Huono tuuri

Olen jo pitkään halunnut päästä käymään Tuurin kyläkaupassa, ja kun sain matkalle mukaan kaverin, niin ei muuta kuin menoksi. Kaveri keksi, että voisimme ottaa mukaan teltan ja iskeä sen pystyyn jonnekin, ja minä innostuin ajatuksesta välittömästi. Vuoden paras idea! Äiti oli - jostakin kumman syystä syystä - hieman epäileväinen telttailuideaamme kohtaan, ja hän kysyikin, että mitäs sitten jos sataa. Minä vastasin huolettomasti, että ei sada - maanantaiksi oli luvattu oikein kaunista ilmaa!

Matka taittuikin kauniissa kesäisessä säässä, kunnes sitten jossakin Tampereen ja Virtojen välissä tilanne oli tämä.

Kun vettä tulee paikoitellen niin paljon, että tietä ei meinaa nähdä, on hyvä pysähtyä tien viereen ihailemaan Suomen kaunista suvea.

Kun taivas näytti aina vain yhtä harmaalta ja vettä tuli jatkuvasti, päätimme hylätä telttamajoitusvaihtoehdon: menisimmekin Kyläkaupan kupeessa olevalle leirintäalueelle ja ottaisimme sieltä mökin. Sateessa värjöttely kun ei oikein innostanut.

Perillä Tuurissa, mallikkaan pysäköintialueella kurvailun jälkeen, kaarsimme leirintäalueen vastaanottorakennuksen eteen ja marssimme kysymään vapaita mökkejä. Saimme kuitenkin kuulla, että leirintäalueella ei ollut vuokramökkejä lainkaan; oli vain vaunu- ja telttapaikkoja. Ja minä kun olin ihan selvästi netistä lukenut, että leirintäalueella olisi mökkejäkin.

Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen: olihan Tuurissa hotellikin! Siellä olisi varmasti vapaita huoneita. Kaikki näyttivät tulleen Tuuriin asuntovaunujen ja -autojen kanssa, joten hotellissa olisi varmasti tilaa.

Tuonne vain huoneita kyselemään.

Mutta mitä kuulimmekaan vastaanottovirkailijan suusta: "jos teillä ei ole varausta, niin hotelli on valitettavasti ihan täynnä". Lohdutuspalkinnoksi saimme nivaskan lähialueiden majoitusvaihtoehdoista, joista voisimme tiedustella majapaikkaa.

Tässä vaiheessa huumorinkukka alkoi olla jo aika kuollut, mutta muistin vielä, että leirintäalueella oli asuntovaunujakin vuokrattavana. Niinpä soitin leirintäalueelle ja tiedustelin, oliko vuokravaunuja vielä vapaina. Ei ollut. Olipa yllättävää.

Vaihtoehtoja oli siis kolme: mennä yöksi jollekin toiselle paikkakunnalle, yöpyä teltassa tai ajaa takaisin kotiin. Minua otti päähän jo koko Tuuri sen verran, että olisin ollut melkein valmis lähtemään hemmettiin koko paikasta. Miten koko Suomi näytti kerääntyneen Tuuriin tällaisena ihanan kesäisenä maanantaina? Kaveri kuitenkin ehdotti (kun sadekin oli hieman tauonnut), että eiköhän mennä leirintäalueelle ja laiteta se teltta pystyyn. Hetken asiaa mietittyäni totesin, että niin teemmekin. Pysyisimme suunnitelmassa A. Olisihan se nyt aika tyhmää mennä yöksi jonnekin Ähtäriin, kun kerran Tuuriin olimme tulleet. Kyllä sitä nyt yhden yön nukkuisi vaikka missä! Palasimme siis nöyrinä leirintäalueen vastaanottoon ja otimme telttapaikan, joka ei ollut ainakaan hinnalla pilattu: paikka maksoi kokonaiset kymmenen euroa.

Emme ole mitään teltankasaamisen mestareita, ja olinkin luottanut siihen, että teltan mukana olisi varmasti kasausohjeet. Semmoisia ei kuitenkaan löytynyt, vaikka kuinka käänsimme pussin ylösalaisin. Onneksi naapureilla oli samanlainen teltta kuin meillä, joten saatoimme käydä hieman vakoilemassa heiltä, kuinka putket tuli laittaa. Välillä nauroimme ihan kippurassa, mutta ihmeiden ihme: saimme kuin saimmekin kasattua kankaista teltan näköisen kyhäelmän.

