Vesi vanhin voitehista

Joidenkin mielestä ihmisen hyvinvointi alkaa vatsasta, ja olen kyllä asiasta täysin samaa mieltä. Jos vatsa ei ole kunnossa, koko kroppa tuntuu voivan pahoin.

Nautinnoilla on ilmeisestikin aina hintansa, ja minä olen maksellut nautintojen seurauksia nyt vatsavaivojen muodossa. Viime viikko oli syömisen suhteen erittäin epämääräinen, ja tuli syötyä paljon makeaa ja muutenkin sellaista, mikä ei normaaliin ruokavaliooni kuulu.

Rupesin muuten tässä eräänä päivänä oikein miettimään omaa perusruokavaliotani, ja totesin, että se taitaa olla aika askeettinen. Pidän kyllä hyvästä ruoasta, mutta pääasiassa elän aika kurinalaista elämää - ainakin ruoan suhteen.

Rantakauden lähestyessä ravintolassa kannattaa valita pieni ja kevyt annos.

Ongelmat alkoivat kuvan annoksesta. Normaalisti syön lihaa aika harvoin, ainakin jos vertaa keskivertosuomalaiseen, mutta joskus mieleni minun tekevi ihan kunnon pihviä. (Oletteko muuten katsoneet Farmi-ohjelmaa? Minusta on käsittämätöntä, että joillakin on niin kova lihanhimo, että sen takia pitää ruveta oikein eläimiä teurastamaan. Tämä on tietysti tekopyhistelyä, koska teurastetusta eläimestähän se minunkin lihani tulee, mutta minulle ei kyllä ikinä tulisi niin kovaa lihanhimoa, että rupeaisin ihan omakätisesti eläimiä tappamaan. Kyllä on säälittävää: liha maistuu niin kauan kuin ei tarvitse nähdä eläimen kuolevan minun ruokani tähden.)

Nyt kun näin ravintolan listalla tyrkyllä olevan neljänneskilon painoisen pihvin, en voinut vastustaa, vaan päässäni naksahti: lihaa. Pihvin kanssa en tietenkään voinut valita vihersalaattia tai uuniperunaa, jotka olivat nekin vaihtoehtoina, vaan minun oli saatava ranskalaiset, joita tulikin sitten aivan hervoton kasa. Tässä oli sellainen logiikka, että rehuja ja uuniperunoita voin syödä kotonakin. Kun kerran ravintolaan on lähdetty, niin silloin on syötävä kunnolla! (Varmaan jo ymmärsittekin, että käyn ravintolassa aika harvoin.) 

Seuraavana päivänä minusta tuntui sitten siltä, että vatsassani oli iso kivi. Kun loppuviikon syömisetkin olivat erittäin epäsäännölliset ja epämääräiset, tunne vain paheni viikon loppua kohti. Lopulta vatsa ei toiminut enää kunnolla, vaan tunsin olevani kumipallo, joka luoksesi pompin. Vatsa tuntuu pienenkin syömisen jälkeen niin täydeltä, että pelkään räjähtäväni. Ihan tätä en kyllä tilannut.

Kun karmeaa oloa oli jatkunut tarpeeksi monta päivää, päätin kokeilla, josko veden juominen parantaisi oloni. Juon normaalisti vettä luultavasti aivan liian vähän, sillä en oikein pidä veden mausta. Janoon juon vettä kyllä oikein mieluusti, sillä kylmä vesi on minusta ehdottomasti paras janojuoma. Mutta en pystyisi koskaan harjoittamaan sellaista veden pakkojuomista, että yritetään saada jokin tietty litramäärä päivässä täyteen ja kanniskellaan vesipulloa mukana joka paikkaan.

Veden juomasuositukset ovat minusta nekin vähän hämmentävät, kun eri lähteissä näkee suositeltavan hyvinkin erilaisia määriä. Joidenkin mukaan 1-2 litraa vettä riittää, mutta jotkut neuvovat juomaan jopa kahdesta kolmeen litraan päivässä. Veden tarve varmasti vaihtelee eri ihmisillä, mutta mistä sen itselleen oikean määrän sitten tietää? Oma järkeni sanoisi, että ihminen juo silloin tarpeeksi, kun ei ole jano, mutta janoakaan ei ilmeisesti voi käyttää riittävän vedensaannin mittarina. Jos tuntee janoa, silloin on kyse kuulemma jo nestevajauksesta, ja on tavallaan liian myöhäistä juoda. Pitäisi siis juoda, vaikka ei olisi janokaan.

Minua hämää myös se, että joissakin lähteissä puhutaan tarvittavasta vesimäärästä ja nestemäärästä, ikään kuin ne olisivat yksi ja sama asia. Päivän aikana juodaan paljon muutakin kuin vettä, ja kaikki juotu sisältyy tietysti nestemäärään. Mutta kuinka paljon on pakko juoda ihan puhdasta vettä, ja onko sitä pakko juoda noin fysiologisesti ottaen ollenkaan? Jos joisin pelkästään vain muita juomia kuin vettä - esimerkiksi kivennäisvettä, kalorittomia limuja, mehua, maitoa ja kahvia - kuukahtaisinko ennen pitkää veden puutteeseen, vai sisältäisivätkö muut juomat sekä ruoan mukana tullut neste sen verran vettä, että se riittäisi? Tyhmiä kyselen, tiedän sen.

En yleensä "muista" juoda päivän aikana vettä tarpeeksi, joten päätin nyt viikon alusta täyttää aamuisin puolentoista litran pullon vedellä. Sen pitäisi olla sitten iltaan mennessä tyhjä. Päivän mittaan vettä lipitellessäni muistin pian sen toisenkin syyn, miksi en juurikaan vettä juo: joudun ravaamaan vessassa vähän väliä. En ymmärrä, kuinka päivittäin litratolkulla vettä juovat selviävät päivästään kunnialla! Itse en meinaa uskaltaa lähteä vessasta metriä kauemmas, kun hätä voi yllättää missä ja milloin vain (ja sitten kun se tulee, se on kova).

Veden juonnin lisääminen ei ainakaan toistaiseksi ole mitenkään kohentanut oloani, eikä vatsa ole toiminut yhtään paremmin, päinvastoin: vesi on tehnyt vatsasta entistä raskaamman pallon. Kohtahan tässä voisi kuntopalloksi muuttua. Aion kuitenkin jatkaa vesikokeilua vielä ainakin viikon loppuun, koska voihan tässä olla kyse siitäkin, että keho reagoi muutoksiin hitaasti.

Mutta ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin: glögikausi nimittäin jatkuu! Joku ehkä muistaa, kuinka panikoin lokakuun lopussa, kun en löytänyt sokeritonta glögiä kaupoista. Luulin, että sokerittoman glögin valmistus oli lopetettu, mutta lopulta kävikin ilmi, että glögisesonki ei ollut vielä edes alkanut.

Nyt on nolona tunnustettava, että olen venyttänyt glögikautta täältä toisestakin päästä: kävin vielä viime viikolla hamstraamassa sokeritonta glögiä yhdestä kaupasta, jossa tiesin sitä vielä olevan myynnissä. Hintakin oli pudonnut murto-osaan. Mitä ihmettä: eikö maaliskuu olekaan otollisinta aikaa glögimyynnille?

Glögistä tulikin mieleeni, että minullahan on kaapissa vielä joulutorttuaineitakin. Jos leipoisi glögin kaveriksi parit tortut, olotilanikin voisi muuttua kiinteästä nestemäiseksi, koska eikös se luumukin edistä vatsan toimintaa. Haha. Seuraavaksi voisinkin sitten kipaista metsästä kuusen ja koristella sen.