä maantie kulkee paikoitellen melkein polun vieressä, mutta polku on kuitenkin sen verran sivussa (ja aidalla maantiestä erotettu), että liikenne ei mitenkään haittaa, vaikka melua tietysti tulee.

Polulla on minusta muuten aika kummalliset aukioloajat: 4.30-9.00 ja 16.30-21.00. Polku on siis päivän kuumimpana aikana suljettu, ja tämän on hullu suomalainen saanut kokea ihan kantapään kautta, kun yritin ensimmäisellä kerralla puistoon puolenpäivän aikaan. Aikaista aamulenkkeilyä olen kerran kokeillut, ja voin kertoa, että en todellakaan ollut ainoa, joka oli siihen aikaan liikenteessä. Intialaiset ovat kovia kävelemään aamulla - ja tekemään kaikkea muutakin aamulla. Kun me pääsimme ukkelin kanssa täällä ensimmäisenä aamuna yhdeksältä ylös, anoppi oli siihen mennessä jo rukoillut ja mietiskellyt puoli tuntia, valmistanut aamiaisen sekä tehnyt kaikki päivän ruoat (olisiko ruokalajeja ollut jotain viisi). Kotiapulainen oli käynyt siivoamassa koko huushollin ja tiskaamassa astiat, ja appiukkokin oli ehtinyt tehdä ties jo vaikka mitä. Tunsin itseni aika noloksi, kun kömmin yhdeksän aikaan silmät ristissä keittiöön etsimään aamukahvia.

Monella (kuten itsellänikin aiemmin) on virheellinen käsitys, että intialaiset olisivat erityisen siroja ja hoikkia. Monet intialaiset sitä ovatkin, mutta ylipaino on suuri ongelma varsinkin keskiluokkaisten ihmisten keskuudessa. Ruoka maistuu, ja se on usein täynnä rasvaa ja/tai sokeria.

Tällaisia vartalotyyppejä näkee täällä erittäin paljon. Kaiken lisäksi - kuten kuvasta näkyy - intialaiset vaatteet ovat erittäin anteeksiantavia kilojen suhteen. Kun vaatteet ovat löysiä ja mukavia, ylikiloja saattaa tulla todellakin aivan huomaamatta. Toista se on pillifarkuissa, joissa muutamakin lisäkilo saa olon tuntumaan tukalalta.

Näkymää kansallispuistoon. Tuonne pusikkoon ei tulisi heti ensimmäiseksi mieleen mennä.

Kansallispuistosta kuului usein riikinkukkojen kiekumista, ja hyvällä onnella aidan raosta voi myös nähdä riikinkukon.

Pyllistys.

Porrasosuus. Näitä portaita ei ole kuin 102 kappaletta.

Melkein huipulla.

Tuo valkoinen iso rakennus on TRS-puolueen (=Telangana Rashtra Samithi) päämaja. En ole muistanutkaan kertoa, että kaksi vuotta sitten Hyderabad kuului vielä Andhra Pradeshin osavaltioon, mutta viime vuoden kesäkuun alusta Hyderabad on kuulunut uuteen Telanganan osavaltioon. Intia sai reilu vuosi sitten siis 29:nnen osavaltionsa.

Papat iltakävelyllä.

Pääportin lähellä onkin sitten jo enemmän ihmisiä, vaikka tällä kerralla ihmisiä oli vähänlaisesti. Pääportin ympäristö on myös vähän sellainen hengailupaikka, jonne ihmiset tulevat istuskelemaan, seurustelemaan ja katselemaan muita ihmisiä. Poliisiautokin on tavallinen näky tässä kohtaa.

Tällä kertaa en tehnyt kokonaista kierrosta, joka on pituudeltaan kai 5-6 kilometriä, kun anoppi oli kieltänyt minua tekemästä kokonaista kierrosta. Kävelin siis 3/4-kierroksen, minkä jälkeen kävelin saman matkan takaisin. Tulipa kerrankin toimittua anopin ohjeiden mukaan.

Sää on ollut täällä vähän turhankin lämmin - asteista ei ole tietoa, kun ei ole lämpömittaria, muuta kuin se appivanhempien isommassa autossa oleva. Kuivaakin on ollut muuten, mutta eilen illalla, kun olimme menossa yhteen ravintolaan, tuli ensimmäinen kunnon sadekuuro. Lämpötila laski sateessa 23 asteeseen, ja anoppi valitti useaan kertaan, kuinka kylmä oli. Meinasin sanoa anopille, että tulisit Suomeen, niin tietäisit, mitä kylmä on, mutta sitten muistin, että onhan anoppi käynytkin Suomessa. Se kesä (2004) ei kaiken lisäksi ollut mikään erityisen lämmin, ainakaan silloin, kun appivanhemmat olivat Suomessa.

Nyt syön granaattiomenan siemeniä, kun ne kuulemma auttavat ripuliin. Se eilinen ravintola olikin melkoinen kokemus, sillä ruoka oli siellä niin tulista, etten ole tainnut syödä niin tulista ruokaa ikinä missään (paitsi yhden tom yum -keiton jossakin päin maailmaa) - ja minä en mausteista kovin helposti hätkähdä. Vatsa taisi pitkän tauon jälkeen vähän närkästyä, kun joutui ottamaan vastaan sellaista sapuskaa, ja sitten sen piti järjestää mielenosoitus ripulin muodossa. En viitsinyt kertoa vatsaongelmistani koko päivänä kenellekään, kun arvasin, että siitä syntyisi taas hirveä härdelli, mutta illalla oli pakko kertoa asiasta anopille, kun tarjolla olisi ollut eilisestä ravintolasta tuotua biryania. Nyt olenkin sitten saanut taas vaikka minkälaista ohjetta, mitä tässä tilanteessa pitäisi syödä ja mitä ei. Appiukon vanha tuttava tuli äsken kylään, ja anoppi kerkesi selittämään jo hänellekin, miten huonoa ja tulista ruokaa ravintolassa oli ollut, ja että minulla on sen takia nyt ripuli. (Juuri äsken anoppi toi kuitenkin minulle maistiaisiksi toista biryania, jota ukot olivat tilanneet jostakin toisesta ravintolasta. Tämä on ilmeisesti sellaista biryania, joka sopii vatsavaivaisellekin. )

Flunssakin iski sopivasti Intiaan lähtöä edeltävänä päivänä, ja nyt olen tartuttanut flunssan jo anoppiinkin.

Tämmöisiä kuulumisia täältä tällä kertaa.

Ei ole ihme, jos kasvit ovat joskus vähän kitukasvuisia, kun on näitä harventajia.