Teltta todistettavasti pystyssä.

Olimme valinneet strategisesti katseilta suojaisan paikan puskien välistä, mutta myöhemmin tajusimme, että tuommoinen pusikko ei ole sateella ehkä ihan paras paikka teltalle.

Kun olimme saaneet kodin pystyyn, oli aika suunnistaa kaupoille. Ostoksillehan minä en ollut varsinaisesti tänne tullut, vaan olin tullut Tuuriin vain ihan uteliaisuuksissani. Äiti oli kysynyt puhelimessa, mitä meinasin Tuurista ostaa, ja minä olin ollut hämmästynyt: pitikö kaupasta muka ostaakin jotakin?

Ensiksi kaupasta piti mennä metsästämään suojamuovia telttaa varten, sillä heti kun olimme saaneet teltan pystyyn, oli alkanut taas sataa. Pelkäsimme, että kastuisimme ihan läpimäriksi, jos teltta päästäisi vedet läpi. Muovia ei kuitenkaan löytynyt, joten kysyimme apua myyjältä. Myyjä totesi, että ei heillä semmoisia muoveja ole, kun "nykyajan teltat ovat yleensä kaksikerroksisia, ja se ulompi kerros on vettäpitävä." Hetken tietoa sulateltuamme tajusimme, että hetkinen: meilläkin on sellainen kaksikerroksinen teltta! Näin me konkariretkeilijät hylkäsimme ajatuksen suojamuovista, kun meillä kerran oli vedenpitävä telttakin.

Tuurin kyläkauppa (ei mahtunut kokonaan kuvaan).

Sisäänkäynti Tavarapuotiin.

Aikamme kaupassa pyörittyämme rupesin ihmettelemään, mitä ihmiset Kyläkaupasta oikein löysivät. Tavaraa oli riittämiin, juu, mutta eivät tavarat mitään erityisen halpoja olleet, ellei sitten sattunut jokin sopiva tarjous kohdalle. Kyläkauppa ei myöskään ollut mitenkään erityisen viihtyisä, vaan varsinkin kahvila- ja ravintola-alueista tuli mieleen lähinnä huoltoasema. Kuitenkin jopa tällainen liiketaloudesta mitään ymmärtämätön ihminen tajusi, että Kyläkauppa oli oikeastaan aika nerokas kokonaisuus: Tuuriin oli helppo tulla useammaksikin päiväksi ja siellä oli kaikki, mitä ihminen saattoi vierailunsa aikana tarvita. Kaiken lisäksi paikka sopii joka budjetille, kun majoitusvaihtoehtoja löytyy edullisista telttapaikoista (hehe) kalliimpiin vaihtoehtoihin. Ja kuten jo aiemmin tuli todettua, väkeä Tuurissa todellakin oli. Leirintäaluekin täyttyi iltaan mennessä, ja osa matkailijoista joutui yöpymään alueen ulkopuolella. Mutta ilman shoppailuaikomuksia Tuuriin ei ehkä kannata lähteä, koska silloin siellä voi käydä aika vähän pitkäksi.

Keskisen omaa tuotantoa?

Leirintäalueen ja Kyläkaupan välillä kulkee ilmainen Tuurin elämysjuna. Melkoinen elämys olikin.

Keskinen itse asuu ihan Kyläkaupan vieressä, ja harmittaa, etten tullut ottaneeksi kuvaa hänen pikku bungalowistaan. Muutenkin matkalla tuli otettua tosi vähän kuvia.

Iltaa kohden sää hieman kirkastui, ja lopulta saimme kuitenkin nauttia ihan kauniista illasta.

Kokonaisuudessaan retki oli hauska ja mieleenpainuva, vaikka en olisikaan pannut pahakseni, jos ilma olisi ollut hieman kauniimpi. Teltta sentään piti vettä (yöllä alkoi taas sataa, ja sitä sadetta riittikin sitten lähtöömme asti), mutta kosteus tunkeutui luihin ja ytimiin, ja aamulla oli nenäkin tukossa. Oman mielenkiintoisen lisänsä telttailuun toivat hyttyset ja äänekkäät naapurit, jotka jatkoivat möykkäämistään grillikatoksella aamuviiteen asti. Luulenkin, että tämän kesän telttailut on nyt telttailtu, ja tuskin ensi kesänäkään tulee suurempaa tarvetta päästä telttailemaan.

Että semmoinen Tuuri tällä kertaa.